Entä onko Perthissä kuuluisia suomalaisia? Ei ehkä maailmanluokan kuuluisia, mutta kuuluisuuden kynnyksellä tai ainakin kuuluisuutta ansaitsevia löytyy.
Tänään haastattelussa on yksi Perthin suomi-aussi-tähti Sanna Peden. Sanna muunmuassa opettaa Euroviisu-aiheista kurssia yliopistossa, johtaa marsseja työväen puolesta ja lavaesittää runoja Australiassa, Suomessa ja Iso-Britanniassa. Hänen esikoisrunoteoksensa straight lines ilmestyy elokuussa Mulla Mulla Press-kustantamolta.
Hei Sanna, miten päädyit Australiaan ja kauanko olet asunut Perthissä?
Tulin alunperin isän töiden takia koko perheellä (vanhemmat Airi ja Asko, sisarukset Maria ja Antti) vuonna 1999. Asuimme kaikki täällä neljä vuotta ja jäin tänne opiskelemaan ja elämään, kun muut palasivat Suomeen. Olen siis ollut täällä nyt 19 vuotta.
Mitä teet työksesi ja millainen urapolkusi on ollut Perthissä?
Virallinen tittelini on Senior English Language and Study Skills Advisor Länsi-Australian yliopistossa (University of Western Australia). Opetan erilaisia akateemisia taitoja kuten kirjoittamista, tutkimista, esitelmöintiä sekä englantia. Valmistuin filosofian tohtoriksi vuonna 2012, ja parin vuoden ajan toimin luennoitsijana, tutkimusapulaisena ja yliopiston markkinoinnin puolella ennen nykyistä rooliani.
Olen asunut Perthissä koko aikuisikäni, eli 'urapolkuuni' kuuluu myos fish&chips- tiskillä oloa ja erilaisia tutorointihommia, sekä kandin tutkinnon jälkeen pysyvää oleskelulupaa ja tohtorikoulutettavan paikkaa odotellessa muutama enemmän tai vähemmän sielua ruokkiva toimistotyö.
Nyt uran vakiintumisen myötä olen ryhtynyt aktiivisemmaksi ammattiliittolaiseksi, ja tämän vuoden lokakuussa aloitan kaksivuotisen kauden oman yliopiston liittojaoston puheenjohtajana. Perthissä ammattiliitoilla ei ole yhtä vakiintunut asema kuin Suomessa. Noin joka viides työntekijä on liiton jäsen. Kun hallitus pyrkii rajoittamaan työntekijöiden oikeuksia ja yliopistoja johdetaan enenevässä määrin liike-elämän ehdoilla eikä yhteiskunnan etujen mukaisesti, tekemistä riittää!
Luennoit mm. Aki Kaurismäestä ja Euroviisuista. Miten australialaiset opiskelijat ottavat nämä aiheet: mikä heitä kiinnostaa, mikä ei?
On mielenkiintoista nähdä, minkälainen perspektiivi australialaisilla on esimerkiksi eurooppalaiseen identiteettiin, tai ylipäätään siihen, mitä "Eurooppa" tarkoittaa. Alusta asti minulla pisti silmään matkatoimistojen ikkuinoissa mainostetut lennot "Isoon Britanniaan ja Eurooppaan" - ikäänkuin ensimmäinen olisi vain Euroopan lähellä, eikä osa sitä (eivätkä näemmä olleet ihan väärässä.).
Euroviisuilla on Australiassa pitkä historia, ja kisoja on täällä näytetty televisiossa jo yli kolmekymmentä vuotta - aikaeron takia viiveellä, tosin viime vuosina on ollut mahdollista seurata lähetystä myös suorana, jos aamukahden herätys viehättää. Viisujen suosio yllätti aluksi, mutta kun ottaa huomioon miten monesta maasta Australiaan on väkeä muuttanut, niin ei se lopulta niin outoa olekaan. Aussien viisusuhteeseen kuuluu kaikenlainen piikittely ja hämmennys, etta kuinka vakavissaan osallistujamaat oikeasti ovat. Vastaushan on vähän, paljon ja kaikkea siltä väliltä, mikä on alkanut täkaläisillekin aueta paremmin nyt kun Australia on päässyt osallistumaan. Vuoden 2014 railakkaan hirvittävä aussistereotypioiden kavalkadi teki tässä arvokasta työtä!
Joillekin opiskelijoille Kaurismäki uppoaa heti: virnistävät ironian häivähdyksille ja ovat innoissaan, että ovat löytäneet jotain oikeasti erilaista. Toisilla kestää kauemmin, ja näiden eri opiskelijoiden välisiä keskusteluja on hienoa seurata, kun molemmat tietävät katsoneensa saman elokuvan, mutta *nähneensä* sen aivan eri tavoin. Mistä tahansa elokuvasta keskustellessa täytyy myös päästä yli oletuksesta, että elokuvassa kuvattaisiin "oikeaa" todellisuutta ilman minkäänlaisia filttereitä. Elokuvalla on aina oma kielensä ja kaikella kuvattavalla - repliikeillä, puvustuksella, lavastuksella jne - on kerronnalle jokin merkitys.
Elokuva ei ole koskaan ajasta ja paikasta irrallaan, vaan vastaa ja osallistuu aikansa yhteiskuntaan ja mediakenttään. Kaurismäkeläisen yhteiskuntakriittisen tyylitellyn nostalgian ymmärtäminen vaatii aikamoista tulkintakykyä keneltä tahansa. Kahdeksantoistavuotias aussi, joka on ehkä joskus kuullut Suomesta, saa tehdä aikalailla toitä päästäkseen elokuviin kiinni. Muutama kuukausi sitten uuden opiskelijaryhmän kanssa tuli väitöskirjani aihe puheeksi, ja Kaurismäen nimen kuullessaan koko ryhmä innostui - olivat nimittäin vastikaan käyneet koko porukalla katsomassa Toivon tuolla puolen. Eli joskus näinkin päin.
Olet jo pitkään kirjoittanut ja live-esittänyt runoja. Kertoisitko tästä hieman?
Aloitin kolmisen vuotta sitten, ja alusta asti kirjoitin lavarunoja, eli esitettäväksi tarkoitettuja. Perthissä on paljon hyviä lavarunokeikkoja ja mahdollisuuksia esittää ja muuten vain kokea runoja. Muihin runoilijoihin tutustuminen on johtanut kaikenlaisiin projekteihin ja kokemuksiin. Kohokohtia ovat olleet esimerkiksi Scott-Patrick Mitchellin ja Matthew Jamiesonin kanssa kirjoitettu Informalities, jossa kukin tyyleillämme tulkitsemme eri runomuotoja; Denmark Festival of Voice- esiintymiset ja Kate Wilsonin kanssa toteutettu puutarhashow.
Viime vuonna osallistuin myös slameihin eli lavarunokisoihin Lontoossa ja Helsingissä. Kaikkein erikoisin kokemus oli muutama kuukausi sitten Mojo's-baarissa kokeellisen poikkitaiteellisen anarkistipunk-bandin lämppärina olo. Torstai-iltana.
Hyödynnätkö suomalaisuutta työssäsi mitenkään ja jos, miten?
Aloitin kokeellisen kalevalankäännösprojektin - Team Louhi - viime vuonna, mutta en saanut sitä mitenkään pitkälle vietyä. Olen kirjoittanut pari varsinaisesti suomalaisuutta, tai nimenomaan australiansuomalaisuutta, käsittelevää runoa; mutten muuten tietoisesti kirjoita suomalaisuudesta.
Ensimmäinen runokirjasi julkaistaan elokuussa. Mikä sinua inspiroi runoilijana ja onko mielestäsi kaksikielisyys vaikuttanut runoihisi?
Aika moni runoistani käsittelee tavalla tai toisella eri kielien tai muuten vain kulttuurien ja perspektiivien välistä kommunikaatiota. Elokuvien jälkimainingit ovat myos hyvää kirjoitusaikaa - kokoelmassani on mm. A Single Man-elokuvan ja The Trip- trilogian innoittamia runoja. (Perthin "vanhassakaupungissa") Fremantlessa on vaikea käydä ilman, että mukaan tarttuu runollisia ajatuksia. Yleensä runo alkaa hahmottua kävellessä: liike ja rytmi auttavat kirjoittamista, ja näitä runoja on helpompi myos esittää ulkomuistista, kun ne ovat alunperinkin syntyneet yksikseen höpisten eikä paperille raapustaen.
Kiinnostavia mietteitä, kiitos Sanna!
Sannan ajatuksia elämästä ja työelämästä, työn ja elämän tasapainosta ja ammattiliittojen arvosta haastateltiin hiljattain UWA:n eli Länsi-Australian yliopiston toimesta: podcast-haastattelu Peacocks and Poetry - are you where you need to be? löytyy linkistä.
Sanna esittämässä lavarunoja Suomi100-juhlissa Perthissä 2.12.17.
 |
| Komealla UWA:n kampusalueella kelpaa työskennellä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!