Talvi jatkuu

Täällä kärvistellään parhaillaan takatalvisissa tunnelmissa, ainakin minä, sillä luulin kevään jo koittaneen. Syyskuun 1. on kevään virallinen alkupäivä ja syyskuun mittaan on jo koettu ihania lämpimiä poutapäiviä useampia. Mutta ei viikkoon. Perthiin puskee kylmä ilmavirtaus suoraan Etelänavalta (eteläisen pallonpuoliskon riemuja), tuoden mukanaan luihin ja ytimiin käyviä tuulenpuuskia ja piiskaavaa sadetta. Oh joy, oi riemua. Etenkin, kun tänään Perthiin saapuu ensimmäinen sukulaisvierailijani koskaan, ja olisin niin halunnut esitellä kaiken auringonpaisteessa.

Perthissä ja enimmäkseen sisätiloissa oleillessa sade ja tuuli nyt vielä menisivät, mutta tarkoituksena on suunnata tien päälle ja kiertää viikossa hyvä pala WA:n lounaiskolkkaa ja sisämaatakin. Kun Perthistä suuntaa etelään, päätyy kohti kylmempää ja viimaisempaa rannikkoa. E:n kovasti suunnittelemat köysikiipeilyt merenrantakallioilla joudumme ehkä unohtamaan... E ajoi viime viikonloppuna Margaret Riverille etelään työkeikkaa varten, tarkoituksena oli juurikin viedä asiakasryhmä kalliokiipeilemään, mutta tuuli ja sade pistivät stopin aktiviteeteille. Kuulemma tuulta vasten saattoi nojata kaatumatta - ei todellakaan sopiva keli killua köydennokassa meren yllä.

Tarkoituksenamme oli myös tilaisuuden tullen telttailla reissun päällä, mutta buukkasin suosiolla mökkimajoitusta reissulle, koska nukkuminen +10 asteessa ja sateessa ei ole minun ideani kivasta lomasta. Ja kuin tilauksesta nyt räjähti päälle hurja rankkasade, taas, peltikattoisena tietää kyllä milloin tulee vettä.

Kylmässä selviämisestä: tuli töissä puhetta täkeistä, kun äskettäin ostin uuden. Pari kollegaa ihmetteli, että miksi enää ostan, kun kohta on kesä ja silloin täkkien alla tukehtuu kun usein lakanakin on liikaa. Itse olin sitä mieltä, että kyllä tässä vielä hyvän matkaa on täkkikelejä, koska meillä on sisällä enintään pari astetta lämpimämpää kuin ulkona. Parina aamuna on herätty rapsakassa +15 asteessa, sisälämpömittarin mukaan. Järjenvastaisesti olen alkanut tottua sisäkylmään ja tsippailen huoleti menemään +17 asteessa, vain hivenen kohmeisin sormin. Mutta +15 on minullekin liian vähän. Suomessahan kätevästi vääntäisi patterit päälle, mutta täällä vastaavaa vesikiertoista keskuslämmitystä ei näytä olevan olemassakaan.

Meilläkin on ilmastointilaite/ilmalämpöpuhallin olkkarissa, mutta vähänpä sähkökäyttöinen suursyömäri siellä auttaa, jos makkarissa palelee. Ja voi kuvitella, paljonko hiustenkuivaajan ominaisuuksilla toimiva lämmitin sitä sähköä kuluttaa. Kavereiden neuvoista huolimatta vedimme tämän talven kokonaan ilman lämmitystä - toisaalta säästömielessä, toisaalta sissihengellä (no katotaan kestänkö!) ja kolmannekseen Ranskassa vanhassa kivisessä maalaistalossa kasvanut E ei edes osaa kaivata sisälämmitystä.

Eli se olen pelkästään minä, jonka mielestä lämmitetty talo on noin niinkuin normi, ei erityisluksusta. Pian on kuitenkin TAAS muutto edessä tämänhetkisen vuokrakotimme myynnin takia, ja jospa se seuraava koti osoittautuisi a) pidempiaikaiseksi kuin tähänastiset ratkaisut ja b) helpommin lämmitettäväksi tai edes paremmin eristetyksi.

Pitääkin lähteä kaivelemaan esille tiekartta, tuntuu luotettavammalta ottaa mukaan ihan paperinen versio sähköisen lisäksi, kun suuntaa 500 kilometriä sisämaahan kohti autiomaata ja suola-aavikoita. Takakonttiin päätyvät myös jerrykannu bensaa sekä kanisteri vettä, ja toki muutakin retkeily- ja hätätarviketta. Tarkoitus on kuitenkin pysyä kohtuupaljon liikennöidyillä teillä, joten minnekään teille tietymättömille emme etsiydy. Päivitystä seuraa joko tien päältä tai kotiinpaluun jälkeen - mukana on nimittäin myös E:n viimeisin ostos, reppuun mahtuva aurinkopaneeli, jolla voi ladata kännykät ja läppärit missä vain!