Elämän alkuun Australiassa - usein kysytyt kysymykset

Saan aika ajoin blogin kautta kysymyksiä elämän perusasioista - viisumi, kännykkä, vakuutukset, vuokra jne. ja vastailen niihin sekä sähköpostilla että facebookissa. Koska samasta infosta voi olla monelle Australiaan tuloa suunnittelevalle hyötyä, tässä lista perusasioita, joilla pääsee elämän alkuun, kun uuden mantereen kamara on jalkojen alla:

Viisumi mukaan lentokoneeseen?

Viisumeista löytyy erillinen postaus täältä. Viisumi-info ja etenkin niiden hinnat muuttuvat säännöllisin välein, ja ajankohtaisin tieto on tarjolla Immin eli Australian maahanmuuttoviraston sivuilla. 

Kun viisumi on myönnetty ja vahvistus on sähköpostin liitteenä saapunut, kannattaa vahvistus printata mukaan: sitä kysytään jo Suomen päässä lentokentällä ennen kuin koneeseen päästetään. Viisumi rekisteröidään passisi numeroa vastaan eli mitään viisumitarraa tai erillistä virallista viisumidokumenttia ei Australia anna. 

Passin on oltava voimassa vähintään 6kk siitä, kun Australian rajan ylittää. Working holiday- eli WH-viisumin ehtona on tietty minimimäärä rahaa pankkitilillä, mutta en ole koskaan kuullut tiliotetta keneltäkään kysytyn. Mitään haittaa tiliotteen printtauksesta ei ole, ja itse sen aikoinani tulostin ja pakkasin mukaan. Parempi varautua kuin järkyttyä rajalla, jos asiasta tuleekin sanomista. 

Henkilöllisyystodistus ja muut tarpeelliset paperit

Ota Suomesta mukaan henkkarit (passi, ajokortti jos on) ja pankki- ja luottokortti. Suomalaista henkilöllisyyskorttia tai Kela-korttia ei kukaan ymmärrä, ja rokotustodistusta ei ole kyselty missään - eivät vissiin tiedä, mikä se on. 

Jokainen tänne pidemmäksi aikaa tulija joutuu aika pian hommaamaan paikallisen identity document'in, ID:n eli henkkarit (ajokortti tai vaikkapa Proof of Age-kortti, kumpiakin myöntää Drivers and Vehicles Centre, googlesta löytyy sijainti joka kaupungissa). Ilman paikallista henkkaria ei oikein mitään asioita saa hoidettua jouhevasti. 

Suomalainen passi ei välttämättä yksin riitä vaikkapa asunnon vuokraamiseen, ja paikallista ID-pistebingoa eli henkilöllisyyden todistamista ei pysty läpäisemään ilman riittävää määrää käypäisiä henkilöllisyyspapereita, joita ovat mm. passi, aussiajokortti (huom., ulkomaalainen ei käy), Medicare-kortti eli täkäläinen kela-kortti (taas, suomalainen ei käy) sekä pankkikortti ja sähkölasku tai muu viranomaisen lähettämä kirje kotiin, jossa näkyy aussiosoite (vaikka olisi hotellin).

Jos on jo tullessa työpaikka valmiina (esim. 457-viisumilaisilla), työtodistuksia tuskin tarvitaan. Ei niitä oikein muutenkaan tarvitse, koska täkäläiset eivät niitä yleensä haastatteluissa kysele. Toki niiden englanniksi käännetyt versiot voi mukaan ottaa varuulta. Kannattaa jo koti-Suomessa laatia itselle talteen sähköinen paketti eli skannata kaikki paperit, joita voi kuvitella tarvitsevansa, ja tallentaa ne omaan sähköpostiin tai pilveen (esim. Google Drive). Ovat sitten tulostettavissa, jos äkkiä tarvitaan.

Kännykkä ja liittymä

Kännykkäliittymän saa vaikka saman tien kentältä tultua miltä tahansa operaattorilta, prepaidin nimittäin. Postpaidiin eli kuukausilaskulliseen liittymään tarvitaan täkäläinen osoite ja ID-pistebingon läpäisy. Prepaidilla pääsee helposti alkuun, ja sen voi vaihtaa sittemmin postpaidiksi, jos haluaa. Minulla ja E:lla on itse asiassa edelleen kummallakin prepaid, koska ei vain ole tullut muutettua postpaidiksi ja on kätevää tietää ennakkoon, paljonko on kuukauden lasku. 

Operaattoreita on mm. Telstra, Optus, Virgin, Vodafone ja googlesta löytyy liuta lisää. Paras plan eli paketti löytyy netissä vertailemalla tai liikkeistä kyselemällä. itselläni on Optuksen $30/kk paketti, sisältää runsaasti puheaikaa ja tekstareita sekä 1,5GB nettidataa. Tosin äsken huomasin, että Boostmobilella olisi lähes sama paketti tarjolla hintaan $20/kk, eli pitänee vaihtaa siihen (ellei jollakulla ole asiasta parempaa tietoa ja syy, miksei kannata?). 

Pankkitili

Pankkitilin saa auki useimmissa pankeissa ihan passia näyttämällä ja antamalla australialaisen osoitteen (olipa se vaikka hotellin). NAB-pankki esim. ei vaadi mitään säännöllisiä tuloja, kun taas esim. Westpac laskuttaa tilin hallinnasta, jos tilille tulee alle $1000/kk tuloja. Eri pankeilla on eri säännöt.

Esim. $5/kk tilinhallintamaksua ei ehkä kuulosta paljolle, mutta itse en halua maksaa edes sitä, jos ei pakko ole, eli valitsin pankin sen mukaan, joka tarjosi ilmaisen tilin. Kannattaa myös huomata, että jos tiliehdoissa on tilinhoitomaksu, sitä veloitetaan niin kauan kuin tili on auki, vaikket käyttäisi tiliä ja vaikkei siellä ole yhtään rahaa: eli tili voi mennä miinukselle ja jäät pankille velkaa, jos tällainen tilanne käy. 

Suomalainen pankki- ja luottokortti toimii Australiassa aivan hyvin,* mutta joka ostosta veloitetaan provikka (tarkista oman pankkisi säännöt), yleensä 2% ostoksen hinnasta. Ostos tapahtuu päivän valuuttakurssin mukaan. Ensimmäiset pankkiautomaatit löytää jo lentokentältä, eli Australian dollareita saa ATM:stä eli automaatista saman tien, jos ei niitä ole vaihtanut jo Suomessa. ATM veloittaa $2/nosto jos se ole oman pankkisi ATM, lisäksi tuon em. provikan jos nostat suomalaisella kortilla. Myös taksit veloittavat pienen ekstrasumman kortilla maksamisesta, eli on fiksua varata käteistä taksimatkoihin, jos niitä aikoo käyttää. 

*Perthissä kaikki kahvilat, lounaspuodit, baarit ja pienet myymälät eivät hyväksy korttia maksuvälineenä - eli heillä ei ole kortinlukijaa -, tai korttimaksulle on alaraja, yleensä $10. Eli täällä joutuu kanniskelemaan käteistä mukana saadakseen kahvikupillisen tms. pienen ostoksen hoidettua.

Verokortti

Verokortin korvaa Australiassa veronumero eli TFN (tax file number), se pitää hankkia verotoimistoon sähköisesti ilmoittautumalla (googlaa Australian Taxation Office sekä TFN). Ilman sitä ei saa palkkaa (paitsi ehkä pimeänä). Työnantaja, kunhan sellainen löytyy, pyytää TFN:n ennen ensimmäisen palkan maksua. TFN kannattaa tilata ensi töiksi, koska TFN-myöntökirje toimii myös yhtenä ID-pistebingon osana, jos se on postitettu australialaiseen osoitteeseen. 

Jotkut aussityönantajat saattavat pyytää TNF:n sijasta ABN-numeron, joka vastaa suomalaista toiminimeä ja se pitää myös verotoimistosta tilata sinne rekisteröitymällä, jos toiminimiyrittäjäksi haluaa. ABN:ää pyydetään/vaaditaan silloin, kun työnantaja ei halua suoraan palkata sinua, vaan olettaa sinun tekevän työt aliurakoitsijana omalla toiminimellä. Ei välttämättä paha asia tai väärin, mutta kannattaa olla tietoinen työsuhteen eroista: ABN-työläinen ei esim. saa palkallista sairaslomaa eikä palkallista lomaa, koska tekee töitä yrittäjästatuksella. ABN-työläisen on myös itse huolehdittava, että maksaa verot oikein, kun TFN-työläisen verot maksaa työnantaja suoraan palkasta pidättämällä. 

Working holiday-viisumin haltija saa tehdä töitä ABN-numerolla, mutta itse on vahdittava, että tekee töitä useammalle kuin yhdelle työnantajalle sen jälkeen, kun ensimmäiset 6kk viisumista on tullut täyteen saman työnantajan leivissä (WH-viisumissa on ehto, että saa työskennellä samalle työnantajalle max. 6kk).

Huom: kummankaan TFN:n tai ABN:n hausta ei pidä maksaa mitään, ne ovat ilmaisia palveluja. Eli jos olet erehtynyt nettisivulle, joka laskuttaa näiden myönnöstä, älä mene lankaan, vaan hae suoraan ATO:n nettisivulta. 

Netti 

Älypuhelimella voi alkuun hoidella nettiasiat myös. Kannattaa Suomessa varmistaa, että omistaa lukitsemattoman puhelimen, eli kännyn, johon saa vaihtaa ulkomaisen SIM-kortin. Perthin keskustassa on ilmainen wifi, samoin kuin muiden suurkaupunkien keskustassa. Nettiä pääsee käyttämään myös kirjastoissa sekä nettikahviloissa ympäri keskustan, jos omaa ei jostain syystä vielä ole. Käsittääkseni myös McDonaldsien sekä Applen liikkeiden sisällä ja tuntumassa on ilmainen wifi, jos netintarve iskee eikä omassa kännyssä ole dataa jäljellä.

Laajakaistaa tarjoavat samat operaattorit kuin puhelinliittymiäkin, lisäksi on muita kilpailijoita, kuten Iinet, Dodo ja Vivid Wireless. Googlesta jälleen löytää lisää. Meillä on kohtuullisen luotettavaksi osoittautuneen Iinet-operaattorin paketti, joka maksaa $59/kk ja olisiko 100GB dataa, käytännössä rajattomasti, koska emme ehdi sitä kuukaudessa käyttää. 

Australiassa ei juurikaan ole tarjolla halpoja rajattomia nettipaketteja, eli yli viidenkympin kuukausimaksuun kannattaa varautua. Etenkin täällä Perthissä on vähemmän kilpailua kuin itärannikolla, koska kaikki operaattorit eivät toimi täällä. Operaattorilta pitää ensin ostaa reititin, ja sen jälkeen maksetaan kk-maksua.

Kannattaa huomata sekä netin että kännyn kanssa, että kaikki postpaid- eli kk-laskutussopimukset yleensä joutuu tekemään vähintään 12 kuukaudeksi ja niistä ei todellakaan pääse irti ilman 'sakkomaksua' kesken kauden. Eli kannattaa vertailla liittymät tarkkaan. Täällä on myös yleistä, että operaattorit tarjoavat lankapuhelin- ja nettikomboa, koska niin monilla vielä on lankapuhelin - eli tarkkana, ettei vahingossa maksa turhasta lankapuhelinyhteydestä. Pelkkä laajakaista on naked asdl tai broadband.

Vuokrasopimukset

Asuntoja löytää kahta reittiä: epävirallista ja virallista. Epävirallinen on puskaradio, tutuntutut ja Gumtree-nettisivu, jossa yksityiset ilmoittelevat asunnoista tai huoneista kimppakämpässä. Virallinen on vuokravälitystoimistot, jotka mainostavat netissä real estate - nettisivustoilla.

Vuokranvälittäjille kannattaa ehdottomasti soittaa kun haluaa asuntoa katsomaan, mitään esirekisteröintejä hakijaksi ei tarvita. Sähköpostikyselyihin ja nettilomakeyhteydenottoihin ei välttämättä vastata ollenkaan, vaikka yhteydenottolomake välittäjällä olisi (en tiedä miksi niitä ylläpitävät, jos eivät vastaa...). Asuntoa ei yleensä onnistu vuokraamaan etänä eli ilman että hakija itse käy paikan päällä sitä katsomassa, tai ainakin lähetä edustajaa sitä katsomaan. 

Hakijaa pyydetään vasta siinä vaiheessa tekemään paperitöitä, kun hakee tiettyä asuntoa eli ilmaisee halunsa vuokrata se. Kun hakupaperit täyttää, jo sekin on sitovaa, eli jos asuntoa ei sitten otakaan, menettää hakemusmaksun (hakemuksen täytöstä pitää usein maksaa joku kymppi tai peräti satanen). 

Kun netistä selailee asuntoja, sivusto itsessään saattaa ehdottaa/vaatia rekisteröintiä, mutta tämä ei siis ole rekisteröinti vuokranvälittäjille eikä yleensä edes heille asti päädy! Eli ei kannata erehtyä luulemaan, että on rekisteröitynyt asunnonhakijaksi, kun on vain rekisteröitynyt nettisivun käyttäjäksi. 

Vuokrasopimukset ovat erittäin sitovia ja niistä on todella vaikea päästä kesken sopimuskauden eroon, jos vuokranantaja ei suostu. Ne usein tehdään 12kk:ksi kerrallaan. Irtisanomisaika on 21 päivää asunnoissa, joissa on jatkuva vuokrasopimus (ongoing tai periodic). Sen sijaan fixed term- eli määräaikaisen vuokrasopimuksen asunnoissa, joita enemmistö on, irtisanomisaika on aika venyvä. Nimittäin: fixed term- tapauksessa vuokralainen on vastuussa vuokranmaksusta siihen päivään saakka, kunnes uusi vuokralainen alkaa maksaa vuokraa. Jos uutta ei löydy, voi joutua maksamaan alkuperäisen määräajan päättymiseen saakka. 

Itse voi jelppiä ja etsiä uuden vuokralaisen, ennenkuin irtisanoo. Aina uusi vuokralaisehdokas ei kuitenkaan kelpaa tai ei ole aikaa/mahdollisuutta etsiä uutta, jolloin voi joutua maksamaan useita ekstraviikkoja/jopa kuukausia (vaikkakin näin pitkä aika on todella harvinaista ja huonoa tuuria). Toisin sanoen kannattaa olla aika varma asunnosta ennenkuin sopimuksen allekirjoittaa. 

Kannattaa myös huomata, että vuokra yleensä ilmoitetaan viikkovuokrana, ei kk, eli summa pitää kertoa neljällä, että saa kuvan kk-kuluista. Vuokravakuuden olen saanut joka kerta mukisematta takaisin.

Asumiskulut

Joissain asunnoissa vuokra sisältää veden, sähkön ja kaasun: jos ne kuuluvat vuokraan, tämä on selkeästi ilmoitettu. Useimmiten sähkö ja kaasu pitää itse maksaa ja tehdä ko. laitosten kanssa sopimus, vesi tavanomaisimmin kuuluu vuokraan, jos joku osa on kuuluakseen.

Meillä sähkölasku on n. $20-30/kk kahdelta hengeltä (mutta olemme sähköä säästävää sorttia), kaasu max. $10/kk kahdelta hengeltä ja vesi on aina kuulunut vuokraan, eli en tiedä, paljonko se on. Samaa luokkaa oletettavasti. Netti on sen $59/kk ja se on halvimmasta päästä. Lisäksi kännykkä $30/hlö/kk. 

Sähköön etenkin voi mennä vahingossa paljon enemmän rahaa, jos on vanha tehoton jääkaappi, käyttää paljon lämmitystä/ilmastointia, pesee usein pyykkiä, suihkuvesi lämpiää sähköllä jne. Siinä voi kyllä myös hyvin säästää, kun vahtii käyttöä.

Perthin hintataso vuokramarkkinoilla

Hinnat ovat Perthissä laskeneet rajusti sitten piikkiaikojen eli v. 2011. Yleissääntönä sanoisin, että vuokrat ovat nyt hieman tai reilustikin alle Helsingin hintatason, alueesta riippuen. Mitä uudempi, siistimpi ja halutumpi kämppä ja alue, sitä hinnakkaampi, kuten kaikkialla maailmassa. Huone kimppakämpästä irtoaa hintaan $100-250/vko riippuen, onko yhdelle vai kahdelle hengelle; ja oman kaksion tai kolmion saa hintaan $300-500/vko sijainnista riippuen. Vuokravakuus normaalisti on kuukauden vuokra. 

Vuokratessa kannattaa kiinnittää huomiota, onko asunto lähellä julkista liikennettä ja mieluiten juna-asemaa, jos siis omaa autoa ei ole heti käyttää. Perthin liikennesuunnittelu on pari vuosikymmentä edistyksellisiä kaupunkeja jäljessä ja keskustaa ympäröivät moottoritiet tukkeutuvat joka päivä ruuhka-aikaan, eli jos niitä vain voi välttää, se kannattaa. 

Vakuutukset

Jotkut suomalaiset vakuutusyhtiöt tarjoavat 6kk+3kk tai 6kk+6kk matkavakuutusta (ainakin näin oli v. 2011), eli ensin otetaan normaali matkavakuutus, jota pystyy jatkamaan, kun ensimmäinen pätkä täyttyy. Kannattaa soitella firmoja läpi, keillä tällainen olisi, jos haluaa suomalaisen vakuutuksen. Itselläni oli Suomesta aikoinaan tällainen vakuutus, mitä en onneksi kertaakaan tarvinnut. Australia on erittäin turvallinen maa, mutta vahinkojahan voi sattua vaikka missä turvalinnoituksessa olisi.

Jos tänne jää pidemmäksi aikaa ja ottaa täkäläisen sairausvakuutuksen, on oltava tarkkana, kuuluuko tarjoukseen sekä hospital cover (sairaalakulut) että ancillary cover (ancillarya ovat mm. optikko, hammashoito). Suomalaiset saavat ensiapua sairaalassa kyllä ilman mitään vakuutustakin, koska Australialla ja Suomella on keskinäinen hoitosopimus. Ehkä yllättävin kulu voi syntyä ambulanssista, jota ei lasketa ensiavuksi (!) vaan se pitää itse maksaa ja kulut voivat olla tonneja. Eli kannattaa tarkistaa, että vakuutuksessa on ambulance cover. Täältä otetut vakuutukset eivät korvaa repatriation'ia eli hätäkotiinpalautusta Suomeen, koskapa ne eivät ole matkavakuutuksia.

Jos on tulossa 457-viisumilla, sen ehtona on, että työntekijällä on oltava sairausvakuutus. Yleensä työnantaja järjestää sen.

Työterveyshuoltoa täällä ei tunneta juuri ollenkaan, ja yleislääkärin vastaanottoa ei myöskään korvata vakuutuksesta vaan paikalliselta Kelalta eli Medicaresta. Suomalaiset ovat oikeutettuja Medicareen WH-viisumillakin eli myös lyhyen oleskelun aikana. Tosin jotkut toimistot saattavat kuulemma änkyröidä vastaan ja väittää, että emme ole, mutta tässä pitää yrittää vain sitkeästi pitää oikeuksistaan kiinni. Medicaren toimistojen sijainnit kortin anomista varten löytyvät jälleen googlesta. Yleislääkäri maksaa $50-80/käynti ilman Medicare-korvausta; Medicare puolestaan kattaa noin 40% hinnasta.

Näillä eväillä alkuun, lykkyä tykö!

Alla lisää Perthin kevättä ja yleisnäkymiä.

Kengurutassumetsä Kings Parkissa. Kangaroo Paws ovat suosittuja koristekasveja kukkapenkeissä, mutta niitä näkee luonnossa myös.

Lisää Kings Park'ia.

Yksi ärsyttävästi tukkeutuvista moottoritienpätkistä Kwinana Freeway'lla, etelään vievä silta keskustasta.

Kevätkukkasia.

Olisikohan jonkun sortin banksia tämä? En vielä tunnista kaikkia lajeja.

Merileijona saarellaan aurinkokylvyssä. Näitä kavereita tapaa Perthistä n. 50km etelään Rockinghamin edustan saarilla.

Penninvenyttajan opas Perthiin

Netti antaa yha odottaa itseaan, mutta edistysta on ilmassa. Nettioperaattorin liittymamiehen pitaisi tulla jo tiistaina kytkemaan meidat takaisin world wide webiin. Hienoa. Jos siis oikeasti tapahtuu ja onnistuu. Raportoin miten kay. Nyt siis yha lounastauko-bloggauksen varassa tyokoneelta ilman suomikirjaimia.

Tuli mieleeni aihe, joka saattaa kiinnostaa ja auttaa ensi kertaa Perthiin ja Australiaan tulijoita, vaikka onkin ehka itsestaanselvaa settia taalla pidempaan oleskelleille tai useammin kayneille. Eli miten saastaa rahaa, kun Working Holiday - toilla tienatut, tai lomaa varten Suomessa saastetyt pennoset haluaisi venyttaa mahdollisimman pitkalle? Muutamia omakohtaisesti hyvaksi havaitsemiani systeemeja, olkaapa hyvat.

1) Ruoka. Kaikki tietavat, etta itse kokattu on halvempaa kuin ravintolasta ostettu ruoka. Mutta. Aina ei jaksa, huvita, innosta laittaa ruokaa, ei ole ideoita ja haluaisi vahan elaakin, sen pelkan makaroninmussutuksen sijasta.

Perthin suosituin backpacker-kohde on intialainen kasvisravintola Annalakshmi, loytyy Barrack Streetin paasta Perth Bell Tower'in kupeesta, sielta laiturilta, josta lahtevat Rottnestin lautat seka jokiristeilyalukset Swan Riverille. Annalakshmin tekee suosituksi se, etta se on buffet eli ruokaa saa ottaa lautaselle niin paljon kuin kehtaa ja saa mahtumaan, mutta siita maksetaan, mita jaksetaan. Itse pitaa siis maaritella sopivaksi katsottu summa ja se maksetaan pois lahtiessa ovella.

Ruoka on vapaaehtoisten paivittain kokkaamaa ja kasittaakseni se tehdaan lahjoitusaineksista: ruuan tarjoilu on osa hindujen elamankatsomusta - pida huoli niista, jotka eivat itse pysty. Ollaksesi hyva ihminen, maksa edes muutama gold coin eli kullanvarinen kolikko (1 ja 2 dollarin kolikot pienempien helyjen sijasta). Fiksu summa olisi $5-10 valimailla, mutta tiettavasti vahemmankin on annettu, kun on nalka ja rahat tiukassa. Ruoka on hyvaa ja maisemat ovat Perthin parhaat, jos syo joelle pain antavalla parvekkeella.

Toinen halpa vaihtoehto on food courtien eli lounaskojuhallien ratsaus lounasajan jalkeen. Lounas syodaan Perthissa valilla klo 12-14, ja kahden jalkeen alkaa jo nahda lounasannoksia tarjouksessa. Paras aika metsastaa paivan ylijaamaruokaa on klo 15-16, jolloin ruoka on viela lamminta ja kohtuullisen tuoretta, ja valikoimaa on jaljella.

Esimerkiksi lampimia lounasannoksia tyylia vietnamilainen, thaimaalainen, japanilainen, filippiinilainen ym. saattaa saada hintaan $5/rasia eli lautasellinen. Sama hinta sushin kanssa. Joskus laiskana paivana ostan kotiin pari tallaista settia illalliseksi. Alkuiltapaiva on myos elakelaisten suosima ruokailuaika, varmaan osittain eri elamanrytmin takia, mutta myos naiden pistamattomien tarjousten takia.

Halvimmat ruuat saa, kuten todettua, itse kokaten. Perthin edullisimmat ruokatarpeet saa joko yksittaisilta, yksityisilta 'etnisilta'- tai tuottajatoreilta, tahi Spudshedista, joita loytyy nykyaan kolme eri puolilta Perthia, tosin ei keskustan lahelta. Keskustaa lahin Spudshed on Innaloossa, joka puolestaan on myos Ikean kotiseutu.

Eli jos on asiaa Ikeaan, samalla reissulla kannattaa tayttaa myos ruokakaapit Spudshedissa. Ketju tuottaa suurimman osan tuotteistaan joko itse tai sopimusviljelijoilla, ja vaikkapa kilo tomaatteja irtoaa hintaan $1.50, kun Colesissa ja Woolsworthissa (paikalliset K- ja S-market) samasta saa pulittaa $4-6/kg. Spudshedin juju on siina, etta sielta ei saa ihan kaikkea haluamaansa, vaan joutuu joko tyytymaan kauden tuotteisiin ja mita sattuu olemaan tarjolla, tai shoppaamaan osan tarpeista muualta.

Itarannikolta loytyy enemman kilpailua ruokamarket-puolella kuin Perthissa: taalla ruokakauppoja on vain mainitut Coles, Woollies, IGA (kuin Spar tms.) seka se Spudshed, ja muutamia yksittaisia pienia useimmiten aasialaisten pyorittamia puoteja.

2) Liikkuminen. Perthissa on mahtava ilmasto pyorailyyn, mutta koska kaupunkirakenne on teksasinmalliin levallaan (eli kaikki on kaukana kaikesta), pyoraily on vasta viime aikoina alkanut lyoda lapi ja erillisia pyorateita on alettu rakentaa. Tanne tulijan kannattaa majoittua lahelle juna-asemaa ja/tai hankkia pyora ensihataan. Pyoria, kuten mita tahansa muutakin kamaa, saa Gumtree- osto- ja myynti-nettisivulta.

Bussit Perthissa eivat ole maailman luotettavimmasta paasta, eli ne saattavat myohastella vartinkin per linja, tai jopa jattaa kokonaan tulematta joinain paivina. Bussireitit myos kiertelevat kaikki tuhannet lahiot ennen paamaaraan saapumistaan, eli 10 minuutin automatka tai 20 minuutin pyoramatka vie helposti puoli tuntia tai kolme varttia bussilla.

Juna sen sijaan toimii hyvin - ainakin siella, minne se kulkee, koska lahijunareitit eivat kata lahellekaan koko Perthin metropolia, etenkaan uudempia asuinalueita. Perthilaiset tykkaavat urputtaa junista ja nyrpistella niille nenaa (kaikenlaista riffraffia niissa junissakin kulkee), mutta itsellani ei ole yhtaan huonoa tai pelottavaa kokemusta junista. Ne ovat 99% ajasta ajoissa ja niissa on tungoksen aavistus pelkastaan ruuhka-aikaan. Jos pystyy valttamaan tyomatka-aikoja, juniin mahtuu aina istumaan.

Junat ja bussit ovat ilmaisia Perthin keskusta-alueella nimeltaan Free Transit Zone. Jos olet aikeissa matkustaa tanne, googlaa tuo zone saadaksesi kasityksen, mihin asti se ulottuu. TransPerthin toimistosta rautatieasemalta seka nettisivulta saa myos alueen kartan.

Liikkuminen kannattaa laskea mukaan vuokraan tai majoituksen hintaan. Jos tarvitsee bussia tai junaa jatkuvasti, saattaa olla kannattavampaa majoittua Free Transit Zonella kuin maksaa joukkoliikenteesta joka paiva. Juna/bussi yhteen suuntaan maksaa n. $2.50 jo neljan kilometrin matkalla, ja hinta nousee etaisyyksien noustessa. Kalleimmillaan lahijuna maksaa noin kympin suunta, mutta silla paaseekin sitten kaukaisimpiin lahioihin 60 km paahan keskustasta.

Pidempaan oleskeluun Perthissa - seka pidemmille paivaretkille ym. reissaamiseen - tarvitsee lahes pakosti auton. Moniin WH-tyopaikkoihin (raksa ym. ruumiilliset tyot, joissa joutuu kuljettamaan tyokaluja mukana) auto on aaneenlausuttu tai -lausumaton edellytys. Mutta jos autoa tarvitsee vain satunnaisesti, auton vuokra tulee halvemmaksi kuin oman ostaminen, etenkin, jos rahat riittaisivat vain jatkuvasti hajoilevaan ja korjautettavaan tonnin ruppanaan. Auton rekisterissa pitaminen maksaa n. $50 per kuukausi, joka on laskettava hintaan mukaan.

Bayswater-vuokraamo esimerkiksi tarjoaa $25/paiva vuokrahintoja, jos autoa vuokraa pidempaan kuin pari paivaa kerrallaan. Bensat eivat kuulu hintaan. Etenkin useammalle hengelle jaettuna autovuokra saattaa olla reilusti halvempi kuin maksaa vaikkapa ohjatusta paivaretkesta, busseista, junista tms.

Uber on ilmeisesti nyt kovassa nosteessa ympari Australiaa ja kilpailee kalliiden taksien kanssa menestyksella. Itse en ole palvelua viela testannut, eli en osaa mainintaa enempaa kommentoida. Taksit ovat Perthissa olleet suorastaan vitsi, koska ne eivat laheskaan aina tulleet, vaikka oli tilattu, tai tulivat jopa puoli tuntia myohassa. Kaivosbuumin ollessa kuumimmillaan oli aivan yleista, etta joku nappaa soittamasi taksin nenasi edesta, koska on kiire lentokentalle kaivoslennolle.

Nykyaan tilanne on parempi, mutta taksit eivat ole kauttaaltaan petranneet palveluluotettavuudessa saati hintakilpailussa. Esimerkiksi keskustasta lentokentalle paasy maksaa taksilla mita tahansa valilta $30-45, ja matkaa kuitenkin on vain 15 km ja matka-aika alle 20 minuuttia.

3) Elamykset ja aktiviteetit. Koska itse saan hyvan mielen pitkaksi aikaa loytaessani hyvan tarjouksen, skannaan saannollisesti Scoopon- ja Groupon-nettisivuja ale-elamyksia hankkiakseni. Nama ovat hyvia lahteita etenkin off-season eli turistikauden ulkopuolisten diilien bongaukseen.

Delfiinisukellus, valasristeily tms. saattaa irrota jopa murto-osahintaan siita, mita se kuumimpaan turistiaikaan maksaisi. Kavimme esimerkiksi askettain delfiininkatseluristeilylla, joka kesti tunnin ja maksoi $10/hlö, kun sesonkiaikaan hinta olisi jopa viisinkertainen.

Sivustoilta loytaa valilla myos hyvia paasylipputarjouksia seka aamiais-, lounas-, tai illallispaketteja puoleen hintaan normaalista. Toisena esimerkkina ostin meille aamiaisen persialaisravintolassa muuttoviikonlopulle, jotta kaiken hassakan keskella ei tarvitse itkea sita, miten unohtui ostaa aahtoleipaa ja kahvipurkki on hukassa. Reilu keko maukasta aamupalaa kahvin kera maksoi sekin $10/hlö diilikupongilla, kun se olisi normaalisti maksanut kaksi kymppia per purukalusto.

Varoituksen sanana kuitenkin. Osa tarjouksista on rajusti liioiteltuja, eli sita OVH-hintaa on reiluin keuhkoin puhallettu ylospain -50% tarjousta varten.

Toisin sanoen monet tarjoukset - etenkin pakettimatkat - ovat itse asiassa normaalihintaisia, mutta niihin on vain latkaisty kirkuva puoleen hintaan - tarra. Pitaa siis ennakkoon tietaa, mita mikakin tavallisesti maksaa ja mika kuulostaa oikeasti edulliselta. Osa paikoista puolestaan alkaa mainostaa Scooponissa ym. vasta siina vaiheessa, kun ne ovat jo konkurssin partaalla huonon palvelun, huonon laadun tai vastaavien takia: palvelun voi siis saada tarjouksesta halvalla, mutta siita ei silti saa rahalle todellista vastinetta. Eli riskinottokykya joutuu venyttelemaan Scoopon-seikkailuissa!

Perthissa tapahtuu myos paljon kaikenlaista ilmaista tai edullista huvia etenkin kesaaikaan.

Weekend Notes on nettisivu, jonne listataan seka maksullisia etta maksuttomia tapahtumia. Etenkin vasta saapuneen kannattaa liittya myos kaikille mahdollisille postituslistoille, kuten Meetup-ryhmiin.

En itse erityisemmin innostunut Meetupeista sinallaan, koska joko ihmiset eivat olleet kovin innokkaita tutustumaan kaveripohjalta tai sitten ottivat lahestymisyritykseni iskuyrityksina (mita ryhmissa myos harrastetaan). Mutta Meetup-ryhmat meilaavat jatkuvasti uusista tapahtumista, joihin voi saamiensa vinkkien pohjalta suunnistaa itsekseen tai omalla kaveriporukalla, jarjestetyn nettiryhmatapaamisen sijasta.

Australiassa moni huvitus tapahtuu ulkoilmassa, eli piknikkeja, bbq-tuokioita ynna muita on helppo jarjestaa, koska hyvinhoidettuja puistoja on joka kulmalla ja niissa on useimmiten grillit ja wc:t tarjolla ajanviettoa tukemaan. Urheiluporukoita, holkkaseuraa ym. loytaa niitakin Gumtreesta ja ihan googlaamalla.

Weekendnotes.com/perth tarjoilee ilmaista tai puoli-ilmaista tekemista joka viikonlopulle.

Australiaan töihin - viisumit

Blogini luetuin teksti on Australiaan töihin - perusfaktat ABC, jonka kirjoitin v. 2012. Koska työnhaku Australiassa ei voi alkaa ennen oikeanlaista viisumia, päivitän tähän viisumitietoutta nykypäivään. Kyllä täällä toiveikkaita pyörii turistiviisumillakin töitä etsimässä, mutta silloin on töissä laittomasti, tienaa alle minimipalkan, ei ole minkään työlakien suojissa ja jos kiinni jää, on työnantajalle luvassa paksua sakkoa ja itselle mahdollisesti karkotus. Eli viisumi ensin, sitten työt.

Listalta puuttuu opiskelijaviisumi, jolla silläkin saa tehdä töitä rajoitetusti lukukausien aikana ja rajoittamattomasti koulujen virallisina loma-aikoina. Opiskelijaviisumin haussa yleensä neuvoo oma oppilaitos. Opiskelupaikkaa pitää ensin hakea ja se myös saada ja vastaanottaa (maksaa lukukausimaksu) ennen mahdollisuutta saada viisumi.

WH eli Working Holiday. Tästä kirjoitetaan sekä Dundernewsissä että Facebookissa jatkuvasti, mutta kertaus lie paikallaan, koska aina näköjään samat kysymykset palstoilla pyörivät. Olennainen tieto on, että WH on työ- ja lomailulupa Australiassa ja sen saa ihan vain nettilomakkeen täyttämällä, kunhan on anomishetkellä 18-31-vuotias (tosin matkailuhistoriastasi riippuen saatat joutua käymään lääkärintarkastuksessa ennen myöntöä). Sillä saa tehdä enintään 6kk töitä samalle työnantajalle, jonka jälkeen joutuu vaihtamaan työpaikkaa tai viisumia.

WH on aussien silmissä hedelmänpoiminta- ja au pair - viisumi, mutta sillä saa tehdä mitä tahansa muutakin työtä laillisesti, jos työnantaja uskoo kykyihisi ja palkkaa aikarajoituksesta huolimatta. Tämä vakuuttelupuoli on se hankala, eli saada työnantajat uskomaan, että kannattaa valita sinut eikä joku pysyvästi maassa oleva. Siksipä WH:lla on helpompi saada töitä aloilta, joilla on tiuha vaihtuvuus, kuten kahviloista ja ravintoloista, joskus rakennuksilta.

Lyhytaikaisen työntekijän kiusa on, että moniin ammatteihin Australiassa tarvitaan erilaisia pätevyystodistuksia, mahdollisesti lisenssi tai rekisteröinti (sähkö- ja putkimiehet, terveydenhoitoala, laki) tai vähintään tickets eli "passeja" (anniskelupassi, moottorisahapassi, raksatyöpassi eli White Card). Jos ei näitä ole, monet ovet pysyvät kiinni.

WH:lle voi hakea vuoden pidennystä eli ns. kakkosvuoden WH:n, jos ensimmäisen vuoden aikana tekee yhteensä 88 täyttä työpäivää (min. 7h) tietyillä maaseutualueilla tietyissä rajatuissa ammateissa, kuten kalastus, kaivosala, maatilatyöt, rakennustyöt. Au pair-, viinitilan myyjä-, kaivosleirin kokki-, ym. työt eivät ristiriitaisesti kelpaa kakkos-WH:n saantiin. Alue- ja ammattiehdot löytyvät Immin eli Maahanmuuttoviraston sivuilta.

Ensimmäisen vuoden työt (joita ei ole siis rajattu) löytää esimerkiksi Gumtree-nettisivulta, suoraan liikkeistä kyselemällä, kauppojen ikkunoista "employees wanted" lappuja syynäten sekä puskaradion kautta. Kakkosvuoden työt nekin löytää Gumtreesta ja puskaradion kautta, mutta kannattaa olla varuillaan Gumtree-mainosten kanssa. Kuten muutenkin elämässä, missään tapauksessa ei pidä maksaa rahaa jollekulle tuntemattomalle, joka lupaa netitse farmipaikkaa. Pahimmillaan rahat nimittäin katoavat ja farmia ei ole olemassakaan.

Työnantajan sponsoroima viisumi. Näitä viisumeita on kahta lajia: väliaikaisia ja pysyviä. Väliaikaisista tunnetuin on 457, jolla saa tehdä töitä enintään neljä vuotta. Myös työntantajaa saa tänä aikana vaihtaa, kunhan pysyy samalla alalla ja uusi työnantaja suostuu ottamaan sponssivastuun itselleen eli tekee paperitöitä Immin suuntaan. 457:n ehtoja on tiukennettu sitten oman tännemuuttoni, ja nykyään työnantajan täytyy todistaa Immille, että vapaaseen paikkaan ei löytynyt ketään aussia ennen ulkkarin palkkaamista. Tämä on tosin helppo feikata, koska todistus on esim. Gumtree-mainos vapaasta työpaikasta sekä firman oma ilmoitus, ettei hakijoissa ollut sopivia ausseja.

Työantajaviisumin saadaksesi tarvitset ensin työnantajan, joka suostuu sponssaamaan. Sponsorointi tarkoittaa paperisotaa sekä työnantajan että työntekijän puolelta - kummallakin oma hakuprosessinsa -, ja moni pikkufirma välttelee paperitöitä kuin ruttoa niiden aikaavievyyden takia. Tämä ei kuitenkaan estä firmoja lupailemasta sponssia, eli saatat WH:lla ollessasi kuulla, että "tottakai me sponsoroidaan sinut kun viisumisi päättyy!".

Innostut, alat keräämään papereita, kyselet pomolta, missä vaiheessa paperityöt ovat, aina vastaukseksi tulee no worries. Kunnes se päivä koittaa kun WH loppuu ja mitään sponssia ei ole käynnistetty, sori, ei joudettu sittenkään, kiitos ja hyvästi, ei muistella pahalla. Näitä sattumuksia olen tähän mennessä nähnyt puolen tusinaa, eli vaikka rehellisiäkin työnantajia on, pikkufirmoilla näyttää olevan tapana lupailla kuuta taivaalta - mitä ei sitten täytetä.

Jos kuitenkin luotettava työnantaja löytyy, ehdoton lähtökohta sekä 457:ssa että työnantajan sponsoroimassa pysyvässä oleskeluluvassa (kuten 186) on, että sinulle sponsoroitavalle löytyy oikea ammattikoodi ANZSCO-listasta (Australian and New Zealand Standard Classification of Occupations) ja sama ammatti on  CSOL- tai SOL-listalla ([Consolidated] Skilled Occupations List).

Huom. CSOL ja SOL ovat kaksi eri listaa, CSOLilla on enemmän ammatteja. Listoja käytetään eri viisumityyppeihin, joten varmista omaan viisumisi liittyvä lista Immin sivuilta.

Rautalangasta vääntäen sinut voidaan sponsoroida vain, jos kyseinen ammatti on määritelty työvoimapula-alaksi. Näitä kahta listaa, ANZSCOa ja SOLia, täytyy lukea rinta rinnan, koska joillain ammateilla on ihmeellinen nimi koodilistalla. Itse esimerkiksi aikoinaan sain pysyvän viisumini Social Professional Nec - tittelillä, josta ei mistään kohti arvaisi, että historioitsijaahan se tarkoittaa. Huomioi myös, että ammatin, johon sponsoroidaan, tulee olla sama kuin mitä tulet tekemäänkin. Eli et voi hakea sponsorointia kampaajana koska kampaajan tutkinto, ja sitten työskennellä kokkina.

Jos ammatillesi löytyy järkevä ANZSCO-koodi ja sama ammatti on SOLilla, sitten vain hakemusta vääntämään. 457:aa varten ei aina tarvita skills assessmentia eli pätevyyden todistamista, mutta koulutus- ja työtodistukset kylläkin. Joihinkin ammatteihin 457:aa hakiessa ei tarvita edes tutkintotodistusta, pelkkä työkokemus riittää, jos sitä on yli viisi vuotta. Jos Suomessa pohdiskelet mitään työviisumia Aussilaan, ala hyvissä ajoin kerätä mappia, jossa ovat kaikki suorittamasi tutkinnot (ammattikoulu, AMK, yliopisto, muut) sekä kaikki mahdolliset todistukset palkkatyöstä eli palkkakuitit, verotodistukset, työsopimukset... pelkkä työtodistus ei tule riittämään.

186-viisumi eli pysyvä oleskelulupa vaatii astetta enemmän yritystä, sillä sitä ei saa ilman pahamaineista skills assessment'ia eli virallista pätevyysarviointia. Sen suorittaa jokin ammattiliittomainen taho; joka ammatille on oma järjestönsä ja heillä on näköjään täysin vapaat kädet sen suhteen, miten pätevyys arvioidaan. Sairaanhoitajien arviointiprosessi etenkin on täysin vapaa sotatanner, jossa liitto hyppyyttää ja laskuttaa miten sattuu - näin näyttää ulkopuolisen silmiin kaverisairaanhoitajia kuunneltuani.

Mutta muuallakin osataan. Autan parhaillaan E:n keskimmäistä veljeä trade recognition - eli pätevyystodistusprosessissa ja hänen kohdallaan ensimmäinen tenkkapoo tuli jo siinä, mikä taho arvioinnin suorittaa. Jos olet metallikonetyöntekijä ja sinulla on Kiinan, Filippiinien, Etelä-Afrikan, Irlannin tai Iso-Britannian passi, arvioiva taho on tietty. Jos olet mistä tahansa muusta maasta, taho on toinen. Ja kappas vaan, ykkösryhmän maille prosessi on sekä yksityiskohtaisempi, pidempi että kalliimpi kuin kellekään muille.

Ykkösryhmäläisiltä vaaditaan työ- ja tutkintotodistukset, jonka jälkeen pidetään puhelinhaastattelu, jonka jälkeen on mahdollisesti vielä näyttökoe. Kakkosryhmäläisiltä tarkistetaan vain todistukset. Prosessilla hintaeroa pahimmillaan 1000-2000 dollaria. E:n perheellä kaikilla on sekä Ranskan että Iso-Britannian passit Madame E:n sukujuurista johtuen ja ehdin jo säikähtää, että joudutaan menemään tuota turkasen kallista reittiä pitkin. Onneksi sain kyselyyni vastauksen, että kaksoiskansalaiset saavat itse valita, kumpaa prosessia käyttävät, eli halvempaan ja helpompaan suuntaan tottakai!

186-viisumiin, kuten pysyviin oleskelulupiin aina, kuuluu myös englanninkielen tasotodistus eli joko kansalaisuus maasta, jossa englanti on virallinen kieli (kuten juuri Iso-Britannia), tai IELTS-tasokoe. Kaikki nämä vaiheet tietysti maksavat rahaa ja vievät aikaa, eli kun viisumisotaan lähtee niin kannattaa varautua pitkään viivytystaisteluun ja rahan vuotamiseen lompakosta kuin seulasta.

Sekä 457 että 186 ovat kaksiportaisia hakuprosesseja, eli työnantajasi täytyy ensin anoa sponsorointilupaa Immistä paksun hakemuksen kanssa, jossa mm. palkkauksesi tarve perustellaan business casen kanssa. Kun firma saa sponsorointiluvan, alkaa oma hakemusvaiheesi, jossa syydät Immiin papereita kuten henkilöllisyystodistuksia (passi, syntymätodistus ym.), työ- ja tutkintotodistuksia, palkkakuitteja, IELTS-testin tulokset ja lopulta myös terveystarkastuspaperit ja rikosrekisteriotteet.

457 on ehdottomasti helpompi tapaus, sillä siihen ei aina vaadita IELTSiä eikä terveystarkastusta, sitä skills assessmentia eikä myöskään pistetestin läpäisyä. Pysyviä oleskelulupia varten sinut pisteytetään tiettyjen ominaisuuksiesi osalta, eli koulutus, työkokemus, ikä, kielitaito. Lisäksi on oltava terve ja nuhteeton (ei huolestuttavaa pitkäaikaissairautta tai rikosrekisteriä). Pisteet voi laskea laskurilla Immin sivuilla sen viisumin sivulta, mitä aikoo hakea.

Ilman työnantajaa haettavat pysyvät viisumit. Näitä on kahta lajia, osavaltion sponsoroima 190 ja ihan itsenäinen 189.

Kumpikin näistä toimii aivan samalla periaatteella kuin työnantajankin sponsoroima pysyvä oleskelulupa, eli täytyy läpäistä pistetesti ja sama paperinippu vaaditaan hakijalta (tutkinto, työkokemusta, pätevyysarviointi, IELTS jne.). Et vain tarvitse tuota työnantajavaihetta mukaan. Mikseivät kaikki sitten hae itsenäisiä viisumeita? Koska pistetesti. Pistetestin läpäisyyn ilman sitä työnantajan mukanaoloa eivät riitä kaikilla pojot.

Omasta mielestäni osavaltion sponssaama viisumi on mutkattomin, sillä jos osavaltio suostuu "kutsumaan" sinut viisuminhakijaksi (tämä kasvattaa pistesaldoasi), et tarvitse työnantajaa leikkiin mukaan ja viisumin saa parissa kuukaudessa, jos kaikki paperit ovat rivissä ja on tuuria matkassa.

Osavaltion sponsorointi ei tarkoita mitään rahallista eikä itse asiassa mitään muuta kuin osavaltion vastausta nettihakemukseesi, että okei saat hakea viisumia tulla meille asumaan - se on siis viisuminhakukutsu, jonka saat sekä sinä että Immi. Näin Immi (viisumin myöntävä taho) osaa priorisoida hakemuksesi.

Osavaltiot myöntävät kutsuja sen perusteella, minkä alan ihmisiä he katsovat tarvitsevansa. Eri osavaltioilla on eri työvoimapulalistat, kannattaa tutkia osavaltioiden nettisivuja. Täysin itsenäisen viisumin ero on siinä, että et tarvitse tätä osavaltion lupaa, mutta hakemustasi ei välttämättä oteta yhtä äkkiä käsittelyyn ja tarvitset enemmän pisteitä pistetestin läpäisyyn kuin osavaltion kutsuma hakija.

Ilman työnantajaa haettavien viisumeiden ehdoton etu on, että ammatin, jolla haet viisumia ja ammatin, jota oikeasti tulet Australiassa tekemään, ei tarvitse olla sama. Kuten sanottua, itse sain viisumin professionaalina historiantutkijana, mutten ole alalla päivääkään työskennellyt Australiassa. Immin logiikka on, että jos olet niin vahva ammattilainen, että saat joko reilusti enemmän pisteitä kuin muut, tai osavaltio asiakseen sinut kutsuu, työllistyt varmasti jonnekin.

Teoriassa osavaltioviisumissa on ehto, että sinun tulisi asua ensimmäiset muutamat vuodet (2-4 osavaltiosta riippuen) siinä osavaltiossa, josta kutsun sait. Käytännössä tätä ei kuitenkaan kukaan valvo, ja kun itse menin ilmoittautumaan osavaltion toimistoon viisumin saatuani, jotta 'asukkuuskello' voitaisiin käynnistää, en ole ällistyneempää virkailijaa nähnyt. "Mitä sä täällä teet, sullahan on jo se viisumi, ei  me haluta susta enää tietää?" oli vastauksen tyyppi.

Kaikki muut viisumit paitsi WH yltävät myös perheenjäseniin, eli saat tuoda maahan puolison ja lapsia, joita koskevat samat säännöt kuin sinua - jos saat tehdä töitä ja opiskella, hekin saavat tehdä töitä ja opiskella. Parilliselle tai perheelliselle viisumi siis toimii periaatteella kaksi tai enemmän yhden hinnalla, sillä vain päähakijan täytyy maksaa ja toimittaa kaikki vaaditut paperit. Muilta vaaditaan muistaakseni vain henkilötietoja, terveystarkastus ja rikosrekisteriote, ennenkuin päästetään maahan mellastamaan.

Aijuu, lista ei käsitellyt lainkaan parisuhdeviisumeita, jota niitäkin Australiaan saa, jos siippa on täkäläinen. Koska itse en ole tällaista hakenut, on valitettavasti osaa asiassa auttaa.

Viisumi taskuun ja Perthin elämänmenoon mukaan.

Selviytymisopas Perth, osa 3 - Viisumit

Vihdoinkin viisumeihin. Australiaan menevään koneeseen ei pääse kyytiin, jos ei ole check innissä näyttää viisumia (paitsi tietysti jos on vain läpikulkumatkalla). Viisumi on siitä rasittava puheenaihe, että viisumien säännöt ja hakuehdot muuttuvat parin vuoden välein. Eli jos on alkanut suunnitella tänne muuttoa viime vuonna, kannattaa käydä joka asia läpi hartaudella ennen lähtöä, jotta on perillä viimeisimmistä käänteistä.

Ajantasaiset viisumitiedot saa maahanmuuttovirasto Immistä (Australian Immigration and Border Protection), immi.gov.au . Itse luin sivuja läpi ainakin tusinan kertaa aikoinaan, sillä tietoa on niin paljon, kaikkea ei heti ymmärrä, ja ymmärryksen puutteesta seurasi, että muistin selvästi jonkun jutun olleen tavalla A eilen ja seuraavana päivänä tarkistaessa se olikin tavalla B... eli varmistuksen varmistuksen varmistus on paikallaan!

Aloitetaan ainoista helposti saatavista viisumeista: turistiviisumi, Working Holiday (WH)-viisumi ja opiskelijaviisumi.

Turistiviisumi
Hinta: 3kk Evisitor ja ETA-turistiviisumi – ilmainen; 12kk Visitor-turistiviisumi 250 euroa.

Lomailuun tarvitaan turistiviisumi. Sitä haetaan nettilomakkeella ja sen saa melkein saman tien sähköpostiin. Olin unohtanut infota veljeäni, että lyhyellekin lomalle täällä tarvitsee viisumin ja ilman sitä ei pääse koneeseen, joten velipoika joutui hommaamaan viisumin Helsinki-Vantaan lentokentän check-innissä. Onnistui lentokenttävirkailijan avuliaisuuden ansiosta, mutta suosittelisin silti pidempää varoaikaa!

Turistiviisumeja on kolmea sorttia, joskaan itselleni ei aukea, mitä eroa kahdella ensimmäisellä kategorialla on: viisumi on voimassa 12kk mutta kummallakin saa maassa olla kerrallaan enintään 3kk. Eli käytännössä Australiassa saa näillä viisumeilla palloilla vuoden, jos vain matkustaa vaikka Balilla käymään aina kolmen kuukauden välein.

Kolmas turistiviisumikategoria myöntää Australiassa-olo-oikeutta kerrallaan 3kk, 6kk tai 12kk, hakemuksesta riippuen. Hakemuksessa pitää todistaa, että on varaa elättää itsensä (tai Australiassa on sukulainen, joka elättää) koko oleskeluajan, ja että on vankka aikomus palata kotimaahan Australian-vierailun jälkeen. Tätä viisumia käyttänyt ystävä joutui esittämään suomalaiselta työnantajalta takuun, että työpaikka on Suomessa olemassa vielä vuoden päästä (eli on syy palata Suomeen).

Turistiviisumi on nimensä mukaisesti lomailua varten. Sillä ei saa tehdä töitä australialaiselle työnantajalle eikä tienata täältä palkkaa, ei edes toiminimellä. Tarinoiden mukaan maahantuloportilla saatetaan ottaa tarkempaan syyniin, jos matkalaukustasi löytyy ansioluettelonippu tai muita todisteita, että matka on työnhakua, ei lomailua varten. Eli vaikka työpaikan katseskeleminen lomailun ohessa ei sinänsä ole laitonta, on se hivenen harmaata aluetta.

Freelancer-työ turistiviisumilla

Yritin etsiä tietoa tilanteesta, jossa Australian-lomailija tekee Suomeen töitä etänä tai freelancerina – onko laillista vai ei. Omasta mielestäni tätä ei turistiviisumi estä, koska ei pitäisi olla Australian viranomaisten ongelma, jos joku haluaa vastailla työsähköposteihin tai kirjoittaa artikkeleita suomalaisasiakkaalle Intian Valtameren rannalla.

En kuitenkaan löytänyt aiheesta mitään virallista tietolähdettä, ja nettikeskustelujen mielipiteet menevät täysin ristiin: toisten mielestä freelancer-työ turistiviisumilla on tietenkin sallittua, toisten mielestä se ei taatusti ole sallittua. Oma tulkintani asiasta on, että niin kauan kuin freelancer ei tee töitä australialaisille asiakkaille ja saa palkan muussa valuutassa kuin australian dollareissa, työ on laillista. Mutta kannattaa tsekata Immistä suoraan itse eikä uskoa tähän mututuntumaan!

Working Holiday
Hinta: 310 euroa.

Ainoa helppo väylä täkäläisille työmarkkinoille on Working Holiday- eli WH-viisumi, jonka hakemisen yläikäraja on 31 vuotta. Sen saa myöskin helposti sähköpostiin lähes saman tien. Aikaa saapua Australiaan on 12kk viisumin myöntöhetkestä, ja viisumi alkaa raksuttaa sillä minuutilla, kun passisi on leimattu Australian maahantuloportilla.

Toisin sanoen jos haet viisumia päivää ennen 31v - synttäreitä, voit vielä odotella Suomen kamaralla 12kk ja saapua Australiaan paria päivää ennen 32v -synttäreitä, ja viisumi astuu voimaan tuosta maahantulohetkestä. Itse en kylläkään uskaltanut riskeerata noin viime tippaan vaan lähdin ennen kolmeakymppiä liikkeelle!

Kannattaa huomioida, että jos olet jo hakenut WH-viisumin, mutta haluat ensin reissata muualla ja pysähdyt Australiassa vain muutaman päivän, WH kannattaa yrittää perua Immin kautta ja tulla pelkällä turistiviisumilla. Nimittäin, jos sinulle on myönnetty WH, se läpsähtää automaattisesti voimaan sillä hetkellä, kun passisi leimataan Australiassa.

Jos haluat ensin kierrellä Aasiassa ja tulla vasta kuukausien päästä Australiaan töihin, voi WH:stasi olla kulunut iso pala ihan pelkän Australian läpikulun takia! WH-viisumia ei voi kuitenkaan perumisen avulla myöhentää niin, että saisit lisäaikaa tuohon 31v-sääntöön.

Suuri osa WH:ta miettivistä varmaan tietää säännöt, mutta kerrataan vielä. WH on voimassa 12kk, jonka aikana Australiassa saa tehdä töitä enintään 6kk samalle työnantajalle, tai opiskella enintään 4kk yhteensä. Jos siis vaihdat työnantajaa 6kk jälkeen, saat tehdä kaksi puolen vuoden täysipäiväistä pätkää. Tai vaihtoehtoisesti voi hyppiä hommasta toiseen siellä ja täällä, kuten useimmat backpackerit tekevät reissaamisen lomassa.

WH on täysin käypäinen työlupa eli sillä saa tehdä minkälaisia töitä vaan, vaikka lääkärinä tai lakimiehenä, jos täkäläiset rekisteröinnit ja luvat ovat kunnossa [vaatii paljon paperisotaa, maksuja ja mahdollisesti paikallisia kursseja, toim.huom.]. WH:lla on banaaninpoimijaviisumin maine siksi, että työnantajat eivät välttämättä halua palkata ja perehdyttää vaativaan tehtävään WH:laista, koska tämän on pakko lopettaa työnteko jo puolen vuoden päästä.

On asia erikseen, jos työ on lähtökohtaisesti projekti (vaikkapa talonrakennusta), vaihtuvuus alalla on muutenkin kova eli kukaan muukaan ei pysy hommassa vuositolkulla, tai alalla on niin kova työvoimapula, että puolikin vuotta työntekoa on työnantajan kannalta parempi kuin ei työntekoa ollenkaan.

Kannattaa huomioida, että WH-viisumi on Immin kirjoissa tarkoitettu ”lomailua rahoittavan väliaikaistyön tekemiseen”, eli vaikka sillä saa tehdä täysipäivästä työtä, ei urasuunnitelmia kannata turhaan maahantuloportilla julistaa. Etenkin Australian outbackin eli syrjäseutujen bisnekset pyörivät paljolti reppureissaajien varassa, ja sinne heidän myös oletetaan suuntaavan. Myös WA:n lounaiskolkan viininviljelyalueen Margaret Riverin jotakuinkin jokainen ravintola, pubi ja viinitila näyttää pysyvän käynnissä eurooppalaisten opiskelijoiden tarjoaman väliaikaistyövoiman turvin.

WH:lla tullaan tänne kahdesta syystä. Joko ensiaskeleena täkäläistä uranrakennusta varten – jalka oven väliin jonnekin ja siitä puoliväkisin kampeamaan kohti pysyvämpää viisumia ja pidempää täällä oleskelua. Tai sitten viettämään välivuotta oman kotimaan arkielämästä; reissaamaan, surffaamaan, bilettämään, valokuvaamaan, fiilistelemään, kokemaan uusia asioita ja lomailemaan täysin rinnoin, mitä on pieni pakko rahoittaa työnteolla siellä täällä.

WH-viisumille voi saada vuoden jatkoajan eli ns. kakkos-WH:n, jos tuon ensimmäisen vuoden aikana tekee vähintään 88 päivää töitä Australian syrjäseuduilla. Lista hyväksytyistä töistä (pääasiassa kalastus-, maatalous-, rakennus-, tai kaivosalalta) ja hyväksytyistä työntekoseuduista löytyy googlaamalla Immin sivuilta.

Huomasin Immin sivuilta raportista, että Suomi on 16. yleisin maa, josta tänne tullaan WH:lla! Suomesta tuli viime vuonna lähes 1300 WH:laista Australian taloutta paikkaamaan. Ajatella, viiden miljoonan minivaltio maailman mittakaavassa, ja sieltä pusketaan melkein top kymppiin Aussilaan-tulijoiden listalla.

Eniten populaa eli kymmeniätuhansia WH:laisia kerrallaan tulee Iso-Britanniasta, Taiwanista, Hong Kongista ja Etelä-Koreasta, mutta Saksa, Ranska, Irlanti ja Italia ovat aivan kannoilla. Kaikki Pohjoismaat Islantia lukuunottamatta ovat myös top 20-listalla. Amerikkalaisia pyörii täällä enemmän kuin suomalaisia WH:laisia, mutta heillä on alla eri viisumi, nimeltään Work & Holiday, jolla on hieman eri ehdot.

Jostain kumman syystä ruotsalaiset WH:laiset näyttävät jäävän tänne kakkosvuodeksi yleisemmin kuin suomalaiset, sillä viime vuonna kakkos-WH:n sai lähes 400 ruotsalaista mutta vain sata suomalaista. Raportin mukaan 99% ykkös-WH:n hakijoista saa viisumin, mutta kakkosvuoden WH:n saa vain alle 95%.

Hylätyissä hakemuksissa on mukana vedätyksiä, sillä kakkosviisumia yritetään joskus saada mm. väärennetyillä työtodistuksilla. Immi saattaa kysyä kakkosvuoden viisumihakemusta harkitessaan mm. pankkitiliotteita tai kuitteja todisteiksi, että hakija on oleskellut väittämällään seudulla vaaditut 3kk (jonka voi kerätä kasaan pienemmissä pätkissä). Jos ei lompakosta löydy yhtään todistetta, että on asunut neljäsosan vuodesta Woop Woopin pikkukylässä, läpimeno vaikeutuu selvästi.

Opiskelijaviisumi
Hinta: 395 euroa.

Myöskin opiskelijaviisumin saa helposti, viikon-parin sisällä hakemuksesta, jos on todistettavasti kirjautunut australialaiseen opinahjoon, eli on maksanut lukukausimaksun. Tämä väylä on monelle yleisin tapa tulla tai jäädä maahan. Opiskelijaviisumilla saa työskennellä 20h/vko lukukausien aikana, ja koulujen virallisina loma-aikoina niin paljon kuin haluaa.

Australia meni kuitenkin vaikeuttamaan tätä porttia vuoden alusta lukien, sillä TAFE:n eli täkäläisen ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistelmä jopa triplasi lukukausimaksunsa. TAFE:t ovat osavaltioiden omistuksessa ja hinnat vaihtelevat alasta, kurssista ja osavaltiosta riippuen, mutta nykyään TAFE-kurssien ja yliopisto-opiskelun hinta on lähes sama, joillain aloilla jopa kalliimpi TAFE:ssa.

TAFE oli ennen varteenotettava vaihtoehto opiskeluun 1000-3000 dollarin hintaisilla lukukausillaan (lukukausia on tietääkseni 4-5 per vuosi). Kun yliopistossa puolestaan yhden lukuvuoden hinta lähtee 20 000 dollarista alasta riippuen, koko lukuvuosi tuli TAFEssa halvemmaksi. Nyt TAFEissa opiskelun hinta näyttää pyörivän haarukassa 3000-5000/lukukausi eli 12 000-20 000 per vuosi. Ei halpaa, jos se nyt halpaa koskaan olikaan.

TAFE:n etu on edelleen se, että siellä voi suorittaa erilaisia sertifikaatteja (certificate) ja diplomia (diploma), joiden suorittaminen kestää muutamista kuukausista kahteen vuoteen. Halvemmaksi tämä vielä tulee kuin kandidaatin (bachelor) tai maisterin (masters) tutkinnon suorittaminen yliopistossa ajassa 3-5 vuotta.

*

Varsinaiset työviisumit, eli 457 (työnantajan sponsoroima työlupa tavallisesti 1-4 vuodeksi), 186 ja 187 (työnantajan sponsoroima pysyvä oleskelulupa), puolisoviisumi, sekä erilaiset itsenäisesti haettavat pysyvät oleskeluluvat joutuvat odottelemaan lisää tiedonhakua ja uutta postausta!

24. Suuri matka

Historiaan kallistuneena tutkijana minua kiinnostavat asioiden syy- ja seuraussuhteet, sekä nykytapahtumien historialliset juuret. On ollut kiinnostava huomata, että 1700-1800-luvun herraskainen tapa, grand tour, elää ja voi hyvin nykynuorten voimin. Grand tour oli etenkin britti-, mutta myös muiden eurooppalaisten yläluokan nuorten miesten koulutuksen viimeistelyosio ja siirtymäriitti aikuisuuteen: jopa vuoden mittainen matkustelukierros Euroopassa ja joskus myös kauempana, kuten Intiassa tai Pohjois-Amerikassa.

Working Holiday-viisumi takaa, että Australiaan vaeltaa vuosittain vuodeksi tuhansia pari-kolmekymppisiä, moni pyörii samalla turneella myös Kaukoidässä. Taustalla on usein ajatus, että ennen varsinaista vakiintuneen elämän aloittamista on päästävä vielä irtautumaan, ulos arkirutiineista ja oravanpyörästä. Osalle kuukausien tai vuoden reissailu riittää, toiset jäävät sille tielleen, uuteen maahan pysyvästi. Löytöretkeilyn vetovoima, uusien paikkojen näkeminen ja kokeminen, ei ole karissut ihmisluonnosta eikä taatusti katoa jatkossakaan. Sen verran utelias laji olemme.

Perthissä - kuten varmaan muuallakin tällä mantereella - kuulee päivittäin laajaa valikoimaa eri kieliä. Englannin lisäksi japani, saksa, espanja, ranska, kiina sekä oletettavasti malaiji ja indonesia kaikuvat kaduilla päivittäin. Myös ruotsia ja tanskaa on kuultu. Kotona tietysti tsekkiä kämppisten takia. Tiedä sitten, onko kyseessä aito kulttuuriero vai luonne-ero, mutta tsekkien kanssa saa suomalainen vääntää lähes kaikesta. Heillä on tapana jankuttaa yksinkertaisiakin asioita ja varmistaa tuhanteen kertaan, onko jokin sovittu asia yhä voimassa. Suomalaisen logiikalla sana pidetään, ja kaikki sovittu on lukkoon lyötyä, ellei jotain ihan pakottavaa estettä tule. Viikonloppuna pääsemmekin iloksemme muuttamaan omaan kaksioon! Kulttuurien sulatusuunina Perth on tähän saakka näyttänyt vain parhaita puolia, mutta kotona haluaisi sittenkin olla ihan omassa rauhassa :)

Perthin kävelykeskustaa hiljaisena hetkenä, yleensä kadulla on jos jonkinsorttisia katutaiteilijoita, musiikkia ja meininkiä.

4. Minä vaan tiskaan astioita ja luudalla lakasen lattioita

Työnhaku täällä on itsessään työtä kuten Suomessakin, vaikka avoimia paikkoja on runsaasti. Perthissä on tällä hetkellä yli 17 000 ilmoitettua avointa työpaikkaa, piilotyöpaikat siihen päälle. Viimeksi tarkistaessani koko Suomessa oli työvoimatoimiston sivuilla haettavana 10 000 työpaikkaa.

Täällä keskiviikon ja lauantain sanomalehdissä on laaja työpaikkailmoitusliite, äkkivilkaisulla eniten pulaa on seuraavista: putkimies, hitsaaja, muurari, puuseppä, erilaisten koneiden kuljettajat (trukkikuskista maansiirtokoneisiin ja kaivoskalustoon), erilaiset rakennusalan sekatyömiehet, erilaiset hospitality - eli matkailualan työntekijät kuten respat, tarjoilijat ja keittiöapulaiset, sekä erilaiset toimistoassistentit ja kokeneemmat hallintotyöntekijät.

Työllistymisjärjestys on se, että kokeneimmat ja täkäläistä työkokemusta hankkineet menevät edelle, ja mitä huonommalla viisumilla on liikkeellä, sitä todennäköisemmin tarjolla on niitä töitä, jotka eivät täkäläisille kelpaa. Luonnonlaki varmaan kaikkialla. Mutta mitä parempi kielitaito, sitä helpommin oma paikka työmarkkinoilta löytyy. Kaivosala työllistää nyt tuhansia, ja avoimia työpaikkoja kaivoksille onkin pilvin pimein. Sinne myös vaatimustaso on usein tiukempi, ja uraa kaivoksilla on vaikea aloittaa ilman sitä ensimmäistä työkokemuspaikkaa kaivoksilla.

Tuli koettua sadan vuoden takaiset työmarkkinat, kun kävimme katsastamassa backpackereille eli reppumatkaajille suunnatun työnvälitysfirman toimintaa. Australia on nerokkaasti ratkaissut tilapäistyöntekijöiden pulan hyödyntämällä nuorten innokkaiden maailmanmatkaajien työpanosta. Maahan pääsee vuodeksi Working Holiday - viisumilla, jolla saa tehdä töitä enintään puoli vuotta samalle työntantajalle.

WH on ainoa helposti irtoava työlupa maahan, ja tilaisuuteen tartutaan ahkerasti, sillä vuosittain mantereelle saapuu kymmeniä tuhansia WH:laisia. Puolen vuoden rajoitus ohjaa tehokkaasti sesonkityöhön sekä tilapäisiin hanttihommiin.

Backpacker-firman konseptissa työintoiset kokoontuvat toimistolle joka aamu klo 10, jolloin työnvälittäjä huutaa ääneen sille päivälle ilmoitetut työpaikat. Jos tarjolla on esim. keittiöapulaisen töitä, alalta kokemusta hankkineet kerätään yhteen ja heistä valitaan joku sopiva ja halukas kyseiseen työhön. Näin jatketaan, kunnes kaikilla on - tai  ei ole - työtä sille päivälle tai parille viikolle.

Luonnollisesti työpaikat ovat yleensä jossain syrjässä ja mahdollisimman pienipalkkaisia ja raskaita. Mutta aina löytyy joku tekemään, sillä taatusti aidompaa outback-kokemusta ei olekaan, kuin lampaiden keritseminen syrjäseudun kukkuloilla.