Matkalla kohti kansalaisuutta

Pysyvä oleskelulupa tulla pätkähti sähköpostiin (näin Immi eli maahanmuuttovirasto nykyään asioi) viikko sitten, hurraahuhhahhei!! Vain 7 viikon käsittelyajan jälkeen. Pakko olla jonkinsortin aikaennätys! Käsittelyaika olisi voinut olla ilmeisesti lyhyempikin, jos kaikki vaaditut dokumentit olisivat olleet rivissä odottamassa, kun viisuminhakulupa lohkesi Immistä. Esimerkiksi en tajunnut, että täkäläisiä rikosrekisteriotteita on kahta mallia, osavaltiollinen ja valtiollinen. Harmillisesti National Police Clearance Check ei tarkoita valtiollista National-etuliitteestä huolimatta, vaan olisi pitänyt älytä hakea Federal Check. Haimme tietenkin Federalin heti kun kämmähdys selvisi, mutta aikaa meni pari viikkoa hukkaan ja pääsimme myös eroon ylimääräisistä kuudestakympistä per nenä, maksamalla sen turhan National Checkin... No pikkurahoja ja mitättömiä aikoja koko viisumiruljanssissa! Nykyään viisumihaku points test- eli pisterajaviisumeissa tapahtuu Skill Select - systeemissä, josta haetaan ensin viisuminhakulupaa. Tämä lupa joko heltiää tai ei, riippuen oman hakemuksen vahvuudesta sekä muiden hakijoiden eli kanssakilpailijoidesi saamista pisteistä. Parhaat pisteet saaneet valitaan viisuminhakijoiksi.

Arvelen, että koska tämä uusi systeemi on ollut käytössä vasta alle puoli vuotta, ehdimme alkuhässäkässä paremmille kilpasijoille kuin joskus myöhemmin. Vähimmäispistemäärä viisumihakuluvan saamiseen on muistaakseni 60 pistettä ja sain kasaan 70, kun ammatti, ikä, koulutustausta, kielitaito, työkokemus, terveydentila ja mitähän vielä muunnettiin pisteiksi (luonnollisesti jokainen osa-alue piti voida todistaa dokumentein ja testein). Immin uutisissa tosin sanotaan, että joinain tulevina aikoina hakuluvan saantiin saatetaan vaatia jopa 80 pistettä, riippuen koko hakijapoolin tasosta. Tarkoitus oli kirjoittaa viisumihausta yksityiskohtaisemmin, mm. raportoida pari tuntia vienyt, tehtaan liukuhihnaa muistuttanut lääkärintarkastusprosessi, mutta jätän kuitenkin faktapommituksen toiseen kertaan ja tällä kertaa taas mieltä askarruttaneita yleishuomioita. Ei tärkeys- eikä paremmuusjärjestyksessä, kunhan vain tajunnanvirtana:

Joulu on taas tulossa ja sitä myöten luonnollisesti kiihtyvät pohdinnat ja kyselyt siitä, että mitäs jouluna. Tälle joululle en pääse koti-Suomeen, mutta toiveissa on matkustaa jossain vaiheessa Suomen kevättä. Muiden täkäläissuomalaisten kanssa on tullut huomattua, että monien suvulle ja kavereille Suomessa tämä täällä asuminen ei ole oikein todellista eikä ainakaan tavallista arkea. Kuin me kaikki ulkosuomalaiset olisimme täällä määrittelemättömän pitkällä lomalla. Itsekin kuulen ymmärrettäviä kyselyjä omilta läheisiltäni, että enkö tällä kertaa voisi tulla vähän pidemmäksi aikaa käymään. Viime vuonna lomailin Suomessa neljä viikkoa - koko vuosilomani -, mutta kahdessa kahden viikon pätkässä. Nyt tietysti toivotaan pidemmälle lomalle. On tosi vaikea selittää vakuuttavasti, että tulisin niin tosi mielelläni, mutta elämä täällä on ihan samanlaista töissäkäyntiä ja laskujenmaksua kuin Suomessakin: en voi noin vain heittäytyä töistä pois pariksi-kolmeksi kuukaudeksi pyöriäkseni Suomessa koko kesän verran. Monia täällä harmittaa aidosti, että kun itse pyytää Suomen-läheisiään tänne lomalle, vastaus on usein tyyppiä: "ei ehdi, pitää keretä käydä niillä ja näillä loman mittaan, pitää mökillä tehdä sitä ja tätä, on remonttia odottamassa ja Thaimaahankin on matkat ostettu". Samaan hengenvetoon kuitenkin kysytään, että minkäs takia sinä et tule Suomeen pariksi kuukaudeksi?

On pitkään ihmetyttänyt, kun täällä näkee jopa muutaman viikon ikäisiä vauvoja perheidensä mukana kaupungilla, tapahtumissa, kahviloissa, menossa mukana. Itse olen aina luullut, ettei pikkuvauvoja saa edes viedä ulos saati väkijoukkoon. Ehkä Suomen tavat määräytyvätkin ilmastosta enemmän kuin mistään muusta (mikä on sikäli ristiriitaista, että lapset nukutetaan ulkona vaunuissa pakkasessa - olisi lastensuojelurikos täällä!). Täällä ulko- ja sisälämpötila on joka tapauksessa suurimman osan vuotta sama. Aussit suhtautuvat lapsiin ja perheellistymiseen jotenkin suomalaisia luontevammin ja luottavaisemmin. Luottavaisuus on siitäkin näkökulmasta kummallista, että Suomessa on tänne verrattuna todella kattavat turvaverkot lapsiperheille (aukkoja varmasti niissäkin, mutta silti). En ole aihealueen asiantuntija kummassakaan maassa, mutta ulkopuolisen silmin Suomessa on moneen muuhun maahan verrattuna todella turvattua hankkia lapsia. Saa äitiyspäivärahaa, vanhempainrahaa, kotihoidontukea; lisäksi päivähoito on kunnallista eli sen hintaista, ettei tarvitse olla miljonääri saadakseen lapset hoitoon. Täällä saa vauvabonuksen, joka ainakin WA:ssa on joko $5000 kertana käteen tai sama summa jaettuna kuukausipotiksi, muistaakseni $1000/kk puolen vuoden ajan (disclaimer: en ole summista varma).

Raha saattaa kuulostaa paljolta, mutta ottaen huomioon, että normivuokra on täällä helposti $1000/kk, ei tuolla summalla ostella todellakaan mitään ylimääräistä. Etenkin kun tajuaa, että se on ainoa äitiyspäiväraha, johon jokainen lapsen saava on oikeutettu.* Palkallista äitiyslomaa saa, jos on työpaikassa, joka sellaista tarjoaa. Se ei ole siis mikään automaattinen etu. Päivähoito pitää järjetellä itse, ja moni vanhempi tekeekin joko osa-aikatöitä, värvää sukua apuun tai kamppailee edullisen hoitotädin/sedän löytämisen kanssa, sillä yksityinen hoito maksaa helposti mansikoita. Kaikesta tästä huolimatta täällä jopa "vahinko"-vauvauutisiin suhtaudutaan näin: "ihanaa, mahtavaa, onnea, huikeaa, elämän hienoin asia!" Työpaikallani on kaksikin rouvaa, joiden hädintuskin parikymppinen lapsi on muuttanut kaksin vauvan kanssa takaisin vanhempien luo yllätysraskauden jälkeen. Rouvat hehkuttavat isoäitiyden onnea posket ylpeydestä punaisina, kun nyky-Suomessa vastaava tilanne hyvin todennäköisesti hyssyteltäisiin piiloon tai ainakin tuoreelta äidiltä tivattaisiin suureen ääneen, että miten nyt ajattelit taloudellisesti selvitä?

Paras nyt vielä alleviivata, että vauvauutiset ovat ihan ulkopuolisen tarkkailua, eivät omaa elämääni :) Sen sijaan omaa elämääni kuvassa alla: kollegan lahja viisuminsaannin kunniaksi, odotteli työpöydälläni uutista seuranneena aamuna. Ihanan huomaavaista ja kilttiä juhlistaa pienen ihmisen suurta uutista - täällä saa nyt elää niinkuin haluaa, entisen määräaikaisen viisumin työ- ym. rajoitteista irtipäässeenä!

Australian teetä erityisesti australialaiseen makuun. "Kehitetty australialaisten kanssa" (! huikea myyntivaltti - mitä tuotetta olisi kehitetty suomalaisten kanssa?). 

* Myöhempi lisäys. Kuulemma WA:ssa (ja koko Australiassa?) saa jokainen äiti 16 viikkoa äitiyslomaa valtion pussista eli ikään kuin Kelan korvaamana; pidemmät äitiyslomat saa, jos työnantaja sellaisia tarjoaa. Isyyslomista en tiedä ollenkaan. On silti aika paljon vähemmän kuin Suomen äitiys- ja vanhempainpäivärahakausi.