Päivä elämästäni eli kissapelastuksesta Ikeaan

Tänään tein kaikkea kivaa. Kuten:

Kävin kissoille tarkoitetun eläinsuojan avoimien ovien päivässä ja varainhankintatilaisuudessa. Eläinsuojan olemassaolon tarve - hylättyjen ja ei-toivottujen kissojen paljous - ei tietenkään ole se kiva puoli. Mutta oli sydäntälämmittävää nähdä, miten iso yleisömenestys päivä oli. Päädyin Cat Haven'iin täkäläisen hyvän ystävän S: mukana. Viime viikonloppuna olin hänen kanssaan katukoirien auttamisjärjestön rahankeruutilaisuudessa, koska S tekee vapaehtoistyötä järjestölle Animal Aid Abroad.

Tämä kissi oli sitä mieltä, että luukku auki nyt, muutan sun kotiin.

Animal Aid Abroad, AAA yrittää kohentaa erityisesti työeläinten, kuten aasien, hevosten, härkien, norsujen ja vastaavien kohtelua kehitysmaissa ja yrittää järjestää niille paremmat olot sekä työntekoaikana että eläkeiässä. Mitä köyhempi maa, sitä vähemmän myötätuntoa ja huolenpitoa usein eläimille liikenee. AAA:n eläinvalokuvat maista, joissa se toimii, eivät todellakaan sovi herkkähermoisille. Voin raportoida, että olen pontevasti ja ahkerasti osallistunut AAA:n toiminnan tukemiseen ostamalla ja syömällä hyväntekeväisyyssuklaita, joita S töissä myy.

Cat Haven, Kissojen Turvasatama ottaa kodittomia kissoja vastaan uudelleensijoitusta varten. Kaikki kissat madotetaan ja steriloidaan sekä hoidetaan muutenkin kuntoon, mikäli tarpeen. Kissat maksavat $50, mikä kattaa osan hoitokuluista sekä edes vähän hillitsee hetken mielijohdetta ottaa kissa vain leikkikaluksi.

Löysin muuten äskettäin mainion räväkän blogin Moottoritiellä on puuma, jonka sankaritar on asettunut asumaan Balin naapurin Lombokin reunalle Gilille (yhdelle kolmesta Gili-saaresta) ja on päätynyt pyörittämään yhden naisen avustusjärjestöä katukissoille. Teksti on ronskia, hauskaa ja hyvällä asialla.

Itse olen enemmän kissa- kuin koiraihminen, enkä uskaltanut kauaa pyöriä kissa-adoptio-osastolla, ettei mukaan tartu vahingossa pentua tai paria. E ei halua lemmikkiä, koska niistä on paljon huolta ja hankaluutta matkustelun näkökulmasta. Lisäksi olen kissoille allerginen. Mutta kissipennut on niin SÖPÖJÄ mussunmussunmuuus!!
Kaikki kuvani ovat kylläkin aikuisista kissoista.

Päästäkee!

Nääh. Ei kiinnosta. Taas joku utelias naama lasissa kiinni.

Cat Haven lähettää live-nettikamerakuvaa kissalasta, eli myös siellä vierailijat päätyvät nettiin.

Varainhankintatapoja oli monenmoisia. Myynnissä oli lahjoituskirjoja, käsitöitä, kirpparitavaraa, grillimakkaraa ja vaikka mitä. Kissoille olisi voinut myös antaa joululahjoja joko tavarana (kissanruokaa yms.) joulukuusen alle, tai sponsoroida näille vaikkapa sirutuksen, rokotuksia, hoitotarvikkeita ja yleisesti kattaa Cat Havenin kuluja. 

Ennenkuin joku älähtää, että mitä niitä eläimiä hyysäämään kun ihmisetkin kärsii - aussit antavat todella avokätisesti kaikkeen hyväntekeväisyyteen ja esimerkiksi omalla työpaikallani kerätään järjestelmällisesti rahaa milloin syöpäpotilaille, milloin kodittomille, milloin opaskoirien koulutukseen ja niin eespäin.

Kissojen joulupuu on rakennettu.

Jätin S:n touhuamaan AAA:n myyntipisteelle, tungin rahani Cat Havenin keräyslippaisiin ja kurvasin vauhdilla ulos, ettei kissanpentu-omistajuutta pääse kehittymään. Suunnistin seuraavaksi lounaalle itselleni uuteen osoitteeseen, Herdsman Paradelta löytyvään the Ingredient Tree'hen.

Tämä on se paikka, jonne meidän olisi kannattanut Nooniksen kanssa suunnistaa, kun yritimme kokeilla uusia makuja tässä kummallisessa pyykkitupakahvilassa. (Enpä muistanutkaan, että olin vaatimattomasti otsikoinut tuon artikkelin "Elän unelmaa". Ei kynttilää vakan alle jne.). The Ingredient Tree on nimittäin 300 metrin päässä pyykkitupaviritelmästä ja oli rahansa väärti.

Ahmin ison lautasellisen mehukasta broileri-pinaatti-vuohenjuusto-pinjansiemen-grillikurpitsasalaattia ja lasillisen marjasmoothieta, päälle vadelmasuklaakakkua ja lattekupillisen. Kuvassa aterimet, koska unohdin ottaa kuvan itse annoksesta. Söin sen ennen kuin tuli kamera mieleen.

Paiski kovasti töitä ja ole kiva ihmisille. Elämänohje The Ingredient Tree'ssä.

Kahvilan ikkunasta täydellistä aurinkoista kesäpäivää ihaillessani jokin epäsynkassa toimiva aivosynapsi sähkötti mieleen lähestyvän joulun. Olen maininnut ehkä tusinan kertaa, että täällä ei pääse joulutunnelmaan juuri kirkkaiden sinitaivaspäivien ja auringonporotuksen takia. Yksi kikkakolmonen kuitenkin pulpahti mieleen.
Ikea.

Siellä on skandinaavista joulukoristetta ja tunnelmaa kuin joulunalustavaratalossa. Herdsman Paradelta ei ole montaakaan minuuttia ajomatkaa Ikeaan, joten starttasin auton ja sinne. Ihan vain katselemaan kattauksia ja sisustuksia, jos vaikka jo jouluvärejä ja -kuoseja löytyisi. Ja löytyihän niitä. Suomalaisten blogien aitoja joulupostauksia innolla odottaen!

Ymmärsin tällä kertaa olla ostamatta mitään tarpeetonta vaikka halvalla sais, joten mukaan tarttuivat vain viltti (yhä on viileitä öitä), entistä värikkäämpi kaitaliina olohuoneen pöydälle, sekä kätsy pieni vaijeri-lukulamppu, joka tökätään läppärin USB-porttiin. Pitäisi riittää valotehoa 25 000 tunniksi. Kelpaa blogata vaikka sähkökatkon sattuessa. Eli pelkkiä äärimmäisen tarpeellisia ostoksia kaikki.

Juhannustunnelmia Perthin tapaan

Hyvää jussia kaikille! Täällä on mitä ilmeisimmin hyvin samanlainen juhannussää kuin Suomessa, lämpötilatkin mätsäävät. Tänään sentään nähtiin aurinkoakin pilkahdus, ensimmäistä kertaa viikkoon (hui hirveää, mikä pitkä auringoton pätkä).

Juhannuksen kunniaksi oli tänään tarkoitus käydä - missäpä muualla kuin midsommarfestin kotimaan lähettiläässä - Ikeassa. Meille tarvittaisiin parit pöytälamput sekä sekalaista sälää, mitä Ikeasta nyt aina mukaan tarttuu. Herkuttelin jo mielessäni salaisella paheellani eli Ikean lihapullilla... Mums- - Mu- - Muttamutta.

Pöytälamppuvaje oli tänään iskenyt jokaisen perthiläisten tajuntaan, sillä emme kertakaikkiaan mahtuneet parkkipaikalle pikku Yariksemme kanssa. Ikea-hallin ympärillä on taatusti tuhansia parkkiruutuja, joista yksikään ei ollut vapaana. Tienpientareetkin oli otettu hyötykäyttöön ja jokainen nurmipläntti toimi nyt hätäparkkitilana. Jösses.

Pari kertaa parkkialueen ympäri ajettuamme, tuloksetta, päätimme vaihtaa lennosta suunnitelmaan B eli suunnata kohti uimahallia, uimakamatkin kun oli autoon pakattu. Ja takaisin tien päälle aitoa juhannustunnelmaa kokemaan:
jumittamaan moottoritielle sakeaan hernerokkaruuhkaan.

En kertakaikkiaan tiedä, mihin kaikki olivat tänään menossa, mutta sinne ja takaisin piti joka tapauksessa jokaisen päästä yhtäaikaa.

Vihdoin uimahallikin löytyi, eri kuin viimeksi, mutta eipä juuri parempi. Ilmeisesti perthiläisiä ei sellainen asia kuin uimahallihygienia paljoa vaivaa, ja hiustupot lattiakaivoissa ja kurajäljet pukuhuoneen lattialla luovat mukavaa "samassa veneessä"-tunnelmaa. Bayswater Waves-uimahallin höyrysaunasta loppui höyry kesken kaiken, ja kuivasauna oli täälläkin kuiva kuin Sahara.

No, mitäs pienistä. Päästiin sentään saunaan ja uimaan aidon juhannusjuhlinnan tapaan. Ilman nuotiomakkaraa kylläkin, ja lämpimämpiin vesiin kuin suomalaiseen järveen. Kukaan ei myöskään pudonnut veneestä eikä kaatunut viinapäissään kokkoon. Hyvä.

Kuvakavalkadi alla ei ole tältä päivältä, mutta yleisesti ottaen lähiajoilta, eli keskitalven fiilistelyjä.

Kävin äskettäin kaason ominaisuudessa käsityömessuilla morsiamen kanssa. Täkäläisten suurin käsityöinnostus on tilkkutyöt. Ja hienoja tekevätkin. Yllä ja alla tilkkutyökisan voittajia. 

Yllä: Leikkipuistosta tulee löytyä surffilauta, miten muuten aussilapset oppivat maan tavoille? Alla: E näyttää mallia pienemmille. Mahtipaikka leikkipuistoille muuten, täkäläiset hiekkarannat.

Karvainen kaveri kukkapuskassa. Villikenguru välipalalla, E onnistui nappaamaan kuvan Kalbarrin luonnonpuistoreissulla. 

Samalta Kalbarrin-reissulta, villejä delfiinejä ranta-aallokossa leikkimässä. Parvi viihtyi rannassa temppuilemassa pitkään. 

Keskitalven aurinko eukalyptuslatvustossa.