Se on täällä - kulttuurishokki

Kirjoitin reilu viikko sitten kulttuurishokista ja siitä, että odottelen sen iskua. No, se on täällä tänään. Oireita ovat lievä ärtymys, turhautuneisuus, uupuneisuus, ailahteleva alakulo ja hetkelliset raivonpuuskat. Olon aiheuttaja on kuitenkin helppo paikallistaa: jälleen aktiivisena käynnistynyt asunnonetsintämme. Jo neljä kuukautta on tullut asuttua kommuunihenkisesti, hurraa ja huoh omalle venymisellemme. Kertauksena niille, jotka eivät ole blogia alusta saakka kahlanneet. Meillä OLI ihkaoma vuokrakaksio aika alkuvaiheessa, mutta erittäin epäonnisen miljoonatorakkashokin jälkeen jouduimme hätämuuttamaan tähän nykyiseen kämppisjaettuun omakotitaloomme. Koska episodissa paloi myös rahaa ylimääräisiä satasia (emme saaneet ennakkoon maksamaamme vuokraosuutta takaisin, sillä rikoimme puolen vuoden vuokrasopimuksen - torakoiden valtaama asunto ei pihin vuokraemännän silmissä ollut riittävän pakottava syy), on into nousta takaisin asunnonetsintäsatulaan ollut jokseenkin matalalla. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että oman kokkausvuoron ainainen odottaminen ja sunnuntai-illan elokuvahetkien hukkuminen toisten kattilankilkatuksen alle pakottavat taas liikkeelle, ja hyvä niin. Perth Foothills, olemme asuneet riittävän kauan kaukana kaikesta ja on aika palata keskustampaan.

Perthissä olemme tavanneet vain ystävällisiä, ihania, aurinkoisia ihmisiä. Ja sitten niitä toisia. Vuokravälittäjiä. Vuokra-asunnon etsintä täällä on yhtä villiä länttä, ja sen tietävät sekä asunnonhakijat että -välittäjät. Rental agencyt mainostavat netissä kiiltävin, siloitelluin kuvin, mutta todellisuudessa tarjolla on ehtaa kuraa. Myös asiakkaiden kohtelu on välillä totaalisen ala-arvoista. En osaa sanoa, onko perimmäisenä syynä joidenkin agenttien varsin kolhoon käytökseen a) ulkomaalainen, vieläpä intialaiselta kuulostava nimeni, b) aksenttini, c) se, että emme etsi executive-tason asuntoa eli yli tuhat dollaria viikossa maksavaa kotia vai d) se, että potentiaalisia vuokralaisia on joka tapauksessa joka oksa ja pivo pullollaan, eli on aivan turhaa tuhlata kohteliaisuutta kaikkiin vuokraajiin, kun sitä voi säästellä asunnon ostajia varten. Esimerkiksi eiliseen mahtui kaksi uskomatonta episodia. Näytös 1, yhteydenottopyynnön jättäminen vuokra-agencylle heidän nettisivujensa kontaktilomakkeella, ilmoitin olevani kiinnostunut asunnosta x ja kysyin asuntonäytön ajankohtaa. Huomasin, että minulle oli soitettu agencysta ja soitin takaisin.

Minä: "Hyvää päivää, täällä on Anu. Otin aiemmin yhteyttä ja kysyin asunnonnäyttöaikaa kohteelle x. Teiltä oli äskettäin soitettu minullepäin."
Agentti: "Niin?"
Minä: "Mh... Niin että olitte soittanut. Olikohan asiana ilmoittaa, milloin asuntoa pääsee katsomaan?"
Agentti: "Minun pitää tietää, keitä asunnossa tulisi asumaan. Ketkä sinne muuttavat?"
Minä: "Minä ja mieheni"
Agentti: "Keitä asuntoon tulee a-su-maan? Montako henkilöä? Kaikkien lukumäärä yhteensä?" (ivallisella äänellä).
Minä: "Ymmärsin kyllä. Meitä on kaksi, minä ja mieheni, kuten sanoin."
Agentti: "Olit kiin-nos-tu-nut asunnosta x. Niinkö?" (tahallisen selkeällä englannilla).
Minä: "Niin, minähän otin yhteyttä jo aiemmin. Milloin sitä pääsisi katsomaan?"
Agentti: "Puhut siis vuok-ra-a-sun-nos-ta, osoitteessa x".
Minä: (Mitä helmulttia?) "Niin puhun."
Agentti: "Näyttö on kahdelta. Soita ennen tuloa. Ei tänne noin vain pääse sisään."
Enpä mennyt.

Kyse ei voi olla siitä, että puheestani ei saa puhelimessa selvää, sillä työpuhelut sujuvat mutkitta ja virastoomme soittavat ovat aina saaneet asiansa hoidettua kanssani. Samaan kellonaikaan oli näyttö toisessa, paremman kuuloisessa asunnossa, joten valitsimme sen. Näytös 2. Saavumme oikeaan osoitteeseen kymmentä vaille, kiertelemme hieman taloa saadaksemme hyvän kuvan ympäristöstä, arvailemme, onkohan asunto kadulle vai sisäpihalle päin. Odottelemme alaovella. Odottelemme hieman lisää. Ja sitten odotamme. Kukaan ei koskaan tule. Amatöörimokana en ollut edes tallentanut agencyn numeroa puhelimeeni, koska olin saanut heiltä sähköpostilla ilmoituksen edellisenä iltana, että asuntonäyttö on prikulleen tähän aikaan, tervetuloa. Lounastaukoni hurahtaa paahteisella kadulla seisoskeluun, ja nälkäisenkiukkuisena painun takaisin töihin, onneksi matkalla ehdin napata mukaan yllättävän maukkaan burriton (pelastaa tilannetta edes vähän). Töissä tarkistan agencyn nettisivut, ja siellähän seisoo ihan selvällä englannilla, että "varmistathan aina samana aamuna ennen näyttöä, että se todella on. Näytöt voidaan perua lyhyellä varoitusajalla etukäteen ilmoittamatta." Jaa. Pitääpä alkaa lukea myös pienellä präntätyt.

Kulttuurishokkiani täkäläisiä vuokramarkkinointa kohtaan lieventää tuntuvasti se, että työkaverit ovat niin empaattisia. He ovat myös avuliaasti kertoneet, että asuntopulan takia erityisesti "edullisia" eli alle $500/viikko-hintaisia asuntoja etsiviä vuokralaisia voi kohdella kuin muurahaisia. Aina tulee lisää, vaikka miten häätää ja hätyyttää. Kuulemma ostajia kohdellaan aivan toisin, silkkihansikkain suorastaan. Kostotoimena aion laatia mustan listan surkeista vuokra-agencyista, ja jättää ostamatta asunnon heidän kauttaan joskus vuosien päästä. Siitäs saavat, hah! Eivätkä ikinä tiedä, mikä heihin iski. Työkavereiden lämmin suhtautuminen on kuitenkin helpottanut oloa kovasti, kaikki muistavat kysellä, tukea ja tsempata asunnonhaun suhteen, neuvoja hyvistä asuinalueista satelee harva se kahvitauko. Innokkaimmat ovat jopa kaivelleet netistä meille sopivia asuntoilmoituksia, ja kohteista muutama vaikuttaakin oikein potentiaaliselle. Eli jäljitys jatkuu päivitetyn asuntolistan kanssa. Jo perjantaina on näyttö loft-asuntoon alueella, jolle todella haluaisin, eli ei syytä lannistumiseen. Niska kyyryssä kohti uusia pettymyksiä ja lopussa siintävää voittoa!

Muun muassa tällaisia porraskäytäviä Perthistä löytyy. Tosin aika moni kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on varsinaisia loukkoja.