Afgaanikulttuuria ja kummitussirkkatuttavuus

Eilen oli museossa afgaanikulttuurin päivä, jota menimme ihmettelemään kokoonpanolla minä, E ja E:n toinen veli A. Itse harrastan aktiivisesti näyttelyissä käyntiä ja E tulee mielellään mukaan, jos aihe on kiinnostava.

A:n kiinnostus kulttuuripläjäystä kohtaan sen sijaan yllätti itseni, koska hän on tavallisesti eniten kiinnostunut tekemisistä janalla kasino-hauskanpito-bileet. A kertoi myöhemmin, että perheen geologi-isoäidillä oli tapana viedä koko pikkupoikapoppoo kiertämään Pariisin museoita koulujen lomilla, eli museokokemusta voi A:lla olla enemmän kun itselläni. Jälleen kerran opin, ettei ole koiraa karvoihin katsominen eikä kirjaa kirjankanteen.

Museon aulassa oli kohtuullisesti porukkaa tutustumassa myynnissä oleviin käsitöihin sekä pariin työpajaan, joissa afgaaninaiset esittelivät perinteisiä käsityötaitoja ja hennatatuointien tekoa. Afgaanimiehet puolestaan pitivät yllä pientä maistelukojua, josta jaettiin erilaisia kuivattuja taateleita ja vihreää ja mustaa teetä - musta kardemummatee oli mielettömän hyvää. Vihreää en maistellut, kun en siitä yleensä tykkää. Ennakkoluulouksissani taisin menettää makuelämyksen; A nimittäin kehui vihreää teetä kovasti.

E ja minä olemme ennenkin käyneet tässä museossa ja skippasimme siitä syystä luonnontieteellisen perusnäyttelyn. Ajauduimme kuitenkin puolivahingossa discovery centeriin eli lapsiperheille tarkoitettuun, selkokielellä esiteltyyn "läpileikkaukseen" museon annista. Täältä löytyi asioita, joita en museossa tiennyt olevan: terraariorivi erilaisia käärmeitä ja sammakoita, sekä hirvittäviä jättihyönteisiä. Kuivuneen lehden, skorpionin ja painajaisista karanneen kuoriaisen risteytyksiltä näyttävät elukat täyttivät yhden terraarion pusikon kokonaan.

Tämän puskan kuningatar oli kammokuoriaisiakin isompi, Australian toisiksi suurimman hyönteislajin edustaja goliath stick insect eli goljatti-kummitussirkka (kuvia alla). Vieläkin isompi otus tästä maasta löytyy tittelillä titan stick insect. Luulin, että goljatti olisi maailman isoin höynteinen parikymmensenttisellä varrellaan, mutta titaani on vielä astetta pidempi. Ja googlen mukaan Australian naapurisaarelta Borneolta löytyy yli puolimetrinen kummitussirkkalaji. Jahaiks..

E ja A - tapansa mukaan - intoilivat käärmeistä ja hyönteisistä ja pyysivät saada ottaa goljatin käteen terraariosta. Museo-opas suostui tähän mielellään. Koska en halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi, lupasin minäkin otusta pidellä vaikka sydän takoikin siihen malliin, että ihme ettei sirkka haistanut pelkoani ja syönyt saman tien silmämuniani.
Opas vakuutti, ettei se ole aggressiivinen, utelias ja vilkas kylläkin. Ja toden totta.

Otuksen kroppa tuntui käsiä vasten kuin eläväksi muuttuneelta viileältä bambunvarrelta, ja ohuenohuet jalat puolestaan päättyivät tarranauhamaisiin "jalkateriin". Poikien käsivarsia pitkin se kiipeili enemmän, mutta liekö häkeltynyt kämmenilläni, koska huitoi siinä vain paikallaan. Ihmeellinen.

Opas kertoi, että tämä goljatti on jo arvokas vanharouva 2,5 vuoden iässä, kun kolme on maksimi-ikä. Kuulemma se silti edelleen munii, ja munia olikin terraarion pohja täynnä. Sirkkavauvoja tuloillaan.

Tämän siedätyshoidon jälkeen ei ehkä tarvitse kuolla järkytyksestä lähestyvällä Balin-lomalla, jos huoneeseen eksyy jokin karmea giganttinen tropiikin ötökkä.  Hämähäkit ja torakat ovat silti edelleen tiukalla nounou-vyöhykkeellä, enkä kolmea metriä lähemmäs mene kumpaakaan. Kolmekymmentä on sopivin turvaväli.

Pääsimme vihdoin discovery centeristä etenemään itse Afganistanin Aarteita - näyttelyyn, johon oli eilen pääsy puoleen hintaan (kympillä normi-kahdenkympin sijaan). Kuten kaikki tietänevät, Afganistanin pääkaupunki Kabul on pommitettu lattanaksi monta kertaa sitten 1970-luvun, kun länsimaat ovat taistelleet maan herruudesta ja sittemmin tie oli auki myös julmalle Taliban-liikkeelle.

Näyttelyn kimmeltäviä kulta-aarteita ihmeellisempi tieto itselleni oli, miten rikas historia ja kulttuuri Afganistanilla on ollut Silkkitien keskeisenä markkinapaikkana. Kaikki info, mitä Afganistanista nykyään kuulee, on vain sotiin, naisten alistamiseen ja Taliban-liikkeen raakuuksiin keskittyvää.

Näyttelyn mukaan afgaanien kulttuuri on ollut rikas, värikäs sekoitus ja sulautuma persialaista (nyky-Iran), kiinalaista, siperialaista, intialaista, kreikkalaista ja roomalaista perinnettä, tyyliä ja tapoja. Esineitä on kulkeutunut Silkkitien kauppiaiden mukana aina Egypistä asti, ja näitä harvinaisia maalattuja lasiastioita löytyy kaivauksissa vieläkin - silloin kun kaivauksia pystytään sotien ja levottomuuksien tauoilla järjestämään.

Sydäntäsärkevästi Kabulin museon kokoelmat on pommitettu, hajotettu ja tuhottu (sekä ryöstelty) sotien helmassa niin, että läheskään kaikki siellä säilytetty ei ole enää tallella.

Nykyään köyhä ja piesty maa ei ole aina ollut köyhä, karusta vuoristosijainnista huolimatta. Alueelta on kaivettu kultaa, jalokiviä ja korukiviä, kuten turkooseja ja lapis lazulia (syvänsinisiä kiviä) ja kaupattu kaikkiin suuntiin. Tästä syystä seutu on aina ollut ryöstäjäjoukkojen kohde Aleksanteri Suuren ja Tsingis Kaanin ajoista saakka. Eikä nykytilanne näytä paremmalta, vaikkeivät kulta ja jalokivet tietääkseni enää sotien sytyttäjiä ole olleetkaan.

Näyttely koostuu yksittäisestä löydöstä, joka säästyi presidentinpalatsin salaisiin kammiohin piilotettuna, kun Kabulin museo pommitettiin päreiksi.

Löytö on yhden korkea-arvoisen miehen ja viiden korkea-arvoisen naisen hauta noin vuodelta 0 j.a.a. ('jälkeen ajanlaskun alun', eli jKr). kaikkine uhriesineineen. Nämä nomadikuninkaallisiksi tulkitut ihmiset oli haudattu kaikessa loistossaan ja rikkaudessaan. Jokaisen puvussa oli kiloittain kultaa erilaisina koristepaljetteina, -nauhoina, vöinä, pääkoristeina, kengänpohjina(!) ja vaikka mihin koristemuotoon ja -käyttöön taottuna. Kuolinsyy ei ole selvillä, ja johtavat arvaukset ovat jokin tautiepidemia; tai mieshallitsija kuoli ensin ja haudattiin uhrattujen vaimojensa kanssa. Toivon, että syy oli ensimmäinen.

Perth on sen verran syrjässä maailmankartalta, että mielellään käyn katsastamassa kaikki kiertonäyttelyt ja isomman luokan tapahtumat. Jos on käynyt maailman isommissa museoissa ja ihmetellyt vaikkapa Egyptin, Rooman, Kreikan tai Mesopotamian aarteita, tämä yksittäinen hautalöytö ei vie jalkoja alta. Mutta ainakin itselleni se oli hyvä silmienavaaja sille, miten erilainen maa ja kulttuuri Afganistan on joskus ollut.

Näyttelyssä näytti enimmäkseen olevan yleisönä Perthin afgaaneja ja heille erityisesti uskoisin näyttelyn olevan tärkeä osa omaa identiteettiä. Yksikään nainen ei muuten ollut burkhassa, vaikka kaikilla päätä peittikin huivi. Burkha ei myöskään kuulu aitoihin afgaaniperinteisiin eikä pukeutumissääntöihin aikaan ennen Talibania.

Yllä: Museum of Western Australia'n aulassa on myynnissä afgaanikäsitöitä ja tyyliin sopivia koruja.

Yllä: tärähtänyt mutta onnellinen, pelko voitettu! Hauska tutustua, Rouva Goljatti. Alla: E haluaisi tällaisen lemmikiksi, mutta ei taideta ottaa. Eikä myöskään hämähäkkiä.

Yllä ja alla: perinteisten hennatatuointien tekoa. Olisin saanut tällaisen ilmaiseksi, mutta tekeminen näytti vievän aikaa enkä osannut päättää kuviota, joten jätin väliin - vaikka taidokkaita ovatkin. 

Yllä ja alla: kuvia näyttelystä. Ei ihan helpolta näytä tuo vuoristoelämä. Yläkuvan kalliosyvennyksessä oli ennen vuosisatoja vanha kallioon hakattu buddha-patsas, mutta se pommitettiin atomeiksi jossain viime vuosien sodista. Aivan turhaa tuhovimmaa. 

Alla perinteisiä asuja. Valitettavasti siitä vetonaulasta eli kulta-aarteesta ei saanut ottaa kuvia.