Kaksikielinen taapero

Minulta pyydetään usein, että kirjoittaisin taaperomme kielenkehityksestä kaksikielisessä kodissa. Toisaalta vastaavia juttuja ovat some, blogosfääri ja netti pullollaan, joten en ole ollut super-innokas tähän aiheeseen tarttumaan. Toisaalta jokainen lapsi on yksilö ja kehittyy omaan tahtiinsa, joten ehkäpä juuri meidän tarinamme antaa jollekulle toiselle jotain hyödyllistä ja kiinnostavaa tiedettävää aiheesta. 

N täyttää maaliskuun puolivälissä kaksi vuotta eli on tällä hetkellä 1v10kk. Pojan ensimmäinen ymmärrettävä sana oli äiti n. 10kk iässä ja sitä seurasi pian pullo, tai pujjo, kuten hän sen sanoo. Muita suomen (ja vauvakielen) sanoja hän alkoi tapailla tunnistettavasti vuoden iässä ja listaan kuuluivat silloin bruum bruum (auto), paapaat (varpaat), pää, sekä daddy ja come. 

Sanalista oli hieman kasvanut 16kk ikään mennessä ja silloin N osasi sanoa seuraavaa, edellisten lisäksi: kakka, kukka, piipii (pissi), kunkku (kinkku, silloinen lempiruoka), Papa, paipa (vaippa), vieo (video eli lastenohjelma), comecome, bye bye, wowwowwow (vauvauvau, ihmetys), kuo (Kuormuri Leo lastenohjelma). Tässä vaiheessa siis suomi ja englanti olivat aika tasavahvoja, kun sanoja oli vasta kourallinen. Ajattelin itse, että Suomessa asuminen juuri kielenkehityksen alkuaikana olisi hyvä juttu suomen vahvistumista ajatellen, mutta tästä en pidemmällä aikavälillä tiedä. Nimittäin nyt päiväkodin alettua suomi tuntuu jääneen aika sivuosaan ja vain muutamat jatkuvasti toistuvat arjen avainsanat eli äiti, pullo, mai (maito), kakka ja vaippa tulevat luotettavasti suomeksi. Tosin nyt N osaa myös sanoa kyytiin (tarkoittaen syliin tai rattaisiin), kylpyyn, suihkuun (minkä hän lausuu kahtena sanana, suih kuun :D), mennään sekä tuommoin/tämmöin. En itse tiedä, mistä tuo turkkusen murre on mukaan tullut, koska en itse sitä puhu emmekä sitä missään kuule! Se on arvaukseni mukaan N:n oma kombo sanoista tänne, tämä, tällainen sekä tuonne, tuossa, tuollainen. 

Varsinaisia lauseita N ei vielä puhu, mutta muutamia päikyssä opittuja päiviimme nykyään kuuluu, mm. come please, there you go, I don't know / I know, sit down. N on myös oppinut hurjan määrän uutta sanastoa, kuten erilaisten eläinten ja esineiden nimiä englanniksi. Hän ei ole koskaan aiemmin ollut oikein kiinnostunut kirjoista ja on enimmäkseen käyttänyt niitä "talojen" rakenteluun sen sijaan, että niitä luettaisiin. Mutta päikyssä on "mattoaikaa" eli opettaja lukee kun lapset istuvat lattialla kuuntelemassa ja tämä on kyllä auttanut sanaston mukaantarttumista aivan selvästi. Olen kotona yrittänyt lukea suomenkielisiä kirjoja silloin tällöin, mutta N tykkää lähinnä repiä niitä käsistäni ja heitellä ympäriinsä sen sijaan, että keskittyisi istumaan, kuuntelemaan ja katselemaan. 

Nyt vaille kaksivuotiaana N on mielestäni aivan ylittämättömän söpössä iässä, kun hän pikkuäänellään kertoilee asioita, joista saamme enintään puolet selvää. Hän osaa pyytää leikkiin sanalla pei (play) ja on alkanut antaa meille positiivista palautetta sanalla gut (good), kuin pieni saksalainen professori. Hän myös komentaa meitä nukkumaan olkkarin lattialle tyynyjen päälle sanalla sleep, päiväkodin päikkäriajasta oppineena... Aivan paras hänen sanoistaan on wobbit, mitä emme alkuun yhdistäneet mihinkään. Sittemmin selvisi, että wobbit on tietenkin sammakko, koska englanniksi sammakon kurnutus sanotaan onomatopoeettisesti ribbit, ribbit. Kaikki linnut ovat N:lle pigin (pigeon), koska sen hän oppi E:ltä Euroopan vanhojen kaupunkien puluaukioita kiertäessämme. 

N selvästi ymmärtää enemmän suomea kuin mitä hän itse tuottaa, koska voin puhua hänelle suomeksi ja hän useimmiten /yleensä tekee kuten pyydän, paitsi tietysti silloin, kun ei huvita. Tavoitteeni onkin pitää edes tämä taso yllä, jotta Suomessa käynnit onnistuisivat helpoiten. Emme ole vielä lähteneet mukaan mihinkään ohjattuun kielitoimintaan, mutta aikomuksena on aloittaa Perthin Suomi-koulussa, kahden viikon välein järjestettävässä kielikerhossa, nyt kun uusi lukukausi alkaa. 

Mutta mitä kuuluu ranskalle? Postaukseni on tähän saakka selostanut vain suomen ja englannin kehitystä. Vaikka E on kaksikielinen syntymästään, Australiassa hän käyttää lähes pelkästään englantia elämässään ja selvästi ei muista tai koe luontevaksi puhua ranskaa silloin, kun minä olen lähimaastossa. Hän puhuu ranskaa N:lle satunnaisesti heidän kahdenkesken ollessaan. N ei osaa muita ranskankielen sanoja kuin Papa, eli se on jäänyt sivurooliin, valitettavasti. Toisaalta ranskan oppimisesta emme niin suuresti stressaa tässä taaperovaiheessa, koska sitä on mahdollista opiskella täällä koulussa, toisin kuin suomea. 

Ajatuksemme/oletuksemme oli, että olisimme nykyistä enemmän ranskalaisten ja ranskankielen kanssa tekemisissä Perthiin palattuamme. Kuitenkin ranskalaiset ystävämme jäivät kaikki Perthin keskustaan ja emme ole vielä saaneet aikaiseksi järjestää mitään säännöllisiä tapaamisia, kaikilla kun on omat perheet, työt, kiireet ja menot. Naapurimme kuitenkin tuntee erään ranskalaisen perheen naapurustossa ja on innokas esittelemään meidät, joten ehkä sitä kautta löytyy uusi yhteys. 

Vaikka N ei ranskaa osaa, jokin tuttuus kieleen on ilmeisesti syntynyt, kuulihan N ranskaa joka päivä Ranskassa asuessamme. N:n päiväkodissa on yksi hoitaja, joka puhuu äidinkielenään ranskaa ja N:lle on muodostunut vahvin side ja luottamussuhde tähän hoitajaan. En tietenkään voi vannoa, onko syynä kieli vai jokin ihan muu - kyseinen hoitaja on ihana ja lämmin ihminen yleisesti - mutta tuskin kielestä haittaakaan on!

Lempileikki, kokkaus eli kukkuu (cooking)