Kootut selitykset ja valitukset - AirBnb

Varmaan useiden muiden tavoin, olen paljonkin pohtinut, voisikohan AirBnb-vuokrauksella lyödä rahoiksi. Alkuperäinen ajatuksemme nykyistä kotiamme ostaessa oli, että siitä voisi vuokrata huonetta välillä, tai vaikka koko kämppää silloin, kun emme itse siellä ole. 

No, yhden huoneen vuokraus ei tuntunutkaan mielekkäältä, koska vierashuoneemme ei ole mitenkään erillinen muusta asunnosta eikä sille ole omaa vessaa ja kylppäriä. Asunnon jakaminen ventovieraiden kanssa ei allekirjoittanutta suuresti houkuttanut, vaikka E:lle ajatus sopi. Päädyimme satunnaisesti vuokraamaan asuntoa omien reissujemme ajan ihan tutuntutunkauppana ja homma toimi ookoosti. Ainoa huoli oli/on, että lyhyiden matkojen ajaksi jätämme kaikki omat tavaramme asuntoon ja se ei välttämättä tunnu turvalliselta. Opimme myös jo näiden muutamien kertojen pohjalta, että asiakkaita voi olla vaikea pitää tyytyväisinä, ainakaan mistään kauempaa käsin. Milloin naapurista kuuluu liikaa melua, milloin imuri on liian vaikeakäyttöinen. 

E:n äiti on jo viisitoista vuotta pyörittänyt bisnestä, jossa hän lyhytaikaisesti vuokraa oman kotinsa yhteydessä olevia asuntoja: kolmea yksiötä ja yhtä isompaa perheasuntoa. Hän aloitti homman aamiaismajoituksena, mutta on vuosien mittaan siirtynyt enenevässä määrin omatoimimatkailijoihin ja pidempiin majoituksiin, eli viikosta ylöspäin. Yhden yön majoittujat etenkin nyt korona-aikaan tuottavat aivan liikaa työtä pyykkeineen ja desinfiointeineen, jotta se olisi kannattavaa. 

Kyselen mielelläni tarinoita asiakkaista, koska osa reissaajista on niin kummallisia. Valituksenaiheineen, nimittäin. Syy, miksi Madame E lopetti aamiaistarjoilun oli, että aina löytyi joku, joka ei aamiaisesta pitänyt ja jätti huonon arvostelun nettiin. Joko aamiainen oli liian tuhti ja liian englantilainen, tai liian kevyt ja liian ranskalainen. Yksi haluaa tarjoillun ja kokatun aamiaisen, toinen haluaa syödä milloin lystää, mitä yksiön jääkaappiin on jätetty valmiiksi. Yritätpä mitä tahansa, aina se on jonkun pirtaan väärin. 

Yllättävän moni yrittää neuvotella hintaa alaspäin tai muiluttaa huoneisiin enemmän väkeä, kuin niihin sallitaan tai mahtuu. Juurikin tänään yhteen yksiöön on tulossa porukka, joka varasi huoneen kahdelle, mutta ilmoitti viime minuutilla, että meitä onkin kolme. Kun heille selvisi, että lisävieraasta menee lisämaksu, he alkoivat inttää, että ei voi mennä koska "muuallakaan" ei mene. Tämän Mme E ratkoi asiallisesti sillä, että tässä taloudessa pätevät nämä säännöt, eivät jonkun muun säännöt. Kolmesta asiakkaasta kertyy kaikkiaan enemmän kuluja aina kuuman veden lämmityksestä pyykkäykseen - normijärkinen ihminenhän tämän ymmärtää. En ollut uskoa korviani kuullessani, että asiakas voi edes kuvitella, että voisi itse sanella hinnan majoittajalle, ei toisinpäin. 

Olen tuntenut anoppini nyt seitsemisen vuotta ja olen ensivisiitistä v. 2013 lähtien ollut sitä mieltä, että hänen kotinsa on ranskalainen kesäparatiisi. Valkoiseksi rapattu maalaistalo kirkonkylän ulkoliepeillä, tammimetsäisessä rinteessä luonnonsuojelualueella. Etupihaa valloittavat hortensiapensaat, hibiskukset, jättituijat ja ruukkutomaatit. Takapihalla on hyötypuutarha koivujen alla, ylärinteessä sadan metrin päässä talosta, tammilehvästön rauhassa, lämmitetty uima-allas. Olen ihan rakastunut tähän paikkaan ja mielestäni on etuoikeus, että N:llä on niin hieno mummola. Ja siksi hieman järkytyn ja loukkaannunkin aina, kun muut vieraat / maksavat asiakkaat arvostelevat majoitustaan. 

Tässäpä esimerkkivalituksia:

Kiinteistöstä saa hoitamattoman vaikutelman, sillä niittykukat kutittivat nilkkojani, kun kävelin uima-altaalle. 

Etupihan suihkulähdeallas on liian hoitamaton/hoidettu/kirkas/samea/luonnotilainen/ei riittävän luonnontilainen. 

Huoneessa tuntuu kostealta sen jälkeen, kun olemme kaikki käyneet suihkussa (ikkunaahan ei voi avata tai ilmankosteuden poistajaa käynnistää). 

Ikkunoissa ei ole mieleisiäni verhoja, haluaisin harsoverhot (harsoverhot ovat pimennysverhojen takana, mutta kyseinen asiakas ei niitä löytänyt). 

Pihalla on liian kuumaa/kylmää/aurinkoista/pilvistä/sateista (majoittajahan voi muokata säätä mielensä mukaan...). 

Majoittaja ei suostunut ilmaiseksi laatimaan minulle matkaohjelmaa majapaikan ympäristöön, vaikka pyysin häntä identifoimaan kaikki käyntikohteet alueella, laittamaan ne kartalle ja tulostamaan nipun infoa ajo-ohjeineen (tätähän ei voi itse tehdä jo kotona, tai pyytää matkatoimistoa laatimaan).

Majoittaja ei suostunut ilmaiseksi majoittamaan kissaani/koiraani/kaniani, vaan lemmikistä perittiin törkeä viiden euron vuorokausimaksu siivouskuluina. 

Huoneiden sisustus tuntui vanhanaikaiselta, joten annan arvosanaksi vitosen. 

Kaikkein kummallisinta mielestäni on, jos jätetään huono arvio nettiin ilman mitään selitystä asialle. Lätkäistään kasien, ysien ja kymppien joukkoon nelonen tai vitonen ilman sanaakaan siitä, mikä meni reissulla pieleen. 

Olen itsekin ollut aiemmin sitä mieltä, että palveluja tulee arvioida rehellisesti ja nettiin tulee kirjoittaa juuri kuten kokee, jotta muut matkaajat tietävät, mitä odottaa. Nyttemmin olen alkanut enemmän miettiä, onko arvioni reilu ja mitä se aiheuttaa bisnekselle. 

Kyllä, majapaikassa saattaa olla ongelmia jos toisiakin, mutta voisiko niitä selvittää jo majoituksen aikana, ei vasta poislähtiessä nettiarvosteluna? Kun itse varaan majoitusta vaikkapa Booking.comista, luen aina parhaat ja huonoimmat arvostelut saadakseni kuvan, mistä ihmiset pitävät ja mistä eivät. Yleisimpiä toistuvia valituksia ovat siisteystaso, melu, kova patja ja viemärinhaju kylppärissä. Näistä ainakin kaksi ellei kaikki ovat asioita, jotka hotelli/majoittaja varmasti voi yrittää ratkaista jo majoituksen aikana ja pelastaa päivän kaikille. Eli suuta auki rohkeasti heti tilanteen koittaessa, ei vasta jälkikäteen, kuten mielestäni etenkin suomalaiset herkästi tekevät. 

Kesäparatiisia Ranskanmaalla.

Kuvahyppäys ihan muualle, Kreikan-lomalta, Santorinilta. Alla Perthistäkin tuttu ihmeköynnös, tällä kertaa Santorinilla.

Selviytymisopas Perth, osa 1 - majoitus

Kommenttiboksiin tuli pyyntö, että voisinko kirjoittaa vaadittavasta kielitaidosta täällä. Laajensin aihetta oma-aloitteisesti ja ajattelin kasata selviytymispaketin kaikille, jotka pullahtavat Perthin lentokentälle valmiina aloittamaan working holiday – vuoden tai vaikkapa opiskelut Australiassa.

Uuden vuoden kunniaksi täältä pesee, alkeiskurssi Australiaan tuloa varten. Kaikki teksti ei mahdu yhteen postaukseen, joten jaan tämän aiheen sarjaksi. Aloitetaan majoituksesta.

Australia on kallis maa, Suomen hintatasoa yleisesti ja asumisen suhteen vielä kalliimpi. Yö backpacker-hostellissa maksaa vähintään $35, eli 25 euroa henki/yö kahden hengen huoneessa. Dorm-paikkoja (dormitory eli makuusali) saa halvemmalla, jopa hintaan $15 eli alle kymppi euroissa per yö.

Ei ehkä äkkiseltään kuulosta pahalta, mutta jos backpacker-hostellissa joutuu yöpymään vaikkapa kuukauden, lompakko laihtuu yhteensä tuhannen dollarin verran omassa huoneessa, ja dormissakin nukkuessa melkein puolet tästä eli $450. Kämppisten kanssa jaetusta talosta voi puolestaan saada oman huoneen satasella per viikko, jos ei ole turhantarkka sijainnista, kalusteiden laadusta tai kämppisten määrästä. Sijainniltaan ja laadultaan paremman huoneen saa kahdellasadalla/viikko.

Huom: läheskään kaikki eivät halua pariskuntia kämppiksikseen, joten parien on hivenen vaikeampi löytää kommuunia kuin sinkkujen. Oma kokonainen asunto, yksiö tai kaksio, saattaa irrota halvimmillaan hintaan $250-300/vko, mutta etenkin Perthin keskustasta on tällä hinnalla turha haaveilla saavansa muuta kuin yhden (kalustetun) huoneen. Muiden kaupunkien hintatasosta en tiedä.

Jaettu talo on aina parempi kuin dormi tai hostelli ylipäätään, joissa nukkuminen ei ainakaan itseltäni onnistu paria yötä pidempään, koska yöunet jäävät vähiin muiden reppureissaajien yökukkumisen ja bilettämisen takia. Itse syvästi inhoan huonosti nukkumista, koska olen sitten päivällä tehoton, kiukkuinen ja päänsärkyinen. Eli jos olet kuten minä, on jokin dormia pysyvämpi ja mukavampi majoitus suorastaan välttämättömyys.

On täysin ok kysellä vinkkejä vapaista majapaikoista tuttujen, kaverinkavereiden ja Suomalaiset Perthissä (tai muissa Aussilan kaupungeissa)-facebook-ryhmän kautta. Mutta otathan huomioon, että me täällä vakituisesti asuvat todellakin elämme ihan normaalia arkea, jonka täyttää työnteko, laskujen maksu, oma perhe, omat menot jne., ja vieraiden ihmisten majoittamisen aiheuttamat kulut päätyvät meidän täkäläisten maksettaviksi, jos sydämellisesti avaamme ovemme kelle vain.

Itse ohitan suorilta tämänmalliset pyynnöt: ”oisko kellään tarjota tai järjestää mulle ilmaista majoitusta, kun mun rahat ei riitä?” [ilman tarkempaa tietoa tarvitun majoituksen kestosta ja ilman mitään vastinetta, kuten pientä vuokraa, siivousapua, kokkausta vastapalkaksi...]. Porkkana tännekin päin on huomattavasti parempi tekniikka kuin vain olettaa, että tottakai mulle vierashuone löytyy ilmaisella nettiyhteydellä sekä sähköt, kaasut ja vedet maksettuna, jos vaan kysäisen ja marssin sinne asumaan. Suomalaisuus ei vielä tarkoita, että meitä täkäläisiä voi kohdella kuin sukulaisia.

Couchsurfing eli ilmainen sohvamajoitus jonkun vieraanvaraisen, avomielisen tyypin luona on tottakai minullekin ideana tuttu, vaikken ole itse kokeillut. Mutta ehkä sohvamajoituspaikat kannattaa etsiä couch surfing – sivustoilta eikä automaattisesti olettaa, että jos samassa kaupungissa asuu toinen samanmaalainen, sohva tämän luota on taattu. Ottaisitko itse Suomessa yhden, kaksi tai kokonaisen perheen vieraita ihmisiä nurkkiisi nukkumaan, jos perhe Rovaniemeltä nyt vaan sattuu haluamaan muuttaa kotikaupunkiisi Tampereelle, ja haluaa säästää rahaa asumalla ilmaiseksi luonasi asunnonetsimisajan?

Tämä todellakin ilman sarvia ja hampaita, mutta jos et ole säästänyt riittävästi rahaa kalliissa Perthissä (ja Australiassa) majoittumista varten, ei ole kenenkään Perthissä jo asuvan ongelma ottaa sinun rahahuoliasi omille niskoilleen. En yritä loukata saati dissata couchsurfingia, vieraanvaraisuutta, suomalaisuuden luomaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ym., mutta haluan painottaa, että sitä omaa rahaa kannattaa olla sen verran säästötilillä, ettei kadulle joutuminen ole heti uhkana, jos edullista asumisratkaisua ei viikossa tai parissa löydykään.

Toisaalta, täkäläissuomalaisilla on vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja itsekin olen majoittunut ilmaiseksi kavereiden nurkissa, kun todellinen hätä on iskenyt, suurensuuri kiitos siitä kaikille auttaneille! Eli kaveria ei jätetä, mutta aito kiitollisuus ja vastapalvelusten tarjoaminen auttavat pidemmälle kuin koppava paikalle purjehtiminen ja oletus, että ”sähän maksat kodistasi vuokraa joka tapauksessa, olin minä kylässä tai en, joten kai mä nyt sohvalle mahdun pariksi päiväksi/viikoksi ilmaiseksi?”.

Jokainen suomalainen opiskelijabudjetilla elänyt osaa varmasti venyttää penniä myös täällä Perthissä, eteläisen pallonpuoliskon todistetusti kalleimmassa kaupungissa. Maalaisjärjen ja Niksipirkan avulla pärjää. Itse laskeskelisin reissubudjetin sen varaan, että pärjään ainakin 2-3 kuukautta ilman työntekoa ja palkkaa.

Working holiday-viisumin ehtokin on, että tulijalla on oltava $5000 verran pankkitilin saldoa maahansaapumista varten. Itseltäni ei tätä koskaan missään kysytty, enkä ole kuullut keneltäkään muultakaan kysytyn passintarkastuksessa. Mutta oman mielenrauhan takia tuo viisitonninen eli noin 3500 euroa kannattaa plakkarissa olla.

Kätevä täkäläinen tapa on, että palkka maksetaan viikon tai kahden välein, kuukausittaisen palkkapäivän sijasta. Backpackereille usein enemmän tai vähemmän laillisesti käteisellä käteen. Täällä on myös yleisenä tapana ns. trial, eli blue collar-töiden (palveluammatit, rakennustyöt) ”koeponnistus”: saatat joutua tekemään töitä vaikkapa Subwayssa tunnin, pari tai kokonaisen päivän ikään kuin koeajalla, palkatta – saat tietää päivän jälkeen, saitko työn eli maksetaanko koeajasta palkka.

Jos et saanut hommaa tai et halua ottaa sitä vastaan, palkkaa jo tekemästäsi työstä ei heru. En osaa yhtään sanoa, onko tämä miten laillinen metodi vai pelkkä villin lännen käytäntö, mutta normiarkea silti.  Lisää töiden etsinnästä, working holiday-viisumista, kielitaidosta, opiskelusta ja muusta mieleen tulevasta ensi jaksoissa!

Kyllä vain, olen tylsä, nukun mieluummin kuin biletän yöt läpeensä!
Hyvää uutta vuotta kaikille, tänään jaksaa (just ja just) valvoa! Kuva (c) Nedroid.

Perthia ristiin rastiin

Huomaan, että olen täällä asuessani tutustunut Perthin eri osiin oikein hartiavoimin ja urakalla. Olen asunut Perthissä kohta kaksi vuotta, ja sinä aikana olen ehtinyt kokeilla laskujeni mukaan kahdeksaa eri osoitetta seitsemässä eri kaupunginosassa. Mikäli Perthiin tutustuminen kiinnostaa enemmälti, kannattaa googlata kaupunginosien nimet (tulossa myöhemmin tarinassa). 

En tiedä, onko tällainen pomppiminen tavallista mannertenvälisille muuttajille, mutta todennäköistä on, ettei ihan suoraan lentokoneesta päädy siihen pysyvään ratkaisuunkaan. Ellei sitten ole onnistunut järjestelemään kaikkea kuntoon jo Suomen päässä, ehkäpä oman työpaikan toimesta tms.

Alkuvaiheeseen täällä sattui kaksi erittäin väliaikaista ja yksi parin kuukauden mittainen osoite – pidempään tätä lukeneet muistanevat, että majailimme aluksi East Victoria Parkissa kahden muun eurooppalaispariskunnan kesken jaetussa omakotitalossa ja sen jälkeen ensimmäinen yritys päästä omillemme Wembleyssä kaatui totaaliseen torakkainvaasioon, joka vuokraamastamme kerrostalokaksiosta paljastui. Tämän jälkeen asetuimme toiseen, parempaan (eli uudempaan ja laadukkaampaan), mutta tarpeettoman kaukana eli High Wycombessa sijaitsevaan jaettuun omakotitaloon – taas asuinkumppaneina kaksi muuta pariskuntaa.

Nämä jaetut talot olivat lähtökohtaisestikin väliaikainen ratkaisu, joiden tarkoitus oli saattaa elämä täällä jotenkin jaloilleen työnhaun ja yleisen Perthiin tutustumisen ohessa. Vihdoin löytyi keskustasta oikein unelma-asunto, upouudesta kerrostalosta, jossa asuimmekin tyytyväisinä aina vuoden vuokrasopimuksen päättymiseen saakka. Vuokrankorotus yhdessä eron kanssa aiheutti kuitenkin sen, että päädyin muuttamaan kämppiksen kanssa jaettuun kerrostaloasuntoon keskustan toisessa päässä.

Asuinkumppanilla ja minulla oli aika erilaiset oletukset yhteisasumisesta, joten sukset ajautuivat totaalisen ristiin ja muutin pois viime helmikuun lopussa. Koska selviteltävänä oli mm., miten määräaikaiseksi tehty vuokrasopimus voidaan purkaa kesken kauden (ei juuri mitenkään, oli ensimmäinen tulos, mutta onneksi asia ratkesi sittemmin) ja edessä lähes kuukauden mittainen lomani Euroopassa, päädyin lykkäämään pysyvän asunnon etsimistä tuonnemmaksi ja majoittumaan uskomattoman avuliaiden ystäväpariskuntien vierashuoneissa Comossa ja Wellardissa (aijuu ja pari yötä East Perthissä, terveiset sinnekin!).

Tällä hetkellä on työn alla jo kuukausia sitten sovittu house sitting – eli talonvahti/isännöintikeikka tuttavan kotona Willettonissa. Täällä ihmiset eivät mielellään jätä taloa tyhjilleen pidemmän poissaolon ajaksi, ja house sitting-keikkoja mainostetaan puolin ja toisin nettisivu Gumtreessä. Ideana on, että house sitter pitää talosta huolen kuin omastaan isäntäväen loman ajan, ja vastineeksi saa asua talossa ilmaiseksi. 

Luonnollisesti tällainen järjestely vaatii todella korkeaa luottamusta house sitteriä kohtaan, ja arvatenkin moni ottaa hommaan mieluiten hyvän tutun/ystävän, kuin täysin tuntemattoman. Käsi ylös, moniko olisi valmis bongaamaan netistä jonkun, joka lupaa asua talossasi ja pitää huolta koko omaisuudestasi ja arvoesineistäsi? Ilmeisesti house sittereillä on oltava todella hyvät suositukset, jotta he löytävät uusia asiakkaita. 

Seuraava osoite muutaman viikon päästä on sitten se oma, viimein!! Uskallan kertoa enemmän, kunhan vuokrasopimus on allekirjoitettu. Täkäläisten ystävien toteutuneiden tai suunniteltujen talokauppojen innoittamana olen itsekin alkanut tiirata sillä silmällä myynti-ilmoituksia ja jopa house and land-diilejä eli talopaketteja tontin kera (ilmankin käy). Jospa jo tämän vuoden puolella pääsisi kauppoja hieromaan. Muttamutta. 

Sopivan mallin valinta tuottaakin sitten enemmän päänvaivaa, sillä aussitaloissa ei ole sellaisia oleellisuuksia kuin a) tuplaikkunat; b) eteinen kaapistoineen; tai c) tiskikaappi, jopa keittiön yläkaapit yleisesti saattavat puuttua. Lautaset ja muut pannaan lipastonlaatikoihin, joita on luonnollisesti liian vähän. Ruokakomeronkin suhteen on vähän niin ja näin – joskus se on, joskus ei. Ai niin, siivouskomerokaan ei ole mikään itsestäänselvyys erityisesti pienemmissä asunnoissa! Tokihan imuria voi säilytellä myös sohvan takana ja moppia terassilla/parvekkeella tai sähkömittarikaapissa...

Erityisesti eteisen puute on oikea ongelma, koska en näe yhtään syytä, miksi 1) raahaisin kaikki ulkovaatteet jokaisen sisälletulon päätteeksi makuuhuoneen vaatekaappiin ja 2) säilyttäisin kenkiä autotallissa tai pyykinpesutilassa, jonne joka talossa tavallinen takaovi tyypillisesti vie. 

Parhaimmillaankin talopakettien pohjakaavassa eteinen on pitkä kapea käytävä kohti oleskelutiloja, ja huonoimmillaan ulko-ovesta tullaan suoraan johonkin täysin epärelevanttiin tilaan kuten keittiöön. Olen tätä ennenkin ihmetellyt, että siihen lieden kulmaanko takit ja hatut tulisi kenties ripustaa? Pitkä on vielä tie täysin tyytyväiseksi talonomistajaksi täällä, arvelen :)