Suomea ikävä

Välillä huomaan ikävöiväni niin paljon jotain asiaa Suomesta, että asia tunkee yö- ja päiväuniin, valveillaollessakin ajatus harhautuu ikävän kohteeseen. Alussa ikävöintiä ilmeni säännöllisesti, kukapa ei ikävöisi ruisleipää edam-juustolla sekä jättipussillista salmiakkia! Saati saunaa... Mutta mitä pidempään täällä on, sitä normaalimmaksi täkäläiset asiat muuttuvat ja ikävän kohteita on vähemmän. Mietin tässä päivänä muutamana, että jos minut yhtäkkiä teleportattaisiin suomalaiseen ruokakauppaan, en ehkä enää muistaisi, miten päivittäinen kierros siellä sujui. Mitäs se nyt olikaan, mitä kärryyn ladoin puolivaloilla ja ilman kauppalistaa kaiken muistaen? Juuri nyt ikävän kohde ei ole mitään syötävää, vaan tunnelmoitavaa. Se on syksy.

Syksyn kaipuu liittynee ainakin osittain pakahduttavaan kuumuuteen kyllästymiseen. Antakaa edes pieni tuulahdus raikasta, raitista, kirpakkaa syksyn ilmaa! Ihania auringossa säteileviä värejä kaikissa keltaisen, vihreän, punaisen, ruskean ja purppuran sävyissä, kipristelemässä alkutalven ensimmäisiä pakkashenkäyksiä vastaan. Nyt toive raikkaammasta ilmasta tosin toteutui, ja ensimmäistä kertaa viikkoihin on pitänyt nukkua parvekkeen ovi tiukasti kiinni, jotta tarkenee. Yöllä lämpötila on tipahtanut arvatenkin peräti +15 asteen tietämille. Mutta, arvatenkin osa II, tämä on vain väliaikainen asiaintila ja kuumaa tunkee taas pian pohjoisesta ja idästä aavikolta. Jatkuuhan kesä täällä vielä hyvinkin kuukauden, ellei puolitoista.

Pakko tunnustaa, että kaksi ohitettua syksyä peräjälkeen on suomalaiselle pitkä aika. Rakastan Perthin ilmastoa ja jopa +40 asteessa pyyhkivä kesä päihittää Suomen yleissäät (räntää ja pimeää, anyone, tai kylmää ja märkää?). Vaikka olen käynyt Suomessa säännöllisesti, vuodenajoista syksy on jäänyt kokematta ja nytkin huhtikuulle ajoittuva reissu tarkoittaa, että syysvärejä en pääse tälläkään kertaa näkemään. Seuraava trippi puolestaan olisi todennäköisimmin joulun tuntumassa, koska Suomen joulu on kaipaamistani ajankohdista top kolmosen mahdollinen ykkönen. Joulu, keskikesä, ruskasyksy. Jos ne saisi tänne Perthiin, eipä elämästä puuttuisi mitään. Paitsi tietysti Suomen rakkaat ja läheiset ihmiset, jotka hekin sentään ja onneksi ovat skypen, tekstareiden ja meilien mitan päässä.

Asiasta kukkaruukkuun. Ruokakauppa on asia, jossa poissaolon huomaa ehkä selvimmin. Kun viimeksi kävin Suomessa, ihmettelin suu auki ruokakaupan muuttuneita valikoimia. Näin paljon uusia jugurttimakuja! Myös uusia kaura- ja soijamaitoversioita, mahtavaa! Herkullisen näköistä uudensorttista leipää! Oho, vissyjä on vaikka millaisia uutuuksia! Näin kerran-kaksi vuodessa Suomessa visiteeraavana olen pysynyt jopa telkkariohjelmien perässä, sillä samat Putoukset näkyvät pyörivän ruudussa sitkeästi, ja suomalainen julkkiskaarti on lähtökohtaisesti niin pieni, että montaa muutosta ei siinä vuoden mittaan tapahdu. Tosin nyt alkaa tuntua, että yli puolen vuoden poissaolo kerrallaan alkaa jättää aukkoja viihdeyleissivistykseen, ja suomikaverien puheet facebookissa vaikkapa jostakusta bändistä tai telkkariohjelman käänteestä menevät minulta täysin ohi.

Vastavuoroisesti alan itse tunnistaa esimerkiksi täkäläisiä julkkiksia, ja telkkarissa näkyvää naamaa ei tarvitse enää juurta jaksain selittää jonkun täkäläisen toimesta. Mutta edelleen ja varmaan vielä pitkään tuntuu, että täällä on tipahtanut tarinaan kesken juonta. Esimerkiksi Aussilan tai WA:n osavaltion politiikasta tiedän vain hävettävän pieniä muruja. Kaikki henkilöt ja juonenkäänteet ovat aivan vieraita, kun ei ole seurannut puolueiden väittelyä viimeiset vuodet, saati vuosikymmenet. Työkavereiden humoristiset sähköpostit joudun joskus tulkkaamaan googlen avulla. Kuka olikaan Kevin Rudd... Sama asia olisi Suomessa googlata Paavo Lipponen. Mutta kyllä tämä tästä... nyt googleen tutkimaan kuvia syksystä.

Harvoin on tällaista lehteä ollut näin kova ikävä. Kuva (c) Nettivekkari.

Metsä. Syksyinen metsä. Missä viipyy se aikakone ja sädetyslaite, jolla tänne pääsee mistä tahansa puolelta palloa milloin vain, kysynpähän vaan? Mihin ne tieteentekijät aikaansa tuhlaavat...? Kuva (c) Oulun kaupunki.

Silkkaa kauneutta. Kuva (c) Sanojalautaselta.blogspot.