Joskus
luin, että tällaiset listicle- listausartikkelit ovat "laiskan
bloggaajan" perustuote eli "vähemmän arvokkaita" kuin
kolumnimaisemmat postaukset. No, näkökulmansa kullakin. Itse tykkään laatia
listoja tehtävälistoista vertailuihin, ja kuvittelisin, että paloitellusta
infosta on hyötyä muillekin. Siksipä tällä kertaa listikkelinä, mitä otimme
mukaan ja mitä oikeasti tarvitsemme reissussa. Tähän samaan teemaan palaan, kun
matkaa on takana enemmän ja tietoa tarvitusta tavarasta karttuu.
OTIMME
MUKAAN
Vaatteet, tietenkin. Yhdeksän
kuukauden matkaamme varten E:llä on iso, 150-litrainen matkalaukku ja minulla
keskikokoinen, ehkäpä 80-litrainen. Mitään rinkkoja emme edes harkinneet, sillä
kannettavana on käsimatkatavarareppujen lisäksi vauva rintarepussa siirtymien
aikaan. Kumpikin kuljetamme omat vaatteemme, ja jaoimme vauvan tarvikkeet
kummankin laukkuun. Minäkin olisin voinut hankkia isomman laukun, koska
lentolippumme sallivat 23kg jokaiselle matkustajalle, mukaanlukien vauva.
Käytännön syistä pitäydyin luottolaukussani, joka on jo nähnyt monet reissut milloin
minnekin. Kriteerini oli, että jaksan itse nostaa ja kantaa sen, enkä aina
joudu turvautumaan E:n tai jonkun ohikulkijan apuun esimerkiksi
portaissa.
Meillä
kummallakin on suunnilleen samanlainen setti vaatetusta: Goretex-säänkestävä
takki ja housut, kevyttoppatakki, kevyt kangastakki, sekä muutama pari
housuja ja paitoja.
Alusvaatteet ja sukat, tietenkin. Minulla on pari mekkoa ja hametta.
Jalkinepuolelta otin mukaan kevyet kangastossut, sandaalit, lenkkarit ja
siistimmät "kaupunkikorkkarit". E:llä on lenkkarit, vaellussandaalit
ja maiharit. Suomessa minua odottavat talvisaappaat ja paksu toppatakki. E:kin
lainaa Suomessa talvivaatetta tarpeen mukaan.
Jo
nyt huomaan, että vaatevalinnat menivät sikäli pieleen, että Australian
helteissä pakatessani keskityin kesäkamaan. Talveen sopivaa lämmintä vaatetta
on mukana niukalti. Esimerkiksi kaikki housuni ovat capri-mallia (naamapalmu)
eli niitä ei voi pitää vain nilkkasukkien kanssa nollakelissä, tarvitaan
sukkahousut alle. Vaatetta pakkasimme mukaan melko niukasti, koska voimme pestä
niitä majoituksissa, ja ostaa tarpeen mukaan lisää. Suomessa joudun ja aion
täydentää talveen sopivaa garderobiani.
Vauvalle otimme vaatteet,
korvikejauhetta, vaipat, vaipanvaihtoalusta, harso (pimentämään/suojaamaan
vaunuja tai lentokoneen bassinet-nukkumakaukaloa), viltti, kaksi tuttipulloa,
kaksi tuttia, pieni pussi leluja sekä peruslääkkeet - lääkkeistä pian enemmän. Ulkovaatteina on kevyttoppapuku, toppapuku ja kenkiä (joita N ei vielä käytä). Sisävaatetta on puolen tusinaa potkupukua, sekä viisi pitkähihaista paitaa ja viidet housut.
Lisäksi pari pipoa, uimavaippa ja liuta sukkia. Vaatemäärä ei riittäisi
alkuunkaan, jos emme pystyisi pesemään pyykkiä muutaman päivän välein. Vauva sotkee
sellaiseen tahtiin, että päivää-paria pidempään en halua samoja vaatteita
laittaa. Heti alkumatkasta Pariisissa saimme ystäväperheeltä pieneksi jääneitä
talvisia vauvanvaatteita: neulepaidan, paksut college-housut ja ihanan
lämpimän fleece-potkupuvun. Nämä tulivatkin tarpeeseen.
Korvikejauheen kanssa päädyimme
melkein heti pulmiin, sillä N:lle sopivaa korviketta, vuohenmaitopohjaista, ei
myydä näköjään missään tällä seudulla Ranskaa. Yksi korvikejauhepurkki riittää
noin 10 päivää, joten mukanamme tuomat kolme purkkia uhkasivat loppua jo ennen
Suomeen siirtymistämme. Päädyimme tilamaan lisää netistä, hollantilaista
Kabrita-jauhetta Aussilassa ostamamme Oli6-jauheen sijaan. Paketti tuli onneksi
alle viikossa, eli löytyi luotettava toimittaja.
En
ikinä matkusta tai edes poistu kotoa ilman pientä lääkepussukkaa.
Tämä on jäänne yliopisto-opiskelulajoilta, jolloin tarvitsin migreenilääkettä
viikoittain. Migreeni on vuosien mittaan vähentynyt ja lähes kadonnut raskauden
ja äitiyden myötä (mystisesti ja paradoksaalisesti, ottaen huomioon niiden
tuottaman univajeen!), mutta lääkepussi kulkee yhä mukana. Nykyään siinä on
migreenilääkkeen lisäksi särkylääkettä, laastareita, närästyslääkettä,
matkapahoinvointilääkettä sekä pari kapselia ripulilääkettä turistivatsakramppeihin.
Vauvalle mukana on myös pikkulasten panadolia sekä annosteluun tarvittava
lääkeruisku ja varalla muovipipetti. Trooppisempiin kohteisiin tulemme
hankkimaan lisälääkettä ohjeistuksen mukaan, eli esimerkiksi vauvan tarpeisiin
nesteytys- ja ripulilääkettä pahan päivän varalle.
TARVITAAN
Mitä
on erityisesti tarvittu tähän mennessä:
Villasukat. En alkuun
muistanut, että pakkasin villasukatkin, ja kärvistelin kylmissäni
kivilattioilla. Lattialämmitys on Pohjolan luksusta, ja täällä etelämmässä
vedetään kylmillä laatoilla tai vuotavasti lämmitetyissä taloissa varpaat
sinisinä, jos ei satu omistamaan tohveleita. Viimein kuitenkin muisti pelasi ja
löysin erittäin tarpeelliset villasukkani matkalaukun mutkista.
Sisätossut. Kangas-ballerinani
ovat ajaneet tämän asian, vaikka muuten moisia kesähömpötyksiä ei marraskuun
kurakeleissä voi edes vilkaista nauramatta. En ole koskaan oppinut
varvastossujen tai tohveleiden käyttäjäksi, mutta jotkut tossut on hyvä olla
erilaisia majoituksia varten, oli kyseessä hostelli tropiikissa tai vetoinen
satavuotias talo Keski-Euroopassa. Anopilla ollaan sukkasillaan sisällä,
monissa muissa vierailemissani ranskalaiskodeissa marssitaan ulkokengät tai
sisätossut jalassa.
Yskänlääke. Jätimme ison pullon
vauvan yskänlääkettä kotiin, ajatellen, että se vie laukusta tilaa ja emme
me kuitenkaan heti tule kipeäksi. Just niin. Lennolta tarttui mukaan sitkeä
yskä meihin kaikkiin, ja apteekkivierailuhan siitä seurasi, jotta olemme
saaneet nukuttua.
Kuumemittari. Tämänkin jätimme
kotiin sillä asenteella, että onhan kaikilla sukulaisilla kuitenkin
kuumemittari - ensimmäiset kuukaudet kun majoitumme suvun huomissa. No, on tai
ei. N:lle tuli korkea kuume vauvarokon myötä ja jälleen saimme rynnistää
apteekkiin mittaria tiiraamaan. Anopin kuumemittarista oli patteri loppu, ja on
muutenkin huikeasti kätevämpää mitata vauvalta lämpö sekunnissa otsalta kuin
millään muulla metodilla.
Kumisaappaat. Näitä ei olisi ollut
kovin järkevää lähteä Australiasta raijaamaan, mutta onneksi Ranskan-mummolasta
on löytynyt jotenkuten sopivat parit käyttöömme. N ei vielä kävele, joten hän
ei kenkiä tarvitse. Täällä kaikki pihatyöt on tehtävä kumppareissa, lenkkarit
imahtavat mutaan kiinni ensi askeleella. Myös viime viikonlopun vierailumme
ystävien luona vuohifarmilla oli järkevä/mahdollinen pelkästään kumppareissa.
Vaunut. Toimme mukana omat
yhdistelmärattaat Australiasta - merkkiä Baby Jogger City Mini GT - ja niitä on
kyllä tarvittu jatkuvasti. N nukkuu kaikki päiväunet vaunuissa, ja viihtyy
niissä muutenkin maisemia katsellen, kun olemme liikkeellä. Ostimme kyseisen
merkin, koska ne olivat kaupassa testatessa helppo taittaa kasaan ja liikkuivat
isoine pyörineen vilhakasti. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut heti
kättelyssä ostaa matkarattaat, tai pienemmät yhdistelmärattaat erillisellä
koppaosalla. Vauva voisi nukkua kopassa myös sellaisissa majoituksissa, joissa
ei ole lastensänkyä, eli jotakuinkin kaikkialla.
Vaikka
rattaamme ovat Perthin elämässä kätevät, ne eivät ole lainkaan näppärät portaikkoisilla,
kapeilla kaupunkikujilla Ranskassa. Ne eivät mahdu täkäläisten junien
käytäville eivätkä edes taitettuna junien matkatavarahyllyihin. Niissä ei ole
juuri säilytys/kuljetustilaa tavaroille, koska ne on tarkoitettu hölkkäykseen
ja harrastamiseen. Ne eivät istuimineen myöskään ole erityisen kätevät näin
nuorelle vauvalle, vaan olisivat parhaimmillaan varmaan 1-2-vuotiaille. Jos
olet vaunuja hankkimassa Aussilassa, missä tämä on tosi suosittu malli, mieti
vielä, mitkä sopivat parhaiten tarpeisiinne!
Yövalo. Minkä tahansa
pöytälampun voi mallata yövaloksi, jos pakko on, mutta himmeä pieni valaisin on
vauvan yöheräilyjen takia tarpeen. Useammassakin majapaikassa ongelma on ollut,
että yöpöydän lamppu on liian kirkas koko yöksi päälle jätettäväksi (tai yöllä
päälle napsautettavaksi). Milloin olemme jättäneet vessaan valon ja oven
raolleen, milloin piilottaneet pöytälamppua yöpöydän alle ja manailleet silti
sen kirkkautta. Täysin sattumalta N sai täällä lahjaksi pienen, kevyen yölampun
ja se tullee jatkoreissussa tarpeeseen.
EI
TARVITA
Tähän
mennessä emme ole tarvinneet ollenkaan kesähepeniä ja se oli
kyllä tiedossakin, Euroopan syksyyn ja talveen kun saavuimme. Pakkasimme koko
reissua ja maakirjoa varten, joten kesävermeet varmaan pääsevät oikeuksiinsa,
kun lämpimämpi aika ja paikka koittaa. Tällä hetkellä kesävaatteiden kasa
matkalaukussa lähinnä ärsyttää, kun olisi senkin tilan voinut käyttää
villapaidoille ja välihousuille.
Liian
pieni unipussi vauvalle
- meillä on mukana kaksi kokoa, 6-12kk ja 12-18kk. Ranskan-mummo oli myös
ostanut uuden unipussin koossa 12-18kk, joten tuota pienintä emme enää
tarvitse, koska siihen ei 8kk ikäinen kovasti potkiskeleva epeli meinaa
mahtuakaan. En tiedä, onko unipussi Suomessa tunnettu asia, mutta näissä
talvisin sisälämpötiloiltaan arveluttavissa maissa Australiassa ja Ranskassa on
kätevää, että vauva nukkuu petivaatteidensa sisällä makuupussissa.
Liian
pienet vauvanvaatteet yleisesti. Kun lähdimme, N oli juuri kasvamassa
ulos edellisen koon vaatteista, mutta pakkasin ne mukaan silti, jotta käytetään
"loppuun asti". Nyt meillä on pieni pino vaatetta, joka ei enää
mahdu, mutta emme siitä pääse eroonkaan, koska täällä maaseudulla ei ole
kierrätyspisteitä tai kirppareita. Täytynee kuljettaa sumppu Suomeen ja siellä lykätä
kierrätyslaatikkoon. Roskiin en halua laittaa ehjää ja käyttökelpoista.
Jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut ottaa pelkästään suurta ja liian suurta
mukaan, mutta joudumme joka tapauksessa uusimaan vaatekertoja reissun aikana,
joten turha harmitella tätä sen suuremmin.
Siis näitähän ei kannata pakata Ranskan marraskuuhun tai Suomen jouluun, silti matkalaukkuni sisältö näyttää enemmän tältä kuin miltään hyödylliseltä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!