Asiakkaan näkökulmasta aussiyrittäjät ottavat rennosti, joskus jopa liian lunkisti.
On hyvä juttu pitää work-life-balance´sta eli työelämän ja muun elämän tasapainosta kiinni, mutta joskus voisi yrittää hieman kovemmin, jos kerran yrittäjä on. Esimerkki. Meidän takapihalla eli kerrostalomme takana kulkevalla kadulla on upouusi viskitislaamo sekä kahvila, jossa käsittääkseni tarjoillaan sekä kahvia että viskipaukkuja. Käsittääkseni, ei tietääkseni, sillä olemme E:n kanssa yrittäneet jo kolme kertaa käydä kahvilabaaria testaamassa, turhaan.
Kahvila on nimittäin auki vain maanantaisin klo 9-16, lauantaisin klo 8-16 ja sunnuntaisin klo 11-16. Olemme aina erehtyneet ovelle joko liian aikaisin tai myöhään, esim. lauantaina klo 18 eli viskipaukuille järkevään aikaan, tai sunnuntaina klo 10 eli aamukahville sopivaan aikaan. Sisälle ei olla vielä päästy. Ehkä joku päivä. Varmaankin itse viskintislaus ja tukkumyynti tuottaa riittävästi, joten kahvittelijoita tai yksittäisten paukkujen juojia ei tarvita bisneksentukkeeksi.
Aussiyrittäjä ei myöskään tarvitse asiakkaita, jotka maksavat pikkuhiluilla. Kunnon tuotto se olla pitää. Olen yrittänyt jo useampaan otteeseen saada jonkun ompelijan viimeistelemään yhden työmekkoni pääntien, josta leikkasin epämuodikkaaksi käyneen kauluksen irti. Tehtävänä olisi käytännössä hurauttaa saumurilla kangas siistiksi ja ommella uusi siisti käänne. Ompelutaitoisena mutta viitsimyksen puutteesta kärsivänä tiedän, että hommaan menee max. 20 minuuttia, jos oikeat koneet ovat käsillä.
Kahdesta alterations - putiikista minut käännytettiin ovelta ja kolmas otti mekon sisään, mutta tekstasi tunnin päästä, että tule hakemaan pois, "me emme pysty tekemään tälle mitään".
Todellinen syy on, että näin pienestä työstä voi veloittaa vain parikymppiä, kun alterations-liikkeet tuntuvat tienaavan rahansa hääpukujen muutostöillä, joista voi laskuttaa useamman satasen. Vein mekon kotiin, otin neulan kauniiseen käteen ja ompelin pääntien itse käsin kuntoon (koska siihen meni vähemmän aikaa ja vaivaa kuin ompelukoneen esiinkaivuuseen, lankojen säätöön jne.). Mahdottomasta tuli mahdollista, taddaah!
Yrittäjän ei myöskään tarvitse turhaan olla huolissaan, mitä mieltä asiakas palvelun laadusta on. Perthissä joko on riittävästi populaa, jotta kaikille riittää asiakkaita, tai vaihtoehtoisesti ei ole tarpeeksi kilpailua, joten kaikille riittää asiakkaita. Esimerkki. E:n pyörästä puhkesi takakumi, joten hän vei sen korjattavaksi. Maastopyörän takavanne oli aikojen saatossa vääntynyt hieman käyräksi, joten E pyysi, että voisiko vannetta oikaista eli vääntää takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Johan tok, ei ongelmaa!
Kun E meni hakemaan pyörän takaisin, oli vanne mäiskitty vinoksi toiseen suuntaan. Korjaaja yritti aluksi laskuttaa työstä viisikymppiä, mutta kun E valitti, sai sentään pyörän takaisin ilmaiseksi. Nyt rengas on vinompi kuin ennen ja hankaa takajarrupaloihin... laatupalvelua. Ja tämä korjaajalta, jolla on Perthissä hyvä maine. En uskalla edes ajatella, mitä huonomaineiselta saisi!
Toisaalta, yrittäjänä voi toteuttaa kutsumustaan ja se lie tärkein syy, miksi monet hommaan ryhtyvät, koska jotenkin he tuntuvat tienaavan tarvitsemansa rahat, millä lie keinoin. Eräs kollegani - yksi kovapalkkaisimpia analyytikoita koko organisaatiossamme - lopetti työt yhtäkkiä yllättäen pari vuotta sitten. Hän halusi toteuttaa kutsumustaan ja ryhtyä johtamaan seurakuntansa kahvipaahtimoa. Kyllä, kirkolla voi Australiassa olla kahvipaahtimo, sillä aussit ottavat laatukahvin yhtä tosissaan kuin suomalaiset Turun sinapin. Niinpä hän jättäytyi murto-osalle entisistä tuloista, kun mahdollisuutena oli elää unelmaa. Pisteet uskalluksesta.
Koska yrittäjän elämä on näin lepiä ja yrittäjäksi pääsee ilmoittautumalla toiminimirekisteriin - hups vain, vie vartin eikä maksa mitään - pistin sitten itsekin yrityksen (tmi:n) pystyyn joulun alla.
Aiempaa kokemusta mikroyrittäjän elämästä on Suomesta, jossa minulla oli hetken aikaa yhden naisen kulttuuriprojekti- ja tapahtumatuotantofirma. Teinkin muutamia pieniä hankkeita, mutta sen jälkeen lannistuin verottajan kanssa tappeluun (joka ei uskonut, että esim. taidemuseo-opastuksista ei tienaa tonneja vaan kymppejä kerrallaan), joten pakkasin pillit pussiin ja sittemmin muutin koko maasta.
Täällä alvia tarvitsee maksaa vasta kun liikevaihto ylittää $75 000/vuosi eli noin 49 000 euroa. Sitä ennen maksetaan pelkkää henkilöveroa.
Tälläkin kertaa liikun taidemaailman rajamailla, mutta uudesta näkökulmasta. Alani on tarot.
Ennenkuin kukaan järkytyksissään lakkaa lukemasta blogiani siksi, että täällä levitetään hokkuspokkusta ja voodoota, paras lie selventää muutama keskeinen seikka. UKK - usein kysytyt kysymykset - muodossa (kysymykset kerätty elävän elämän tilanteista).
Mistä ihmeestä tarotissa on kyse? Tarot on 78:n kuvallisen kortin pakka, pakkoja on satoja erilaisia ja eri taiteilijoilla on eri tyyli. Vanhin tunnettu pakka on peräisin Italiasta 1400-luvulta ja mahdollisesti kortteja on tunnettu ja käytetty aiemminkin. Nykyajan pakat noudattavat tiettyä symboliikkakaavaa, joka perustuu tuohon vanhimpaan tunnettuun pakkaan, mutta jokainen taiteilija lisää omia näkemyksiään tai tulkintojaan kuviin.
Tarotin idea on käyttää kuvia intuition apuna. Kortteja katsellaan ja niihin keskitytään, jotta oma mielikuvitus ja alitajunnassa piilevät tuntemukset ja vastaukset pääsevät vapaasti nousemaan pintaan - ilman, että rationaalinen mieli sanelee, mikä on "järkevää" ja mikä ei. Brainstormingia, nykyajan business-kielellä.
Kortteja voi käyttää esimerkiksi itsetutkiskeluun ja itsetuntemuksen parantamiseen (millaisia toiveita, pelkoja ja kätkettyjä tunteita minulla on), luovaan ja harkitumpaan päätöksentekoon sekä ylipäätään abstraktien asioiden kuten juuri tunteiden keskittyneeseen tarkasteluun. Mindfulness- ja meditaatio-alueilla liikuskellaan vahvasti - oivalluksia ja intuitiivisia välähdyksiä hakien.
Periaatteessa mekanismi on sama kuin pohtia, että mitähän se ja tämä uni tarkoitti, tai katsella mustetahrakuvia ja miettiä, mitä niistä tulee mieleen, tai katsoa elokuva ja pohtia jälkikäteen sen teemaa, heränneitä tunteita sekä sitä, miten teema mahdollisesti liittyy omaan elämään. Kuvien ja symbolien tulkintaa, sekä oman mielen ja tunteiden tutkiskelua.
Keksitkö huttua omasta päästä, kun tulkitset kortteja muille? No, kyllä ja ei. Toisaalta kyllä, koska korttien idea on auttaa intuitiota ja mielikuvitusta, toisaalta ei, sillä kaikki sanomani perustuu kuviin eli on pohjimmiltaan taiteentulkintaa.
Tarot-luennasta tullee useimmille ensimmäisenä mieleen sirkusteltan hämärässä sipisevä ennustajaeukko, joka viittoilee mystisesti kristallipallon yllä ja lupaa, että pian tapaat tumman komean muukalaisen. Todellisuudessa luenta tapahtuu niin (ainakin meikäläisen tarot-kammarissa eli vierashuoneessamme), että asiakas istuu tuoliin, käännetään kortteja näkyviin, yhdessä katsellaan kuvia ja kerron, mitä niiden symbolit merkitsevät.
Sen jälkeen jutellaan asiakkaan elämästä, pohditaan, miten korttien teemat siihen liittyvät, ja keskustelu polveilee tavalla, joka on sekoitus muotoja "kaverin kanssa kahvilla - terapeutin sohvalla". Joskus vain on helpompaa jutella omasta elämästä, ongelmista ja tunteista jonkun muun kuin sukulaisen tai ystävän kanssa. Eli totaalisen ulkopuolisen, joka ei tuomitse, määräile, naura eikä vähättele, vaan pelkästään kuuntelee ja tarjoilee erilaisia näkökulmia perustuen kuviin, joita kumpikin voimme katsella ja tulkita.
Väitätkö olevasi joku terapeutti häh? En väitä olevani lääkäri, pappi, psykologi enkä muukaan ammattilainen, mutta jostain syystä tällaista palvelua näytään tarvitsevan ja itse aidosti tykkään auttaa ja analysoida kaikenlaisia tunteita ja tilanteita, joita ihmiselämässä voi vastaan tulla.
Olen harrastanut tarot-kortteja vuodesta 2011 ja viimeiset puoli vuotta olen tulkinnut niitä ilmaiseksi halukkaille. Nyt tienaan satasen-pari viikossa "sieluntulkkina". Etenkin nykymaailmassa tuntuu joka päivä vahvemmin, että myös mielikuvitusta, intuitiota, luovuutta ja tunteita tarvitaan ihmiselämässä, ei pelkkää insinöörilogiikkaa saati kylmää laskelmointia rahan tai tehokkuuden nimissä.
Toki tällä bisneksellä ei vielä siltään pärjää eli palkkatyöstäni en ole jättäytynyt pois, mutta tavoitteeni on kehittää palveluani laveammin life coaching - suuntaan ajan myötä. Tosin E muistaa muistuttaa, että eikö sinulla pitäisi olla jotain erityisen hienoja meriittejä, kuten Himalajalle kiipeäminen tai joku mullistava innovaatio luokkaa Steve Jobs, jotta juuri sinun life coachingiasi haluttaisiin... Että näillä kannustuksilla. Mutta minnekään ei pääse eikä mitään voita, jos ei edes koita!
Englanninkielinen tarot-blogini eli bisnes-saittini löytyy täältä, jos kiinnostaa. Saskia-nimi on pöllitty renessanssimestari Rembrandtin vaimolta, joka nykyajan kulttuuripiireissä tunnetaan synonyymina henkilölle, joka mahdollistaa muiden luovuuden ja loiston - eli on yhtäaikaa muusa ja mesenaatti, inspiroija ja tukija.
 |
| Kiva kuva kotimatkalta tänään. Jättiviikuna ja linnunhäkkikeinut. |
 |
| Kiva pullo kahvilassa, jossa kävin kotimatkalla syömässä muffinin ja juomassa kahvit. |
 |
| Kivan eloisa lintulampinäkymä matkalla kotiin kahvilasta töiden jälkeen. |
 |
Tässä se on [rumpujen pärinää]: Possimbible* eli impossible, mahdoton, muuttuneena joksikin uskomattomaksi ja mahdolliseksi: pääntie, jota ei pysty ammattiompelija tekemään, mutta kylläkin tavan tallukka käsipelillä.
*How I Met Your Mother - sarjasta tuttu sanonta.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!