En aloittaessani tiennyt, miten kauan bloggausintoa riittää, mutta näköjään asiaa piisaa. En aloittaessani tiennyt sitäkään, montako vuotta Australiassa tulee mittariin: yksi, kaksi, kolme vai enemmän? Tähän mennessä on jo paljastunut, että vaihtoehdolla "enemmän" mennään.
Nyt kun olen kolme vuotta sooloillut omiani, tuli vihdoin mieleen, että voisiko tätä blogia parantaa "näin kirjoitat menestyvää blogia"-ohjeilla. Googlaamallahan niitä vinkkejä saa.
1. Vastaa kaikkiin kommentteihin välittömästi.
Ermh, jaa-a... ajatukseni on ollut vastata kaikkiin kommentteihin, mutta kummasti blogia takaisinpäin selatessa aina huomaan, että tuohonkin unohtui vastata!
Kommentti-ilmoitukset kilahtavat sähköpostiini ja julkaisen ne heti kun ne näen. Jos en kuitenkaan välittömästi vastaa, vastaaminen helposti unohtuu, ja kommentti jää tahattomasti yksikseen tekstin laitaan odottamaan. Toisaalta, jokainen kommentti ei ole kysymys. Minulla on ilmeisen miesmäinen asenne sikäli, että jos perässä ei ollut kysymysmerkkiä, ei siihen varmaan odotettu mitään sanottavan... Kai?
Ilahdun joka kommentista ja otan niitä mielellään vastaan, vaikken niihin älyäisi näkyvästi reagoidakaan. Hoksasin vasta äskettäin, että joka tekstin alalaidassa on facebook-tykkäysnappula, ja niitä on näköjään kohtuullisen ahkerasti paineltu. Ohoh, kiitos! En nimittäin ollut ikinä ennen ajatellut, että muutkin kuin omat facebook-kaverini saattaisivat joistain teksteistäni tykätä niin paljon, että jakaisivat niitä eteenpäin.
2. Julkaise pelkästään hyvälaatuisia kuvia.
Tähän ruutuun check, sen jälkeen, kun ostin uuden kameran ja ymmärsin muuttaa blogiasetuksia niin, että ei tarvitse enää postimerkin kokoisia kuvia tihrustaa.
3. Tee blogista riittävän henkilökohtainen, jotta se kiinnostaa.
Tämä onkin kinkkinen pala. Pelkät faktablogit eivät ole kovin kiinnostavia, ja toisaalta, en halua miksikään seiskajulkkikseksi, jota kiikkustuolissa kaduttaa, että mitä kaikkea tulikaan paljastettua. Eli kultaisella keskitiellä yritän astella.
Minulla oli pitkään asenne, että en julkaise henkilökuvia läheisistä enkä edes itsestäni - ainakaan sellaisia, joista minut tunnistaa.
Tämä ei ole siksi, että häpeilisin ajatuksiani tai piilottelisin sitä, kuka olen. Syynä on vainoharha, että jos läväytän eetteriin naamakuvia, pian pärstäni on jonkun terroristin passissa tulostettuna. Olen nimittäin törmännyt passiväärennökseen/identiteettivarkauteen, ja itse en sellaisen uhriksi halua tietenkään.
Toinen syy on, että minua itseäni eivät kiinnosta blogirintamalla suositut "päivän asu"-blogit. En siis ole halunnut antaa sellaista kuvaa, että tämä olisi yksi niistä. Mieluummin vuodatan kaikenkarvaista asiaa ja mielipiteitäni, sekä näytän maisemia ja täkäläisiä näkymiä, kuin pelkästään omaa naamaani.
Nyttemmin olen ajatellut, että passikuviksi kelpaavia väärennöksiä on minun lomakuvistani kohtuullisen vaikea tehdä. Ja toisaalta, onhan se aina kiva nähdä, minkänäköisen tyypin selostuksia ja elämää seuraa. Joten olen uskaltanut laittaa enemmän kuvia näkyviin. Tähän liittyen, tein uuden esittelysivun: blogin yläpalkissa on nykyään Kuka, mitä, missä? otsikko, jota klikkaamalla näkee bloggariesittelyni kuvien kera.
4. Vaihtele kappalepituuksia ja vuorottele kuvia ja tekstiä.
Tämä on ihan järkeenkäypä ohje sikäli, että selkeästi jäsenneltyä tekstiä on helpompi lukea kuin pitkiä tekstiblokkeja. Huomaan blogia taaksepäin selatessa, että en alkuun ajatellut pätkääkään asettelua, vaan syydin settiä tulemaan ilman hengenvetoja, välejä tai tyhjää tilaa. Nyttemmin olen yrittänyt jäsennellä tekstiä helpommin luettavaksi.
Kuvat olen edelleen pitänyt jutun lopussa, koska minusta itsestäni on kiva lukea koko tarina ensin, ja sitten katsoa kuvat.
5. Blogilla tulee olla teema, muuten kirjoitusaiheet loppuvat helposti, ja blogin seuraajat eivät tiedä, mitä odottaa (eli ei muodostu "kanta-asiakas-lukijoita").
Teemani oli alusta asti selvä, eli Australian arjen tutkailua ulkopuolisen silmin, ja sen vertaamista Suomeen. Ja mahdollisuuksien mukaan myös vinkkien ja neuvojen jakoa, että miten tänne pääsee - viisumeista, asumisesta ja työnhausta lähtien.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, en tiedä, miten kauan tämä teema pystyy kantamaan. Ulkopuolisesta kun alkaa vuosien mittaan muuttua sisäpiiriläiseksi. Niitä alkuajan ihmetyksiä ei enää huomaa tai pidä ihmettelemisen arvoisina. Toisaalta, jokapäiväisen elämän tuntemus Suomessa alkaa minulta hiipua, eli en ole enää ajan hermolla siitä, mihin vertailla!
Blogista on ajan mittaan muodostunut yleinen ulkosuomalaisen elämän päiväkirja. Ja on varmasti vain terveellistä, ettei alkuteemaansa takerru liikaa, vaan blogi(kin) elää, muuttuu ja kasvaa sitä mukaa kuin itse ihmisenä.
Toiveenani oli muutama kuukausi sitten, kun kävijälaskurin tietoja seurasin, että kolmevuotispäivään mennessä mittari löisi sadantuhannen rajan rikki. Ihan siihen ei päästy, mutta lähelle kuitenkin. Ehkäpä seuraava tavoite on jatkaa kahteensataantuhanteen - ja yli, niin kauan kuin asiaa riittää. Ja pulputustahan tuntuu riittävän tässä mielipideautomaatissa. Toivon, että pysyt kanavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!