Päiväkodin aloitus Australiassa

Olen jo tähän mennessä oppinut, että aina kun kirjoitan jostain otsikoidusti "Australiassa", somessa vastaani hyökyy aalto kertomaan, että meidän osavaltiossa/kaupungissa tämä asia ei päde tai on toisin. Eli ottakaa teksti vain yhden perheen omakohtaisena kokemuksena siitä, millaista voi olla päiväkodin aloitus Perthissä Länsi-Australiassa. 

Miten päiväkotipaikka hankitaan?

Toisin kuin (ymmärtääkseni) Suomessa, Australiassa päiväkoti ei ole kaikille taattu julkinen palvelu eikä hoitoa ole järjestetty kunnan taholta asuinalueittain. Päiväkodit ovat pääsääntöisesti yksityisiä, joko yritys- tai yhdistystoimintana pyöritettyjä. Paikka pitää itse metsästää, sinne saattaa joutua jonottamaan kauankin, eikä mitään takuuta ole, että paikan ylipäätään saa. Näin olin ennakkoon kuullut ja stressasin asiasta jo kauan ennenkuin N oli edes tarpeeksi vanha istumarattaisiin saati päiväkotiin. 

Omalla nykyisellä asuinalueellamme on noin 10,000 asukasta ja kaksi päiväkotia. Mielestäni ei kuulosta riittävältä ollenkaan. Perthin keskustassa puolestaan on noin 28,000 asukasta ja 15 päiväkotia. Eroa selittää se, että moni perhe, myös me, vie lapsen päivähoitoon työpaikan lähelle, ei kodin lähelle.

Omaa hoitopaikkaamme etsiessämme kävin katsomassa neljää päiväkotia ja koitin ottaa yhteyttä kahteen muuhun, joista kummastakaan ei koskaan vastattu sähköposteihini. Minulla on periaate, että jos ei maksava asiakas kiinnosta, niin ei sitten, eli en väkisin roiku sellaisen yrityksen ovenkahvoissa, joka ei reagoi kyselyihin. 

Neljä näkemääni päiväkotia voi summata näin: 

Päiväkoti A

Tämä oli lähin aiempaa kotiamme East Perthissä ja mielenkiintoisesti sijaitsee raviradan sisällä, erikoista kaupunkisuunnittelua. Tämä päikky vaikutti ihan ok:lta päällisin puolin, mutta koska kävin sitä katsomassa kun N oli vasta 4kk vanha, koko kierros jäi mieleeni lähinnä kauhun-surun-syyllisyyden sekaisena tunnesotkuna. Hormonihuuruissani minua ahdisti koko ajatus, että tänne jatkossa "hylkään" lapseni päiviksi - vaikka suunnitelmamme koko ajan oli, että N aloittaisi hoidon vasta 12-18kk iässä.

Perthissä on kohtuullisen tavallista, että nuorimmat päiväkodin aloittajat ovat noin puolivuotiaita ja jopa 3kk vanhoja vauvoja otetaan hoitoon. Äitiysvapaa nimittäin on minimissään vain 18 viikkoa, joista kaksi viikkoa täytyy ottaa ennen laskettua aikaa, ellei ole lääkärintodistusta, että voi työskennellä ihan viime metreille asti turvallisesti. Vaikka ymmärrän, että jokainen perhe tekee itselleen sopivimman ratkaisun ja kaikilla ei ole mahdollisuutta pitää lasta kotona kauan, vain muutaman kuukauden ikäisen vauvan laittaminen päivähoitoon tuntui ja tuntuu itsestäni kovin surulliselta.

Enivei, tämä päivähoitopaikka kopsahti pois listalta siksi, että ranskalaiskavereidemme lapsi on siellä ja heille oli kuulemma henkilökunnan toimesta sanottu, että lapselle pitäisi kotona puhua pelkkää englantia kielenoppimisen nopeuttamiseksi. Tämä on vastoin kaikkia nykyajan kaksi/monikielisyystutkimuksia ja -oppeja, joissa nimenomaan korostetaan, että vanhempien tulee puhua lapselle omaa äidinkieltään. Vaikka kyseessä ei olisi päiväkodin virallinen linja, vaan vain yksittäisen henkilökunnan jäsenen, emme halunneet edes harkita paikkaa, jossa ei ole tuon enempää tietoa monikielisyydestä. 

Päiväkoti B

Vanhempainyhdistyksen pyörittämä päiväkoti lähellä erästä rautatieasemaa Perthissä ja kohtalaisen pienen matkan päässä entistä kotiamme. Tämä vaikutti kaikkein mukavimmalta sen suhteen, että sisä- ja ulkotilat olivat mielestäni lapsille hyvin sopivat ja tilavat, henkilökunta vaikutti osaavalta, ja vanhempainyhdistys asiaan sitoutuneelta. Myös ruokaan ja ruokavalioon oli panostettu eli koitetaan tarjota mm. luomua ja kaikin puolin täysipainoista, terveellistä ruokaa.

Tämä pk tippui vaihtoehdoista pois, kun muutimme täysin eri kaupunginosaan ja nyt vientimatka vaatisi erillisen 20 minuutin mutkan poispäin kotoa, puolen tunnin työmatkan päälle. Eli ei vain olisi mitenkään kätevää pitkällä tähtäimellä. 

Päiväkoti C

Kaupungin omistama päiväkoti helppokulkuisella sijainnilla työmatkani varrella. Vuonna 1986 perustettu päiväkoti näyttää siltä, että sitä ei ole monestikaan rempattu vuosien mittaan eli on vähän kulahtanut ja nuhjaantunut kauttaaltaan. Tämä olikin negatiivinen ensivaikutelmani. Paikkaan paremmin tutustuttuani kävi ilmi, että tässä päikyssä on kaikkein pitkäaikaisimmat työntekijät ja etenkin johtajan asenne puhuttelee minua: hän osallistuu ihan kaikkeen päivittäiseen toimintaan aina ruuanlaitosta ja tiskeistä lähtien, ei vain hoida paperihommia toimistossa. 

Tämä paikka on kuin hiomaton helmi eli päällisin puolin ei vedä vertoja monille kilpailijoille, keskustan uusille päiväkodeille, joissa tarjotaan vaikka mitä ekstraa kuten kiinankielen kielikylpyä. Samoin ruoka on hyvin tavanomaista, paahtoleivästä makaroniin ja munakkaaseen. Kuitenkin ruoka on paikalla tehtyä eikä tule keskuskeittiöstä, mikä mielestäni on tärkeää kotiruuan makuihin tottumiseen. Päädyimme laittamaan N:n tänne, aluksi ihan käytännön helppous-syistä, mutta hän on sopeutunut hirmu hyvin ja tykkää hoitajistaan, joten nyt valinta tuntuu oikealta. 

Päiväkoti D

Kävin vielä N:n pk:n aloituksen jälkeen katsomassa yhtä muuta paikkaa lähellä kotiamme, koska sen sijainti olisi kaikista kätevin. Nyt minä vien ja haen N:n aina, koska päiväkoti on minun työmatkani varrella, päinvastaisessa suunnassa E:n töistä. Jos päiväkoti olisi kotimme kulmilla, voisimme jakaa tätä vastuuta eri lailla. 

En kuitenkaan ollut suunnattoman vakuuttunut uutuuttaan kiiltelevästä, kaupallisesta päiväkodista. Hoitajat ovat kaikki nuoria ja sirkeitä, mutta sellaista matruunamaista rauhallista isoäitiyttä ja pysyvyyttä, jota päiväkoti C:stä löytyy, ei ole tarjolla ollenkaan. Minua myös aika lailla ärsytti se, että jo ilmoittautumislomakkeita täyttäessä pitäisi antaa tilitiedot ja laittaa pystyyn suoraveloitus - etenkin, kun luin nettiarvioista, että monilla asiakkailla on mennyt laskutus väärin ja rahojenpalautusta saa odotella maailman tappiin. Samoin soittaessani ketjun konttoriin kysyäkseni pk-paikasta, sain vastaukseksi lähinnä markkinointipuhetta ja mainoslauseita realistisen infon sijaan. Jotenkin kauttaaltaan tästä paikasta tuli sellainen olo, että heitä kiinnostaa enemmän rahantienaus kuin lasten paras. 

Mitä päivähoito maksaa?

Perthin keskustassa päivähoidon päivähinta vaihtelee skaalalla $110 - 150, josta voi saada vajaat puolet takaisin Centrelinkin, paikallisen Kelan kautta. Hintaan vaikuttaa moni asia, esimerkiksi se, montako päivää viikossa lapsi on hoidossa, sekä vanhempien tulotaso. Centrelink-korvausta käsittääkseni voi saada vain pysyvällä oleskeluluvalla tai kansalaisena. Meille jää maksettavaa $67/päivä, kolme päivää viikossa. Kuussa päivähoitoon uppoaa siis $804, euroina 506€. 

Halpaa lystiä päivähoito ei ole ja siksi mekin monen muun lailla teimme päätöksen, että N menee hoitoon vain osa-aikaisesti. Minä teen tällä hetkellä kolmepäiväistä työviikkoa ja joskus tässä tulevan vuoden mittaan koitamme muuttaa järjestelyä niin, että E ja minä kumpikin tekisimme nelipäiväistä viikkoa, päivämme limittäen. Näin pikkupoikamme olisi yhä hoidossa kolme päivää per viikko, mutta kumpikin vanhempi voisi tienata neljän päivän edestä. 

Vanhempien tulojen puolesta kannattavin ratkaisu pikkulasten vanhemmille yleensä on tuo kolmepäiväinen hoitoviikko ja siksi täällä näkee ja kuulee monien perheiden luottavan paljon isovanhempiin. Eli kaikki kolme päivää ylittävä hoitotarve "vuotaa" isovanhempien vastuulle, jotta päivähoitomaksut eivät leikkaa liian suurta osaa tienestikukkarosta. Meillä tätä vaihtoehtoa ei ole, toisaalta minulla ei ole enää mitään hinkua tehdä kokopäivä- saati ylitöitä, tehtyäni kahta työtä yli seitsemän vuotta (omaa palkkatyötäni ja tohtorinväitöstä). Kolme-nelipäiväinen työ/hoitoviikko jatkossakin tulee olemaan meidän ratkaisumme. 

Päiväkodin aloitus käytännössä

Palattuamme Perthiin ja päästyämme ulos hotellikaranteenista, N aloitti päivähoitoon orientoitumisen. Koska minä palasin töihin heti vapauduttuamme, E hoiti orientaation:

Päivä 1. Tavoite oli, että N ja E viettäisivät pari tuntia hoitopaikassa yhdessä. Koska N näytti heti sopeutuvan hyvin, hoitohenkilökunta ehdotti, että E jättäisi pojan sinne, kunnes henkilökunta soittaa hänet takaisin hakemaan. N päätyi viettämään 4h hoidossa ensimmäisenä orientaatiopäivänä, mukaanlukien päiväunet, joille poika nukahti aivan ilmiömäisen helposti siihen nähden, millaista vääntöä päiväunet ovat kotona aina olleet. 

Päivä 2. Ideana oli, että E leikkisi hetken N:n kanssa ja jättäisi sen jälkeen hoitoon. Nyt N ei enää tykännytkään ideasta, vaan oli jäänyt sydäntäsärkevästi itkemään, kun isi lähti pois. Hoitohenkilöstö rauhoitteli meitä panikoivia vanhempia tekstiviestein, että hyvin menee. E haki pojan pois noin kolmen tunnin jälkeen eli lapsen saatua lounaan ja nukuttua päikkärit.

Päivä 3. Tavoitteena oli viettää lähes kokonainen päivä ilman vanhempia hoidossa ja vaikka N jäi taas parkumaan raastavasti isin lähdettyä, hän oli kuitenkin kohtuullisesti pärjännyt "vaaditut" 6h. Tästä sitten alkoi normaali hoitoaika ja seuraavasta viikosta eteenpäin N on ollut hoidossa n. 8h/hoitopäivä.

Sopeutumiseen meni N:ltä noin kuukausi, jonka jälkeen hän alkoi jäädä hoitoon ilman itkuja ja kriisejä. Nyt, kaksi ja puoli kuukautta hoidon aloittamisen jälkeen, hän innoissaan marssii itse oman ryhmänsä huoneeseen ja jää sinne hymyssä suin leikkimään äidin lähtiessä töihin. 

Ongelmat aloituksessa

Kuten varmasti kaikki muutkin perheet, olemme käyneet läpi päiväkodin aloitukseen liittyvää sairastelua. Näiden reilun kahden kuukauden aikana N on ollut kipeänä jo kolmesti. Ensin tuli vatsatauti (joka tarttui meihin kaikkiin), sitten paha nuha ja poskiontelontulehdus, ja nyt poikkaraukka on kuumeessa. Nähtävästi sairastelua ei oikein voi välttää, koska mitenpä pidät pikkulapset pöpöineen poissa toistensa iholta. 

Vielä sairastelu ei ole aiheuttanut ongelmia työpaikoillamme, koska oma työnantajani on hierarkkisuudestaan huolimatta varsin joustava ja vastaantuleva tällaisissa asioissa. Mutta E:n miesvaltaisella työpaikalla liikenee astetta vähemmän ymmärrystä kotiin jäävälle isälle - tämä on ikävä kyllä yleinen pohjavire perthiläisillä työpaikoilla, joissa välillä haiskahtaa 1950-luvun tunkkaisuus: äidin lapset, äidin vastuu, isä hankkikoon leipää pöytään pysymällä töissä. 

Muita huomioita

En tiedä, onko tällainen yleistä Suomessa, mutta täällä päiväkodissa voi lapsen ilmoittaa ylimääräisiin (maksullisiin) aktiviteetteihin. N:n päiväkodissa käy viikottain naamiaisasu-satujumppaohjaaja, ja tunnille osallistuminen maksaa $10/kerta, normaalin pk-maksun päälle. Ilmoitimme N:n toimintaan mukaan, koska se vaikutti mukavalta ja innostavalta tekemiseltä ja toisaalta haluan kannattaa tällaista innovatiivista pienyrittäjää. 

Toisaalta, jos näitä erikoiskursseja tai -kerhoja alkaisi tulla paljon, ollaan eriarvoisuuden äärellä, mikä on mielestäni vakava yhteiskunnallinen ongelma. Jos jo päiväkoti-iästä lähtien opetetaan lapset siihen, että toisilla on varaa vaikka mihin hauskaan, kun toisten tulee hiljaa tyytyä minimiin tai nuhjuiseksi päästettyyn julkissektoriin, ei olla minun kannattamani maailmankuvan äärellä. 

Kaksikielisyydestä vielä sananen. Puhun N:lle enimmäkseen suomea, eli englantia vain silloin, kun ympärillä on muita, joiden täytyy ymmärtää. E puhuu enimmäkseen englantia, satunnaisesti ranskaa kun muistaa. Päivähoidossa olisi mahdollisuus, että yksi hoitajista puhuu N:lle ranskaa, koska se on hoitajan toinen äidinkieli. Olemmekin pyytäneet, että hän käyttäisi sitä ainakin vähän. Kaksikielisyys on siis luonteva asia tässä päiväkodissa ja osa hoitajistakin on ei-englanninkielisestä taustasta. 

N:n puheentuotto ja sanavarasto ottivat rakettimaisen nousun päivähoidon alettua ja toisaalta hän lopetti puhumasta sitä vähää suomea, jota osaa - mikä surettaa minua. Mutta toisaalta englanninkielinen sanasto on karttunut useamman sanan päivävauhtia, ihan kuin N:lle olisi loksahtanut, että tämähän se kieli on, jota puhutaan. Kuullessaan tasaisesti suomea minulta ja englantia E:ltä, poika on tainnut olla hieman hämillään, mikä tarkoittaa mitäkin - ymmärrettävästi. Emme kuitenkaan aio luovuttaa suomen suhteen. Tavoite on, että N ainakin ymmärtäisi sitä ja mielellään vähän puhuisikin, jotta Suomen-sukuloinnit tulevaisuudessa onnistuvat helpoiten. 

Vapaa-ajalla ongitaan läheisellä merenrannalla.