Suomi tutuksi!

Vaikka emme olekaan täällä eläintarhaeläimen veroisia nähtävyyksiä - joka viides mantereen asukki on joka tapauksessa alun perin muualta* -, kohtaa silti joskus hauskoja luuloja tai kysymyksiä suomalaisuuteen liittyen. Tässäpä näytteitä:

Täällä toimistoissa käytetään superkäteviä, eri kokoisille paperinipuille tarkoitettuja paperiklipsejä, joita en ole nähnyt Suomessa. Kun satuin mainitsemaan tästä työkavereille, keskustelu johdattui pyykinpesuun ja kuivaukseen. Jotenkin kollegat erehtyivät luulemaan, että Suomessa ei ole myöskään pyykkipoikia, jos ei ole niitä paperiklipsejäkään. Kun selvitin, että pyykkejä kyllä kuivataan narulla, koska kuivausrumpu ei ole vakiovaruste joka asunnossa, seuraava ihmetyksen aihe oli saunan käyttö pyykinkuivaustilana. Kerroin, että meillä oli suomalaisessa kerrostalokaksiossamme sauna, kuten uusissa kerrostaloissa yleensäkin. Ihmetys vain syveni. Miksi ihmeessä haluaisimme höyrykaapin kotiin? Kuvailin, että sauna on ihan oikea huone, tosin pieni, ei mikään kaappi tai höyrylaatikko. Sitten sainkin selittää, että mihin sitä saunaa tarvitaan. Miksi ihmeessä kukaan huvikseen kotona hikoilisi, kuntosalien ja kylpylöiden saunat nyt vielä ymmärtää. Ruotsissa usein työmatkaillut brittipomoni ilmaantui paikalle lyömään lisää löylyä tarinaan kuvailemalla, miten saunassa hakataan kanssalauteilijoita koivunoksakimpuilla ja sitten pöyritään hangessa tai uidaan avannossa. Tässä vaiheessa osa kuulijaporukasta jättäytyi edes yrittämästä ymmärtää.

Eilen töissä huomattiin, että tapanani on aina näyttää Finnish Thumbs eli suomalaiset peukut. En ollut itse tajunnut, että vastaan usein ihmisille - esimerkiksi kysyttäessä, ehdinkö hoitaa jonkun tehtävän tai olenko ymmärtänyt jonkin uuden työtehtävän ohjeistuksen - näyttämällä peukaloita ylös, eli kaikki ok, good to go. En ole ikinä kiinnittänyt asiaan huomiota; onko peukkuilu yleisesti suomalainen ilmiö, vai vain jostain syystä itselleni tarttunut tapa. Kuulemma näyttää ihan (huippuhauskan ja kekseliään) Wallace&Gromit - vahanukkeanimaation Gromit-koiralta, joka mykkänä hahmona elehtii vain käsimerkein ja ilmein, muunmuassa kaksin käpälin peukkuja näyttämällä, kun onnistuu/saa mennä/kaikki kunnossa.

Täkäläisiä kiinnostaa erityisesti, mitä Suomessa perinteisesti syödään. En tiedä, olenko harvinaisen surkea ruokalähettiläs, mutta en yleensä muista mitään muita ruokia kuin karjalanpaistin ja -piirakat, joululaatikot (peruna-, porkkana-, ja lanttu-), sekä kesäkeiton (yäk). Mainio keskustelu oli etenkin seuraava:
Kollega: "Syötte varmaan paljon suolattua poroa Suomessa, eikös poropihvejä tarjoilla ravintolassa?"
Minä: "No ei oikeastaan... kyllä ravintolassa yleensä syödään muuta lihaa, poroa on vähän erikoisemmissa tai hienommissa paikoissa."
Kollega: "Ai mitä lihaa, tuskin teillä siellä sentään naudanpihviä on?"
Minä: "(?) Kyllä nautaa saa, niitä nimenomaan ravintolassa usein syödään"
Kollega: "Mutta eivätkö lehmät jäädy kuoliaaksi siinä ilmastossa?"
Minä: "Kyllä varmaan, jos olisivat talvella ulkona, mutta ne pidetään sisätiloissa talven ajan."
Kollega: "Onpa hemmoteltuja lehmiä!"

Mutta koska työkavereinani on tällä hetkellä ihmisiä Australian lisäksi mm. Kiinasta (sekä Hong Kongista että manner-Kiinasta), Vietnamista, Britanniasta, Ruotsista, Tanskasta, Romaniasta, Puolasta, Italiasta ja Seychelleiltä, suomalaisuus ei erityisemmin erotu outoutena joukosta.

Brittitouhuajat, keksijä Wallace, sekä luottoapuri, oikea käsi koira Gromit. Kuva Google-kuvahaulla.

* Tarkennus: kun muutama sukupolvi taaksepäin mennään, niin toki lähes jokainen on alkujaan muualta. Esimerkiksi WA:n osavaltiossa vain 2% asukkaista on aboriginaaleja.