Jouluista arkea Perthissä

Juhannusjoulu 2015 on nyt pakettiin taputeltu osaltamme, mutta lomailemme vielä pari päivää yhdessä, ennenkuin E joutuu palaamaan töihin. Itselläni loma jatkuu sentään uudenvuoden yli. Miten aika kuluu, kun tehtävänä ei ole joulupuuhia ja perinteitä, ei ole sukulaisia ilona tahi riesana, eikä talviharrastuksia tarjolla? Vaikka näin.

Päätimme tänään puolenpäivän jälkeen lähteä rannalle, koska lämpöä oli sopivasti +40 ja rannallahan on aina kivasti tuulisempaa ja viileä merivesi virkistää. Meidän asunto on onneksi yllättävän fiksusti suunniteltu: rakennus on sisäpihan ympärille rakenettu luhtikerrostalo ja rakennusta halkovat kapeat tuulikäytävät ulkoseiniltä sisäpihalle, joiden tarkoitus ei ensin itselle auennut. Käytävät siis eristävät asuntoja toisistaan niin, että enintään kaksi asuntoa on vierekkäin ja sitten välissä on käytävä/tuulitunneli.

Tuulikäytävillä on ruukkukasveja, mutta niillä ei aluksi näyttänyt olevan mitään käytännön funktiota, sillä ne eivät johda mihinkään. Ajattelimme, että kai ne on tehty lisävalon saamiseksi asuntoihin, ja ehkäpä äänieristeeksi. Mutta nyt on selvinnyt, että on ollut niin fiksu suunnittelija asialla, että nämä aina varjossa pysyvät käytävät itse asiassa ovat loistava tuuletusväylä. Varjon puolelta kun avaa ikkunan, saa asuntoon monta astetta viileämpää ilmaa kuin aurinkoisen parvekkeen puolelta.

Emme ole vielä kertaakaan tarvinneet ilmastointia, edes neljänkympin huikosissa, vaan olemme pärjänneet avoimin ikkunoin ja tuulettimin. Eli kerrankin saa kiitellä, että aussisuunnittelu on nappiin onnistunutta! Vaikka materiaaleissa onkin pihistelty siellä täällä... no sillehän ei arkkitehti mitään voi, jos rakennuttaja lähtee säästölinjoille materiaalivalinnoissa.

Mutta asiaan, siihen rantareissuun. Minä olen yleensä se, jolla kestää liikkeellelähtö, eli pitää vielä tehdä asia x, y, z ennenkuin pääsen ovesta ulos. Tällä kertaa olin uikkarit päällä, hellemekko niskassa ja aurinkorasvat nahkaan sudittuna, ulko-ovella napottamassa, kun E muisti, että pitää kastella kukat.

Näissä helteissä tukehtuvat nimittäin parvekekasvit. Toinen pieni eukalyptuspuumme, Charlie nimeltään (toinen on Echo), meni ja lähes kuoli äkkiarvaamatta kuivuuteen, koska emme tajunneet, että ruukku mollottaa suorassa auringonpaisteessa puolet päivästä. E yhtäkkiä muisti tämän tragedian ja kiikutti kasveille vettä isolla kattilalla. Sitten hän hoksasi, että pitää rikkaimuroida parvekkeelta kulkeutuneet kuivat lehdet. Tämän jälkeen muistui mieleen, että hän ei ollut syönyt mitään koko päivänä, aamupala oli unohtunut kuten tavallista, ja lounasaikakin oli jo pitkällä.

Tämä korjautui parillasadalla grammalla graavilohta paljaaltaan tiskipöydän ääressä nautittuna, sekä banaani päälle. Reppuun rasiallinen sekapähkinöitä, joko päästään matkaan. Reppua pakatessaan E jumahti tutkimaan repusta löytämäänsä kuittia, ja erimielisyyttähän tästä seurasi, kun minä avuliaasti ohjeistin, että voitais jo viimein mennä ja jättää se (/%#¤"½§!!:n kuitti rauhaan.

Lähdin oma-aloitteisesti hissin luo odottamaan, kun hyödyllinen neuvoni ei kohdannut olettamaani kiitollisuutta. Muutaman minuutin päästä mieskin ilmaantui käytävälle, kun oli ensin kääräissyt roskapussit ja kierrätysroskiksen mukaan, kun kerran autohalliin oltiin menossa. No ihan fiksua toki, pari minuuttia nyt puolen tunnin viivytyksen päälle ei tuntunut missään (kun syvään hengitin).

Tässä vaiheessa lie tarpeen kertoa, että eilen meillä oli ideana käydä pyöräretkellä, mutta siitä ideasta lähtivät kirjaimellisesti ilmat pihalle, koska E:n takapyörä paljastui puhkinaiseksi. Siispä tämän rantareissun viivästyminen ärsytti eilisen pieleenmenneen suunnitelman  jälkilöylyillä.

Lopulta pääsimme kuitenkin Floreat Beachille (aie oli kylläkin City Beachille, mutta sinne mentiin, minne satuttiin lopulta löytämään, nämä kaksi rantaa ovat lähekkäin). Floreat Beach osoittautui muita rantoja paremmaksi valinnaksi, koska siellä ei ollut juuri ketään. Valkoista pehmeää kuumaa hiekkaa kilometritolkulla, turkoosinkirkasta vettä sileää hiekkapohjaa mylläämässä, aallot sopivia, jotta niissä sai pärskiä lomatunnelmissa, mutta eivät liian isoja ja voimakkaita.

Tunnin pyöriskely aalloissa oli kummallekin tarpeeksi, joten eikun viileään kotiin välipalan ääreen ja Netflixiä tuijottamaan, hellettä paossa.

Pitkän rantamatalan täydellinen uimaranta. Tosin tässä kuvassa petollisen vähän aaltoja.

Klassinen "varpaat hiekassa" - lomakuva. Tosin oma jalkani ei onnistunut olemaan mallimaisen elegantti, möyrin liikaa hiekkaa.

Jaiks! Hattu lähti.

Missä kaikki ovat? Vuoden paras biitsipäivä ja vain kourallinen ihmisiä siitä nauttimassa.