Vietin eilen synttäreitäni ja näin vuotta vanhempana ja viisaampana mielessä pyörii jos jonkinlaisia elämänopetuksia, joita tähän mennessä olen kerännyt. Seuraa hieman "diipimpää" pohdiskelua normibloggaukseeni nähden sekä elämänviisauksien jakoa tyyppiä life coaching: Anun Filosofointinurkka.
Olen viime aikoina miettinyt paljon hindujen käsitettä maya, illuusio.
Se tarkoittaa valheellista erillisyyden tunnetta, vaikka me kaikki olemme yhtä ja samaa. Hindujen mukaan yhden ja saman jumalallisen voiman ilmentymiä, ja länsimaisen fysiikan, biologian ja psykologian termein - olemme kaikki yhtä ja samaa universumia ja sitäpaitsi saman lajin edustajina itse asiassa aika samanlaisia pohjimmiltamme, näennäisistä eroista huolimatta. Kaikilla on unelmia, toiveita, pelkoja ja suunnitelmia, ja kaikki rakastavat jotakuta tai jotakin ja pelkäävät tai "vierastavat" jotakuta tai jotakin.
Maya eli illuusion tai näennäisyyksien verho on ollut mielessäni siksi, että näin "vanhemmiten" alkaa tajuta, millaisia illluusioita itse kukin rakentaa, sekä henkilökohtaisella tasolla että yhteiskunnan ja maapallon tasolla. Erityisesti:
Raha. Rahasta voisi kirjoittaa esseitä, sillä käytännössähän rahan ei tulisi olla muuta kuin arvon mitta ja vaihdon väline, mutta nykymaailmassa se on tuote, jota pankit myyvät lainoina.
Suomen Pankki (muiden tahojen mukana) myöntää, että pankit eivät välitä rikkaiden rahoja lainaajille, vaan luovat uutta rahaa kirjanpitokeinoin jokaisen lainan yhteydessä: kun ostat asunnon, pankilla ei ole holvissa odottamassa satoja tonneja, vaan he kirjaavat asuntosi taseeseen omaisuudekseen. Nyt he omistavat asunnon verran arvoa, jonka lainaavat rahana sinulle. Sama asunto siis on seka kiinteistönä että rahana pankin kirjoissa. Käytännössä siis lainaat itseltäsi, mutta pankki perii korot välistä ja näin tekevät jättivoittonsa.
Näin rullaa koko nykyinen talous, eli mikään raha, joka pankista lainataan valtion, yritysten tai yksityisten toimesta, ei ole sijoittajien tai rikkaiden säästöjä - talletusten välittämisen kieltävät jo pankkisäännöt.
Kun tajuaa, että raha syntyy velasta ja on itse asiassa myytävä tuote, rahan puute kuulostaa aika kornilta ongelmalta. Rahaa saa maailmaan niin paljon kuin sitä haluaa olevaksi lainata - ja lainoja voisi tuottaa myös oman maan keskuspankki (kuten tapahtuikin ennen EU:ta), jolloin valtio ei olisi jatkuvasti rahapulassa. Anyhow, tämä osa mayaa ei ole se, mikä eniten ihmetyttää, vaan se, miten paljon raha ohjaa käytöstä vauvasta vaariin ja yksilöstä kansakuntiin.
Kun nuori suunnittelee uravalintaa, hänen on väistämättä mietittävä, mikä tuottaa rahaa. Kun aikuinen/aikuisempi miettii työpaikan- tai alanvaihtoa, on hänenkin tehtävä päätös rahan mukaan. Bisneksiä perustetaan siltä pohjalta, mikä tuottaa, ja valtion budjetti laaditaan siten, että menoja olisi mahdollisimman vähän - vaikka siinä jäisivätkin köyhät ja heikot jalkoihin ja veneestä.
Raha ei kuitenkaan kerro juuri mitään siitä, mikä on arvokasta. Arvokasta on, mikä itsestä tuntuu oikealta ja antaa kanavan auttaa muita. Se, että joku maksaa (paljon) palvelusta tai tuotteesta, ei takaa, että palvelu tai tuote on arvokas tai edes laillinen. Maailman suurimpia rahantuottajia ovat asekauppa, huumeet ja ihmiskauppa, ja rahantienaus ei todellakaan noilla aloilla paranna saati pelasta maailmaa.
Raha, sen tienaus tai menetys sanelevat mielestäni aivan liikaa kaikkien elämää. Moni arkailee esim. välivuoden pitämistä tai downshiftaamista, koska ensinnäkin mietityttää, pärjääkö taloudellisesti, ja toisaalta niistä saa silmilleen sellaista kuraa Suomessa, että oksat pois. Jos ei ole joka hetki taloushyötyä maksimoiva muurahainen, on tallaamisen arvoinen.
Sen sijaan, että pohdittaisiin, mikä oikeasti on arvokasta - kuten uuden oppiminen, elämänkokemukset, kypsyminen ja viisastuminen ihmisenä - tuijotetaan vain rahakäppyröitä ja sitä, montako veroeuroa jää saamatta, jos Heikki ja Helinä lähtevät kiertämään maailmaa rinkat selässä vuodeksi. Se, mitä H&H voisivat oppia ja tuoda takaisin Suomeen uusina ideoina, energiana ja motivaationa ei näyttäydy kellekään, koska sitä ei voi välittömästi mitata rahassa. Mikä on logiikkana aivan päätöntä.
Sama pätee alavalintaan ja opiskeluihin. Tajuan, että jokaisen on pakko löytää se rahaa tuottava rako itselleen, koska ilman rahaakaan ei pärjää. Mutta nykymaailma muuttuu niin nopeasti, että alavalinta ei sanele loppuelämää läheskään samalla tavalla kuin aiempina vuosikymmeninä. Nykyään on uusia ammattikuntia, jotka eivät perustu opintoihin, kuten sosiaalisen media koordinaattori/johtaja (eli blogosfräärin, facebookin ja muiden erityisosaaja) tai ammattijärjestäjä eli kotien supersiivooja ja järkkäilijä, joten tietyn alan opinnot eivät takaa rahaa, ja toisaalta tietyn alan opinnot eivät estä rahaa.
Toisin sanoen: mitä opiskelee ja tekee työkseen, tai millä alalla uransa aloittaa ja millä lopettaa, eivät välttämättä linkity paljoakaan toisiinsa, joten oma motivaatio, into ja kiinnostus ratkaisevat paljon enemmän, väitän. Rahan asettaminen johtotähdeksi ei tuo onnellisuutta, olen oppinut omasta ja muiden elämästä.
Mayaa löytyy maailmasta enemmänkin kuin vain raha ja näennäiset erot/kuilut ihmisten välillä. Yksi on perinteet ja mihin on kasvanut.
Hämmästelen joka päivä sitä, miten moni lokeroi itsensä jumiin elämään, josta ei pidä, vain siksi, että olettaa muiden odottavan tätä häneltä.
Milloin pitäisi valita tietynlainen partneri, milloin työ, milloin elämäntapa/uskonto/perinteet/tavat ja käytös muuten. Joissain tapauksissa suku, ystävät, naapurit, työkaverit ja yhteiskunta painostavat elämään tietyllä tavalla - ehkäpä tienaamaan materiaa elämänkokemusten ja viisauden sijasta. Joissain tapauksissa nämä oletukset ovat ihan omassa päässä ja muutoksia ei uskalleta tehdä siinä pelossa, että mitä muutkin sanovat, jos alan elää kuten oikeasti haluan?
Kysymys, jota olen miettinyt jotakuinkin 20 vuotta kuuluu: mitä väliä, mitä muut sanovat?
Kukin on vastuussa omasta elämästään ja onnellisuudestaan, ja jos toisten odotukset eivät tee sinua onnelliseksi, miksi annat oman päätösvaltasi pois kritiikin tai naureskelun pelossa? Se on ihan kritisoijien oma ongelma, miten sinun elämäsi näkevät - ei sen tarvitse muuttaa sinun unelmiasi.
Kun viisi vuotta sitten kerroin Suomessa, että muutan pian Australiaan reppureissaajaksi irtisanouduttuani vakityöstä, sain kahdenlaista palautetta. Toisten mielestä päätös oli huikean jännä, kun taas toisten mielestä se oli vastuuttominta ja päättömintä haihattelua mitä löytyy. Kuka nyt jättää rahanansaintakeinon haahuillakseen maailmalla? Mitä siitäkin seuraa? Entä jos en löydä töitä? Entä jos en tienaa rahaa? Entä jos joudun palaamaan maitojunalla kotiin? Entä jos säästöni palavat reissaamiseen?
Entä sitten?
Minulla olisi silti kaikki ne kokemukset, opit, muistot ja ihmissuhteet, joita en olisi koskaan saanut nököttämällä tietokoneen ääressä toimistossa eläkkeelle saakka.
Unelmien aitouden mittaa mielestäni se, miten paljon vaivaa on valmis niiden eteen näkemään. Jos Kalle ja Kaisa haikailevat Suomesta muuttoa, mutta eivät saa sitä aikaan, koska on tämä oma talo tai hyvä vuokrakämppä, on työpaikat, on kaveripiiri, on sukulaiset, on tulossa tärkeitä sukujuhlia, on ylenemismahdollisuus; kun taas ulkomailla viisuminsaanti on epävarmaa, työpaikan saanti on epävarmaa, entäs jos menee pieleen... silloin maastamuutto ei ehkä ole Kallelle ja Kaisalle sopiva unelma.
Sen tunnistaminen, että itselle sopivat tietynlaiset unelmat ja toisille toisenlaiset, auttaa jo pitkälle. Ehkä elämää voisi silti virittää enemmän onnellisuutta tuovaan muotoon, kuten matkustella ja lomailla muuten enemmän, panostaa isommin onneatuoviin harrastuksiin, tai ottaa kaiken irti siitä, että saa asua lähellä sukua ja kavereita, kauniissa kodissa.
Millaisen elämän sinä haluaisit, jos raha ei olisi este?
Mitkä ovat tämän unelman keskeiset elementit? Itsenäisyys? Vapaus? Rakkaus? Merkityksellisyyden tunne? Haasteiden voittaminen? Rauhassa eläminen? Uusien asioiden kokeminen? Kiinteät suhteet läheisten kanssa?
Miten tuon elämän tai palasia siitä voisi saada ihan ilman rahamuutoksiakin? Mitä sellaista jätät tekemättä joka päivä, viikko, kuukausi tai vuosi, jota itse asiassa voisit tehdä, jos suunnittelisit ja budjetoisit toisin, etkä pelkäisi, mitä muut sanovat? Tai mitä sellaista teet säännöllisesti, mitä et oikeasti halua, mutta teet miellyttääksesi muita tai välttääksesi ongelmia tai kritiikkiä?
Olen kävelevä esimerkki siitä, että arkikin voi olla lähestulkoon juhlaa, jos vain tunnistaa oman onnellisuutensa lähteet ja elää niiden mukaan, välittämättä muiden mulkoilusta :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Downshiftaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Downshiftaus. Näytä kaikki tekstit
10.4.2016
26.10.2015
Miksi välivuosi kannattaa - oodi irtiotoille
Olen viikonlopun mittaan miettinyt paljonkin aihetta, johon etenkin Australiassa törmää jatkuvan backpacker-virran muodossa, ja joka omassakin elämässä on ollut ja toivottavasti jatkossakin on käänteentekevänä voimana mukana. Nimittäin välivuosi, sapattivapaa tahi irtiotto.
Suomivieraamme ovat Australiassa reissaamassa jonkin näistä termeistä tai kaikkien alla, kuten 90% prosenttia maahan WH-viisumilla tulijoista. Itsekin tulin tänne v. 2011 WH- eli väliaikaisella Working Holiday-viisumilla, vaikka tavoitteena oli jo silloin jäädä pidempään kuin vain vuodeksi, pariksi. En kuitenkaan saapuessani tiennyt, että onko tämä repäisy nyt irtiotto, sapattivapaa vai ihan pysyvä elämänmuutos. Tuoksi jälkimmäiseksi se sitten paljastui.
En ennen tänne muuttoa ollut koskaan pitänyt ns. välivuotta, mutta olin kuitenkin kahdesti vaihto-opiskelijana, eli elelin opiskeluksi naamioidun irtiotto-lukukauden kahdesti - vaihtarikausi kun yleensä pitää sisällään minimimäärän opintoja ja maksimimäärän elämänkokemuksen hankkimista. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä vankemmaksi välivuoden tai sapattivapaan kannattajaksi muutun. En kestä montaakaan sekuntia kuunnella Etlan, EK:n, poliitikkojen ja milloin minkäkin koneisto-orja-järjestön huolestuneisuutta siitä, miten välivuosi pilaa nuoren (tai vanhemman) uramahdollisuudet, henkilökohtaisen talouden, Suomen talouden ja oikeastaan koko maailman.
Itse olen sitä mieltä, että putken suulta toiselle - elämä, jota Suomessa kovasti ihaillaan, rajoittaa ja jarruttaa sekä ihmisten, yhteiskunnan että talouden kehitystä: kekseliäisyys, jaksaminen ja elämänilo jäätyvät, kun koskaan ei saa löytää itseään eikä oppia uutta vapaamuotoisesti; vaihtelun ja uutuuksien kautta; koulun ja työelämän kehikkojen ulottumattomissa.
Klassinen irtiotto, eli arjen jättäminen taakse ja jonnekin muualla matkustaminen tahi jonkin uuden taidon opiskelu (oli se sitten omien lahjojen hiomista vaikka lemmikkimuotokuvamaalarina, tai ns. virallista opiskelua), on ihmisenä kasvamista parhaimmillaan. Etenkin reppureissaus opettaa kaikkialla tarvittavia taitoja koko elämän mitaksi. Näitä samoja taitoja ei läheskään yhtä tehokkaasti opi putkesta putkeen - elämässä, enkä ymmärrä, miksi poliitikot ja talouspamput sellaista niin kovasti ihannoivat tuottavuuden nimissä.
Sapattivapaa-matkustavaisena kohtaat jatkuvasti uusia ihmisiä, joiden kanssa on tultava toimeen, oli fiilis, kulttuuri tai rahatilanne puolin ja toisin mikä vain. Rahan on riitettävä viikoiksi tai kuukausiksi eteenpäin ja sitä saa lisää vain omalla kekseliäisyydellä ja sisukkuudella (esim. tekemällä kausitöitä hedelmänpakkaajana). On fiksumpaa jakaa kuin omistaa (esim. kirjat kannattaa jättää matkan varren hostelleihin ja poimia niistä uusia mukaan, tai lainata polkupyörät ostamisen sijaan). Omat jalat ja julkisliikenne, sekä car pooling eli kimppakyyti muuttuvat järkevimmiksi ja usein ainoiksi mahdollisiksi liikkumisvälineiksi, joten joustavuus muita kohtaan ja hidas mutta varma eteneminen nousevat uuteen arvoon. Eritoten omalla autolla yksin tai kaksin kruisailu alkaa tuntua luksukselta.
Ongelmia on ratkottava sitä mukaa kun niitä ilmenee, yleensä päivittäin tai ainakin viikoittain: sää voi muuttua yllättäen, joten suunnitelma x täytyy vaihtaa suunnitelmaksi y lennosta. Tai kyyti paikasta A paikkaan B ei toteudukaan, joten on hankittava uusi kyyti tai vaihdettava kohdetta. Tällaista ilmavaa innovoimista ja sopeutumiskykyharjoitusta ei monenkaan jokapäiväinen leipätyö tarjoa.
Huom., en missään tapauksessa ihannoi köyhyyttä enkä kurjuutta. Tiedän miten lamauttavaa on, kun ensi kuun vuokrarahoista ei ole takuuta eikä mihinkään voi keskittyä kunnolla, kun raha ja sen puute stressaa yötä päivää. Mutta niin kauan kuin tällainen downshiftaus tai elämänarvojen uudelleenjärjestely on oma valinta ja väliaikainen vaihe, sen opettavaisuutta on vaikea kiistää.
En varmaan koskaan opi ymmärtämään, miksi Suomessa hyökätään niin vahvasti vuorotteluvapaata vastaan. Siinähän henkilö jättäytyy vapaaehtoisesti pois töistä ja tienaa vähemmän kuin työtön, ja työtön puolestaan työllistyy samalla (tai pienemmällä) palkalla kuin alkuperäinen työntekijä. Missä kohti ja millä mekanismilla tarkalleen tämän systeemin kieltäminen tuottaa miljoonasäästöjä?
Mielestäni työpaikoilla pitäisi ylipäätään rohkaista ja tukea kaikkea työkiertoa ja työtehtävien vaihtelua, koska se on väylä, josta ne uudet paljonpuhutut ja -kaivatut innovaatiot tulevat. Kun töihin tulee uusi tekijä vaikka vain vuodeksi, vanhoja käytäntöjä väkisinkin kyseenalaistuu ja uusia voi syntyä. Ja kun stressinpoistossa käynyt vuorotteluvapaalainen palaa töihin, on hän todennäköisemmin täynnä virtaa ja uusia ideoita kuin vapaatta puurtanut kyntöhärkä.
En varmasti koskaan opi ymmärtämään myöskään, miksi sapattivapaan pitäminen eli oman ajattelun, luovuuden, kekseliäisyyden ja ihmisyyden vaaliminen ja ylläpitäminen nähdään jotenkin "laiskana ja vastuuttomana" asiana. Sen sijaan loppuunpalaminen tai sen partaalla sätkiminen on jotenkin kunniakasta - kaikkine stressin mukanaan tuomine kuluineen kuten masennus, sydänsairaudet, epäterveelliset elämäntavat, alkoholismi, lääkärilaskut, yksinäisyys, syrjäytyminen... Nyt järki käteen Suomi.
Suomen työelämä tällä hetkellä näyttää täältä pallon toiselta puolen muulien ajamiselta, jossa samaa uraa lieassa kiertävä juhta patistetaan tallomaan lisää samaa rinkiä, syvemmälle vain. Australia vaikuttaa joustavammalta jo siitä syystä, että täällä yrittäjäksi ryhtyminen on helppoa ja useimmiten jopa kannattavaa, ja esim. julkissektorilla on todella hyvät työedut eli mahdollisuus vaihtaa palkkaa vapaaksi, ja porkkanana puolen vuoden loma puolella palkalla 7 palvelusvuoden jälkeen. Todellakin hakkaa suomalaisen vuorotteluvapaan, jossa tauolle pääsee 10 vuoden, tai ehdotettujen muutosten jälkeen 16 vuoden työuran jälkeen.
Hämmästelen EK:n ja hallituksen välivuosipanikointia, koska putkeen pääsee taatusti aina takaisin, se imaisee kyllä sisäänsä sellaisella voimalla, ettei tiedä mikä iski. Mutta putkesta ei välttämättä pääse enää jatkossa ulos ennen sen eläkepäätä. Jos talous ei pärjää sitä aikaa, kun ehkä 5% kansasta kerrallaan lataa akkuja, on talousjärjestelmässä pahasti vikaa, ja sen korjaaminen vaikka kivijalasta lähtien on juurikin näiden poliittisten päättäjien ja talousherrojen tehtävä. Luulisi, että niillä tuloilla vaadittaisiin kykyä innovoida oikeasti ja raikkaasti. Jos poliittinen propagointi sallitaan, niin perustulo mahdollistaisi vaikkapa "harrastuksesta yritykseksi"-kokeilut ilman, että tällaiset irtiotot ja työelämärepäisyt syöksisivät ketään taloudelliseen epätoivoon. Tätä ihmettä odotellessa.
Sinä alle 31-v suomalainen, jos olet yhtään haaveillut välivuodesta tai irtiotosta, tee se.
Nyt.
Kanadaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin kaikkiin saa WH-väliaikaistyöviisumin alle 31-vuotiaana, joten älä odota ja tuhlaa tätä mahdollisuutta. Jos taas olet tätä vanhempi ja saisit vuorotteluvapaata, hae sitä nyt kun vielä ehdit. Kiität itseäsi vuosien päästä ollessasi miljoona kokemusta rikkaampi.
Suomivieraamme ovat Australiassa reissaamassa jonkin näistä termeistä tai kaikkien alla, kuten 90% prosenttia maahan WH-viisumilla tulijoista. Itsekin tulin tänne v. 2011 WH- eli väliaikaisella Working Holiday-viisumilla, vaikka tavoitteena oli jo silloin jäädä pidempään kuin vain vuodeksi, pariksi. En kuitenkaan saapuessani tiennyt, että onko tämä repäisy nyt irtiotto, sapattivapaa vai ihan pysyvä elämänmuutos. Tuoksi jälkimmäiseksi se sitten paljastui.
En ennen tänne muuttoa ollut koskaan pitänyt ns. välivuotta, mutta olin kuitenkin kahdesti vaihto-opiskelijana, eli elelin opiskeluksi naamioidun irtiotto-lukukauden kahdesti - vaihtarikausi kun yleensä pitää sisällään minimimäärän opintoja ja maksimimäärän elämänkokemuksen hankkimista. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä vankemmaksi välivuoden tai sapattivapaan kannattajaksi muutun. En kestä montaakaan sekuntia kuunnella Etlan, EK:n, poliitikkojen ja milloin minkäkin koneisto-orja-järjestön huolestuneisuutta siitä, miten välivuosi pilaa nuoren (tai vanhemman) uramahdollisuudet, henkilökohtaisen talouden, Suomen talouden ja oikeastaan koko maailman.
Itse olen sitä mieltä, että putken suulta toiselle - elämä, jota Suomessa kovasti ihaillaan, rajoittaa ja jarruttaa sekä ihmisten, yhteiskunnan että talouden kehitystä: kekseliäisyys, jaksaminen ja elämänilo jäätyvät, kun koskaan ei saa löytää itseään eikä oppia uutta vapaamuotoisesti; vaihtelun ja uutuuksien kautta; koulun ja työelämän kehikkojen ulottumattomissa.
Klassinen irtiotto, eli arjen jättäminen taakse ja jonnekin muualla matkustaminen tahi jonkin uuden taidon opiskelu (oli se sitten omien lahjojen hiomista vaikka lemmikkimuotokuvamaalarina, tai ns. virallista opiskelua), on ihmisenä kasvamista parhaimmillaan. Etenkin reppureissaus opettaa kaikkialla tarvittavia taitoja koko elämän mitaksi. Näitä samoja taitoja ei läheskään yhtä tehokkaasti opi putkesta putkeen - elämässä, enkä ymmärrä, miksi poliitikot ja talouspamput sellaista niin kovasti ihannoivat tuottavuuden nimissä.
Sapattivapaa-matkustavaisena kohtaat jatkuvasti uusia ihmisiä, joiden kanssa on tultava toimeen, oli fiilis, kulttuuri tai rahatilanne puolin ja toisin mikä vain. Rahan on riitettävä viikoiksi tai kuukausiksi eteenpäin ja sitä saa lisää vain omalla kekseliäisyydellä ja sisukkuudella (esim. tekemällä kausitöitä hedelmänpakkaajana). On fiksumpaa jakaa kuin omistaa (esim. kirjat kannattaa jättää matkan varren hostelleihin ja poimia niistä uusia mukaan, tai lainata polkupyörät ostamisen sijaan). Omat jalat ja julkisliikenne, sekä car pooling eli kimppakyyti muuttuvat järkevimmiksi ja usein ainoiksi mahdollisiksi liikkumisvälineiksi, joten joustavuus muita kohtaan ja hidas mutta varma eteneminen nousevat uuteen arvoon. Eritoten omalla autolla yksin tai kaksin kruisailu alkaa tuntua luksukselta.
Ongelmia on ratkottava sitä mukaa kun niitä ilmenee, yleensä päivittäin tai ainakin viikoittain: sää voi muuttua yllättäen, joten suunnitelma x täytyy vaihtaa suunnitelmaksi y lennosta. Tai kyyti paikasta A paikkaan B ei toteudukaan, joten on hankittava uusi kyyti tai vaihdettava kohdetta. Tällaista ilmavaa innovoimista ja sopeutumiskykyharjoitusta ei monenkaan jokapäiväinen leipätyö tarjoa.
Huom., en missään tapauksessa ihannoi köyhyyttä enkä kurjuutta. Tiedän miten lamauttavaa on, kun ensi kuun vuokrarahoista ei ole takuuta eikä mihinkään voi keskittyä kunnolla, kun raha ja sen puute stressaa yötä päivää. Mutta niin kauan kuin tällainen downshiftaus tai elämänarvojen uudelleenjärjestely on oma valinta ja väliaikainen vaihe, sen opettavaisuutta on vaikea kiistää.
En varmaan koskaan opi ymmärtämään, miksi Suomessa hyökätään niin vahvasti vuorotteluvapaata vastaan. Siinähän henkilö jättäytyy vapaaehtoisesti pois töistä ja tienaa vähemmän kuin työtön, ja työtön puolestaan työllistyy samalla (tai pienemmällä) palkalla kuin alkuperäinen työntekijä. Missä kohti ja millä mekanismilla tarkalleen tämän systeemin kieltäminen tuottaa miljoonasäästöjä?
Mielestäni työpaikoilla pitäisi ylipäätään rohkaista ja tukea kaikkea työkiertoa ja työtehtävien vaihtelua, koska se on väylä, josta ne uudet paljonpuhutut ja -kaivatut innovaatiot tulevat. Kun töihin tulee uusi tekijä vaikka vain vuodeksi, vanhoja käytäntöjä väkisinkin kyseenalaistuu ja uusia voi syntyä. Ja kun stressinpoistossa käynyt vuorotteluvapaalainen palaa töihin, on hän todennäköisemmin täynnä virtaa ja uusia ideoita kuin vapaatta puurtanut kyntöhärkä.
En varmasti koskaan opi ymmärtämään myöskään, miksi sapattivapaan pitäminen eli oman ajattelun, luovuuden, kekseliäisyyden ja ihmisyyden vaaliminen ja ylläpitäminen nähdään jotenkin "laiskana ja vastuuttomana" asiana. Sen sijaan loppuunpalaminen tai sen partaalla sätkiminen on jotenkin kunniakasta - kaikkine stressin mukanaan tuomine kuluineen kuten masennus, sydänsairaudet, epäterveelliset elämäntavat, alkoholismi, lääkärilaskut, yksinäisyys, syrjäytyminen... Nyt järki käteen Suomi.
Suomen työelämä tällä hetkellä näyttää täältä pallon toiselta puolen muulien ajamiselta, jossa samaa uraa lieassa kiertävä juhta patistetaan tallomaan lisää samaa rinkiä, syvemmälle vain. Australia vaikuttaa joustavammalta jo siitä syystä, että täällä yrittäjäksi ryhtyminen on helppoa ja useimmiten jopa kannattavaa, ja esim. julkissektorilla on todella hyvät työedut eli mahdollisuus vaihtaa palkkaa vapaaksi, ja porkkanana puolen vuoden loma puolella palkalla 7 palvelusvuoden jälkeen. Todellakin hakkaa suomalaisen vuorotteluvapaan, jossa tauolle pääsee 10 vuoden, tai ehdotettujen muutosten jälkeen 16 vuoden työuran jälkeen.
Hämmästelen EK:n ja hallituksen välivuosipanikointia, koska putkeen pääsee taatusti aina takaisin, se imaisee kyllä sisäänsä sellaisella voimalla, ettei tiedä mikä iski. Mutta putkesta ei välttämättä pääse enää jatkossa ulos ennen sen eläkepäätä. Jos talous ei pärjää sitä aikaa, kun ehkä 5% kansasta kerrallaan lataa akkuja, on talousjärjestelmässä pahasti vikaa, ja sen korjaaminen vaikka kivijalasta lähtien on juurikin näiden poliittisten päättäjien ja talousherrojen tehtävä. Luulisi, että niillä tuloilla vaadittaisiin kykyä innovoida oikeasti ja raikkaasti. Jos poliittinen propagointi sallitaan, niin perustulo mahdollistaisi vaikkapa "harrastuksesta yritykseksi"-kokeilut ilman, että tällaiset irtiotot ja työelämärepäisyt syöksisivät ketään taloudelliseen epätoivoon. Tätä ihmettä odotellessa.
Sinä alle 31-v suomalainen, jos olet yhtään haaveillut välivuodesta tai irtiotosta, tee se.
Nyt.
Kanadaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin kaikkiin saa WH-väliaikaistyöviisumin alle 31-vuotiaana, joten älä odota ja tuhlaa tätä mahdollisuutta. Jos taas olet tätä vanhempi ja saisit vuorotteluvapaata, hae sitä nyt kun vielä ehdit. Kiität itseäsi vuosien päästä ollessasi miljoona kokemusta rikkaampi.
![]() |
| Tällaisiin maisemiin voi päätyä, jos pystyy hetkeksi irtautumaan oravanpyörästä. Albany, WA:n etelärannikko. |
![]() |
| Bluff Knoll, WA:n eteläosien korkein vuori, 1099 m sateessa ja tuulessa, silti hymy ei hyydy - ainakaan kuvassa. 60 metriä korkeammalle kapuamista kuin Saana-tunturille (1029 m) |
![]() |
| Irtiottoon sopivia maisemia. Albanyn tienoita. |
![]() |
| Tienvarsinäkymiä. Kengut hevoslaitumella tutustumassa ruohon laatuun. |
27.8.2015
Penninvenyttajan opas Perthiin
Netti antaa yha odottaa itseaan, mutta edistysta on ilmassa. Nettioperaattorin liittymamiehen pitaisi tulla jo tiistaina kytkemaan meidat takaisin world wide webiin. Hienoa. Jos siis oikeasti tapahtuu ja onnistuu. Raportoin miten kay. Nyt siis yha lounastauko-bloggauksen varassa tyokoneelta ilman suomikirjaimia.
Tuli mieleeni aihe, joka saattaa kiinnostaa ja auttaa ensi kertaa Perthiin ja Australiaan tulijoita, vaikka onkin ehka itsestaanselvaa settia taalla pidempaan oleskelleille tai useammin kayneille. Eli miten saastaa rahaa, kun Working Holiday - toilla tienatut, tai lomaa varten Suomessa saastetyt pennoset haluaisi venyttaa mahdollisimman pitkalle? Muutamia omakohtaisesti hyvaksi havaitsemiani systeemeja, olkaapa hyvat.
1) Ruoka. Kaikki tietavat, etta itse kokattu on halvempaa kuin ravintolasta ostettu ruoka. Mutta. Aina ei jaksa, huvita, innosta laittaa ruokaa, ei ole ideoita ja haluaisi vahan elaakin, sen pelkan makaroninmussutuksen sijasta.
Perthin suosituin backpacker-kohde on intialainen kasvisravintola Annalakshmi, loytyy Barrack Streetin paasta Perth Bell Tower'in kupeesta, sielta laiturilta, josta lahtevat Rottnestin lautat seka jokiristeilyalukset Swan Riverille. Annalakshmin tekee suosituksi se, etta se on buffet eli ruokaa saa ottaa lautaselle niin paljon kuin kehtaa ja saa mahtumaan, mutta siita maksetaan, mita jaksetaan. Itse pitaa siis maaritella sopivaksi katsottu summa ja se maksetaan pois lahtiessa ovella.
Ruoka on vapaaehtoisten paivittain kokkaamaa ja kasittaakseni se tehdaan lahjoitusaineksista: ruuan tarjoilu on osa hindujen elamankatsomusta - pida huoli niista, jotka eivat itse pysty. Ollaksesi hyva ihminen, maksa edes muutama gold coin eli kullanvarinen kolikko (1 ja 2 dollarin kolikot pienempien helyjen sijasta). Fiksu summa olisi $5-10 valimailla, mutta tiettavasti vahemmankin on annettu, kun on nalka ja rahat tiukassa. Ruoka on hyvaa ja maisemat ovat Perthin parhaat, jos syo joelle pain antavalla parvekkeella.
Toinen halpa vaihtoehto on food courtien eli lounaskojuhallien ratsaus lounasajan jalkeen. Lounas syodaan Perthissa valilla klo 12-14, ja kahden jalkeen alkaa jo nahda lounasannoksia tarjouksessa. Paras aika metsastaa paivan ylijaamaruokaa on klo 15-16, jolloin ruoka on viela lamminta ja kohtuullisen tuoretta, ja valikoimaa on jaljella.
Esimerkiksi lampimia lounasannoksia tyylia vietnamilainen, thaimaalainen, japanilainen, filippiinilainen ym. saattaa saada hintaan $5/rasia eli lautasellinen. Sama hinta sushin kanssa. Joskus laiskana paivana ostan kotiin pari tallaista settia illalliseksi. Alkuiltapaiva on myos elakelaisten suosima ruokailuaika, varmaan osittain eri elamanrytmin takia, mutta myos naiden pistamattomien tarjousten takia.
Halvimmat ruuat saa, kuten todettua, itse kokaten. Perthin edullisimmat ruokatarpeet saa joko yksittaisilta, yksityisilta 'etnisilta'- tai tuottajatoreilta, tahi Spudshedista, joita loytyy nykyaan kolme eri puolilta Perthia, tosin ei keskustan lahelta. Keskustaa lahin Spudshed on Innaloossa, joka puolestaan on myos Ikean kotiseutu.
Eli jos on asiaa Ikeaan, samalla reissulla kannattaa tayttaa myos ruokakaapit Spudshedissa. Ketju tuottaa suurimman osan tuotteistaan joko itse tai sopimusviljelijoilla, ja vaikkapa kilo tomaatteja irtoaa hintaan $1.50, kun Colesissa ja Woolsworthissa (paikalliset K- ja S-market) samasta saa pulittaa $4-6/kg. Spudshedin juju on siina, etta sielta ei saa ihan kaikkea haluamaansa, vaan joutuu joko tyytymaan kauden tuotteisiin ja mita sattuu olemaan tarjolla, tai shoppaamaan osan tarpeista muualta.
Itarannikolta loytyy enemman kilpailua ruokamarket-puolella kuin Perthissa: taalla ruokakauppoja on vain mainitut Coles, Woollies, IGA (kuin Spar tms.) seka se Spudshed, ja muutamia yksittaisia pienia useimmiten aasialaisten pyorittamia puoteja.
2) Liikkuminen. Perthissa on mahtava ilmasto pyorailyyn, mutta koska kaupunkirakenne on teksasinmalliin levallaan (eli kaikki on kaukana kaikesta), pyoraily on vasta viime aikoina alkanut lyoda lapi ja erillisia pyorateita on alettu rakentaa. Tanne tulijan kannattaa majoittua lahelle juna-asemaa ja/tai hankkia pyora ensihataan. Pyoria, kuten mita tahansa muutakin kamaa, saa Gumtree- osto- ja myynti-nettisivulta.
Bussit Perthissa eivat ole maailman luotettavimmasta paasta, eli ne saattavat myohastella vartinkin per linja, tai jopa jattaa kokonaan tulematta joinain paivina. Bussireitit myos kiertelevat kaikki tuhannet lahiot ennen paamaaraan saapumistaan, eli 10 minuutin automatka tai 20 minuutin pyoramatka vie helposti puoli tuntia tai kolme varttia bussilla.
Juna sen sijaan toimii hyvin - ainakin siella, minne se kulkee, koska lahijunareitit eivat kata lahellekaan koko Perthin metropolia, etenkaan uudempia asuinalueita. Perthilaiset tykkaavat urputtaa junista ja nyrpistella niille nenaa (kaikenlaista riffraffia niissa junissakin kulkee), mutta itsellani ei ole yhtaan huonoa tai pelottavaa kokemusta junista. Ne ovat 99% ajasta ajoissa ja niissa on tungoksen aavistus pelkastaan ruuhka-aikaan. Jos pystyy valttamaan tyomatka-aikoja, juniin mahtuu aina istumaan.
Junat ja bussit ovat ilmaisia Perthin keskusta-alueella nimeltaan Free Transit Zone. Jos olet aikeissa matkustaa tanne, googlaa tuo zone saadaksesi kasityksen, mihin asti se ulottuu. TransPerthin toimistosta rautatieasemalta seka nettisivulta saa myos alueen kartan.
Liikkuminen kannattaa laskea mukaan vuokraan tai majoituksen hintaan. Jos tarvitsee bussia tai junaa jatkuvasti, saattaa olla kannattavampaa majoittua Free Transit Zonella kuin maksaa joukkoliikenteesta joka paiva. Juna/bussi yhteen suuntaan maksaa n. $2.50 jo neljan kilometrin matkalla, ja hinta nousee etaisyyksien noustessa. Kalleimmillaan lahijuna maksaa noin kympin suunta, mutta silla paaseekin sitten kaukaisimpiin lahioihin 60 km paahan keskustasta.
Pidempaan oleskeluun Perthissa - seka pidemmille paivaretkille ym. reissaamiseen - tarvitsee lahes pakosti auton. Moniin WH-tyopaikkoihin (raksa ym. ruumiilliset tyot, joissa joutuu kuljettamaan tyokaluja mukana) auto on aaneenlausuttu tai -lausumaton edellytys. Mutta jos autoa tarvitsee vain satunnaisesti, auton vuokra tulee halvemmaksi kuin oman ostaminen, etenkin, jos rahat riittaisivat vain jatkuvasti hajoilevaan ja korjautettavaan tonnin ruppanaan. Auton rekisterissa pitaminen maksaa n. $50 per kuukausi, joka on laskettava hintaan mukaan.
Bayswater-vuokraamo esimerkiksi tarjoaa $25/paiva vuokrahintoja, jos autoa vuokraa pidempaan kuin pari paivaa kerrallaan. Bensat eivat kuulu hintaan. Etenkin useammalle hengelle jaettuna autovuokra saattaa olla reilusti halvempi kuin maksaa vaikkapa ohjatusta paivaretkesta, busseista, junista tms.
Uber on ilmeisesti nyt kovassa nosteessa ympari Australiaa ja kilpailee kalliiden taksien kanssa menestyksella. Itse en ole palvelua viela testannut, eli en osaa mainintaa enempaa kommentoida. Taksit ovat Perthissa olleet suorastaan vitsi, koska ne eivat laheskaan aina tulleet, vaikka oli tilattu, tai tulivat jopa puoli tuntia myohassa. Kaivosbuumin ollessa kuumimmillaan oli aivan yleista, etta joku nappaa soittamasi taksin nenasi edesta, koska on kiire lentokentalle kaivoslennolle.
Nykyaan tilanne on parempi, mutta taksit eivat ole kauttaaltaan petranneet palveluluotettavuudessa saati hintakilpailussa. Esimerkiksi keskustasta lentokentalle paasy maksaa taksilla mita tahansa valilta $30-45, ja matkaa kuitenkin on vain 15 km ja matka-aika alle 20 minuuttia.
3) Elamykset ja aktiviteetit. Koska itse saan hyvan mielen pitkaksi aikaa loytaessani hyvan tarjouksen, skannaan saannollisesti Scoopon- ja Groupon-nettisivuja ale-elamyksia hankkiakseni. Nama ovat hyvia lahteita etenkin off-season eli turistikauden ulkopuolisten diilien bongaukseen.
Delfiinisukellus, valasristeily tms. saattaa irrota jopa murto-osahintaan siita, mita se kuumimpaan turistiaikaan maksaisi. Kavimme esimerkiksi askettain delfiininkatseluristeilylla, joka kesti tunnin ja maksoi $10/hlö, kun sesonkiaikaan hinta olisi jopa viisinkertainen.
Sivustoilta loytaa valilla myos hyvia paasylipputarjouksia seka aamiais-, lounas-, tai illallispaketteja puoleen hintaan normaalista. Toisena esimerkkina ostin meille aamiaisen persialaisravintolassa muuttoviikonlopulle, jotta kaiken hassakan keskella ei tarvitse itkea sita, miten unohtui ostaa aahtoleipaa ja kahvipurkki on hukassa. Reilu keko maukasta aamupalaa kahvin kera maksoi sekin $10/hlö diilikupongilla, kun se olisi normaalisti maksanut kaksi kymppia per purukalusto.
Varoituksen sanana kuitenkin. Osa tarjouksista on rajusti liioiteltuja, eli sita OVH-hintaa on reiluin keuhkoin puhallettu ylospain -50% tarjousta varten.
Toisin sanoen monet tarjoukset - etenkin pakettimatkat - ovat itse asiassa normaalihintaisia, mutta niihin on vain latkaisty kirkuva puoleen hintaan - tarra. Pitaa siis ennakkoon tietaa, mita mikakin tavallisesti maksaa ja mika kuulostaa oikeasti edulliselta. Osa paikoista puolestaan alkaa mainostaa Scooponissa ym. vasta siina vaiheessa, kun ne ovat jo konkurssin partaalla huonon palvelun, huonon laadun tai vastaavien takia: palvelun voi siis saada tarjouksesta halvalla, mutta siita ei silti saa rahalle todellista vastinetta. Eli riskinottokykya joutuu venyttelemaan Scoopon-seikkailuissa!
Perthissa tapahtuu myos paljon kaikenlaista ilmaista tai edullista huvia etenkin kesaaikaan.
Weekend Notes on nettisivu, jonne listataan seka maksullisia etta maksuttomia tapahtumia. Etenkin vasta saapuneen kannattaa liittya myos kaikille mahdollisille postituslistoille, kuten Meetup-ryhmiin.
En itse erityisemmin innostunut Meetupeista sinallaan, koska joko ihmiset eivat olleet kovin innokkaita tutustumaan kaveripohjalta tai sitten ottivat lahestymisyritykseni iskuyrityksina (mita ryhmissa myos harrastetaan). Mutta Meetup-ryhmat meilaavat jatkuvasti uusista tapahtumista, joihin voi saamiensa vinkkien pohjalta suunnistaa itsekseen tai omalla kaveriporukalla, jarjestetyn nettiryhmatapaamisen sijasta.
Australiassa moni huvitus tapahtuu ulkoilmassa, eli piknikkeja, bbq-tuokioita ynna muita on helppo jarjestaa, koska hyvinhoidettuja puistoja on joka kulmalla ja niissa on useimmiten grillit ja wc:t tarjolla ajanviettoa tukemaan. Urheiluporukoita, holkkaseuraa ym. loytaa niitakin Gumtreesta ja ihan googlaamalla.
Tuli mieleeni aihe, joka saattaa kiinnostaa ja auttaa ensi kertaa Perthiin ja Australiaan tulijoita, vaikka onkin ehka itsestaanselvaa settia taalla pidempaan oleskelleille tai useammin kayneille. Eli miten saastaa rahaa, kun Working Holiday - toilla tienatut, tai lomaa varten Suomessa saastetyt pennoset haluaisi venyttaa mahdollisimman pitkalle? Muutamia omakohtaisesti hyvaksi havaitsemiani systeemeja, olkaapa hyvat.
1) Ruoka. Kaikki tietavat, etta itse kokattu on halvempaa kuin ravintolasta ostettu ruoka. Mutta. Aina ei jaksa, huvita, innosta laittaa ruokaa, ei ole ideoita ja haluaisi vahan elaakin, sen pelkan makaroninmussutuksen sijasta.
Perthin suosituin backpacker-kohde on intialainen kasvisravintola Annalakshmi, loytyy Barrack Streetin paasta Perth Bell Tower'in kupeesta, sielta laiturilta, josta lahtevat Rottnestin lautat seka jokiristeilyalukset Swan Riverille. Annalakshmin tekee suosituksi se, etta se on buffet eli ruokaa saa ottaa lautaselle niin paljon kuin kehtaa ja saa mahtumaan, mutta siita maksetaan, mita jaksetaan. Itse pitaa siis maaritella sopivaksi katsottu summa ja se maksetaan pois lahtiessa ovella.
Ruoka on vapaaehtoisten paivittain kokkaamaa ja kasittaakseni se tehdaan lahjoitusaineksista: ruuan tarjoilu on osa hindujen elamankatsomusta - pida huoli niista, jotka eivat itse pysty. Ollaksesi hyva ihminen, maksa edes muutama gold coin eli kullanvarinen kolikko (1 ja 2 dollarin kolikot pienempien helyjen sijasta). Fiksu summa olisi $5-10 valimailla, mutta tiettavasti vahemmankin on annettu, kun on nalka ja rahat tiukassa. Ruoka on hyvaa ja maisemat ovat Perthin parhaat, jos syo joelle pain antavalla parvekkeella.
Toinen halpa vaihtoehto on food courtien eli lounaskojuhallien ratsaus lounasajan jalkeen. Lounas syodaan Perthissa valilla klo 12-14, ja kahden jalkeen alkaa jo nahda lounasannoksia tarjouksessa. Paras aika metsastaa paivan ylijaamaruokaa on klo 15-16, jolloin ruoka on viela lamminta ja kohtuullisen tuoretta, ja valikoimaa on jaljella.
Esimerkiksi lampimia lounasannoksia tyylia vietnamilainen, thaimaalainen, japanilainen, filippiinilainen ym. saattaa saada hintaan $5/rasia eli lautasellinen. Sama hinta sushin kanssa. Joskus laiskana paivana ostan kotiin pari tallaista settia illalliseksi. Alkuiltapaiva on myos elakelaisten suosima ruokailuaika, varmaan osittain eri elamanrytmin takia, mutta myos naiden pistamattomien tarjousten takia.
Halvimmat ruuat saa, kuten todettua, itse kokaten. Perthin edullisimmat ruokatarpeet saa joko yksittaisilta, yksityisilta 'etnisilta'- tai tuottajatoreilta, tahi Spudshedista, joita loytyy nykyaan kolme eri puolilta Perthia, tosin ei keskustan lahelta. Keskustaa lahin Spudshed on Innaloossa, joka puolestaan on myos Ikean kotiseutu.
Eli jos on asiaa Ikeaan, samalla reissulla kannattaa tayttaa myos ruokakaapit Spudshedissa. Ketju tuottaa suurimman osan tuotteistaan joko itse tai sopimusviljelijoilla, ja vaikkapa kilo tomaatteja irtoaa hintaan $1.50, kun Colesissa ja Woolsworthissa (paikalliset K- ja S-market) samasta saa pulittaa $4-6/kg. Spudshedin juju on siina, etta sielta ei saa ihan kaikkea haluamaansa, vaan joutuu joko tyytymaan kauden tuotteisiin ja mita sattuu olemaan tarjolla, tai shoppaamaan osan tarpeista muualta.
Itarannikolta loytyy enemman kilpailua ruokamarket-puolella kuin Perthissa: taalla ruokakauppoja on vain mainitut Coles, Woollies, IGA (kuin Spar tms.) seka se Spudshed, ja muutamia yksittaisia pienia useimmiten aasialaisten pyorittamia puoteja.
2) Liikkuminen. Perthissa on mahtava ilmasto pyorailyyn, mutta koska kaupunkirakenne on teksasinmalliin levallaan (eli kaikki on kaukana kaikesta), pyoraily on vasta viime aikoina alkanut lyoda lapi ja erillisia pyorateita on alettu rakentaa. Tanne tulijan kannattaa majoittua lahelle juna-asemaa ja/tai hankkia pyora ensihataan. Pyoria, kuten mita tahansa muutakin kamaa, saa Gumtree- osto- ja myynti-nettisivulta.
Bussit Perthissa eivat ole maailman luotettavimmasta paasta, eli ne saattavat myohastella vartinkin per linja, tai jopa jattaa kokonaan tulematta joinain paivina. Bussireitit myos kiertelevat kaikki tuhannet lahiot ennen paamaaraan saapumistaan, eli 10 minuutin automatka tai 20 minuutin pyoramatka vie helposti puoli tuntia tai kolme varttia bussilla.
Juna sen sijaan toimii hyvin - ainakin siella, minne se kulkee, koska lahijunareitit eivat kata lahellekaan koko Perthin metropolia, etenkaan uudempia asuinalueita. Perthilaiset tykkaavat urputtaa junista ja nyrpistella niille nenaa (kaikenlaista riffraffia niissa junissakin kulkee), mutta itsellani ei ole yhtaan huonoa tai pelottavaa kokemusta junista. Ne ovat 99% ajasta ajoissa ja niissa on tungoksen aavistus pelkastaan ruuhka-aikaan. Jos pystyy valttamaan tyomatka-aikoja, juniin mahtuu aina istumaan.
Junat ja bussit ovat ilmaisia Perthin keskusta-alueella nimeltaan Free Transit Zone. Jos olet aikeissa matkustaa tanne, googlaa tuo zone saadaksesi kasityksen, mihin asti se ulottuu. TransPerthin toimistosta rautatieasemalta seka nettisivulta saa myos alueen kartan.
Liikkuminen kannattaa laskea mukaan vuokraan tai majoituksen hintaan. Jos tarvitsee bussia tai junaa jatkuvasti, saattaa olla kannattavampaa majoittua Free Transit Zonella kuin maksaa joukkoliikenteesta joka paiva. Juna/bussi yhteen suuntaan maksaa n. $2.50 jo neljan kilometrin matkalla, ja hinta nousee etaisyyksien noustessa. Kalleimmillaan lahijuna maksaa noin kympin suunta, mutta silla paaseekin sitten kaukaisimpiin lahioihin 60 km paahan keskustasta.
Pidempaan oleskeluun Perthissa - seka pidemmille paivaretkille ym. reissaamiseen - tarvitsee lahes pakosti auton. Moniin WH-tyopaikkoihin (raksa ym. ruumiilliset tyot, joissa joutuu kuljettamaan tyokaluja mukana) auto on aaneenlausuttu tai -lausumaton edellytys. Mutta jos autoa tarvitsee vain satunnaisesti, auton vuokra tulee halvemmaksi kuin oman ostaminen, etenkin, jos rahat riittaisivat vain jatkuvasti hajoilevaan ja korjautettavaan tonnin ruppanaan. Auton rekisterissa pitaminen maksaa n. $50 per kuukausi, joka on laskettava hintaan mukaan.
Bayswater-vuokraamo esimerkiksi tarjoaa $25/paiva vuokrahintoja, jos autoa vuokraa pidempaan kuin pari paivaa kerrallaan. Bensat eivat kuulu hintaan. Etenkin useammalle hengelle jaettuna autovuokra saattaa olla reilusti halvempi kuin maksaa vaikkapa ohjatusta paivaretkesta, busseista, junista tms.
Uber on ilmeisesti nyt kovassa nosteessa ympari Australiaa ja kilpailee kalliiden taksien kanssa menestyksella. Itse en ole palvelua viela testannut, eli en osaa mainintaa enempaa kommentoida. Taksit ovat Perthissa olleet suorastaan vitsi, koska ne eivat laheskaan aina tulleet, vaikka oli tilattu, tai tulivat jopa puoli tuntia myohassa. Kaivosbuumin ollessa kuumimmillaan oli aivan yleista, etta joku nappaa soittamasi taksin nenasi edesta, koska on kiire lentokentalle kaivoslennolle.
Nykyaan tilanne on parempi, mutta taksit eivat ole kauttaaltaan petranneet palveluluotettavuudessa saati hintakilpailussa. Esimerkiksi keskustasta lentokentalle paasy maksaa taksilla mita tahansa valilta $30-45, ja matkaa kuitenkin on vain 15 km ja matka-aika alle 20 minuuttia.
3) Elamykset ja aktiviteetit. Koska itse saan hyvan mielen pitkaksi aikaa loytaessani hyvan tarjouksen, skannaan saannollisesti Scoopon- ja Groupon-nettisivuja ale-elamyksia hankkiakseni. Nama ovat hyvia lahteita etenkin off-season eli turistikauden ulkopuolisten diilien bongaukseen.
Delfiinisukellus, valasristeily tms. saattaa irrota jopa murto-osahintaan siita, mita se kuumimpaan turistiaikaan maksaisi. Kavimme esimerkiksi askettain delfiininkatseluristeilylla, joka kesti tunnin ja maksoi $10/hlö, kun sesonkiaikaan hinta olisi jopa viisinkertainen.
Sivustoilta loytaa valilla myos hyvia paasylipputarjouksia seka aamiais-, lounas-, tai illallispaketteja puoleen hintaan normaalista. Toisena esimerkkina ostin meille aamiaisen persialaisravintolassa muuttoviikonlopulle, jotta kaiken hassakan keskella ei tarvitse itkea sita, miten unohtui ostaa aahtoleipaa ja kahvipurkki on hukassa. Reilu keko maukasta aamupalaa kahvin kera maksoi sekin $10/hlö diilikupongilla, kun se olisi normaalisti maksanut kaksi kymppia per purukalusto.
Varoituksen sanana kuitenkin. Osa tarjouksista on rajusti liioiteltuja, eli sita OVH-hintaa on reiluin keuhkoin puhallettu ylospain -50% tarjousta varten.
Toisin sanoen monet tarjoukset - etenkin pakettimatkat - ovat itse asiassa normaalihintaisia, mutta niihin on vain latkaisty kirkuva puoleen hintaan - tarra. Pitaa siis ennakkoon tietaa, mita mikakin tavallisesti maksaa ja mika kuulostaa oikeasti edulliselta. Osa paikoista puolestaan alkaa mainostaa Scooponissa ym. vasta siina vaiheessa, kun ne ovat jo konkurssin partaalla huonon palvelun, huonon laadun tai vastaavien takia: palvelun voi siis saada tarjouksesta halvalla, mutta siita ei silti saa rahalle todellista vastinetta. Eli riskinottokykya joutuu venyttelemaan Scoopon-seikkailuissa!
Perthissa tapahtuu myos paljon kaikenlaista ilmaista tai edullista huvia etenkin kesaaikaan.
Weekend Notes on nettisivu, jonne listataan seka maksullisia etta maksuttomia tapahtumia. Etenkin vasta saapuneen kannattaa liittya myos kaikille mahdollisille postituslistoille, kuten Meetup-ryhmiin.
En itse erityisemmin innostunut Meetupeista sinallaan, koska joko ihmiset eivat olleet kovin innokkaita tutustumaan kaveripohjalta tai sitten ottivat lahestymisyritykseni iskuyrityksina (mita ryhmissa myos harrastetaan). Mutta Meetup-ryhmat meilaavat jatkuvasti uusista tapahtumista, joihin voi saamiensa vinkkien pohjalta suunnistaa itsekseen tai omalla kaveriporukalla, jarjestetyn nettiryhmatapaamisen sijasta.
Australiassa moni huvitus tapahtuu ulkoilmassa, eli piknikkeja, bbq-tuokioita ynna muita on helppo jarjestaa, koska hyvinhoidettuja puistoja on joka kulmalla ja niissa on useimmiten grillit ja wc:t tarjolla ajanviettoa tukemaan. Urheiluporukoita, holkkaseuraa ym. loytaa niitakin Gumtreesta ja ihan googlaamalla.
![]() |
| Weekendnotes.com/perth tarjoilee ilmaista tai puoli-ilmaista tekemista joka viikonlopulle. |
9.8.2015
Kuka olen
Innostuin virtuaalihaastattelusta sen verran, että kävin kähmimässä uuden listaidean kivasta blogista nimeltään Englannin Elämää. Löysin jokunen kuukausi sitten facebookista ryhmän Ulkosuomalaisten Blogit, ja sitä kautta bongailen uutta kiinnostavaa luettavaa ympäri maapallon. Lisäksi muiden blogien lukulistoilta löytyy välillä helmiä, joita lisään omallekin listalleni. Englannin Elämässä viehättää kauniisti kuvattu arki ja positiivinen, kiitollinen ote elämään.
Muita blogeja lukiessani olen tajunnut, että enemmistö meistä bloggaajista aloittaa tarinansa ihan keskeltä. Blogia on alettu kirjoittaa silloin, kun elämässä sattuu joku jännä käänne (ulkomaille muutto, oman talon osto, lapsen syntymä, häiden suunnittelu...) ja mitään taustoitusta tai esittelyä ei useinkaan blogissa ole. Omakin blogini alkaa kertarysäyksellä Perthiin saapumisesta, sen kummemmin perustelematta tai edes kirjoittajaa esittelemättä. Parin vuoden bloggauksen jälkeen älysin lisätä esittelysivun blogiin, mutta ainahan sitä voisi enemmänkin kertoa, että kuka täällä ruudun takana naputtaa. Itse ainakin tykkään lukea blogeja, joissa on sekä asiaa, luonnetta että riittävää henkilökohtaisuutta.
Muita blogeja lukiessani olen tajunnut, että enemmistö meistä bloggaajista aloittaa tarinansa ihan keskeltä. Blogia on alettu kirjoittaa silloin, kun elämässä sattuu joku jännä käänne (ulkomaille muutto, oman talon osto, lapsen syntymä, häiden suunnittelu...) ja mitään taustoitusta tai esittelyä ei useinkaan blogissa ole. Omakin blogini alkaa kertarysäyksellä Perthiin saapumisesta, sen kummemmin perustelematta tai edes kirjoittajaa esittelemättä. Parin vuoden bloggauksen jälkeen älysin lisätä esittelysivun blogiin, mutta ainahan sitä voisi enemmänkin kertoa, että kuka täällä ruudun takana naputtaa. Itse ainakin tykkään lukea blogeja, joissa on sekä asiaa, luonnetta että riittävää henkilökohtaisuutta.
11 Asiaa Minusta. Olen...
1. Olen hyvä suunnistamaan ja hahmottamaan asioita lintuperspektiivistä. Eksyn harvoin, koska tykkään opiskella karttoja (ai tuo katu on tuolla, oooo) ja kuljeskella kaupungilla tutkimassa, minne mikäkin kuja tai väylä vie. Tein Suomessa töitä rakennushistoriakonsulttina, mikä tarkoitti vanhojen rakennusten bongailua annetulta alueelta - maaseudulla tai kaupungissa - ja niiden arvottamista.
Aikana ennen navigaattoria (tai siis meikäläisellä ei sellaista ollut) tilasin aina kunkin tutkittavan alueen kartan Maanmittauslaitokselta ennakkoon, painoin mieleen suurimmat tiet ja enimmät kääntymiskohdat ja puskin menemään kartta pelkääjän paikalla. Ajoin harvoin harhaan. Tosin silloin kun ajoin, olin enemmän kuin pulassa, koska kerran päädyin muuten autiolla alueella natsilippuisen raivoajan pihaan (mitä sä täällä vaanit ja kyyläät toisten pihoja!) ja toisella kertaa ajoin pikkuautolla jumiin saviselle kynnöspellolle.
Uusnatsista pääsin nippanappa eroon näyttämällä bisneskorttia ja vakuuttamalla, että en työskentele Supolle, ja pellolta pääsin kahmimalla tieltä sylikaupalla soraa renkaiden alle.
Uusnatsista pääsin nippanappa eroon näyttämällä bisneskorttia ja vakuuttamalla, että en työskentele Supolle, ja pellolta pääsin kahmimalla tieltä sylikaupalla soraa renkaiden alle.
Ei ole ikävä tuota työpaikkaa.
2. Olen teknologiavajavainen. Osaan käyttää älypuhelinta ja tietokonetta, koska pakko on, mutta en ole pätkääkään kiinnostunut niiden ominaisuuksista. Siksi paperikartat navin sijasta. Nykyään olen sentään siirtynyt jo sähköisten karttojen aikakaudelle. Uusien systeemien opettelu on jo nyt tuskaa, tiedä millaista kidutusta se on, kun ikää tulee vuosia ja vuosikymmeniä lisää, ja tekniikan kehitys vain kiihtyy.
Sitten kun joskus mummona pitää soittaa holopuhelimella lapsenlapsille toiselle puolen maapalloa (koska he varmaan muuttavat jonnekin kauas, jos ovat sukuunsa tulleet), taatusti taon koko kojeen kumoon ja taas saadaan odotella holokorjaajaa puoli viikkoa.
Sitten kun joskus mummona pitää soittaa holopuhelimella lapsenlapsille toiselle puolen maapalloa (koska he varmaan muuttavat jonnekin kauas, jos ovat sukuunsa tulleet), taatusti taon koko kojeen kumoon ja taas saadaan odotella holokorjaajaa puoli viikkoa.
3. Olen näkökulmasta riippuen Hyvyyden ja Totuuden esitaistelija tai rasittava besserwisser. Olen innokas nettifoorumi-debatoija, koska uskon, että sanat rakentavat maailmaa koettavaksemme: millaisia sanoja ja sisältöjä näkee ja kuulee, sellaisen maailman olettaa normaaliksi.
Olen pyytämättä pynttäytynyt haarniskaan ja jos jossain mölistään sortamislinjalla (ihmisten, eläinten, luonnon), olen siellä kärppänä rakentamassa puolustusta. E:n mielestä toimintani on sankarillista, mutta naiivia. 'Eivät ihmiset muuta mielipiteitään, sanoit sinä mitä vaan'. Ehkä eivät, mutta ainakin kahden vaiheilla olevat näkevät, ettei ihan jokainen nurkka ole kyynikoiden, rasistien, ilmastoänkyröiden tai trollien valtaama.
4. Olen innostuja. Lähden lähes mihin tahansa uuteen ideaan mukaan, jos se on vetävästi esitetty. Innostus tosin on yhtä kestävää kuin tulitikku, eli kertaraapaisulla poltettu pois. Tästä seuraa, että jaksan olla innoissani samasta asiasta päivän pari, max. viikon, mutta sen jälkeen onkin jo vaikeaa. Selittää, miksi väikkäri takkuilee ja etenee parhaimmillaan nytkähdyksinä. Tikku kerrallaan.
5. Olen uuden etsijä. Olen pohdiskellut tässä aikuistuessani paljonkin, että olenko vain pahemman luokan eskapisti eli arjen pakoilija, enkö siis pysty nauttimaan tästä hetkestä ja elämästä sellaisena kuin se on? Olen kuitenkin tullut kielteiseen lopputulemaan.
Nautin monistakin asioista nykyelämässäni ja ilahdun arkisista asioista. Olen vain loputtoman utelias. Mitä on tuon kulman takana? Miten eletään tuossa maassa? Mitä nuo ihmiset tietävät, puhuvat, millaista elämää elävät, millaisia muistoja ja kokemuksia heillä on? Millaista tuo ruoka on? Mistä tuo kirja kertoo? Miksi? Missä? Kuka? Mitä? Milloin?
Nautin monistakin asioista nykyelämässäni ja ilahdun arkisista asioista. Olen vain loputtoman utelias. Mitä on tuon kulman takana? Miten eletään tuossa maassa? Mitä nuo ihmiset tietävät, puhuvat, millaista elämää elävät, millaisia muistoja ja kokemuksia heillä on? Millaista tuo ruoka on? Mistä tuo kirja kertoo? Miksi? Missä? Kuka? Mitä? Milloin?
6. Olen urheilullinen. Olen elämäni mittaan harrastanut sitä sun tätä, mm. yleisurheilua, suunnistusta, maastojuoksua, lentopalloa, pesistä, sählyä, ratsastusta ja jalkapalloa...
Kummallista kyllä, en saa minkäänlaisia kiksejä kuntosalilla käynnistä ja siksipä en siellä juuri pyörikään. Tosin viiden minuutin kävelymatkan päässä meiltä on ilmainen kokoelma ulkokuntosalivälineitä puistossa, jossa on ihan kiva pumpata muutama rintalihasliike auringonlaskua ihaillessa.
Kummallista kyllä, en saa minkäänlaisia kiksejä kuntosalilla käynnistä ja siksipä en siellä juuri pyörikään. Tosin viiden minuutin kävelymatkan päässä meiltä on ilmainen kokoelma ulkokuntosalivälineitä puistossa, jossa on ihan kiva pumpata muutama rintalihasliike auringonlaskua ihaillessa.
Urheilu on minulle tapa rentoutua ja tyhjentää pää. Kävelyllä tai uidessa ajatus virtaa ja uusia ideoita ja vaikka mitä romaaninpoikasia syntyy ihan itsestään. Joukkuelajeissa puolestaan viehättää kilpailullisuus ja lennosta vaadittu fyysinen ja henkinen ongelmanratkaisu - jos nyt saan pallon haltuuni, niin minne sen syötän seuraavan sekunnin sisällä, jotta tästä jotain rakentuu?
7. Olen perso makealle ja vetäisin suklaalevyn päivässä, jos voisin. Mutta. Koska olen lyhyt, kertyvät kilot näkyvät välittömästi. Peili ja kiristyvät housut pitävät suklaalevyt enimmäkseen kaupassa.
8. Olen ultratehokas, kun tarvitaan, mutta olen myös hyvä jumahtamaan tietsikan ääreen koko päiväksi selaamaan facebookkia, blogeja, Australian ja Suomen uutisia, Imgur-sivustoa (hassuja kuvia), horoskooppeja, julkkisjuoruja ja ties mitä diipadaapaa. Bloggauksen varjolla on hyvä pyöriä netissä tuntikaupalla, koska pitäähän näitä juttuja varten "tehdä taustatutkimusta".
9. Olen semi-minimalisti. Tykkään siitä, että kotona ei ole liikaa clutteria eli sälää. Raikkoan säännöllisesti etenkin vaatekaappiani ja laitan kierrätykseen kaiken, mikä on roikkunut hengarissa turhan kauan käyttämättömänä.
Suorastaan pidän muutoista, koska niissä joutuu pakosti ja armottomasti seulomaan, mitä kannattaa säilyttää ja mille ei taatusti löydy käyttöä jatkossakaan, jos ei viimeiseen kolmeen vuoteen ole esinettä edes muistanut. Matkustan yleensä vain käsimatkatavaroiden kanssa, koska en kuitenkaan tarvitse reissuilla kuin muutamaa vaatekertaa, ja inhoan kanniskelua ja raahaamista. Rinkka selässä reissaaminen olisi painajaiseni sen rinkan kantamisen takia, ei vähäisellä tavaramäärällä selviämisen takia.
Suorastaan pidän muutoista, koska niissä joutuu pakosti ja armottomasti seulomaan, mitä kannattaa säilyttää ja mille ei taatusti löydy käyttöä jatkossakaan, jos ei viimeiseen kolmeen vuoteen ole esinettä edes muistanut. Matkustan yleensä vain käsimatkatavaroiden kanssa, koska en kuitenkaan tarvitse reissuilla kuin muutamaa vaatekertaa, ja inhoan kanniskelua ja raahaamista. Rinkka selässä reissaaminen olisi painajaiseni sen rinkan kantamisen takia, ei vähäisellä tavaramäärällä selviämisen takia.
10. Olen tarjoushaukka eli rakastan hyviä diilejä. Ruokakaupassa ostan lähes pelkästään tarjoustuotteita, koska a) sydäntäni lämmittää säästää rahaa ja b) jostain kumman syystä tällainen käytännön ongelmanratkaisu ilahduttaa aivojumppana. Jos tänään ovat tarjouksessa tomaatit ja kurkku, mitä syömme? Tomaatti-kurkku-salaattia munakkaan kanssa? Uskon kauden tuotteisiin ja lähituotteisiin ekologisista syistä, joten siinäkin mielessä kaaliraaste on aika jees valinta jonkun fiinimmän hifistelyn sijasta.
Vaatteet ostan lähes aina tarjouksesta, koska harvoin on niin kiire jonkun tavaran saannin kanssa, ettenkö voi odottaa, että ale alkaa. Jos samaa tuotetta ei ole enää jäljellä, ei mahda mitään. Elin tähänkin asti ilman sitä.
Teknologiaan ei rahaa kulu, koska kohta 2). En voi käsittää, että nykyajan kännyköiden ei ole tarkoituskaan kestää vuotta pidempään. Ensimmäinen nokialaiseni palveli 5-6 vuotta, ennenkuin otti osumaa kiveen mökkipolulla ja piti päästää päiviltä.
Vaatteet ostan lähes aina tarjouksesta, koska harvoin on niin kiire jonkun tavaran saannin kanssa, ettenkö voi odottaa, että ale alkaa. Jos samaa tuotetta ei ole enää jäljellä, ei mahda mitään. Elin tähänkin asti ilman sitä.
Teknologiaan ei rahaa kulu, koska kohta 2). En voi käsittää, että nykyajan kännyköiden ei ole tarkoituskaan kestää vuotta pidempään. Ensimmäinen nokialaiseni palveli 5-6 vuotta, ennenkuin otti osumaa kiveen mökkipolulla ja piti päästää päiviltä.
11. Olen mielestäni keskivertoa parempi kuski, kuten tilastollisesti 99% ihmisistä omasta mielestään. Se, että pikkuruinen Toyota ei aina mene taskuparkkiin ensimmäisellä neljällä yrityksellä, on vain sattumaa.
+12: tykkään myös bongailla kiinnostavuuksia ympäristöstä, alla Perthin näkymiä.
+12: tykkään myös bongailla kiinnostavuuksia ympäristöstä, alla Perthin näkymiä.
| Yllä ja alla: Perth City Farm meiltä kulman takana. Tuoretuotteita kasvattava ja niistä kokkaava kahvila, sekä farmers' market eli viljelijäin tori. |
| Vaikea sanoa, onko tämä onnistunut vai epäonnistunut esimerkki rakennussuojelusta. Kiva että viktoriaanisen ajan mökki säästyi, mutta aika lähelle on kerrostalo liimattu. |
| Ilmainen elokuvateatteri keskustassa. Jättiruudulta näytetään milloin urheilua, milloin lastenleffoja. Northbridge Plaza. |
4.7.2011
16. Mitä on sateenkaaren päässä
Tuli huomattua, että taloomme East Victoria Parkissa tiivistyvät kiinnostavalla tavalla tyypilliset (?) ulkomaalaisten, ainakin länsimaalaisten kokemukset Australiasta. Ranskalaiset kämppiksemme ovat kiertäneet maata kokemuksia keräten, takana on jo lähes vuosi työn, matkustelun ja työn vuorottelua. Australian itäpuoli on koluttu ja nyt välietappina Perth muutaman kuukauden työnteon verran, jotta saavat rahaa säästöön vielä Aasian turneeta sekä lopulta kotimatkaa varten. Australia-tyypillisyyksien lisäksi talossamme asuu stereotypioita, sillä ranskalaiset laittavat aina viiden tähden illallisia, juovat usein viiniä ja pukeutuvat myös kotioloissa aina kauniisti. Me suomalaiset kääriydymme paksuihin huppareihin ja huopiin leukaa myöten kestääksemme +16 kieppeillä pyörivän sisälämpötilan - huom., öisin ja aamuisin kylmempää.
Tsekit ovat olleet maassa kaksi vuotta eivätkä ole oikein tyytyväisiä työnäkymiinsä. Heidän on ollut vaikea löytää haluamiaan töitä puutteellisen ja aksentillisen englannin takia. Nyt he ovat kahden vaiheilla, lähteäkö takaisin vai jäädäkö yhä yrittämään. Meidän työnhakumme seuraaminen on ilmeisesti valamassa heihin hieman uutta uskoa, sillä totesivat tänään, että ehkä - vastoin kaikkia heidän mielikuviaan - tässä maassa voi sittenkin olla mahdollista myös ulkomaalaisen työllistyä. Tsekkien ajattelua tuntuu leimaavan slaavilainen melankolisuus - tai vaihtoehtoisesti kovan koulun käyneiden, yritteliäiden ihmisten oikeutettu pettymys. Tänne, kuten muuallekin, on vaikeaa kotiutua ilman kunnon työtä ja sen mukanaan tuomaa sosiaalista verkostoa ja turvaa.
Entä me? Ehkä meitä kuvaisi parhaiten suomalainen tehokkuus, jolla olemme paneutuneet arjen ongelmien ratkomiseen. Tavoitteemme on juurtua tänne ja sehän tehdään vaikka hampaat irvessä, läpi harmaan kiven. Suorittajakansaa... ironista, että juuri sen saman suorittamisen ilmapiirin alta lähdimme etsimään muunlaista elämäntapaa!
30.6.2011
10. Aavan meren tuolla puolen
On se ihmeellistä, miten pienistä asioista onnellisuus on kiinni. Paperilla elintasomme romahti, kun muutimme. Asumme nyt kimppakämpässä oman asunnon sijasta, ja tänne tullessamme meillä ei ollut matkassa edes omia pyyhkeitä (lentoyhtiöiden painoraja ylittyi täpärästi...). Lähtiessämme myimme puolet omaisuudestamme (eli muutamia huonekaluja ja vaatekaappien sisällön), ja loput kärrättiin sukulaisten nurkkiin säilöön (kiitos teille sukulaiset!). Nykyisessä kodissamme ei ole ilmastointia saati lämmitystä (onneksi on harjoiteltu kylmässä nukkumista Kanadassa), imuri on niin raato ettei sen teho riitä häivyttämään yhtä riisinjyvää keittiön laattalattialta (makuuhuoneiden kokolattiamatot tuskin ovat "syväpuhtaita"). Silti fiilikset ovat mitä parhaimmat!
Ristiriitaisella tavalla elämä sekä pienenee että suurenee uuteen maahan muuttaessa. Tavallisista arjen askareista tulee pulmapähkinöitä, kun pitää ensin suunnistaa oikein oudossa ympäristössä ja sen jälkeen valita oikein värikkäiden pakettien joukosta, jotta saa jotain syömäkelpoista mukaan marketista ensipäivinä. Asiaa tietysti helpottaa, että kieli sekä kirjainmerkit ovat tuttuja. Kiinassa tai Venäjällä haaste kohoaa potenssiin kuusi. Henkilökohtaisen Amazing Racemme tehtävät ovat olleet a) hanki asunto, jotta pääset pois 24/7-partyparty-hostellista; b) hanki töitä (toisen meistä osalta checked and done); c) hanki parempi asunto (odottaa toteuttamistaan). Ja tietysti kohtana aa) ruoki itsesi säännöllisesti. Ruokailukin on yllättävä haaste, kun hostellissa ei voi kokkailla monipuolisesti, ja ensimmäisessä omassa asunnossa ei luonnollisesti ole valmiina mitään ruokatarpeita. Kummasti oli ehtinyt unohtua, että esim. mausteet ja ruokaöljy eivät teleporttaudu ruokakomeroon odottamaan ruuanlaittoa, koska niitä varastoja tarvitsi täydentää kotona niin harvoin.
Toisaalta elämä suurenee uudessa maassa avaruudellisiin mittoihin, kun teoriassa kaikki mahdollisuudet ovat auki, eikä entinen määrää uutta suuntaa. Ulkomailla pariin otteeseen aiemmin (lyhyesti) asuneena muistan hyvin, että muuttoon ja väistämättömään, jonkinasteiseen kulttuurishokkiin liittyy aaltoileva tunneskaala. Toisina päivinä olo on euforinen, suorastaan king of the world, toisina päivinä taas hetkellisesti halvaantuu kaiken uuden ja epävarman painosta. Siksipä kannattaa nauttia hyvistä hetkistä ja onnistumisista täysillä. Muistin syövereistä virittyi tänään soimaan laulu lapsuuden suosikkisarjasta Maailman ympäri 80 päivässä:
Pääsimme vihdoinkin - Amerikkaan (Australiaan :) - Tuhansien toiveiden Australiaan - Täällä päivä paistaa - Unelmamme toteutuu - Mahdollisuus uusi aukeeaaaa!
Ristiriitaisella tavalla elämä sekä pienenee että suurenee uuteen maahan muuttaessa. Tavallisista arjen askareista tulee pulmapähkinöitä, kun pitää ensin suunnistaa oikein oudossa ympäristössä ja sen jälkeen valita oikein värikkäiden pakettien joukosta, jotta saa jotain syömäkelpoista mukaan marketista ensipäivinä. Asiaa tietysti helpottaa, että kieli sekä kirjainmerkit ovat tuttuja. Kiinassa tai Venäjällä haaste kohoaa potenssiin kuusi. Henkilökohtaisen Amazing Racemme tehtävät ovat olleet a) hanki asunto, jotta pääset pois 24/7-partyparty-hostellista; b) hanki töitä (toisen meistä osalta checked and done); c) hanki parempi asunto (odottaa toteuttamistaan). Ja tietysti kohtana aa) ruoki itsesi säännöllisesti. Ruokailukin on yllättävä haaste, kun hostellissa ei voi kokkailla monipuolisesti, ja ensimmäisessä omassa asunnossa ei luonnollisesti ole valmiina mitään ruokatarpeita. Kummasti oli ehtinyt unohtua, että esim. mausteet ja ruokaöljy eivät teleporttaudu ruokakomeroon odottamaan ruuanlaittoa, koska niitä varastoja tarvitsi täydentää kotona niin harvoin.
Toisaalta elämä suurenee uudessa maassa avaruudellisiin mittoihin, kun teoriassa kaikki mahdollisuudet ovat auki, eikä entinen määrää uutta suuntaa. Ulkomailla pariin otteeseen aiemmin (lyhyesti) asuneena muistan hyvin, että muuttoon ja väistämättömään, jonkinasteiseen kulttuurishokkiin liittyy aaltoileva tunneskaala. Toisina päivinä olo on euforinen, suorastaan king of the world, toisina päivinä taas hetkellisesti halvaantuu kaiken uuden ja epävarman painosta. Siksipä kannattaa nauttia hyvistä hetkistä ja onnistumisista täysillä. Muistin syövereistä virittyi tänään soimaan laulu lapsuuden suosikkisarjasta Maailman ympäri 80 päivässä:
Pääsimme vihdoinkin - Amerikkaan (Australiaan :) - Tuhansien toiveiden Australiaan - Täällä päivä paistaa - Unelmamme toteutuu - Mahdollisuus uusi aukeeaaaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








