Saa lähettää

Nyt on käynyt ilmi, mitkä ovat tämänkertaisen ulkomaanelämisen top-listalla kaipuumittarilla. Päivänkirkkaat asiat ja henkilöt kuten kesä, kesäinen järvenranta, kesäinen mökki-ilta, syksyn värit, syksymetsän tuoksut, loppusyksyn kuura ja kirpakkuus, joulu, huurteiset talvipuut, hanki pimeän taivaan alla, arka kevät, pajunkissat ja kuultavanvihreinä pilkistävät hiirenkorvat, toukokuun valoisat aamuyöt sekä kaikki rakkaat läheiset tietenkin kuuluvat listalle oletusarvoisina. Mutta ne loput sitten tässä:

1) Vichy. Suomessa juodaan litra kivennäisvettä kuukaudessa henkeä kohden, numeroiksi suomennettuna 12 litraa vuodessa. Toki täältäkin hiilihapotettua kivennäisvettä saa, mutta tarjonta on aika vaatimatonta. Marketin hyllystä löytyy pari kaupan omaa merkkiä 1,75 litran vetoisissa tonkissa, ja paria merkkiä kallista italialaista tuontivettä. Kumpaakaan ei tule ostettua pikajanoon kaupungilla pyöriessä. Myönnän, että tein kyllä enemmän kuin osuuteni kasvattaakseni Suomen vissymarkkinoita ja etenkin kesäjokapäiväinen perusostos oli puolen litran pullo rainbow-villivadelmaa tai -sitruunaa kassiin kiikkumaan. Siitäkin huolimatta, että hanavesi on niin puhdasta ja hyvää Suomessa. Täällä juomavaihtoehtoina ovat tuoremehut, limpparit sekä tavalliset vedet, hintaan $2,50-3,50/plo. Mieluummin maksaisin, jos saisin edes ne hiilihapot samaan hintaan, suoloista puhumattakaan. Vesijohtovettä ei tee mieli pullottaa laukkuun mukaan, kun maku on jo valmiiksi ummehtunut.

2) Soija- ja kaurajugurtit, samoin jäätelöt mainituista aineksista. Viimeisimmät pari vuotta olivat kummankin tuoteryhmän voittokulkua Suomessa, huomasin ma autuaana. Uusia makuja, koostumuksia ja valikoimaa ilmaantui kylmähyllyille lähes kuukausittain. Onnenhetki oli löytää tavallisen maustamattoman jugurtin makuista kaurajugurttia, maku, joka oli ollut maitoallergiselta hukassa vuosia. Täällä kaurajugurtista ei ole kuultukaan ja soijajugurttia saa kahden kaksidesipikarin komboissa hintaan $2,98 eli aikas paljon litrahinnaltaan. Makuvaihtoehtoja on tasan kolme. Tosin on myönnettävä, että emme ole seuloneet kaupungin lukuisten aasialaisruokakauppojen purnukkavalikoimia, vastaan saattaisi tulla aivan uusia makuelämyksiä. Soijasta kun tehdään ihan mitä vaan, se on jo huomattu pikavilkaisuilla kaukoitäkaupoissa.

3) Marjat. Ja salaatit. Kesän marjakausi on aina ollut iso juttu, jota olen odottanut maaliskuusta lähtien. Oi onnea, kun edessä on vadillinen tuoreita mansikoita, vadelmia, karviaisia, mustikoita, jopa viinimarjat ja puolukat menevät paremman puutteessa. Mansikoita täältä saa helposti, ja vaikka alku oli karvas - ensimmäiset ostamani rasiat heinäkuulla olivat totaalisen vetisen mauttomia - nyttemmin kypsyysaste on paremmin kohdillaan ja mansikat jopa maistuvat mansikoilta. Tosin eivät ihan yllä samoille makeuspisteille kuin suomalaiset serkkunsa. (Pensas)mustikoita ja kirsikoita olen hedelmäosastolla nähnyt, mutta roimakka hinta ($20/l) on estänyt ostamasta edes maisteluksi. Salaatteja ei täällä tule kotiin ostettua, sillä irtokerät ovat kookkaan henkilön pään kokoisia eli aivan liian isoja parissa päivässä syötäviksi. Vaihtoehtona olisi salaatinlehtimix-pussi valmiiksi silputtua vihreää, niistä olen joskus vuonna x kuullut jonkun ehkä saaneen jonkun mahataudin. Eli vankan tietoni pohjalta en ole uskaltanut niitä ostaa. Viinimarjojen tuntumaan olen päässyt yllättävällä tavalla, sillä naapurissamme on appelsiini- tai mandariinitarha (en erota, kumpia pallukoita puissa kasvaa), joka tuoksuu sateella IHAN viinimarjapensaiden lehdiltä.

4) Myönnetään. Salmiakki. En ole ikinä ymmärtänyt, mitä järkeä on hedelmäkarkeissa, koska sama on syödä oikeita hedelmiä. (No totta kai syön silti hedelmäkarkkeja). Suklaankin voi korvata vaikka kaakaojauhon mutustelulla, mutta salmiakkia ei korvaa mikään. Eli salmiakki on varsin perusteltu karkki. Laku on vain kalpea aavistus salmiakista, jota tietenkin pitää ostaa, koska jotain pitää saada. On hirveä vääryys, että esimerkiksi jellybeans-karkkeja myydään mustina versioina, koska niitä voi herkästi innostuva suomalainen erehtyä pitämään salmiakkina. Ja pettyy, kun maku onkin anista tai mustaherukkaa. Marjat marjoina ja mustat karkit salmiakkeina, kiitos.

Ai niin, siellähän oli sitä lunta. Loputtoman kauan. Ja aika kylmä. Ei ehkä sittenkään tee mieli takaisin.