Hyvää joulua ja jääpaloja paidan alle!

Huomenna käynnistyy viides jouluni Australiassa, paitsi että  neljäshän se vasta onkin, koska ensimmäisenä vuonna palasin Suomeen juhlimaan. Tajusin vasta tätä lausetta kirjoittaessa, että olen missannut neljä lumista joulua peräkkäin, viettämällä joulut sitten 2012 täällä Perthissä. Oho. Ihme kyllä ei ole vielä kova ikävä lumista joulua, koska olen kuitenkin Suomen talvessa rampannut harva se vuosi.

Joulufiiliksestä ei tosin ole tietoakaan, koska sydämeeni ei joulu tekeydy vihreässä ja auringossa, kuten olen jo monet kerrat todennut. Aluksi se haittasi kovasti, nykyään ei. Ovatpahan lapsuuden mummolajoulut entistä suuremmassa arvossa muisteluissa ja jospa sellaisen(sia) saisi vielä jatkossa kokea. Ehkä ensi vuonna?

Joulumielen puutteessa on se etu, että ei tule myöskään joulustressi. Piti äsken kalentereista katsoa, että joko se on aatonaatto vai vasta aatonaatonaatto, vai ehkä jokin aiempi päivä? Adventtikalenteri auttaisi tähän pulaan.

Joulumielen puute ei kuitenkaan tarkoita juhlamielen tai lomafiiliksen puutetta. Vuoden loppu lähenee ja jotenkin vuodenvaihde saa aina suunnittelemaan uusia tuulia. Innostun ideoista ja mahdollisuuksista, joten mistäs paremman juhlamielen saisi kuin mahdollisuuksien vuodenajasta!

Olen joululomalla vuodenvaihteeseen asti, mistä todella nautin - daa, kukapa nyt ei lomasta nauttisi. Tosin ensimmäiset päivät joululomasta ovat kuluneet klassisessa suorittajaflunssassa, eli kun loma alkoi, alkoi myös nuha. Tunnollinen ei sairasta työajalla, näinhän on näppylät ikävä kyllä. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun muukin kuin yskiminen ja niistäminen kiinnosti, mutta harmillisesti ulos ei ollut paljon asiaa mittarin hehkuttaessa +40. Lähikaupassa kävin, ja takaisin tultuani ymppäsin jääpaloja minigrip-pussiin, pussin paidan alle ja itseni tuulettimen eteen istumaan.

Alan nyt olla riittävän toipunut sekä lämpöshokista että nuhasta, jotta huominen inspiroi sen verran, että jotain juhlaruuan tynkää on suunniteltuna E:n, itseni ja E:n veljen A:n kestitsemiseen. Joulupäiväksi on suunnitteilla piknik rannalla, kun lämpötila laskee tämän päivän neljästäkympistä inhimilliseen +33:een.

Jouluaatto ei täällä ole vielä juhlapäivä ja niinpä E:llä on huomenna tavallinen työpäivä, paitsi että firman pikkujoulut ovat päivän päätteeksi. Aaton valintaa pikkujouluille ei pohjois- eikä manner-eurooppalainen ymmärrä, mutta E ei kehtaa olla poiskaan ensimmäisistä tämän työpaikan pikkujouluistaan.

Aussit juhlivat joulua joulupäivänä, kuten esikuvansa britit. Niinpä oma jouluaattoni koostuu kokkailusta päivällä ja E:n hakemisesta juhlista kotiin alkuillasta. E:n nuorin veli katosi Balille surffaamaan jouluajaksi, ja toinen veli A puolestaan palloilee sinkkuna naapurustossa, joten hänet tietenkin kutsuimme meille, että edes hieman perhejoulun viritelmää saadaan kasaan.

Miten aiomme juhlia käytännössä? Koska laatikkojen ja kinkun paisto eivät helteissä huvita, ajattelin väsätä aamun viileydessä prosciutto-risottoa, jota voi lämmittää illaksi. Tuleepahan riisipuuron sijasta uudenlainen riisieväs jouluksi testiin.

Lisäksi on kaikenlaista pikkunaposteltavaa, mukaanlukien juustolautanen, koska ranskalainen ei juhli ilman juustoa. Sopii kyllä suomalaisellekin! Pullo kuohuviiniä juhlaa kruunaamaan, ja eiköhän tuohon parvekkeelle ruukkukasvien väliin saada illanhämärään rakenneltua ihan hyvä keskikesän ja vuoden pisimmän päivän juhla täällä päinvastoinmaassa.

Joulukuusta eikä koristeita ei meillä ole, koska mieluummin muistelen "aitoja" jouluja (ja haaveilen tulevista aidoista jouluista, joita vielä pääsemme Suomessa kokemaan) kuin yritän väkisin vääntää palmusta kuusta ja helteistä lumihiutaleita. Huom: tämä ei ole missään nimessä kritiikkiä  niitä kanssasuomalaisia kohtaan, jotka rakentavat suomijoulun vaikka autiolle saarelle, päinvastoin ihailen heidän joulumieltään ja sisukkuuttaan! Mutta on parempi tunnustaa itseä koskevat tosiasiat, eli minulle homma ei vain toimi, joten miksipä tästä sen kummempaa ongelmaa askartelemaan.

Aussijouluperinteistä olemme sen verran omineet, että pavlova-torttu pitää pöydässä olla. Se on marenkilevyistä koostuva kakku, joka on täytetty kermavaahdolla ja sekamarjoilla ja -hedelmillä, usein mangoilla, passionhedelmäsoseella ja punaisilla marjoilla. Huomisen ohjelmassa on tuoreen mangolastin sekä kirsikkakilojen osto, kummatkin kun ovat nyt sesongissa, tarjouksessa ja vievät kielen mennessään!

Suomijouluista ammennan sen verran, että joulukahvia olen juonut jo hyvän aikaa: kahvin sekaan ripaus kanelia ja kardemummaa ja johan tuulahtaa joulun henkäys talvikesäsäässä. Ja suklaata löytyy toki meidänkin kaapeista, tosin ei konvehteja, vaan appelsiinikrokanttilevy, E:n ehdoton suosikki.

Itsellenikin toki appelsiinikrokantti kelpaa, vaikka Fazerin mintturouhelevy ykkönen onkin. Täällä minttusuklaa tarkoittaa öklönmakeaa valuvaa tahnaa suklaan sisällä - paremman puutteessa menettelee, muttei yllä lähellekään Fazerin tai Maraboun tuotteita. Kyllä jotkut asiat pohjolassa osataan, kuten nyt vaikkapa aito joulu ja kunnon suklaat.

E:ltä sellaisia terveisiä Suomeen, että Pantteri-salmiakit ovat Suomen lahja maailmalle! Eli jos joku on sieltä meille tulossa tahi pakettia pohdiskelee jatkossa, niin Pantterit sytyttävät varmimmin kiitollisuuden, vaikka kyllä mikä tahansa salmiakki kelpaa meille kummallekin, paremmin kuin hyvin.

Ihanaa joulua jokaiselle, kaikille kolkille! Valkoista pohjoiseen ja mukavan lämmintä etelään :)

Pavlovasta ei päivääkään jouluun! Kuva (c) Taste.com.au