Maailman viihtyisin kaupunki - ja muslimit

Terveisiä maailman viihtyisimmästä kaupungista, joka ei kylläkään ole Perth. Kävin viikonloppureissulla tyttökavereiden kanssa Melbournessa, joka on useammankin tahon toimesta ränkätty maailman viihtyisimpien kaupunkien top kymppiin jo noin vuosikymmenen putkeen.

Itse suhtaudun pienellä varauksella näihin ranking-listoihin, sillä ne on alunperin laadittu komennukselle lähetettäviä kansainvälisiä työntekijöitä varten työnantajan maksamia korvauksia luokittamaan: missä on turvallista, missä ei, missä sietää elää ja missä ei, ja komennuspalkkio määräytyy sen mukaan. Yksikään ranking-taho, kuten vaikkapa the Economic Intelligence Unit, ei julkaise arviointikriteerejä eikä niitä saa käsiinsä muuten kuin maksamalla tonneja, joten en ole yksityiskohtaisia kategorioita koskaan nähnyt, tiivistelmiä vain. Yleensä viihtyisyysindikaattorit ovat alueilta terveys, turvallisuus, poliittinen vakaus, hygienia (mm. viemäröinti), eikä niissä itse asiassa oteta huomioon paljoakaan esimerkiksi kulttuuritarjontaa tai kaupungin elävyyttä, mitkä omasta mielestäni kuuluvat ehdottomasti viihtyisyysmittaristoon.

Oli miten oli, Melbourne voittaa titteleitä vuosi vuoden jälkeen ja se loistaa noiden ns. perustarpeiden täydellisen täyttämisen ohella myös kulttuuri- ja värikkyyssarjassa. Miksi Melbourne on niin mahtava paikka? No vaikkapa...

• Hyvän, monipuolisen ja edullisen ruoka- ja kahvitarjonnan takia.
• Mielenkiintoisen, vaihtelevan ja kekseliään arkkitehtuurin, katutaiteen ja kaupunkimaisemien takia. 
• Runsaasti vihreyttä, varjoisuutta ja yllätyksiä tarjoilevan kaupunkiluonnon takia.
• Kulttuuri- ja tapahtumatarjonnan takia. Sellaista päivää tai iltaa ei olekaan, etteikö Melbournessa olisi jokin helposti löydettävä ja usein ilmainen näyttely, konsertti, tapahtuma tai festivaali. 
• Monipuolisen ja eri kulttuureista parhaita puolia tarjoilevan iloisen sekametelisopan takia. Löytyy China Town, italialainen kortteli, kreikkalainen kortteli ja muut 190 Melbournen kansallisuutta sieltä täältä kaduilta ja kulmilta. 
• Kiehtovinkaan arkkitehtuuri ja kahvilat ynnä muut eivät olisi mitään ilman ihmisiä ja ihmisten luomaa ilmapiiriä. Melbourne on mielestäni ykkönen "Ollaan hyviä ihmisiä toisillemme ja planeetalle" - asenteen takia. 

Melbournessa on rutkasti ns. vaihtoehtokulttuureja (joiden tulisi olla valtavirtakulttuuria mielestäni) eli ekoon, luomuun, kestävään kehitykseen, kierrätykseen, roskasta käyttöesineeksi - designiin perustuvaa ajattelua ja toimintaa. Ja melbournelaiset ovat ausseista ystävällisintä ja avomielisintä sakkia.

Ihmiset juttelevat, hymyilevät ja tervehtivät vapautuneesti sopivissa rakosissa, kuten kaupan kassalla tai katseen kohdatessa vaikkapa liikennevaloissa. Eivät tunkeillen, mutta sopivasti, jotta tulee ihmisenä kohdattu olo, ei pelkkänä asiakkaana, ohikulkijana tms. Melbournelaiset lyttäävät mm. casual racismin eli jokapäiväisrasismin äkkiä: esimerkiksi julkisliikenteessä rasistisesti käyttäytyvä päätyy Youtubeen naurun kohteeksi tai käräjille saakka, ja kaikissa tapauksissa rivakasti ulos bussista/junasta.

Melbournelaiset myös puolustavat elämäntapaansa barrikadeille asti, jos tarvitaan. Muutama kuukausi sitten, rasisti-Tony Abbottin yhä ollessa käskynhaltijana eli pääministerinä, Melbournen kaduilla kävi käsky että kaduillaliikkujat on viisumillepantava, eli siis viisumeita aiottiin tarkistaa pistokoeluontoisesti julkisliikenteen lippuratsausten yhteydessä. Tästä meliläiset pillastuivat ja kaduilla oli parissa tunnissa mielenosoitus, jossa julistettiin, että passiratsiat kuuluvat rajalle, eivät keskikaupungille, ja kaikilla Melbournissa olijoilla on oikeus siellä olla, olivatpa he töissä, opiskelemassa, lomalla tai vaikkapa turvapaikanhakijoina. Että back off, fasistit, kuului kaiuttimista ja luki banderolleissa. Ja niin tapahtui, että ratsiat peruttiin ja ne lakaistiin maton alle epäonnistunutta/virheellistä tiedottamista syyttäen.

Ja siitäpä aasinsillalla, seuraa vuodatusta, aiheesta rasismi, muslimit ja terrorisminpelko. Hyppää yli jos haluat vain nähdä kauniita kuvia Melbournesta :)

Seuraan kauhunsekaisella häkellyksellä sitä hälinää ja henkistä kaaosta,  jonka turvapaikanhakijoiden tulo Eurooppaan ja Suomeen on Suomen mediassa ja facebook-kaveripiirissä aiheuttanut. Australiassa asuu muslimeja enemmän kuin aboriginaaleja ja ihan hyvin tässä tullaan juttuun. Ymmärrän Pariisin terroritekojen aiheuttaman paniikin - erityisesti, kun oma aviomieheni on ranskalainen ja joutui tarkistamaan iskujen jälkeen, että ovathan kaikki Pariisin-läheiset hengissä -, mutta en logiikkaa, että joka muslimi on terroristi.

Jos näin ajateltaisiin ja niputetaan kaksi miljardia planeetan muslimia samaan jalkapuuhun, niin jokaikinen kristitty ja ennenkaikkea oikeistopolitiikkaa kannattava on vastuussa Hullu-Breivikin hirmuteosta Norjassa. Samalla aatteella kieroon ratsastaminen tai samaan uskontokuntaan kuuluminen eivät vielä sido yhtään ketään tavallista ihmistä psykopaattien puuhiin. Viha lietsoo vihaa, eristäminen eristyneisyyttä - ja siten vihaa, siitähän kouluampumisetkin usein kumpuavat - ja summittainen kostaminen se vasta vihaa lisääkin. Omat kokemukseni muslimeista ovat seuraavanlaisia:

Eilen odottaessani keskiyöllä junaa päästäkseni lentokenttäreissulta kotiin, kaksikin eri Transperthin vartijaa, sattumoisin muslimimiestä, kävi kysymässä, pääsenhän varmasti turvallisesti kotiin, tarvitsenko apua löytääkseni jatkoyhteyden ja kannattaisiko minun kuitenkin ottaa taksi kotiovelle saakka päästäkseni. Sen sijaan ns. peruslänkkäri eli valkoinen nuori mies hyökkäsi raivon vallassa tyttöystävänsä kimppuun samaisella juna-asemalla niin, että itsekin juoksin kirkuvan tytön apuun, mutten onnekseni tarvinnut tunkea väliin, kun nämä edellämainitut vartijat hoitivat jannun pihalle ja minut ja tämän toisen tytön turvallisesti junan kyytiin. Että meitä on moneen junaan, kirjaimellisesti, ja uskonto tai kulttuuri ei automaattisesti kerro, kehen kannattaa luottaa ja kehen ei.

Muutoin näen muslimeja joka päivä junassa kun he ovat matkalla töihin, töistä kotiin, kauppaan, opiskelemaan.... kuten minäkin. Näen muslimeja töissä viereisillä työpisteillä ja kuuntelen, kuinka he nyt joutuvat puolustamaan uskontoaan ennen ystävällisille työkavereille ja kertomaan, miten sukulaiset tai tutut Syyriassa ovat joutuneet pakomatkalle. Näen muslimeja kaduilla, ravintoloissa, kahviloissa, elämässä tavallista jokapäiväistä elämää. Kertaakaan kukaan ei ole kuuluttanut rukouskutsua korvaani, vaatinut minua käyttämään huntua/burkaa tahi yrittänyt estää minua syömästä possua, juomasta alkoholia tai juhlimasta joulua.

Näen muslimeja rannalla, jossa naiset pitävät pitkälahkeiset ja -hihaiset vaatteet päällä ja hunnun päässä, mutta leikkivät lastensa kanssa hiekkalinnojen parissa ja rantavedessä samoin kuin muutkin äidit, vähääkään hätkähtämättä länkkäreiden bikineistä metrin päässä omista silmistä. Koska omakohtaista kokemusta kiihkouskovaisista ei ole muuten kuin kristittyjen taholta, en osaa nähdä muslimeja sen kummemmassa valossa kuin muidenkaan uskontojen tai kulttuurien edustajia, mukaanlukien suomalaisia ja ausseja.

Jos nyt tämän tekstin jälkeen joku haluaa jättää tulikivenkatkuisen kommentin, jossa on totaalisesti eri mieltä kanssani, kiitos, mene omaan blogiisi kirjoittamaan ko. vastine. Olen henk.koht kypsähtänyt äänekkääseen ja mustavalkoiseen vastakkainasetteluun ja päätynyt tulokseen, että kukin taaplatkoon tyylillään ja jättäköön muut rauhaan. Minä lupaan olla tulematta sinun blogiisi kommentoimaan.

En tiedä, mitä Australia tekee oikein - ja tälläkin maalla on rasistinen historia ja ironisesti nimetty Reclaim Australia eli "valloitetaan Australia takaisin" valkolaisliike (siihen nähden että Australia alunperin vallattiin aboriginaaleilta) - mutta jotenkin täällä vaan homma pelaa hämmästyttävän jouhevasti eri kulttuurien kesken. Etenkin Melbournessa. Kiitos Melbourne, olet tulevaisuuden toivon majakka.

Ja kuvia.

Grandfather clock eli vaarinkello, kaappikello Melbournen taidemuseossa. Sisällä (videolla) on vaari, joka piirtää ajan tussilla joka minuutti ja pyyhkii sen sitten pois.

Myerin eli paikallisen Sokoksen jouluikkuna ja vastapäiset taloheijastukset. Koira keskellä on tekokoira, kuului asetelmaan.

Huomaa salabaari sillanjalassa.

Blingbling-joulukuusi Melbournen kasinolla.

Melin kentällä ohjeistetaan: relax, ota rennosti, lähtöportti ei ole vielä auki.

29. Analyytikon paluu

Täältä siististä uudesta kodista käsin uskaltaa taas palata ajattelemaan arkea, työntekoa ja opiskeluun uppoutumista eli väitöskirjaani, joka siis on alkutekijöissään. Liekö lukijoissa kaupunkisuunnitteluharrastajia tai -ammattilaisia, mutta koska kyseessä on väikkärini aihe, pari sanasta siitä. Tuli koettua viikonlopun mittaan varsin henkilökohtaisesti ja perinpohjaisesti muutamia keskeisiä kaupunkisuunnittelun nykypulmia.

Tämän hetken hankalin kehityskulku suurkaupungeissa on jatkuva laajeneminen ja sen mukanaan tuoma liikennemäärien kasvu. Etenkin angloamerikkalaisissa maissa, mutta myös Euroopassa ja Aasiassa on hankaluutena, että kaupunkikeskustat näivettyvät uusien suburbioiden rakentamisen myötä. Suureen osaan näitä uusia esikaupunkeja ei pääse ilman omaa autoa, tai julkisliikenne on puutteellista. Siispä syntyy amerikankierre, jossa kaikki asuvat kaukana keskustasta kilometreittäin levittäytyvällä omakotitaloalueella, kaikki asiat hoidetaan autoilla, ostokset tehdään jättiostareilla, joilta ajetaan toisiin jättiostareihin, kaupunkikeskustaan jäävät vain suuryritysten konttorit ja/tai slummiutuvat alueet. Nykyään puhutaan jo exurbioista eli uusista asuinalueista aiempien esikaupunkien takana - ja jälleen etäisyydet ja liikennemäärät kasvavat. Monissa kaupungeissa kuolettuminen tai kurjistuminen uhkaa myös keskustaa lähimpänä olevia esikaupunkeja, kun hyvin toimeentulevat pakenevat yhä kauemmas ringissä.

Miksi ihmiset sitten muuttavat yhä kauemmas, vaikka se tietää pidempiä työmatkoja, enemmän tunteja autossa, lisää saasteita? Koska useissa kaupungeissa keskustan ja sen lähiseutujen rakennuskanta rappeutuu hitaasti mutta varmasti. Sijainnin takia kiinteistöjen hinnat ovat kovia, vaikka kunto on päästetty surkeaksi. Harva innostuu ostamaan omaa ja remontoimaan ylihintaista luukkua vielä kalliilla rahalla. Siispä rapistuneimmat talot jäävät vuokralaisille, koska jostain ne tulot on kiinteistönomistajien kaivettava, ja toisaalta, asuntojen kysyntä on piikissään. Kulahtaneiden asuinalueiden ilme näyttää usein likaisuuden ja hoitamattomuuden takia vaaralliselta, vaikka todellista riskiä ei olisikaan. Nuhruisuudesta syntyy kierre, jossa kaikki ne, joilla on valinnanvaraa (esim. mahdollisuus ostaa oma), välttelevät seutuja. Toki voi käydy niinkin päin, että keskustaa aletaan kohentaa isolla rahalla, kuten täällä Perthissä on alkanut tapahtua. Vanhoja rappioalueita puretaan, uusia pilvenpiirtäjiä ja kodikkaita asuin- ja asiointialueita syntyy tilalle. Uusiutuminen on kuitenkin hidasta, ja ne uudet keskusta-asunnot vasta ylihintaisia ovatkin! Eli pako exurbioihin jatkuu.

Täällä suuri osa 60-80-lukujen kerrostaloista on tiilirunkoisia, mikä ilmeisesti tekee niistä jokseenkin peruskorjauskelvottomia. Suomessa ei ole tavatonta nähdä betonikerrostaloa purettuna rankaan saakka, jolloin vanhan betonirungon päälle saneerataan täysin uusi talo. Täällä samaa ei voi tehdä, koska tiilet pitäisi käytännössä vaihtaa yksitellen. Ainut tehokas perusparannusvaihtoehto näyttää olevan purkaminen ja uuden teko tilalle. Ei aavistustakaan, miten ongelma aiotaan ratkaista, sillä se vaatisi jotakuta innokasta rakennusliikettä ostamaan koko kerrostalon kaikkine asuntoineen kaikilta yksittäisiltä omistajilta, ennen purku- ja jälleenrakennusurakkaa. Turvallisempaa on tutkailla tätä ongelmaa vain teoriassa ja paperilla, kuin olla itse mukana - ainakaan torakkaluukun asukkaana.

Ja loppuun kuva tästä nykyisestä kodistamme, selkeä parannus torakkaluukkuun! Eli turvassa ollaan ja usko aussiasumisen tasoon ei päässyt täysin romahtamaan :)

9. Suuret setelit

Vanha kustannustoimittajien muistisääntö kuulemma on, että jokainen numero tekstin sisällä karsii lukijoita. Otan silti riskin ja sukellan numeromereen. On kai päivänselvää, mutta silti paikan päällä ällistyttävää, miten eri suuruusluokassa Australian asiat ovat kuin Suomen. Perthiä kutsutaan maailman eristyneimmäksi suurkaupungiksi eikä suotta. Seuraavaan isoon kaupunkiin Adelaideen on täältä matkaa yli 2700 km ja ajoaikaa kuluu 30 tuntia. Pääkaupunkiin Canberraan, sekä maailmanmetropoli Sydneyyn saa kumpaankin ajaa lähes kaksi vuorokautta tauotta, 44 tuntia. http://www.sydney.com.au/distance-between-australia-cities.htm

Jokapäiväistä ihmetystä allekirjoittaneessa herättävät myös täkäläisten rakennushankkeiden kokoluokat. Mid-Westin eli keskilännen suurin hanke, tosin ainakin toistaiseksi jäädytetty Oakajeen syväsatama kaivosrautateineen, tulee toteutuessaan maksamaan 6 miljardia dollaria eli 4,5 miljardia euroa. Summa sattuu olemaan kymmenyksen Suomen valtion vuosibudjetista, joka oli viime vuonna 45 miljoonaa euroa. Vertailusta saa hyvän käsityksen yhden ainoan - vaikkakin jättimäisen - rakennusurakan hinnasta. Tänään julkistettiin, että Perthiin on suunnitteilla hulppea, ultramoderni urheilustadion (mm. johonkin itselleni tuntemattomaan urheilulajiin, joka vaatii pyöreän areenan), jonka hinnaksi arvioidaan 1,5 miljardia dollaria. Yksi ainoa urheilukenttä katsomoineen!

Perth kasvaa laukkaavaa vauhtia, sillä kaupunkiseudulle odotetaan puoli miljoonaa uutta asukasta seuraavien parinkymmenen vuoden aikana. Western Australian osavaltioon on ennustettu syntyvän 100 000 uutta työpaikkaa pelkästään kaivosalalle seuraavan vuosikymmenen aikana. Eipä ihme, että osavaltion pääkaupunki Perth halutaan tehdä tunnetuksi myös vetovoimaisena kulttuurikeskuksena, "Intian valtameren helmenä". Kaupunkia kehitetään isolla rahalla, uutta rakennetaan vimmaisesti ja vanhaa kohennetaan ja ehostetaan - tulosta on viimeisten viiden vuoden aikana syntynyt ja kaupungissa onkin paljon kodikkaita, vehreitä paikkoja veden äärellä, puistoissa ja aukioilla. Isoista rahoista on kerrankin ollut iloa myös pienelle ihmiselle.