1. Jos nyt saisit päättää yhden paikan minne reissata, mikä se olisi?
Japani. Olen haaveillut Japanista jo vuosia - etenkin kuvauksellisesta kirsikankukkakeväästä - ja opiskelin oikein kielen alkeetkin aikoinaan, tosin nyt alkeet ovat jo ruostuneet. Minulla oli suunnitelma, että matkaisimme vielä tämän vuoden lopussa Japania kiertämään pariksi viikoksi, kun lomaa kerran on säästössä.
Todennäköisemmin tämä ei tapahdu kuin tapahtuu, koska E joutui taas kerran vaihtamaan työpaikkaa (työt hiipuivat alta pois) ja aina uudessa työssä aloittaessa lomien kertyminen alkaa nollasta. Hän ei näillä näkymin saa irtauduttua lomareissuille.
Koska menojalkaa kuitenkin vipattaa, yksi vaihtoehto on, että käyn jossain reissussa yksinäni pyörimässä. Silloin haluaisin säästää Japanin, Uuden-Seelannin, Filippiinit jne. yhteisiksi kokemuksiksi ja mennä jonnekin, jossa E on jo käynyt tai ei muuten vaan ole kiinnostunut (näitä kiinnostamattomia tosin ei ole muita kuin Venäjä, joka ei itseänikään hurjasti kiinnosta!).
2. Jos voisit asua missä vaan, mikä maa/kaupunki se olisi?
Tällä hetkellä se on Perth, Australia. Ilmasto, luonto, ilmapiiri ja yleinen tunnelma ovat täällä todella hyvät. Elämänlaatu on huikea. Perth kasvaa ja monipuolistuu kaupunkina, joten vuosien takainen Dullsville eli Tylsäkylä se ei enää ole. Ehkä jossain vaiheessa voisi koittaa Australian itärannikkoa (Melbourne? Brisbane?) tai peräti jotain toista maata.
Elättelen edelleen toivetta tehdä yleishyödyllistä maailmanpelastustyötä (avustus? YK? luonnonsuojelu?), joten ehkä tällaisesta suunnasta aukeaisi ainakin väliaikainen muuttomahdollisuus.
3. Mikä oli eka (kesä)työsi?
Maatalouslomittaja sukulaisten maitotilalla. Tätä hommaa tein kolme kesää peräkkäin, työajat klo 7-11 aamulla ja uudelleen klo 18-22 illalla. Palkka oli lukiolaiselle hyvä, mutta työ raskasta ja työajat älyttömät. Silti jäi hyviä muistoja. Maatilalta siirryin kesä-, sesonki-, ja viikonlopputöihin torimyyjäksi (ensin krääsää, sittemmin mansikoita), datatallentajaksi (syötä numeroita tietokoneohjelmaan), puhelinvaihteeksi, mainostenjakajaksi, esitteiden katujakajaksi, postin lajittelijaksi, matkamuistomyyjäksi, koru- ja kellomyyjäksi, levykaupan myyjäksi...
4. Mitä olet opiskellut?
Kaikenkattavaa kirjoa humanistisia tieteitä. Historiaa, taidehistoriaa, arkkitehtuurihistoriaa, sosiologiaa/yhteiskuntatiedettä, journalismia, taidekasvatusta, museoalaa, kulttuuriympäristöjen suunnittelua (historiallisten rakennusten ja maisemien suojelua), sekä raapaisun taloustiedettä, koska ajattelin, että sillä humanisti hankkii uskottavuutta työelämään.
Nyt työskentelen taloustieteilijöiden kanssa, ja osa porukasta on niin mustavalkoisen rajoittunutta, että onneksi en opiskellut mokomaa luonnontieteeksi naamioitunutta ideologiaa yhtään enempää. Minulla on mm. kollega, jonka mielestä kaikkinainen ympäristönsuojelu pitäisi kieltää lailla ja öljy on nyt ja aina paras energianlähde, koska sillä on paras hyötysuhde (irtoaa eniten energiaa kun sitä polttaa). Ei mitään väliä, paljonko öljy saastuttaa tai mitä vahinkoa se aiheuttaa. Tehokkuus on ainoa, mikä ratkaisee.
Eli jos ollaan ajamassa päin seinää, niin ajetaan täysillä, koska se on tehokkainta, ei mene aikaa hukkaan. Ihan sama millainen ympäristö jää jälkipolville, itselle vanhuudenpäiviksi, saati muulle luomakunnalle. No, eivät kaikki ekonomit ole tällaisia ja kyllä ihan inhimillisiäkin talousihmisiä maailmassa on.
5. Mitä teet työksesi?
Olen pakkorakobyrokraatti. Täysin luonteeni vastaisesti valvon, nillitän ja viilaan pilkkua, jotta yritykset ja kunnat tekevät mitä laki sanoo. Periaatteessa kannatan sääntelyä, koska muuten mm. edellämainitut öljyparonit voisivat lutrata saasteilla just niinkuin huvittaa. Siinä kohti mennään metsään, kun laki on niin päättömän yksityiskohtainen, ettei oman järjen käytölle jää yhtään sijaa, ei bisnespäässä, ei minun työpöytäni ääressä.
En halua olla byrokraatti eikä työ puhuttele sisältönsä puolesta, mutta sitä teet mitä saat. Olen vuoden päivät hakenut uutta työtä, mutta ei tärppää. Viraston kultaista häkkiä ei myöskään uskalla jättää minkä tahansa homman takia, sillä virka on vakituinen ja edut hyvät, kuten joustava työaika, niskaan hengittämätön pomo sekä (palkatonta) virkavapaata lomien päälle, jos pyytää.
Täällä ei tunneta työttömyyskorvauksia, eli työttömänä elelee omilla säästöillään, kunnes aivan viime kädessä saa pientä potturahaa Centrelinkiltä, täkäläiseltä sossulta. Ei siis kannata polttaa siltoja, paiskata tietokonetta katuun ja hypätä tyhjän päälle.
6. Mikä olisi unelmatyösi?
Juuri eilen sanoin E:lle töistä tullessa, että miksei ole sellaista työtä, jossa minulle maksetaan siitä, että kerron mielipiteitäni kaikesta maan ja taivaan väliltä?
E:n vastaus tähän oli sama kuin muulloinkin työni tullessa puheeksi - hänen mukaansa minun kuuluisi olla poliitikko, koska mielestäni tiedän, miten asiat pitäisi hoitaa. Ehkä joku päivä.
Ongelma unelmatyön valinnassa on, että minua kiinnostaa vähän kaikki ainakin jonkun verran, mutta ei mikään loputtomiin tai aivan pussinpohjia myöten. Yleensä myös ne kiinnostavat hommat eivät ole niitä, joista maksetaan palkkaa. Ehkä joku mystery shopper - matkabloggari - kahvila-arvostelija - nähtävyysarvostelija - poliitiikan toimittaja - kolumnistihuutelija olisi kingi yhdistelmä.
7. Tekeekö raha onnelliseksi?
Tekee. Nimittäin siitä näkökulmasta, että jonkinlainen säännöllinen tulovirta on oltava, jotta elämästä pystyy nauttimaan ja olemaan siitä kiitollinen. Muuten kaikki aika menee sen murehtimiseen ja taklaamiseen, mistä seuraavan kuun vuokra- ja ruokarahat. Mutta raha itsessään ei tietenkään tee onnelliseksi, koska sehän on vain väylä siihen, mitä oikeasti haluaa - oli se sitten vapaa-aikaa, matkoja, elämyksiä tai tavaraa.
Katsoin eilen kiinnostavan Ted talkin samasta aiheesta: voiko onnellisuutta ostaa? Vastaus oli, että voi, mutta vain, jos ostat jotain jollekulle toiselle, et itsellesi. Puhe on hauska ja oivaltava, ja perustuu ympäri maailman tehtyihin testeihin, joissa ihmisille annettiin rahaa ja kahdenlaiset ohjeet: käytä raha mihin lystäät itseäsi varten, tai osta tällä jotain jollekulle toiselle.
Jos tekstittämätön englanti luonnistuu, kannattaa katsoa linkitetty 10-minuuttinen. Jos ei, tässä vastaus. Raha todentotta lisää onnellisuuden tunnetta, kun käytät sitä jonkun toisen hyväksi. Omaan itseen käytetty ekstraraha ei tuottanut mitään muutosta onnellisuuskäyrissä.
8. Pidätkö eniten ranta-, kaupunki-, aktiivi-, vai luontolomista?
Rantalomista, not. Kyllästyn rannalla äkkiä, koska hiekalla makoilu on tylsää, liian kirkkaassa auringossa ei voi lukea ja myös palan helposti. Valitsen kaupunki-, aktiivi- ja luontolomat, mieluiten kombona kaikkia kolmea eli tarpeeksi vaihtelua, uutta nähtävää ja kokeiltavaa (sekä blogattavaa).
9. Mikä on parasta elämässä juuri nyt?
Hmm, ai niinkuin just tällä sekunnilla vai yleisemmin? Tässä päivässä parasta on sähköpostivastaus parilta henkilöltä, joiden kylkeen yritän änkeä tekemään jonkinlaista vapaaehtois/projektityötä aiheesta viihtyisämpi kaupunkiympäristö. Toinen vastaus tuli Murdochin yliopistolta ja toinen Fremantlen kaupungilta ja varovaista kiinnostusta osoittivat ideoitani kohtaan.
Tämänhetkisessä elämässäni parasta on E, Perth yleisesti, yhä aurinkoiset syyspäivät ja kaikki tärkeät ihmiset täällä ja Suomessa. Sekä se, että pääsen Suomeen juhannuksenviettoon! Justhan sä kävit, kuulen nyt sieltä ruudun takaa. Juu, edellinen oli puhtaasti loma ja tämä on freelancer-keikka vanhalla alallani, liittyen juuri kaupunkisuunnitteluun. Mahtava ajoitus, etten paremmin sano.
10. Koska aloit haaveilla ulkomaille muutosta vai tapahtuiko muutto "vahingossa"?
Olen haaveillut muun kuin oman takapihani koluamisesta esiteini-ikäisestä lähtien. Lapsena pyöräilin paljon kohtuupitkienkin matkojen päähän ihan vain katsomaan, mitä missäkin on. Perheeni ei koskaan matkustanut ulkomaille ja vaikka kotimaanmatkailustakin pidin, muuta maailmaa kohtaan on varmaan aina kytenyt jonkinlainen kiinnostuksen liekki. Ruotsinlaivalle pääsin ensimmäistä kertaa ala-asteen luokkaretkellä ja jo Tukholma vakuutti siitä, että tätä lisää.
Pohjoismaat kiersin autolla samantien ajokortin saatuani. Opiskelut aloittaessani tajusin, että minulle maksetaan opintotukea siitä, että menen asumaan jonnekin toiseen maahan vaihto-opiskelijana. Hain heti paikkaa, päädyin opintojen kakkosvuonna Budapestiin Erasmus-vaihtoon ja olin myyty. Budapestissa oli toisaalta lumoavaa, kiehtovaa, jännittävää ja sydän vapaudentunnetta täynnä, toisaalta yksinäistä ja kielimuurin ja kulttuurishokin takia vaikeaa.
Negatiiviset tunteet kuitenkin unohtuivat taas Suomeen palattuani ja hain paria vuotta myöhemmin uudelleen vaihtoon, kun opin, että vaikka Erasmus-paikan saa vain kerran, ns. kahdenväliseen vaihtoon pääsee silti (yliopistojen keskinäiseen ohjelmaan). Päädyin Kanadaan.
Palattuani taas Suomeen aloin seuloa, miten päästä Brysseliin EU-töihin, jotka silloin tuntuivat huikean jänniltä. Hain toimistoavustajan paikkaa Vihreiltä, mutten saanut. Kiitti vaan. Jonnekin kuitenkin mieli paloi. Päädyin siis Vihreiden takia tänne asti, koska Brysselin ovet eivät auenneet. Jälkikäteen ajatellen, just nappiin!
11. Bonuskysymys. Mikä on suhtautumisesi muotiin? Shoppailetko paljon ja mietitkö pukeutumistasi/tyyliäsi?
Kun aussityttöihin vertaa, niin kyllä suomalainen matalan painopisteen justiina erottuu massasta - käytännöllisyydellään. Käytän korkkareita töissä mutten työn ulkopuolella, lenkkareilla on hyvä viipottaa. Pidän eniten vaatteista, jotka eivät purista, kiristä, hierrä tai hiosta, eli kaikki rennonsiistit setit toimivat. Tykkään yksinkertaisista vaatekappaleista ja vahvoista väreistä, mutten räikeydestä enkä liiasta kuvioinnista.
Muoti kiinnostaa sen verran, että seuraan, mitkä värit ovat nyt in. Jos pidän väreistä, yritän uusia vaatekaappiani, koska seuraava sesonki todennäköisesti tuo muotiin värejä, joista en syty. Enkä silloin pysty ostamaan mitään mahdollisesti vuoteen. En erityisesti tykkää kuluttaa rahaa vaatteisiin, koska silloin se raha on poissa muusta (brunsseista, matkustelusta, tapahtumista...).
Shoppailen mieluiten kirpputoreilla, koska siellä tekee löytöjä, jos tuuri käy. Harmillisesti Perthissä kirpparit eivät ole mitään laadun mekkaa, mutta satunnaisesti tangoista irtoaa semitasokkaita tuotteita. Kaikki lempivaatekappaleeni ovat joko vuosia vanhoja tai kirpparilta löytyneitä.
 |
| Juhannussaunaan mökille, hihhei! Kuva (c) vau.fi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!