Miksi emme kohtaa, oi unelmien asunto?

Pitänee hieman taustoittaa Perthin tiukkaa asuntotilannetta. Vuokravälittäjien tyly asenne heijastelee selvästi sitä, että asiakkaita on niin paljon, ettei ole tarvetta yrittää rakentaa ystävällistä, luottamuksellista suhdetta juuri kenenkään kanssa. Aina tulee joku, joka maksaa, kohtelipa häntä miten vain. Perthin väestönkasvu on muuttovoiton vuoksi nyt kiihkeintä Australiassa, sytykkeenä tietenkin kaivos- ja luonnonresurssialan työvoimapula WA:ssa. Perthiin odotetaan vuosittain noin 50 000 uutta asukasta sekä ulkomailta että muualta Australiasta, ja vuoteen 2050 mennessä kaupungin ennustetaan kaksinkertaistuvan nykyisestä 1.7 miljoonasta 3.5 miljoonaan. Asuntotuotanto ei näytä pysyvän perässä, vaikka esimerkiksi East Perth etenkin Adelaide Terrace-kadun itäpäässä on yhtä suurta kerrostalotyömaata - uusia tornitaloja nousee kuin sieniä sateella.

Myös uusia omakotialueita rakennetaan kiivaasti ja täkäläisittäin jokseenkin edullinen vaihtoehto (myönnän, silmät kiiluen näitä katselen) olisikin vuokrata uutuuttaan kiiltävä omakotitalo kahdella tai kolmella makkarilla hintaan $350-400/viikko esimerkiksi Butlerin, Ellenbrookin, Banksia Groven tai Palmyran alueelta. Pikainen pyörähdys Google Mapsissa kuitenkin karistaa (tai on tähän saakka karistanut) innon, sillä kaikki nämä alueet ovat nykyisen kaupunkirakenteen ja omakotimaton ulkoreunoilla, julkisliikenteen ulottumattomissa. Tiedossa olisi oma auto ja päivittäistä matelua Perthin sisään- ja ulostuloteillä muun työmatkaliikenteen puristuksissa. Banksia Groveen tosin pääsisi Joondalupin junan ja jonkin toistaiseksi tuntemattoman bussivuoron yhdistelmällä... Kuitenkin nykyinen hankala bussi- ja junasitkutuksemme Perthin länsilaidalta on kypsyttänyt sen verran, että mieluummin löytäisi vaikka hinnakkaammankin, mutta muuten sopivan asunnon lähempää keskustaa. Vaikka Transperth edullinen onkin, viikossa bussikortin käyttö vie $30 per pää ja työmatkoihin palaa aikaa lähes tai joskus jopa yli tunti suuntaansa. Ei kiva.

Busseista tuli mieleen, että aamumatkustukseen on ilmaantunut uusi riskisektori - koit. Jostain syystä nyt ilmojen lämmetessä joka julkiskulkupelissä on aamuisin hyönteisiä: paksuja, peukalon kokoisia yöperhosia. Nähtävästi koit kömpivät busseihin ja juniin yöksi, ja havahtuvat aamulla lentelemään ympäriinsä tokkuraisina. Harva se aamu saa ravistaa tukastaan tai vaatteistaan ällön yökiitäjän. Onneksi busseissa voi itse avata ikkunoita, jolloin voi karistaa ei-toivotut siipeilijät pihalle. Tosin pitäisi muistaa, että muutama koi siellä täällä ei vielä ole kovin häiritsevää, sillä erämaaleirissä kuulemma joutuu pahimmillaan pitämään verkkohattua yli-innokkaiden kärpästen takia. Kärpäset eivät ole kiinnostuneita eväistä, ainoastaan ihmishiestä ja silmiin, korviin ja suuhun tunkeutumisesta. Yksittäisiä, sitkeitä kärpäsiä on satunnaisesti täällä kaupungissakin, mutta ei juuri kiinnosta tehdä enempää tuttavuutta mäkäräisen ja paarman sitkeydellä varustettujen parveilevien kärpästen kanssa missään maasto-olosuhteissa. Kaikenkokoiset hämähäkit ja muurahaiset ovat toinen kevään tuoma riesa, onneksi pääasiassa kotitalon ulkoseinillä toistaiseksi. Vuokraisäntä neuvoi, että jos esimerkiksi nukkuessa tuntee iholla jotain kutinaa tai liikettä, pitää aina läimäyttää niin kovaa kuin pystyy. Jos sattuu olemaan hämähäkki ja vieläpä myrkyllinen redback, lähteepähän nirri (kiva). Tämäkin on yksi syy, miksi kerrostaloasunto mielellään uudessa talossa ja suht korkealla kiinnostaa enemmän kuin omakotitalo - vähemmän potentiaalisia hyönteisongelmia.

Rockinghamin rantamaisemissa olisi paljonkin asuntoja tarjolla, harmi vain, että paikka on noin 50 km päässä Perthistä.