1 Lomamyönteisyys
Aussit eivät käytännössä koskaan, toistan, koskaan, arvostele muita siitä, että nämä pitävät paljon tai pitkiä lomia. Päinvastoin. Lomailu on elämän suola ja sokeri, ja matkustelu sitten se piste iin päälle.
Toki töissä voi satunnaisesti tulla kiire tai raskaampi hetki, jos kollegoita on lomalla, mutta yleisesti ottaen kaikki osaavat kantaa kortensa kekoon eli tarjoavat saman mahdollisuuden takaisinpäin. WA:n osavaltion virkailijat joutuvat nykyään ottamaan joululomaa aatosta uuteenvuoteen, mikä ei itseäni kyllä haittaa. Jos lomaa ei ole kertynyt/jäljellä, vaaditut kolme päivää voi tehdä sisään ylitöinä tai ottaa palkattomana. Tuleepahan rentouduttua joulun yli. Tämä ei tosin koske terveys-, eikä palo- ja pelastusalaa, luonnollisestikaan.
Konsulttina työskentelevä kaverini on ihmetellyt, miten etenkin konsultti- ja freelancer-maailmassa liikutaan ”parvina” ja lomaillaan usein. Toisin sanoen yhden urakoitsijan mukana saattaa seurata muitakin uuteen projektiin, koska ihmisillä on vakiintuneet verkostot, joissa tykätään työskennellä. Toisaalta nämä ”parvet” saattavat häipyä lomalle tai uuteen projektiin yhtä aikaa. Työelämässä arvoa annetaan sille, että työ ei ole koko elämä ja pomo ei johda pelolla vaan porkkanoilla, kuten juuri joustavilla lomakäytännöillä. Aussilassa ei ole erillisiä kesä- ja talvilomakausia, vaan lomia pidetään silloin kun itselle sopii, jos pomo suostuu.
2 Virkailijavaihto
En tiedä, miten termin suomentaisin, olkoon virkailijavaihto (secondment). Yleinen tapa julkissektorilla hankkia lisäkokemusta, vaihtelua, uusia verkostoja tai uusia pätevyyksiä. Tapahtuu niin, että virastosta A mennään töihin virastoon B määräaikaisesti, mutta alkuperäistä työsuhdetta ei katkaista, se vain siirretään tai ”lainataan”.
Secondment voi käynnistyä epävirallista reittiä, eli esim. joku tuttu toisessa virastossa vinkkaa piilotyöpaikasta, tai se hankitaan avoimen haun kautta, eli hakemalla ja saamalla avoinna oleva määräaikainen työ. Virkailijavaihdossa on se etu, että vakituista työsuhdetta ei tarvitse purkaa ottaakseen vastaan määräaikaisuuden muualla. Tämä lisää työntekijöiden liikkuvuutta ja myös jaksamista, koska vaihtoehtoja uralle on paljon enemmän ja mitään ylärajaa secondmentien määrälle ei ole – riippuu täysin pomon myöntyväisyydestä.
Itse neuvottelen parhaillaan puolen vuoden pätkää kaupunkisuunnitteluosastolle eli sen uran pariin, josta Suomessa lähdin. Minut on jo tehtävään valittu, nyt pitää saada vakipomo hyväksymään suunnitelma. Omassa tapauksessani secondment on lähinnä omaksi hyödykseni, eli tekisin pätkän saadakseni väikkärin pakettiin. Virkavaihdon idea yleisemmin on hyödyttää kaikkia osapuolia eli virastoja A ja B sekä työntekijää – työntekijä voi esim. osallistua johonkin tärkeään projektiin, josta saa lisäkannuksia vakityön hoitoon. Koska väikkärini viimeistelystä ei ole suoraa hyötyä nykyiselle työnantajalle, päätös vielä roikkuu, eli saanen tietää parin viikon sisällä, onnistuuko vai ei. Uskoisin tosin, ettei pomolla ole mitään hinkua torpatakaan aktiivisuuttani.
3 Pitkän palveluksen vapaa
Tästä olen kertonut ennenkin enkä malta taas olla kertomatta. Long service leavea saa WA:n julkissektorilla 7 vuoden palveluksen jälkeen, tai joissain laitoksissa (esim. yliopistot) 10 vuoden. Se on kolmen kuukauden vapaa täydellä palkalla tai puolen vuoden vapaa puolella palkalla. Omani raksuttaa kalenterissa alkamaan maaliskuussa 2019, mutta kuka näitä laskee :)
LSL on todella hyvä ponnin ja kannustin julkissektorilla pysymiseen. Itse arvostan julkissektoria muutenkin, koska mielestäni sivistysyhteiskunta ei voi toimia pelkin privaatein markkinavoimin, mutta kyllähän byrokraattisuus ja jäykkyys joskus myös ärsyttää. Kun kiikarissa siintää puolen vuoden rattoisa vapaa, jaksaa kurjempiakin päiviä.
Muita lomanpidennysvaihtoehtoja ovat esimerkiksi purchase leave eli palkan vaihtaminen vapaapäiviksi - WA:n julkissektorilla voi saada jopa 10 ekstraviikkoa lomaa, jos ottaa palkanalennuksen; sekä deferred leave eli lykätty loma: jos nostat neljä vuotta 80%:sta palkkaa, saat pitää viidennen vuoden kokonaan vapaata samalla 80% palkalla. Suomi, ota mallia!
4 Vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys
Täällä on mielestäni todella yleistä, että ihmiset osallistuvat järjestötyöhön ja/tai hyväntekeväisyyteen monilla eri tavoilla. Työpaikoilla usein on läpi vuoden jatkuva varainkeruukampanja eli säästöpossu taukotilassa, johon voi laittaa pikkuhilut etenkin Free Dress Friday´na eli Asu Vapaa – Perjantaina. Free Dress Friday tarkoittaa, ettei töihin ole pakko tulla virallisissa vermeissä, vaan kelpaa jokin rennompikin, siisti asu. En ole koskaan ollut univormullisessa paikassa töissä, mutta toimistoissa yleisesti on miehillä puvut, naisilla jakkupuku, kotelomekko tms. Keräysten vuosituotto annetaan joko yhdelle tietylle järjestölle, tai joka keräyskerralla erille.
Sen lisäksi, että rahaa kerätään, ihmiset myös tekevät vapaaehtoistyötä. Nykyinen pomoni johtaa hyväntekeväisyysjärjestöä oman työnsä ohessa, itse koordinoin Suomi-koulua sen puheenjohtajana, ja moni kollega ja kaveri osallistuu kuka mihinkin toimintaan eläinsuojelusta lasten harrastusvalmennukseen tai sairauksien ehkäisyyn/parantamiseen. Australiassa on mielestäni melko onnistuneesti tasapainotettu, mitä yksilöiden ajatellaan itse hoitavan ja mitä valtio kustantaa (tosin päivähoito ja korkeakoulutus ovat liiaksi vanhempien vastuulla mielestäni). Arvelen, että tästä johtuen monilla on rahaa, inspiraatiota ja aikaa osallistua yhteisölliseen toimintaan sen sijaan, että ajatellaan valtion hoitavan. Kolmas sektori on myös iso ja näkyvä toimija monilla aloilla, päällimmäisinä terveys- ja mielenterveysasiat sekä erilaiset etujärjestöt (luonto, ilmasto, vammaisasiat, lapset ja nuoret, eläimet jne).
Vapaaehtoistyön etu on päällimmäiseksi se, että sellaiset asiat tulevat hoidetuiksi, joita kukaan ei yksin jaksaisi hoitaa tai joka ei tuota voittoa (kuten nyt vaikka suomenkielen opetus ulkomailla). Toinen ehdoton etu on yhteisöllisyyden tunne ja se, miten se myös laajentaa omaa identiteettiä. Kun aussit juttelevat, he eivät juurikaan puhu työstä. Sen sijaan harrastuksista, perheistä, lomista, remonteista, vapaaehtoistyöstä jne. puolestaan riittää asiaa. Harva on täällä ”pelkkä” ammattinimike, vaan persoonassa ja kiinnostusrepertuaarissa on paljon muutakin.
5 Vapaa-aika ja tasapaino
Harrastuksista ja vapaa-ajasta puheenollen. Aussit mielestäni osaavat ottaa hienosti ilon irti elämästä. Liekö osittain auringon kannustamaa, osittain paremman tulotason syytä, mutta on esim. kohtuullisen normaalia kuulla, että joku lähes eläkeikäinen työkaveri on lähdössä kuukauden risteilylle Tyynellemerelle tai Välimerelle. Sinne yleensä mennään perheen kanssa, tai jonkun hyvän ystävän kanssa. Suomessa kaikilla tuntuu olevan niin kiire ja rahasta tiukkaa, että mitään kuukauden kansituolilekotteluja voi kokea enintään päiväunissa. Jos rahat eivät riitä kuukauteen, niin monilla on oma vene, jolla voi lähteä ravustamaan merelle tai muuten vain kruisailemaan Swan Riverille tai Intian Valtamerelle. Tosin ilman venettäkin voi elää rantaelämää, koska Perthistä löytyy tusina upeaa rantaa bussi- tai lähijunamatkan päästä keskustasta, ja niillä on aina tilaa.
Eräs entinen työkaverini, ammatiltaan rautatieinsinööri mutta vapaa-ajan alter egoltaan rokkitähti, ikää 50+, lähti juuri country-musiikki-bändinsä kanssa Australian-kiertueelle. Luonnollisesti hän sai siihen tarvittavan loman, koska pomoa kiinnostaa enemmän alaisen hyvinvointi kuin jokin kikyttely.
Loppukaneetiksi ankeutus, että ehkä elän jonkinsortin kuplassa ja myös kurjaa ja hajottavaa voi työelämässä olla Australiassakin. Itselleni on sattunut vuosisadan mäihä, kun olen löytänyt pääsääntöisesti hyviä paikkoja ja hyviä tyyppejä työympyröissä. Epäilen kuitenkin, etten aivan ainoa ole, perustuen siihen, mitä muilta kuulee sekä Perhtissä että ympäri Australiaa. Eli jos minkäänlainen viisumi lohkeaa alle ja yhtään polttelee, tänne vain siipiä kokeilemaan!
 |
| Miksi raataa töissä, jos voi hengailla rannalla? Kuva (c) Rottnest Express. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!