Kun herättelimme häntä, mies tokeni sen verran, että sai silmät auki ja suostui nyökytellen siihen, että E nostaa/raahaa hänet ajoradan reunasta kauemmas, jalkakäytävän toiselle laidalle ruohomättäälle. Paikalle tuli vielä lisää ihmisiä, joista yksi tiesi, mistä on kyse.
Vanha mies, nimeltään Franscesco, kuulemma asuu kadun päässä olevassa tukiasuntolassa ja on useinkin enemmän tai vähemmän sammuksissa asuinalueemme kaduilla. Sama ohikulkija neuvoi, että voisimme soittaa asuntolaan ja pyytää jotakuta siellä järjestämään kyyti Franscescolle.
Taksit eivät kuulemma ota häntä kyytiin liian tukevan humala-/sekavuustilan takia. Samainen ohikulkija oli nimittäin yrittänyt pyydystää taksia Franscesolle aiemmin. Vastapäisen viinikaupan myyjä täydensi tarinaa kertomalla, että heidän on ollut jo vuosia sitten annettava porttikielto Fransescolle.
Suurin osa ihmisistä valui tässä vaiheessa pois paikalta, kun he huomasivat, että välitöntä vaaraa ei ole, ja populaa oli jo paikalla ottamassa tilanteesta vastuu. Me ensimmäisiksi paikalle tulleet eli E ja minä, sekä ikäiseni tyttö lenkkeilyasussa, jäimme pähkäilemään, että mitäs seuraavaksi.
Franscesco ei sinällään näyttänyt olevan pulassa – saimme vähän juteltua hänen kanssaan – , mutta tuntui väärältä jättää hänet lojumaan tienvarteen. Perthissä on kyllä se hyvä puoli, että ison osan vuodesta lämpötila on ulkona sama kuin sisällä, eli paleltumisvaaraa ei ole. Enemmän riskinä on kesällä nestehukka ja lämpöhalvaus.
Francesco alkoi osoitella nilkkaansa ja sopertaa jotain. Luulimme, että nilkkaan sattuu, mutta E tajusi, että sukassa on jotain: pieni mytty rahaa sekä paperi, jossa luki: ”tämä on Francesco. Jos löydät hänet, soita taksi tai ambulanssi ja kerro heitä tuomaan hänet St. Bartholomewiin. Rahat taksiin tässä.”
Lenkkeilijätyttö päätti, että hän soittaa ambulanssin, jos kerran taksit eivät suostuisi kyytimään. Me jututimme Fransescoa sillä aikaa. Ambulanssi otti aikansa. Kadunvarteen sammuneet eivät ole Australiassa sen enempää prioriteetti ambulansseille kuin Suomessakaan.
Istuimme Fransescon seurana pitkän aikaa. Välillä jutellen, välillä hiljaa. Vanhuksella nuhjaantuneet vaatteet, ryppyiset kasvot. Yllätti, miten kirkkaat, ruskeat, pitkäripsiset häkeltyneen lapsen silmät vanhalla miehellä oli.
”Olet kuulemma Fransesco? Mikä on olo? Mites sinä tähän tielle päädyit?”
”Juuh... heikotti... nokoset... oli kylmä, tuossa oli aurinkoinen kohta...”
”Kuules Fransesco, olet kuulemma ennenkin nukahdellut tänne kadulle, sinun ei pitäisi tehdä näin.”
”...kotiin...”
”Pääset kohta kotiin nukkumaan, soitimme sinulle kyydin.”
”...kotiin...”
”Kyyti on tulossa.”
”Pilbarassa... töissä... mekaanikkona...”
”Ai että olit Pilbarassa töissä joskus?” (Kaivosalue WA:n pohjoiskolkassa).
”...töissä...”
”Miten sinä tänne Australiaan päädyit? Oletko ollut kauan?”
”Kauan.”
”Tulit vuosikymmeniä sitten? Onko perhettä?”
”Ei äitiä... ei isää... ei siskoja... ei veljiä...”
”Ei ole perhettä jäljellä? Se on harmi.”
”...ei perhettä... ikävä...”
”Kurjaa, että ei ole perhettä täällä.”
”Elämä... ei näin vaikeaa... jos minulla olisi ollut äiti ja isä...”
Sydän särkyi.
Nyt, kun Suomessa taas kovasti kohistaan tasa-arvoisesta avioliittolaista, asiaa väkevästi vastustavat perustelevat kantaansa muun muassa lasten oikeuksilla. Lapsi tarvitsee äidin ja isän. Fransesco muistuttaa, että ilman vanhempia elämästä voi tulla helvetti.
Mutta. Mielestäni lapsi tarvitsee välittävän, rakastavan ja huolta pitävän aikuisen tai aikuisia. Monelle he ovat äiti ja isä. Tai pelkkä äiti tai pelkkä isä, yksinhuoltaja- tai leskiperheissä. Tai joku aivan muu, jos äidistä ja isästä ei ole tehtävään tai he eivät sitä jostain syystä pysty hoitamaan. Loppupeleissä aivan sama, keitä nämä aikuiset ovat – mummoja, ukkeja, tätiä, setiä, kummeja, opettajia, naapureita.
Mielestäni epärelevantein yksityiskohta on, mitä sukupuolta nämä aikuiset ovat.
Tärkeintä on, että välittää, ei anna periksi, pitää huolta. Ei anna käydä kuten Fransescolle.
 |
| Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan yksinäinen. Kissi auttaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!