Unelman kuolema

Jahas, nyt se sitten tapahtui. Lentoketjumme ensimmäinen lento Euroopasta eteenpäin on peruttu. Tietenkin tapahtumasarja käynnistyi jo aiemmin, kiinalaiselta villieläintorilta, pahamaineisesta virusmutaatiosta. Emme ole enää hetkeen kuvitelleet, että pääsisimme jatkamaan matkaamme aikataulussa huhtikuun puolivälissä.

Mutta nyt alkaa tulla jännät paikat siitä, pääsemmekö jatkamaan ollenkaan. Meidän oli tarkoitus olla kiertomatkallamme aina heinäkuun puoliväliin. Jos poikkeusolot, lentokiellot ja saapumiskaranteenit jatkuvat vaikka kesäkuullekin, on aika epävarmaa, onnistuuko mikään matkasuunnitelmamme etapeista ja onko meidän vain palattava Perthiin töihin, irtiotto lässähtäneenä.

Lentojen peruuntuminen kaikkialla tuntuu monellakin tavalla unelman kuolemalta. Ei vain henkilökohtaisen, vaan ihmiskunnan. Tietenkin ymmärrän täysin, että lentämisen ja muun toiminnan saasteita tulee leikata ja nyt tupruttaminen monestakin lähteestä on radikaalisti tipahtanut. Jos koronasta seuraa jotain hyvää, niin jonkinlainen hengähdystauko luonnolle, ihmisillekin. Globaalisti on uutisoitu ilmanlaadun paranemisesta ja jokien, jopa Venetsian kanaalien kirkastumisesta, sekä villieläinten paluusta ihmisten aiemmin valtaamille asuinsijoille.

Maailmanympärimatkamme oli tarkoitus olla jonkinlainen "viimeinen hurraa" englanninkielistä termiä mukaillen. Arvelemme kumpikin, että lentojen hinnat tulevaisuudessa tulevat rajusti nousemaan ilmastonmuutoksen vaatiman sääntelyn ja lentoverojen myötä. Lentämisestä on tulossa ja jo tullut sosiaalisesti paheksuttua, ainakin omissa piireissämme. Ja vaikkei suuria hinnankorotuksia äkkiä tapahtuisi, lentämisestä tulee meille henkilökohtaisesti kalliimpaa nyt kolmen perheenjäsenen tiiminä aiemman kahden sijaan. Eli näin pitkää ja kokonaisvaltaista reissua emme usko voivamme tehdä ainakaan lähitulevaisuudessa, jos koskaan uudelleen.
Ja nyt matka räpiköi stoppiin kuin kana orreltaan.

Yllättävää kyllä, en ole itse asiasta pahemmin shokissa. Meillä on kuitenkin perusasiat hyvin ja koska asumme nyt vanhempieni luona, toinen unelmani elää kultakauttaan - että voimme jakaa taaperomme kehityksen ilot ja surut sellaisten ihmisten kanssa, jotka kaikkein eniten pikku-N:stä välittävät.

Tietenkin yhä toivon, että edes jonkin pätkän suunnitellusta matkastamme voisimme kokea. Ja kyllä se huolettaa, että jos kaikki tai osa lennoista perutaan, saammeko varmasti rahat takaisin. Ensimmäinen peruttu lento Iberialta antaa osviittaa, että lentoyhtiöt eivät tule luovuttamaan tappelutta. Iberia tarjoaa (EU-lakien vastaisesti?) vain etukuponkia uutta lentoa varten, ei rahojen palautusta, vaikka emme tule tekemään Espanja-Costa Rica-lennolla yhtään mitään Australiaan palattuamme.

Selvästi kovempi isku tämä unelman kuolema on E:lle. Hän on uhrannut paljon enemmän kuin minä, jotta pääsemme matkaan. Hän irtisanoutui työpaikastaan, käyttää prosentuaalisesti isomman osan säästöistään reissuun kuin minä, ja on nyt suostunut sopuisasti asumaan kuukausikaupalla minun perheeni luona, minulle tutuissa ja tärkeissä ympyröissä, minun kavereitani tavaten. Kun tieto tuli, että saatamme joutua jumittamaan Suomessa vielä parikin kuukautta lisää, ei vastaanotto ollut suunnattoman ilahtunut ja ymmärrän sen.

Isommalla tasolla tilanteen tekee kiinnostavaksi se, onko korona kuolinisku ihmiskunnan kuvitelmalle, että voimme, saamme ja meidän tulisi voida liikkua rajoittamatta, missä, milloin ja millä pelillä vain? Itse olen tähän visioon uskonut ja pitänyt sitä ei vain luontevana jatkona lajimme nomadihistorialle, myös henkilökohtaisesti palkitsevana, kiehtovana elämäntapana. Vaikka rajat aukeavatkin aikanaan, ennuisteiden mukaan jopa yli puolet maailman lentoyhtiöistä tulee menemään konkurssiin. Tämähän todennäköisesti tarkoittaa vähemmän kilpailua, kovempia lippuhintoja ja vähemmän matkailua jatkossa, ainakin joksikin aikaa.

Tätä ja muitakin pidemmän ajan ennusteita pohtivana olen alkanut väkisinkin miettiä, onko Australia meille enää sopiva asuinpaikka tulevaisuudessa. Urasuuntautumiseni vuoksi (kaupunkitutkija) parempi olisi ns keskeisempi sijainti, eli Eurooppa tai mahdollisesti jokin maa Aasiassa. Tärkeää olisi kotitanner, josta pääsee liikkumaan laajalti lentämättä - junayhteyksillä mieluiten. Meren ja autiomaan eristämä Perth alkaa vaikuttaa yhä hankalammalta jatkoelämän kannalta, ellei sitten keskity ihan puhtaasti Perthiin ja sen ongelmiin ammatikseen.

Australian jättäminen olisi toinen unelman kuolema E:lle, sillä hän on haaveillut Australiassa asumisesta ihan nuoresta saakka. Toki Down Underissakin on isoja ja kiinnostavia kaupunkeja; kun puhun liikkumisen laajuudesta, tarkoitan mahdollisuuttani esim. osallistua konferensseihin ja kehittämispäiviin eri maissa.

Edessämme on isoja ratkottavia asioita riippumatta siitä, jatkuuko tämänkertainen reissumme ja miten.

Venetsia ennen tilanteen riistäytymistä käsistä.

Italia iloisempina aikoina.

Matkakuvien joukosta löytynyt roomalaisen kirkon veistos lie paras kuvitus tähän juttuun.