Miten joulusta tuli pääsiäinen

Kun saavuimme Suomeen joulua edeltävällä viikolla, emme suunnitelleet saati arvanneet, että majailisimme vanhempieni luona vielä pääsiäisenäkin. Tarkoitus oli viettää täällä joulunpyhät ja alkutalvea, sitten matkustella sekä Suomen että Euroopan sisällä huhtikuuhun saakka, jolloin jatkaisimme matkaa jo ostamillamme lennoilla Costa Ricaan. Noh.

Jos ja kun tämän koronakaaoksen piti levähtää käsiin, niin kannaltamme on luojan lykky, että se tapahtui juuri silloin kun tapahtui. Maaliskuussa olimme vielä Suomessa, Ranskan, Viron ja Italian visiittien jälkeen. Jos olisimme ehtineet Costa Ricaan saakka, olisimme nyt jumissa jossain viidakossa, mahdollisesti hotellikaranteenissa ilman mitään tietoa paluulipuista Suomeen tai Australiaan.

Vaikka suunnitelmien täydellinen keikahtaminen harmittaa, en voi kuin kiitellä tuuriamme siitä, etteivät asiat ole oikeasti huonosti. Meillä on turvallinen katto pään päällä, seuraa ja apua taaperon kanssa, mahdollisuus elää hyvinkin normaalia elämää ilman, että maksumittari tikittää koko ajan: hotelliöiden, ruokakauppakuljetusten, lääkärin tms.

Hankalinta tilanteessamme on - kuten varmaan kaikille muillekin - tulevaisuuden epävarmuus. Mihin tämä etenee, mitä kannattaisi seuraavaksi tehdä? Ennakkoon maksetuista lennoistamme on tähän saakka peruttu vasta ensimmäinen, eikä siitäkään ole vielä kuulunut rahoja takaisin. Muista emme saa palautuksia, elleivät lentoyhtiöt itse peru, tai ellei matkavakuutuksemme osoittaudu ihmeelliseksi jokeri-rahasammoksi.

Lentoyhtiöt operoivat tällä hetkellä kuukauden aikaikkunoissa ja/tai maiden matkustusrajoituksia noudattaen, eli toukokuun puolivälin jälkeen olevien lentojen kohtalosta ei ole vielä mitään tietoa. Perutaanko, siirretäänkö, lennetäänkö normaalisti? Kuka tietää. Ja vaikka lennettäisiin, voimmeko me lentää mukana, on erittäin kyseenalaista. Matkakohteistamme Kanadaan ei tällä hetkellä myönnetä ollenkaan viisumeita ja Etelä-Korea tietääkseni pistää matkaajat kahden viikon karanteeniin. Meksikoon yhä pääsisi, mutta kuka uskaltaa lähteä reissuun, tuskin moni - eikä tietenkään kannata tai ole suositeltavaa.

Jumitamme Kuopiossa, ihmetellen, mitäs nyt. Jotkut Euroopan maat harkitsevat sisäisten rajoitusten asteittaista purkua ja Suomikin ilmeisesti seuraa silmä kovana, miten tilanne kehittyy. Mutta vaikka maiden sisäiset bisnekset alkaisivat pyöriä normaalisti, on erittäin epätodennäköistä, että rajat avataan tai saapumiskaranteenit puretaan aivan hetkeen.

Milloin palaamme Australiaan? En tiedä. Meidän piti palata heinäkuussa ja minun aloittaa taas työt elokuussa. E:hän irtisanoutui, joten hänen puolestaan täytyy aloittaa työnhakurumba palattuamme. Heinäkuuta aiemmin ei oikein ole järkeä lähteä Down Underia kohti, koska kotimme on vuokrattu määräajaksi, meillä ei ole Aussilassa nyt muita tuloja kuin lomarahani, ja kuluja kuitenkin kertyisi elosta enemmän kuin nyt jaetusti asuessamme. E:n työnhaku tuskin etenisi minnekään, kun työpaikkoja ja yrityksiä suljetaan oikealla ja vasemmalla.

En edes tiedä, miten lennot liikkuvat Suomen ja Australian välillä. Ja kannattaako meidän ostaa uusi suorempi lento, vai koittaa luottaa, että reittimme Kanadan ja Etelä-Korean kautta vielä lutviutuisi kesä-heinäkuussa? Kysymyksiä, kysymyksiä, eikä juurikaan vastauksia.

Henkisesti ihme kyllä voimme hyvin, eli alkushokin ja rajunkin manailun jälkeen olemme sopeutuneet siihen, että näin tällä kertaa. Rahat koitamme saada takaisin valitusreitit loppuunkuluttamalla, jos niikseen tulee. Mutta palautuksissa voi mennä kuukausia aikaa. Onneksi emme missään vaiheessa mitoittaneet niukille, eli emme ole käyttäneet kaikkia säästöjä, ja tuloja on tiedossa minun uudelleenalkavan työni kautta.

Silmälläpitäen töiden epävarmaa alkua, olemme myös hyväksikäyttäneet kaikki säästömahdollisuudet. Hyödynsimme pankin kädenojennuksen ja anoimme lainanlyhennysvapaata, koska paluumme töihin on ajallisesti vaakalaudalla. Peruin muutamia online-kauppoja, esimerkiksi lähetin takaisin matkarattaat, koska emme välttämättä niitä pääse edes käyttämään. Lisäksi teen mahdollisuuksien mukaan pieniä hommia netitse, eli käännöstöitä ja lyhyitä artikkeleita, joista saa kympin sieltä, muutaman täältä. Ruokaostokset ovat tarjoushaukka-matalaliitoa Lidlissä. Näin säästyy jopa parikymmentä prosenttia rahulia K- ja S-markettiin verrattuna, omien kuittisilmäilyjeni perusteella.

Meistä E elättelee vahvemmin toivetta, että voisimme vielä reissata ainakin jossain. Itse olen katsantokannasta riippuen zen tai luovuttanut asian suhteen. Katsotaan miten käy, mutta en aio menettää yöuniani siitä, jos matka jääkin tyngäksi. Elämässä on varmasti mahdollisuuksia muulloinkin, jos sellaisia järjestää. Meillä on kuitenkin kaikki muu hyvin, joten keskitytään siihen.

Kaikesta huolimatta.