Häät poikkesivat hieman suomalaisille tutusta kaavasta, joten siitä lisää:
Ensinnäkin, niin häät kuin hautajaisetkin voivat Australiassa olla minä viikonpäivänä tahansa. Juuri viime viikolla näin hääseurueen talomme edessä tiistaiaamuna, ja pari viikkoa sitten kollega lähti perjantaina lounastauolla hautajaisiin. Suomalaiseen viikonlopputilaisuuksiin tottuneeseen logiikkaan tämä on kummaa. En ole selvittänyt, johtuuko tämä siitä, että on otettava mikä aika sattuu esim papille käymään, vai onko kyseessä kulttuuriero - viettävätkö eri etniset/kulttuuriset ryhmät tilaisuuksia tiettyinä päivinä. Kavereidemme häät olivat kuitenkin ns normaaliin tapaan lauantaina.
Tilaisuus alkoi klo 16 ja hääseremonia oli puistossa, kuten täällä on yleisenä tapana. Puistot, puutarhat, viinitilat ja omat takapihat ovat käsittääkseni huomattavasti yleisempiä hääpaikkoja kuin kirkko. Myös vihkijä oli ei-kirkollinen. Perthissä vihkijä voi olla celebrant- eli juhlistaja/seremoniamestari(?)-tutkinnon suorittanut henkilö, pappi (tai muissa uskonnoissa heidän johtohahmonsa) tai osavaltion celebrant eli notaaria vastaava virkailija. Kirkkohäät papin vihkimänä ovat omassa tuttavapiirissäni vähemmistössä, mutta tilastollisesti en tiedä, mikä prosentti häistä on virkailijoiden ja mikä pappien suorittamia.
Seremoniamestari oli aivan erilainen kuin mihin olen Suomessa kirkkohäissä tottunut. Hän oli ennemminkin kombo juontajaa, viihdyttäjää ja juhlapuhujaa, ja keskittyi kertomaan hauskoja sattumuksia parin yhteiselämän varrelta, mukaanlukien miten nämä tapasivat.
Kirkkohäissä huomio mielestäni yleensä on Raamatun rakkaus-aiheisissa teksteissä ja tunnelma on harras, ehkä hieman jäykkäkin, kun taas tämä oli lähempänä stand up - showta. Olen yleensä huumorin ystävä, mutta vihkimiseen miellän tiettyä arvokkuutta. Omissa minihäissämme, joissa ei ollut kuin maistraatin todistajat, tunnelma oli seremoniallinen ennemmin kuin rento. Eilinen hääpari ei sanonut "I do" jenkkielokuvien malliin, vaan vastasivat rennosti "yup", jep, kun kysyttiin, haluatteko naimisiin. Häiden tyyli oli hyvin muodollinen muuten, eli pukukoodi, koristelut, väriteemat ym viimeisen päälle, joten minulla oli hieman dissonanssia fiinin tyylin ja letkeänrennon sisällön kesken.
Hääpari toisti vihkijän perässä tietyn kaavan, jotakuinkin "minä xx otan sinut näiden todistajien edessä vihityksi aviopuolisokseni", sen jälkeen he lukivat omat lyhyet valansa, jotka taas olivat humoristiset ennemmin kuin seremonialliset ("lupaan karkottaa oveltamme kaupustelijat ja kuunnella mielenkiinnolla juttujasi tietokonepelaamisesta"), sitten vaihtoivat sormukset, suudelmat ja taputusten kera käytävää pois. Vihkimisen ja vastaanoton välillä oli reilun tunnin tauko, kun pari otti hääseurueensa kanssa hääkuvia - itse ajoimme sillä aikaa kotiin jättääksemme auton parkkiin ja matkasimme lähijunalla juhlapaikalle, keskustan ravintolan juhlatilaan.
Hääjuhla alkoi klo 18 cocktail-paloilla ja juomilla. Häävieraat hengailivat keskenään ja hääpari ja hääseurue (3 kaasoa ja 3 best mania) saapuivat klo 18.45 kun vieraat istuivat jo pöydässä. Eli mitään onnittelu- ja halausjonoa ei tapahtunut. Hääpari saapui näyttävästi "Mr and Mrs xx" kuulutuksen myötä ja kaikki nousivat seisomaan ja taputtamaan heidän sisääntulolleen. Häälahjat jätettiin lahjapöydälle (lahjakortteja ja/tai rahaa kuorissa) ja hääkakku, komea taideteos, oli koko illan näytillä lahjapöydällä.
Ruokailu tapahtui täällä juhlatilaisuuksissa yleisellä alternate platter - metodilla: pöytiin tarjoillaan kahta annosta, joka toiselle versio A, joka toiselle versio B. Jos ei satu pitämään itselle sattuneesta annoksesta, sen voi pyrkiä vaihtamaan vieruskaverin kanssa. En ole tähän törmännyt Suomessa, mutta en tiedä, onko tämä kulttuuriero vai vain minulle aiemmin tuntematon etiketti.
Alkupaloiksi oli mustekalaa tai pork bellyä eli possunrasvaa - kumpikaan ei ole lempparini, joten E söi meidän kummankin annokset, paitsi minä vetelin lisukkeita eli herkullisen papusalaatin ja gnoccheja. Alkupalojen jälkeen ruokailussa oli pitkähkö tauko, sillä tässä välissä pidettiin puheet: puhujina olivat morsiamen isä ja äiti, sulhasen isä, morsiuspari itse, sekä best man. Puheet olivat kaikki humoristisia ja irrottivat hyvät naurut vieraista. Muuta ohjelmaa, kuten hääleikkejä, ei illan aikana nähty. En tiedä, oliko tämä hääparin oma valinta vai ovatko leikit enemmänkin suomalaisten perinnettä.
Puheiden jälkeen pari leikkasi kakun, mikä mielestäni oli yllättävä ajankohta, koska pääruokaa ei vielä oltu tarjoiltu. Kakunleikkausta ei myöskään menty katsomaan, vaan pari leikkasi sen salin päädyssä kuvaajan edessä, muut istuivat pöydissä. Jalanpolkemisia ja kaapinpaikan määräyksiä ei tapahtunut - varmaan ihkasuomalainen perinne se.
Pääruoka tarjoiltiin n. klo 21 taas vaihtolautasina, minulle sattui barramundi-kalaa kesäkurpitsasalaatilla ja E:lle naudanpihvi bataattisoseella. Aiomme ensin jakaa annokset puoliksi, kuten monet muutkin pöydässä, mutta kala-annos oli niin suussasulava, että se katosi minun kitusiini, kun taas E nautiskeli pihvinsä onnessaan yksin. Kun ruokailu oli lopuillaan, morsiamen isä julisti, että on häätanssin aika, ja hääpari tanssi jonkinlaisen jive-irrottelun, hääseurue ja lähisuku liittyivät pian mukaan. Tässä vaiheessa järjestelmällinen suomalainen sekosi ohjelmassa, sillä samaan aikaan tarjoilijat toivat hääkakkuannokset (sitä ei itse jonotettu eikä leikattu). Seurustelu muiden vieraiden kanssa vaikeutui jälkkärin aikana, koska musiikki pauhasi tanssilattialta, joten ohjelman päällekkäisyys hieman haittasi herkkäkorvaista finskiä.
Bileet jatkuivat pitkälle yöhön, mutta itse lähdimme noin klo 23 väsymyksen iskettyä. Kaikenkaikkiaan hauska ja kiinnostava kokemus ja hääpari vaikutti nauttivan täysin rinnoin, joten täydet pisteet!
 |
| Juhlista nauttimassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!