On kestanyt lahes
kaksi vuotta taalla, ennen kuin sisainen feministi on pulpahtanut pintaan ja
valloilleen. WA:ssa kaytiin osavaltion parlamenttivaalit parisen viikkoa sitten
ja tuloksena ennestaankin pieni naisministerien maara tipahti kahteen yksiloon.
Seitsemaatoista ministerinsalkkua ’miehittamaan’ loytyi reilun kahden miljoonan
asukkaan WA:sta vain kaksi riittavan patevaa naista. Nainkohan.
Suuresti ei
myoskaan yllata, etta ministerinsalkut ovat ns. perinteisille naisten alueille ’mielenterveys-
ja vammaispalvelut, lastensuojelu’, seka ’naisten asiat’. Tosin toinen
ministereista vastaa myos poliisivoimista ja tieliikenteesta, seka
pienyrityksista. Itse en pelkkana PR:na eli pysyvalla oleskeluluvalla
asustelevana ei-kansalaisena saanut aanestaa, joten en erityisemmin vaaleja
seurannut. Tulos kuitenkin ihmetytti nain lansimaa(pohjoismaa?)vinkkelista,
silla olisin kuvitellut prosenttiosuuden liikkuvan lahempana edes suhdetta
40%-60% kuin 12%-88%.
Aihe tuntuu
sikalikin ajankohtaiselta, etta olen nyt parin viikon aikana kohdannut muitakin
kummallisia vanhakantaisia kasityksia. Tyopaikalla kuulin, etta eraaseen
johtopestiin oli valittu organisaation ulkopuolinen supliikkimies patevan, jo
vuosia talossa tyoskennelleen ahkeran naisen sijasta; supliikkimies itse
asiassa paatyi eroamaan pari paivaa sitten taysin yllattaen, koska ei loppujen
lopuksi parjannytkaan tehtavassaan.
Tyopaikan sekajoukkuepuulaakipeleissa
kuulen jatkuvasti kommentteja muilta naisilta, miten ’emme me naiset saa mitaan
aikaan tassa lajissa, antaa miesten pelata’, jne. Siis herrajjesta, nyt loppuu
tuo itse itsensa lyttaaminen! Naytan varmaan kaapiopinserilta naita kommentteja
kuullessani, silla usein samaiset naiset peruvat puheensa saman tien minua
vilkaistuaan – tai tarkemmin sanoen muuttavat ne muotoon ’niin siis puhuin
itsestani, hehheh’.
Myos miehet erehtyvat kommentoimaan samassa sarjassa, esim.
’antaa tyttojen pelata keskenaan, ettei tule liian epatasaiset matsit’.
Anteeksi nyt vaan, mutta miten esimerkiksi biljardinpeluussa paadytaan
auttamatta epatasaiseen tilanteeseen, jos toisella pelaajalla sattuu olemaan munasarjat
niiden toisten munien sijasta? Myonnan auliisti, etta esimerkiksi
squash-aloittelijana havisin kaikki pelini miehia vastaan. Mutta joukkueemme
toinen nainen, piirisarjamestari K sen sijaan hakkasi palloa menemaan sen
verran kovaa, etta matsit paattyivat tyypillisesti lukemiin 30-1, K:n voitoksi.
Oma pomoni sattui
viela kommentoimaan tassa samoihin aikoihin, etta seuraava tavoitteeni uraportailla
on varmaankin tietty tiimi, jonka paavastuulla ovat organisaation
sihteeripalvelut. Vitsiksi tarkoitettu kommentti sai vastaansa tyrmistyneen
tiuskaisun, etta miksi ihmeessa siirtyisin samalla portaalla vaakasuunnassa tai
perati ns. alemmas (tehtavien vaativuudessa ja palkkatasossa). Pitaa ilmeisesti
taman harhakuvitelman karkottamiseksi alkaa hakea jokaista johtoportaan
paikkaa, joka puodissa aukeaa. Pomon puolustukseksi sanottakoon, etta organisaation
muiden sektorien jasenet ovat kauttaaltaan ja tykkanaan ekonomeja, joten
humanistin papereilla ja kokemuksella niihin on vaikea paasta.
Silti olen
alkanut haistamaan lasikatto-oireita (olipa syyna sukupuoli, ika tai
koulutustaustani), kun miehia tunnutaan suosivan ylennyksissa, riippumatta
siita, millaiset johtamistaidot henkiloilla todellisuudessa on. Logiikka lienee
se, etta koska moni ikaiseni nainen jaa aitiysvapaille, ei kannata ylentaa,
koska ’pomo ei voi olla osa-aikainen’. Tuokaan ei tosin ole itselleni selvaa,
etta miksi ei. Luulisi, etta tehtavien organisointi, patevyys ja tehokkuus
painavat vaakakupissa enemman kuin lasnaolotuntien maara. No ja jaa-a, tama tuskin
on Australian yksinoikeus- tai erityisongelma. Valitettavasti.
Ikava kylla vanhakantaista
tyonjakoasennetta eivat auta ne tuhannet ja taas tuhannet naiset, jotka tassa
maailmankolkassa nayttavat roikkuvan pelkastaan akkirikastuneiden kaivosmiesten
perassa. WA elaa kaivosteollisuudesta ja kaivoksilla palkat ovat tunnetusti
hyvat, vastineeksi raskaasta raadannasta seka henkisesti kuluttavasta
reissutyosta. Taalla kuulee ihan liikaa tarinoita siita, millaisia
eparealistisia ja epareiluja odotuksia monilla takalaisilla naisilla miehia
kohtaan on. Pitaisi loytaa joku siipaksi, joka elattaa, palvelee, hoitaa,
rahoittaa, syottaa, juottaa, kestitsee ja kustantaa kaiken manikyyreista
lahtien, jotta naisen itsensa ei tarvitse tehda enaa toita. Anteeksi mita? Mista
lahtien tallainen leikki-ikaisen tai esiteinin satumaa on ollut aikuisten ihmisten
(naisten tai miesten) elamantavoite???
Monet reissutyota
tekevat kaivosmiehet ova poissa kotoa viikon tai viikkoja kerrallaan, ja jattavat
luottokortin siksi aikaa partnerille. Luottokorttia sitten vingutetaan ihan
urakalla. Viimeisin totaalinen kuulemani ylilyonti oli, kun tutuntuttu mies oli
jarjestanyt ja maksanut morsmaikun vaatimuksesta haat, joiden kokonaishinta oli
$40 000, siis noin 30 000 euroa. Mies on ammatiltaan puhelinmyyja, ja joutui
lainaamaan suurimman osan laskun summasta. Mutta ylihintaiset kekkerit piti
jarjestaa, jotta morsian sai paivansa prinsessana – johon omasta mielestaan oli
oikeutettu. Jos ei puhelinmyyjamiehen kustantamana, niin aina loytyisi jostain rikkaampi kaivossiippa. Herramunjee...
Toinen tuttu mies toivoo kovasti loytavansa
elamankumppanin nettideittailun kautta, mutta tahan saakka jokainen
yhteydenotto naisilta on alkanut: ”teetko FIFOa, jos niin mita rosteria”, eli
teetko reissutoita kaivoksilla ja milla vuoroilla (eli paljonko voi laskeskella
miehen tienaavan, koska pitkat vuorot tietavat enemman rahaa kuin lyhyet).
Harmi etteivat Perthin naiset lue tata ulkomaankielista blogia, mutta tekisi
kylla mieli yhta jos toistakin ravistella ja huutaa taysilla korvaan: ryhdistaydy
hyva nainen, ole kunnon ihminen!
Heh, meillä mies on fifo-kaivoslainen, meikä kituuttaa kotona Matti kukkarossa ja painaa kovasti silti töitä ja tekee gradua samalla. Siis tää ei nyt ollut että voi mua raukkaa, vaan mun mielestä se on päivänselvyys että teen töitä. Enkä vinguttele toisen luottokorttia :) Vaikka toki helpottaa että toisella on ihan hyvät tulot ettei jää vuokrat yms maksamatta. Hyvää tekstiä! Kyllä mäkin oon täällä tällaiseen asenteeseen törmännyt. Meillä on töissä päällisinpuolin aika tasa-arvoista, kun siellä on niin naisia kun miehiä toimistossa, esimiehinä ja tuotannon puolella, mutta parin miespomon oon muhun huomannut suhtautuvat vähän kuin sihteerikköön, koska oon porukan nuorin. Mulla on ihan oikea työnkuvakin, eikä se ole kenenkään sihteerikkö. Nyt ne sai onneksi mun päivitetyn työnkuvauksen, ihan kirjallisena kappaleena ;) Ja onneksi mulla on naispomo, vaikken sukupuolirasisti tahdokaan olla.
VastaaPoista