Joulukirkko Tongan malliin

Kävin pitkästä aikaa, varmaan vuosikymmenen tauon jälkeen, joulukirkossa. Tosin en tiennyt meneväni joulukirkkoon, luulin osallistuvani joululaulutapahtumaan. Semanttinen ero ehkä, mutta Suomessa olin tottunut siihen, että kirkoissa järjestetään erikseen kauneimmat joululaulut, ja sitten varsinainen joulukirkko jumalanpalveluksineen. En ole kirkon jäsen, mutta mielestäni kirkoissa usein on kaunis, harras tunnelma ja joulun tienoilla etenkin tulee jonkinlainen tarve pohtia syntyjä syviä ja arkea syvempiä mietteitä. 

Matkasin keskustaan erääseen United Church-kirkkoon eli protestanttis-ekumeeniseen kirkkoon. Googlesta opin, että United Church tai Yhdistynyt/Yhdistävä kirkko on metodistitaustainen, mutta tunnustaa ja hyväksyy kaikki protestanttiset suunnat (käsittääkseni). Riittävän lähellä evlut-kasvuympäristöäni siis. 

Heti kärkeen tajusin erheeni, koska naispappi, joka toimi myös seremoniamestarina, ilmoitti tilaisuuteen kuuluvan myös roolileikkiä tai oikeastaan interaktiivista improteatteria. Oujee, näitähän suomalainen tyypillisesti rakastaa. Päätin kuitenkin pysyä penkissä (toistaiseksi), koska käsiohjelmassa oli niitä kaipaamiani joululauluja ja -hymnejä. 

Suoraan sanoen koko tilaisuus oli kotikutoisella ja hurmaavan absurdilla tavalla kaoottinen. Kirkossa oli monta vakiokävijäryhmää, mukaanlukien tongalaiset, fijiläiset, sierra leonelaiset, karenit (Myanmarin, Vietnamin ja Thaimaan alueilla asuva sino-tiibetiläinen kielivähemmistö) ja olikohan myös muita Tyynenmeren saarelaisia. Muutamia valkoisiakin naamoja oli lisäkseni, hyvin eklektinen ja ekumeeninen porukka siis. Tilaisuutta veti kaksi pappia, angloaussi mies ja tongalainen nainen. Jokainen vakioryhmä esitti kuorolaulua, mutta ensimmäinen kuoro eli fijiläiset olivat myöhässä liikennruuhkan vuoksi, ja tämä sotki pappien pasmat. He kuitenkin yrittivät lennosta edetä ohjelman kanssa niin, että mennään seuraavaan ohjelmanumeroon eli pianosooloon. Sooloilija pisti parastaan, mutta mahdollisesti esitysten vuorojen vaihtumisen vuoksi hermoili ja hieman sotkeutui nuoteissaan. No, ei se haittaa. 

Osa käsiohjelman esityksistä oli sooloinstrumenttiesityksiä, osa kuoroesityksiä, osa luettuja tarinoita, osa taustamusiikin kanssa katsottavia kuva-teksti-diaesityksiä. Ja välillä lauloimme kaikki. 

Yllättäin liikutuin niin paljon yhteislaulun alkaessa, etten saanut nuottiakaan suusta ensimmäisen virren aikana. Kirkko, kynttilät, laulu, hartaus ja ihmisjoukko toivat mieleen viimeisen kerran, kun osallistuin äitini kanssa kauneimpiin joululauluihin Suomessa; tilaisuus, joihin hän ei enää (ainakaan toistaiseksi) terveydentilansa vuoksi pääse. Vaikka en ole eilisen teeren tyttö, jotenkin tänä jouluna "lapsuuden loppu" on iskenyt tajuntaan rajuimmin, eli asiat, jotka olivat lapsena ja nuorena, myös nuorena aikuisena, tavallisia ja normaaleja, eivät enää voi toteutua, kuten luminen mummolajoulu suvun kesken, tai juurikin ne kauneimmat joululaulut perinteenä äidin kanssa. Koti-ikävä ja ihmisten ikävä pyyhki ylitseni vahvemmin kuin odotinkaan, vaikka en yleisesti ottaen kaipaile Suomeen - jouluisin tosin aina. 

Eli tavallaan tilaisuuden hassuhko takkuilu auttoi, koska se veti murheen alhosta takaisin tarkkailijaksi. Kuorolaiset eivät läheskään aina tienneet, minne ja milloin mennä, ja papit myös putosivat itse kärryiltä ohjelman kulusta ja joko hyppivät yli tai yrittivät toistaa jo tapahtunutta. Sitten päästiin improteatteriin. 

Sen sijaan, että impro eli jouluseiminäytelmä olisi vain aloitettu esiintyjien valinnan jälkeen, valinta venyi/venytettiin monenmonen esityksen yli. Eli ensin valittiin Maria ja Joosef, sitten kuorolaulua. Sen jälkeen enkeleitä, kuorolaulua. Sitten viisaat tietäjät, kuorolaulua. Sitten seimitallin eläimet eli kaikki yleisön lapset, kuorolaulua. Esiintyjät vain istuivat ja odottivat kirkon etualalla jokaisen esityksen ajan, mikä omakohtaisesti olisi ollut aika vaivaannuttavaa, vaikka alkuun ajattelinkin, että kai nyt yhden enkelin tai aasin roolin vetää jos pakko on. 

Seiminäytelmästä oli kehitetty tongalainen versio (tongalainen naispappi ilmaisi näin) eli loogisesti Joosefin alkuperäkaupungissa Betlehemissä olisi hänellä ollut sukulaisia paljonkin, joten myös seimen ääreen tarvittiin paljon extended family eli tädit, sedät, serkut, isovanhemmat jne. Näytelmän valmistelu oli tahallisesti humoristista eli tarkoitus ei ollut kirjoittaa Raamattua uusiksi. Puolet tongalaisista imuroitiin näytelmään kuka mitäkin sukulaista esittämään. 

Kun nämäkään eivät näytelmän kaikkia hahmoja täyttäneet eli vielä tarvittiin yleisesti ystäviä ja kylänmiehiä, ja papit alkoivat haalia osallistujia myös kirkon takapenkeiltä, kaappasin ruokakassini ja pakenin hiljaisuudessa. Tässä vaiheessa oltiin nimittäin edetty vasta kolmasosa käsiohjelmasta ja aikaa oli kulunut lähemmäs puolitoista tuntia. Järkeilin, että tulen nakittamaan seimitallin naapuri-ohikulkijana numero 9 aika kauan, jos en ota hatkoja. Harmi tavallaan, koska sitä varsinaista yhteislaulua ei ollut juuri lainkaan eli Christmas carols tässä yhteydessä tarkoitti kuoroesityksiä - moniakaan kappaleita en tunnistanut kulttuurierojen vuoksi. 

Perthissä on myös suomalainen kirkko, joka järjestää kauneimmat joululaulut, mutten itse silloin päässyt. Harkitsin myös pohjoismaista jumalanpalvelusta, mutta toisaalta oli kiinnostavaa ja hauskaa kokea jotain hyvin erilaista. Minua ylipäätään kiehtoo Australiassa se, miten monet eri kansat, kulttuurit ja kieliryhmät elävät (pääsääntöisesti) sulassa sovussa rinta rinnan. Se tunne ja tunnelma kiteytyivät tässä tilaisuudessa. 

Vaikka olen tavallaan sopeutunut hyvin Australiaan ja viihdymme täällä elintavan ja elintason sekä ilmaston vuoksi, en ehkä koskaan pysty tuntemaan tätä mannerta kokonaan kodiksi luonnonolojen erilaisuuden vuoksi. Juurikin jouluisin minulle iskee kova kaipuu jonnekin lumisiin kaamosmaisemiin, nimenomaan siihen talviunitunnelmaan, jota kaamos aiheuttaa: rauhoittumiseen, hiljentymiseen, hämäränhyssyyn. Vaikka Suomessa asuessa juurikin talvi/räntä/pimeys kypsyttivät joka vuosi. Luonto on kaikkineen niin erilaista täällä Perthin seudulla - kuivaa aavikonlaitaa, rannan hiekkadyynejä, kahisevalehtisiä oliivinvihreitä eukalyptuspuita - etttä suomalaista kuusimetsää tai keväänvihreää tuomilehtoa kaipaava sieluni tuskin koskaan täysin juurtuu; mikä onkin maahan/maastamuuttajille yleistä. 

Olen nyttemmin alkanut enemmän miettiä, millainen shokki, järkytys ja murhe se aikoinaan oli - ja edelleen syvästi ja kipeästi on - Aboriginaaleille, kun heidän maansa otettiin. Aboriginaaleilla on erityisen vahva side kotipaikkaan, sillä luonto ja ympäristö nähdään heimolle tärkeiden henkien ja esi-isien asuinsijana sekä luojaolentojen toimien ilmaisuna.  

Valkoisten silmissä täällä riitti lääniä, joten mikseivät vain lähde muualle, jos valkonaamat "tarvitsevat" jonkun tiluksen maanviljelyyn, asuttamiseen, kaivoksille jne. Aboriginaalikulttuurin mukaan kukin on turvallisesti tervetullut vain omalle eli sukunsa ja heimonsa maalle ja muualle mennäkseen tarvitsee sen alueen jäsenen suorittaman tervetulotoivotuksen eli hengille ja esi-isille osoitetun ilmoituksen. Näin tulokas pystyy liikkumaan uudella alueella turvallisesti eikä joudu henkien kanssa ongelmiin. Näin ollen Aboriginaalit eivät pystyneet vain väistämään tieltä, väärälle seudulle ja väärien henkien alle joutumisen pelossa, toisaalta oliko sekään enemmän oikein, että yhden ryhmän joutuessa väistymään myös toinen joutui alta pois tai ainakin jakamaan niukkoja resursseja entisestään. 

Luonnollisesti Australian karulla mantereella on ollut turvallisinta liikkua tuttuja reittejä, koska aavikolla selviytyminen on todella haastavaa ja Aboriginaalit seurasivatkin songlines eli laululinjoja, jotka periytyvät Uniajalta eli myyttiseltä maailman luomisen ajalta (joka tosin on ajan ja paikan ulkopuolella eli jatkuu edelleen käsittääkseni):

Wikipedian mukaan "asiantunteva henkilö pystyi navigoimaan maastossa toistamalla laulun sanoja, jotka kuvailevat maamerkkejä, veden lähteitä ja muita luonnonilmiöitä. Usein Uniajan luojaolentojen liikkeiden ja tekojen merkkien ajatellaan näkyvän maastossa, vaikkapa hiekkakuoppina, jotka ovat luojaolentojen jalanjälkiä".  

Valkoaussit ovat nykyään alkaneet ymmärtää maan, luonnon, ympäristön ja aboriginaalien välisen kytköksen paremmin ja ainakin valtio/virastotasolla sitä yritetään jollain tasolla paikata ja tukea, tosin usein byrokraattisen tehottomasti. Kuitenkin viralliseenkin kielenkäyttöön on ilmestynyt ilmaisuja kuten "on country" ja "speak language" eli olla oman sukunsa ja heimonsa maalla ja puhua alkuperäiskieltään, ja että näihin on ihmisillä ainakin periaatteellinen oikeus, vaikka ei läheskään aina lakitekninen (esim kaivosyhtiöt voivat ostaa maata valtiolta, vaikka se olisikin Aboriginaalien perinneseutua). Huom, aboriginaaliheimoja on ainakin 250 ja kieliä 150, eli ei ole vain yhtä aboriginaalimaata, -kulttuuria, tai -kieltä.

No, tarina polveili nyt kauas tongalaisesta joulukirkosta, palataanpa joulukuviin ja -tunnelmiin. Hyvää joulunodotusta kaikille!

Kirkossa ennenkuin tilaisuuden kulku selvisi minulle.

Täällä tykätään huumorikoristeista, mm. juoma-aiheisista.

Aussiseppeleitä banksian ja eukalyptuksen kukin.

Jouluöverit on parempi kuin vajarit. Perthin naapurikaupungissa Mandurahissa jouluvaloristeilyltä kuvattua.

Jouluostoksilla.

Millainen on oikea joulu?

Korona, rajoitukset, rokotukset, huoh. Samaa tulvii samoista tuuteista yhä ja kaikkialla, nyt reilusti yli 600 päivää putkeen. Miten kauan vielä...?

Hyviäkin uutisia onneksi on. Länsi-Australia julisti tällä viikolla, että täkäläinen vajaat kaksi vuotta jatkunut melkeinpä ehdoton matkustuskielto ja rajasulku tulee päättymään 5. helmikuuta, hiphurraa! Tietenkin aavistuksen mietityttää, millaista elämä tulee olemaan, kun koronavapaa kuplamme puhkeaa. Mutta. Kiihkeimmin skannaan lentolippusivustoja pääsiäiselle. Siitä on puolitoista vuotta, kun lapsi on viimeksi nähnyt isovanhempansa ja toisinpäin - eli puolet pojan elämästä - joten tuntuu tärkeältä lähteä hetikohta, kun aikaikkuna avautuu. Rajoituksethan voivat taas tiukentua jatkossa, joten turha odotella maailman tappiin jotain aikaa parempaa.

Mutta loogisesti ennen pääsiäistä koittaa joulu. 

Onko liian aikaista hehkuttaa joulua? Tosin tässä postauksessa ei ole tarkoitus fiilistellä juhlaa sinällään, vaan pohtia Australian, Suomen ja Ranskan joulunviettotapojen eroja. Kellä on oikea/oikein joulu? Voiko sellaista mitenkään edes määritellä ja jos voi, miten ja miksi? 

Minulle aussijoulu oli alkuun aikamoinen shokki. Lähtien puitteista. Perthissä on joulukuun lopussa kuumin kesä: auringossa paahtuvat eukalyptuspuut tuoksuvat eteeriseltä öljyltä, porotus on niin kirkas, että ulkona ei voi olla kuin varjossa ja aurinkolasien suojassa, hikikin kuivuu iholta saman tien, koska ilma on kuin föönin henkäys. Miten näissä olosuhteissa alat kokkaamaan joululaatikoita tai kasaamaan piparkakkutaloa, kun uunin nappuloihin ei tee edes mieli koskea ja piparitalon sokeriliimaukset sulavat kuumuudessa suitsait?

Käytännön tasolla omissa piireissäni asia on ratkottu niin, että perthinsuomalaiset järjestävät yhteiset isot joulukemut jonkun sellaisen luona, jonka taloon mahtuu. Jokainen tuo yhden ruokalajin, jolloin kenenkään ei tarvitse huhkia lieden äärellä kuin yhden puserruksen verran. Tarjoilu on sekoitus suomalaisia ja aussiklassikoita, mm. kinkkua, laatikoita, rosollia, graavilohta, aussipuolelta esim. hedelmäsalaattia, vihersalaatteja, grillattavaa sekä pavlova-jälkkäriä. Iltapäivä kuluu syöden, juoden, terassilla paistatellen, uima-altaassa uiden, etenkin lasten osalta. Alkuillasta käy joulupukki ja jakaa lapsille lahjat. 

Minulle tällainen kavereiden kesken juhlinta oli alkuun "väärin", vastoin joulun henkeä, koska olin niin tottunut perheen ja suvun omaan jouluaattoon. Aivan parhaita lapsuusmuistojani ovat joulut mummolassa pohjoisella pikkukylällä, jonne kokoontui äitini puolen suku: mummo, ukki, enon perhe, täti, serkut. Ajomatka perille oli osa kokemusta: tummien kuusten reunustama luminen maantie, hämärän tullen kylänraitteja valaisevat jäälyhdyt, kaukana pimeässä tuikkivat maalaistalojen ikkunakyntteliköt. Jouluaattona oli AINA lunta, mummola puettu jouluun verhoja ja pöytäliinoja myöten, mukana paljon perinteisiä kauniita olkikoristeita, mummon itsetekemä himmeli, ja tietenkin jouluvaloja. 

Lapsena minua kiehtoi suunnattomasti joulun taianomaisuus ja lempiaiheitani esimerkiksi joulukorteissa olivat ne, joissa eläimet juhlivat joulua metsässä. Kuvittelin, että metsäneläimet osaavat jouluaattona puhua ja koristelevat kuusen kuten ihmisetkin, kokoontuvat yhteen juhlimaan, kaikilla on maassa rauha ja hyvä tahto. Joulupukki tonttuineen kuului samaan satumaailmaan, rinta rinnan enkeleiden ja seimen Jeesus-lapsen kanssa. Joulumme ei ollut erityisen uskonnollinen, mutta luimme aina jouluevankeliumin ja teini-ikäisenä aloin käymään myös joulukirkossa silloisen poikaystäväni perheen kanssa, vaikka sittemmin olenkin kirkosta eronnut. Keskeisintä joulussa olivat lumi, talvi, hämäryys, joulukuusi, kynttilät, tuoksut, piparit, perinneruuat, vaikken laatikoita ja rosollia suuresti arvostanutkaan lapsena. Kuuluivat kuitenkin olennaisina asiaan.

No, ruokia lukuunottamatta MITÄÄN ylläolevasta en ole voinut/saanut Australiassa kokea, eli kulttuurishokki oli alkujouluina aikamoinen. Viihteellinen, riehakas, bling-bling-koristeinen, melun ja hälinän täyttämä muovikuusijoulu tuntui brasiliankarnevaali-parodialta. 

Muttamutta. Ilmeisesti kymmenen vuotta on riittävästi aikaa tottua mihin vain. Nykyään minusta aussijoulu on oikeasti kiva, hilpeä, juhlava. Päivien kirkastuessa ja lämpötilan noustessa alan päästä joulufiilikseen (!), absurdia. 

Oman jumittuneisuutensa tiettyyn kuvioon tajuaa oikeastaan vasta siitä, kun jokin/joku haastaa sen. Tapasin joku vuosi sitten täkäläisen, jonka mielestä aussijoulua vietetään kaikinpuolin väärällä tavalla. Hän halusi haastaa eurooppalaispohjaisen kuvaston ja koristelun, ml. kaiken lumeen liittyvän, myös joulupukin. Hänelle syitä olivat nämä:

• Joulu on kristillinen juhla ja meidän tulisi karsia siitä pois kaikki pakanallisuus, myös joulupukki, koska se on sekoitus kristillisiä juuria ja pakanuutta (Myran piispa Pyhä Nikolaus vuodelta 280 kohtaa kekripukin), ja vie huomiota pois Jeesuksen syntymäjuhlasta.
• Jeesus eli Välimeren rannan kuumassa maassa joka on ilmastoltaan samanlainen kuin Perth. Siten Jeesukselle eli joululle ominaisempaa olisi koristella sellaisilla kasveilla ja elementeillä, joita Perthissä esiintyy luonnostaan - joulukuusi on järjetön valinta, koska niitä ei täällä kasva eikä niitä kasvanut myöskään Jeesuksen nurkilla.
• Perthissä ei koskaan sada lunta, joten täällä keskikesällä tapahtuvan juhlan yhdistäminen lumeen on päätöntä ja myös epäekologista (Perthissä lasten joulutapahtumissa usein on tekolunta tai tekojäätä).

Ylläolevan listan ei ole tarkoitus mitenkään kritisoida kristinuskoa eikä myöskään tätä tyyppiä, joka näin järkeili. Se on vain mielestäni kiinnostava osoitus siitä, miten eri lailla voi asian ajatella, kuin mihin olen itse tottunut tai mihin aussit/wessit ovat yleisesti tottuneet. Nämä mietteet eivät ole täällä kylläkään saaneet minkäänlaista kannatusta, vaan Perthissä joulu on lähinnä Frozen-elokuvan Olaf-lumiukon festivaali eli humoristissävytteinen, kimalteleva, muovinen satu. 

Asia, jota en oikein sulata enkä kannata perusperthiläisessä joulussa on aivan överi ylikulutus. Täällä on esimerkiksi leviämässä tapa, että lapselle tulee antaa 24 kirjaa joulun alla adventtikalenterina. Ei siis avata vain yhtä luukkua jostain pahviläpyskästä, vaan joka päivä annetaan kirjalahja ja luetaan se yhdessä. Lukukokemus on hyvä ajatus, mutta joulua ja joulun oikeita lahjoja odottaessa annettaisiin 24 esilahjaa? Miksei niitä voi hakea kirjastosta, hyvät hyssykät! Lisäksi monilla aattoon kuuluu erillinen esilahja eli kombo, jossa on uusi pyjama, kirja ja suklaata, jotta lapsi jaksaa odottaa niitä joulupäivän oikeita lahjoja. 

Kulutuskulttuurikeskustelussa äkkiä huomaa, että Perth on Australian Texas eli öljy- ja kaivosteollisuudella äkkirikastunut erämaakeskus, jossa pätevät eri lainalaisuudet kuin itärannikko-Australiassa sivistyksen parissa...

Täällä osa vanhemmista haluaa, että lapsi osoittaa kiitollisuutta lahjoista heille, ei jollekin satuhahmolle, eli lahjat eivät tule joulupukilta vaan vanhemmilta & suvulta. Tai, joulupukilta tulee vain yksi pieni juttu ja isot kalliit tavarat nimetyiltä antajilta. Tässä on se järki, että vähävaraisia perheitä koitetaan "suojella": miksi pukki toi uusimman Ipadin naapurille muttei minulle? Koska pukki ei tuonut sitä, vaan varakkaat vanhemmat. Jotenkin itsestäni tuntuu kuitenkin hankalalta se, että vanhemmat eivät voisi edes jouluna toimia filantrooppisesti eli antaa lahjoja salaa, joulupukkinaamarin takaa. Tottumiskysymys tämäkin varmaan ja jokaisella on eri näkökulmansa. 

No miten Ranska liittyy tähän tarinaan, sekin kun alussa mainittiin? Kaikkien kolmen maan joulunviettoa yhdistää ruokaan keskittyminen: juhlaruoka, yhdessä syöminen pitkän kaavan mukaan, on varmaan useimmissa joulua viettävissä maissa päivän keskeinen teema. Joulua vietetään aattona sekä Ranskassa että Suomessa, joten meillä henkkoht ei ole koskaan ollut vääntöä siitä, onko aatto vai joulupäivä se isoin juhla. Kuitenkin ruokailu eroaa sikäli, että perusranskalainen ilmeisesti suunnittelee joka aatolle uuden, erilaisen juhlamenun, kun taas suomalainen luottaa samaan perinneruokasettiin. Ranskalaisten syömingit myös ihan oikeasti kestävät aamupäivästä keskiyöhön eli päivään kuuluu juhlalounas sekä juhlaillallinen, kumpikin helposti vievät kolme-neljä tuntia per sessio. Tähän ylettömyyteen ei meikäläinen kyllä pysty kuin kerran vuodessa jos silloinkaan. 

Kun E:n äiti vietti joulua minun vanhempieni luona v. 2019, hänelle oli yllätys ja ehkä hieman järkytyskin, että menua ei mitenkään suunniteltu, neuvoteltu, tai valmistamisvastuuta jaettu. Kaikki vain tiesivät ruuat etukäteen eikä mitään uutuuksia kaivattu :D Hän siis odotti esim. mereneläväruokia, jotka ainakin osassa Ranskaa kuuluvat yleisesti juhlallisuuksiin. Oma perheeni puolestaan ei kala-äyriäislinjaa syö lohen, muikkujen, seitin tai kalapuikkojen lisäksi, joten simpukka-, osteri-, tai hummeriruuat eivät pöytään päässeet. Juurespainotteisuus (kaikki laatikot, keitetyt perunat, rosolli) on myös tottumattomalle kummaa, koska perusjuurekset melkeinpä siltään eivät Keski- ja Etelä-Euroopassa tai Australiassakaan ole mitään juhlaruokien gourmeeta ja kermaa. 

No kenellä on se oikea joulu tai oikein? Yllätyksettömästi kullekin oikea on se itselle sopiva. Hämmentävästi voi näköjään olla myös kaksi yhtä sopivaa malllia, eli itselleni nykyään sekä aussi- että suomiversio. Odotan tosi innolla tämänvuotista jouluamme, lähdemme ystäväperheen kanssa kylpylään ja siitä jatkamme oman perheen kesken mökkeilemään. Todella tervetullut breikki ja varmasti hauska juhla.

Joulu 2020. Päästiin näin upeaan joulupöytään ystävien luona.

Erikoista Australian joulussa

Hahaa, joulukuu jo pitkällä, eli lupa aloittaa jouluhypetys. Olen itse jouluihminen, tosin joulun tunnelmaan pääsy on osoittautunut aika vaikeaksi täällä eri ympyröissä. Ensimmäiset viisi vuotta lähinnä surkuttelin sitä, että missään ei ole kynttelikköhämärää eikä punatulkkuista kylmää. Seuraavat viisi vuotta olen pikkuhiljaa ja huomaamattanikin tottunut karkelo-ilonpito-jouluun, jollainen juhla ausseille on.

Tässäpä muutamia Länsi-Australiassa äärimmäisen tavallisia jouluasioita, joita ei juuri kohtaa Suomessa. 

Alkaen itsestäänselvimmästä, eli...

1. Kuumuus

Kyllä, olemme pallon vastakkaisella puolella, eli kun Suomessa kuurankukkailee talvi, Perthissä alkaa keskikesä. Joulu on yleensä kesän ensimmäisiä päiviä, jollon lämpötila hiipii kohti +40:ää, ja sinne tienoille myös jää helmikuun puoliväliin saakka. Itselleni optimilämpötila on jossain välillä +18-28, eli en voi sanoa, että kuumimmasta kesäkaudesta suuresti nautin. Onneksi ilmastointi on keksitty ja se löytyy sekä työpaikalta, omasta kodista että kaikista julkisista tiloista.  

Jo tähän joulunalusaikaan kuuluu oletusarvoisesti, että kun illalla astut ulos kotiovesta tai ruokakaupasta, astut viileästä kuumaan föönihenkäykseen. Itselleni tosin on yhä eksoottisen ihanaa, että takapihalle voi mennä iltamyöhällä katselemaan tähtiä, ja silti on niin lämmintä, että kesämekossa tai yöpaidassa ei palele. Lämpö tosin on mukava juttu VAIN silloin, jos kotona on se jomainittu ilmastointi, sekä tilillä rahaa käyttää moista (sähkölasku pomppaa tuplaan ilmastointikuukausina). Muutoin se on tukahduttavaa, rasittavaa, jopa terveydelle vaarallista.

Kuumuuden vuoksi uunilaatikko-joulukokkailut Suomen malliin eivät yleensä suuresti huvita. Moni suomalaisperhe ratkaisee asian niin, että kodin kuumentamisen sijasta a) käy Suomi-kirkon perinteisellä joululounaalla nauttimassa laatikot ja kinkut, b) järjestää joulun yhteisesti toisten kanssa, jolloin kukin "joutuu" valmistamaan vain yhden perinneruuan buffet-pöytään tai c) suosiolla syö salaatteja ja grillaa joulun yli. 

Kuumuutta havainnollistaa se, että ei ole tavatonta, että jouluksi kasattu piparitalo romahtaa eli sulaa. Tai parkissa olleessa autossa on lämpötila jossain välillä +46-48, kun autolle palaa. Kiva lähteä ajamaan, kun sekä ratti että turvavyön metallilätkä ovat kirjaimelllisesti polttorautoja. Mutta kaikkeen tottuu, ihme kyllä!

Joulunajan rantamuotia Perthissä. Kuva Urbanlist.

2. Överi-blingbling-koristelu

Ensimmäisinä muutamina vuosina inhosin suunnattomasti Perthissä suosittua aivan ylilyötyä amerikan-autokauppa-koristelumuotia. Joka himputin koriste on suurempi, vilkkuvampi, muovisempi, kiiltävämpi kuin edellinen. Koin sen pelkästään mauttomana ja ikävöin kovasti rehellisenvaatimattomia olkihimmeleitä ja aitoja kynttilöitä. 

Nykyään... I love it. Mitä lie on tapahtunut, sillä olen edelleen muutoin melko minimalisti, ja omaa kotiamme emme koristele joulukuusta pidemmälle. Mutta jotenkin karnevaaliriehatunnelma on pidemmän päälle tarttuvaa ja miksi ei saisi olla iloinen, humoristinen, näyttävä, kun on ilon paikka? Minulla kesti pitkään tajuta, että suomalainen hiljainen hartaus ja hämäränhyssy eivät ole ainoa tapa viettää joulua ja vaikka se Suomeen sopiikin, ei se sovi ollenkaan tänne kirkkaan auringon ja huikeansinisen taivaan alle. Vähän sama, kuin yrittäisi Suomessa väittää, että juhannukseen olennaisesti kuuluu kaihtimien sulkeminen ja sisällä yksin led-kynttilän vieressä nökötys. 

Koristelumuoti on tosin näinä kymmenenä vuotena hieman muuttunut ja vaikka se on edelleen isoa ja näyttävää, huumorikoristeet tyyliin pyllistävä joulupukki ovat hiipuneet enimmäkseen pois ainakin julkisista tiloista. Ehkä jonkinlainen värimaailman yhteinäistäminen ja tyylikkyys ovat tulleet tilalle. Itse asiassa juuri nyt täällä kirjastossa tuijotan joulukuusta, jossa on pelkästään simppelit valot. Tätä ei aiemmin paljoa Perthissä näkynyt, vaikka onkin Suomen julkistiloissa suosituin linja (säästösyistä vai tyylivalintana, tiedä häntä). 

Eli tälläviisiin. Kuva The West Australian.

3. Monikansallinen/kulttuurinen ruoka

Tottakai Suomessakin varmasti vuosittain lisääntyy tarjonta ja nykyään ihan perusmarketista saa vaikkapa sushia, jota ei ainakaan pienemmissä kaupungeissa edes juuri tunnettu, kun minä Suomesta muutin 2011. Kuitenkin Perth, kuten mikä tahansa Australian iso kaupunki, on ruokakulttuurien mekka ja sulatusuuni ja mikähän vielä muukin klisee. 

Täälläkin jotkut ravintolat mainostavat "perinteistä joululounasta" tai -illallista, joka normaalisti on englantilaisvaikutteinen monen ruokalajin kattaus. Tarjolla on esimerkiksi tällaista - omasta lähipubista eli perheravintolasta napattu menu, kokemukseni perusteella hyvin tyypillinen esimerkki:

Alkupalat: pitaleipää, dippinä balsamiviinietikka-oliiviöljyä ja dukkah-mausteseosta (pähkinämurskaa, sesaminsiemeniä, korianteria ja kuminaa).

Alkuruoka: savulohta, yrttiblini, ranskankerma-kapris-kastike

Pääruoka: uunikalkkunaa, bourbon-kuorrutettuja porkkanoita, uuniperunaa, vihreitä papuja, karpalokastiketta

Jälkiruoka: perinteinen luumuvanukas tai tummasuklaa-mousse

Muttamutta. Aussit, toisin kuin suomalaiset, eivät yleensä syö joka joulu uskollisesti samoja ruokalajeja, vaan mielellään testailevat ja kokeilevat uutta. Yhtenä jouluna voi olla teemana vaikkapa thairuoka, seuraavana vietnamilainen, seuraavana argentiinalainen, sitten kulttuurienvälinen fuusio eli englantilais-saksalais-eteläafrikkalais-singaporelainen. Täällä tietenkin on niin monesta lähtömaasta ja -kulttuurista populaa, että kaikenlaisille ja moninaisille ruokalajeille on kysyntää (30% ausseista on ensimmäisen polven maahanmuuttajia, 60% toisen, ja 98% ausseista useamman polven takaa, kun 2% on aboriginaaleja). 

Ylipäätään ajatus, että jouluun kuuluu tietty toistuva kattaus, samat koristeet ja samat ruokalajit vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, on vahvasti suomalainen. En tiedä yhtään toista maata, jossa eletään näin, ellei sitten muissa pohjoismaissa ehkäpä? Tämä toki voi olla ihan puhdas tietoaukko minulla, eikä objektiivinen fakta. Tottakai kaikkialla maailmassa on perinteitä ja myös perhekohtaisia lempiruokia, mutta jouluruokien kaanon eli sementoitu asema on Suomessa erityisen vahva. Ps. itse pidän siitä.

Kun laitoin Googleen hakusanoiksi "Perth Christmas Menu", tämä täkäläisittäin tyypillinen annos tuli ensimmäisenä. Kuva Urbanlist.

4. Pähkinänsärkijä

Jos Suomessa jouluun kuuluvat tontut, niitä ei Perthin joulussa juurikaan näy. Tonttu, joulupukin apuri eli elf ei ole samalla lailla vakiintunut jouluntuoja täällä kuin Suomessa. Länsi-aussit eivät oikein vaikuta tietävän, mikä tontun tulisi olla. Suomen kuvastossa tonttu on ulkona lyhdyn kera liikkuva harmaa- tai puna-asuinen lapsi, tai harmaa- tai puna-asuinen kääpiökokoinen partaukkeli (joskus mummeli). Täällä Lumikin kääpiön oloisia ukkelitonttuja ei oikeastaan tunneta, vaan tonttu on ilkikurinen nuori elf on the shelf, tai jouluparaateissa minimaalisesti pukeutunut vihreämekkoinen nainen, ennemminkin siis Peter Panin Helinä-keiju. 

En tunne täkäläisiä perheitä riittävästi, että olisin päässyt sisälle siitä, vahtaavatko tontut/elfit paikallisia lapsia samaan tapaan kuin suomitontut suomilapsia. Tonttukuvaston sijaan täällä törmää vähän väliä hahmoon Pähkinänsärkijä, joka on lähtöisin joulusadusta ja siitä sittemmin muokatusta baletista. 

Googlauksen perusteella pähkinänsärkijä-aiheisia joulusatuja on itse asiassa kaksi, kumpikin peräisin saksalaisen kirjailijan nimeltä Hoffman kynästä, vaikkakin kyseessä on kaksi eri Hoffmania. Kummassakin 1800-luvun tarinassa on sama teema: jouluyön unessa sotilashahmoinen pähkinänsärkijä muuttuu ihmissotilaaksi, joka johdattaa lapsen halki hurjien seikkailujen. Aamulla herätessä lapsi saa jonkinlaisen merkin, että yön tapahtumat olivat totta. Näistä tarinoista tunnetumpi on se aiemmin kirjoitettu, Ernst Hoffmanin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas (1816), josta Tsaikovski sävelsi kuuluisan balettinsa. 

Pähkinänsärkijähahmo on syystä tai toisesta erittäin suosittu joulukoriste anglosaksisessa kulttuurissa ja täällä sellainen töröttää niin Perthin keskusaukiolla kuin lähiömme monitoimitalon jumppaohjaajan lavallakin. Ilmeisesti tämä klassinen joulusatu puhuttelee englanninkielistä väestöä ja on nostalgisuudessaan arvokas. 

Jouluyrmy tontun sijainen. Kuva Pixabay.

5. Pavlova

Lempparijälkkärini! Vaikka aiemmin väitin, että aussit eivät ole suomalaisten lailla fiksautuneet tiettyihin jouluruokiin, niin kyllä erittäin monella jouluaterian - huom, joulupäivänä, ei aattona, jota ei juhlita - päättää ja kruunaa pavlova. Jos jälkkäri ei ole tuttu, niin se kaikessa yksinkertaisuudessaan on marenkilevyistä kasattu kakku, jonka kerrosten välissä on kermavaahtoa ja päällä kokoelma tuoreita marjoja ja hedelmiä; tavallisimmin mangoa, mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, ehkä myös kiiviä ja persikkaa. Päälle voi vielä lorauttaa passionhedelmälientä. 

Vaikka olen maitoallerginen, pavlovaa kermavaahtoineen vedän kaksin käsin jouluisin. Perthistä on vaikea saada maidottomia korvaavia tuotteita, esimerkiksi kaurakermaa. Toisaalta hyvä, koska jos tätä settiä olisi helppo valmistaa "turvallisesti", söisin pavlovaa varmaan joka viikko, t. addikti. 

Jouluherkku. Kuva Wandercooks

Aikamatka Australian perinteisiin

Löysin kirpparilta pari kiinnostavaa kirjaa, nimittäin australialaisia keittokirjoja vuosilta 1970 ja 1990.

En ole varsinaisesti mikään ruokakirjojen keräilijä. Ensimmäisen vuosikymmenen omillani asumista ruuanlaitto oli aikamoista tervanjuontia, se vain tuntui jatkuvalta epäinspiroivalta toistolta ja ruokanikin aika mauttomilta. Ruuanlaitto on alkanut kiinnostaa enemmän vasta viime vuosina, kun olen mestarikokki-anopiltani Madame E:ltä oppinut monia ruokakikkoja maustamisen, ruokalajien yhteensovittelun jii än ee saralla. Mutta tämä postaus ei ole ruuista sinällään, vaan tapakulttuurista ja ajattelutavoista, jotka näistä muutaman vuosikymmenen takaisista keittokirjoista heijastuvat. 

Vanhempi kirja on nimeltään Cookery for Young Australians eli Keittotaitoja nuorille australialaisille. Kiitän sukupuolineutraalista nimestä ja otteesta, missään kohti kirjaa ei nimittäin sanota, että kokkaus on naisten hommaa. Vaikka 1970-luku epäilemättä oli tasa-arvo-asioissa valistuneempi kuin vaikkapa 1950-luku, on Australiassa mielestäni nykyäänkin voimassa yllättävän vanhakantainen sukupuoliroolijako, mihin mm. kuuluu kotiäitiys tai kotirouvuus, mutta erittäin harvoin koti-isyys. Täällä villissä lännessä on myös järkyttävän normaalia ajatella, että naiset eivät kuulu tietyille aloille (rakennusala, kaivosala), koska he vain "sekoittavat miesten päitä" (wuuuut..... Elämmekö Afganistanissa vai Australiassa??). 

Mutta asiaan. Cookery-kirja on googlauksen perusteella kotitalouden oppikirja 1970-80-luvuilta ja tavoite aikanaan oli juurikin, että kaikki nuoret oppisivat keittiötaitojen perusteet. Mielestäni vanhoissa keittokirjoissa on kiinnostavaa yleisesti se, miten monet nykyään itsestäänselvät asiat esitellään niissä uutuuksina, esim Cookery-kirja alkaa erilaisten juomien valmistuksella: tee, kaakao, kahvi, sekä sitruunalimonadi ja hedelmämehut. Kahvi on aikoinaan tehty eri lailla, ohje nimittäin kuuluu:

Lämmitä kahvinporot paistinpannulla.

Kaada lämpimät kahvinporot kattilaan kiehuvaan veteen, lisää suolaa (!)

Kiehauta, anna vetäytyä 3 minuuttia.

Suodata hienojakoisen suodattimen läpi.

Lämmitä uudelleen mutta älä enää keitä. 

Tarjoillaan mustana sitruunaviipaleen kera, tai sekoita yksi osa maitoa, yksi osa kahvia maitokahvia varten. On tavanomaista tarjota myös hienoa sokeria tai erikoissokeria kahvin kanssa. 

Yhtä kiinnostavaa Cookery-kirjassa on aamupalat-osio. Aamupala on hieman rajoittunut verrattuna suomalaiseen makuun. Suomalaiseen aamiaiseen maailmalta käsin katsottuna kuuluu tyypillisesti suolapala-buffet eli voileipää erilaisin päällisin, puuroa, viiliä/jugurttia, kananmunaa, leikkeleitä, ehkä karjalanpiirakkaa. Täällä näköjään perinteisesti vaihtoehdot olivat paahtoleipä, kananmuna eri variaatioina omeletista keitettyyn, sekä mysli appelsiinilohkojen kanssa. Paahtoleipäruokia esitellään kolme: voideltu paahtoleipä, vegemite-päällystetty voileipä (vegemite on erittäin suolaista, hieman rukiisen makuista hiivamäskiä) sekä sokeri-kaneli-paahtoleipä. Tämä 50v vanha keittokirja tarjoaa yhä paahtamiseen "hehkuvia hiiliä" eli pitäisi olla tulipesällinen uuni. Tosin leivänpaahdinkin jo mainitaan. 

Yksi ilmeisen vanhentunut aamiaisruoka kirjasta löytyy, jota en ole täällä koskaan nähnyt missään tarjottavan. Pekonia paistetun tomaatin ja omenan kanssa. Pekoni ja tomaatti ovat normikauraa yhä, mutta ei paistetun omenan kylkiäisenä.

Yleisesti ottaen kirjan ruuat ovat suomalaisillekin, jos ei kaikki suoraan tuttuja, niin järkeenkäypiä. Eli anglosaksinen kulttuurivaikutus on ilmeisesti Suomeen sen verran vuotanut, että aussiruuat viiden vuosikymmenen takaa menisivät meilläkin. Kuitenkin eräs kirjan osio kiinnittää huomion: lounaat. Kirjassa on erikseen kappale eväslounaita varten ja se sisältää pelkästään erilaisia voileipiä. Täällä on pitänyt aina pakata omat lounaat mukaan kindyyn eli leikkikouluun tai esi-esikouluun (päiväkodissa lämmin ruoka kuuluu hintaan), kouluun ja töihin. Työpaikkaruokaloita ei juurikaan tunneta ja koulujen kanttiinit ovat maksullisia. 

Voileivät neuvotaan rakentamaan paahtoleivästä niin, että niihin kuuluu jokin levite, esim vegemite, kalatahna tai suolakurkkutahna (en tiedä mitä nämä kaksi viimeistä ovat, en ole elävässä elämässä koskaan törmännyt), sekä täyte eli esim kananmunahakkelus tai leikkeleet, ja paketoidaan tiiviisti paperiin tai kelmuun. Tavoite on tehdä useampi erivärinen ja -makuinen kerros. Jälleen omena yllättää eli yhdeksi täytteeksi ohjeistetaan maapähkinävoi, selleri ja omenaviipaleet. 

Kuten monissa maissa Suomen ulkopuolella, Aussilassa leipä on usein pullamaisempaa, täällä myydään normina esimerkiksi rusinapaahtoleipää. Tilasin juuri Suomikaupasta ison satsin ruispaloja, kun täkäläiset antimet eivät aina kohtaa suomalaisten makunystyröiden kanssa. Välillä leivoin itse "ruisleipää" eli joko täysjyvä-ruisseos-vuokaleipää tai teeleipää, mutta aina ei jaksa, eikä se myöskään koskaan maistu samalta kuin ehta aito suomalainen. 

Eräs perinteinen aussiruoka, jota en itse ymmärrä ollenkaan, on mornay eli laatikko tai vuoka, joka tehdään pastan tai juuresten sijasta korppujauhoista, vehnäjauhoista, juustosta ja jostain täytteestä, esimerkiksi tonnikala, lohi tai tankoparsa. En ole itse tällaisia koskaan syönyt, mutta ei vaan minusta kuulosta kovin ihanalta eikä edes terveelliseltä. Toisaalta, ehkä ulkomaalaisten reaktio esimerkiksi jauhelihaperunalaatikkoon tai kinkkukiusaukseen olisi sama, eli kukin tyylillään ja mihin tottuu. 

Kiinnostavasti muuten 70-luvun keittokirjaan on päässyt myös pari aasialaista ruokaa, nimittäin paistettu riisi ja chow mein eli kasvis-nuudeli-papupata. Vertailun vuoksi olisi kiva tietää, oliko suomalaisissa 70-luvun keittokirjoissa miten paljon ns ulkomaan vaikutteita, jos Ruotsia ja Venäjää ei lasketa. 

Jälkkäreistä sen verran, siinä missä Suomessa harrastetaan kiisseleitä, Australian perinteisiin kuuluu pudding eli vanukas. Kirjasta löytyvät mm. tällaiset vanukasreseptit:

höyrytetyt hedelmät, banaani-luumu, inkivääri, vaniljakastike, karamellikastike, riisi, leivänmuru-voi, kookos, sagopalmu, sitruuna-taateli, sitruunamarenki, hyytelö, kaurakeksi, passionhedelmä, sekä puolen tusinaa erilaista omenavanukasohjetta.

Nyt hyvästit 70-luvulle, kelataan eteenpäin 90-luvulle. Tämä 30 vuotta vanha kirja on nimeltään The Festive Season Handbook eli Juhlakauden käsikirja, eikä se rajoitu pelkästään ruokaohjeisiin vaan sisältää mm. lahjaideoita sekä leikkejä ja pelejä joulunviettoon. Jännittävästi kirjan nimessä ei ole sanaa joulu, mutta se käsittelee vain joulua. Kirja alkaa parin sivun selonteolla siitä, mikä joulu on, eli yleisönä ovat muutkin kuin peruskristityt, joille luulisi joulun olevan aika tuttu. Tosin selonteossa käsitellään myös joulun pakanallisia juuria ja mainitaan, että talvipäivänseisauksen aika on ollut vuosituhansia tärkeä vuoden käännekohta ja juhlakausi pohjoisella pallonpuoliskolla (Euroopassa). 

Mitä joulupöytään kuuluu? Australiassa, kuten Iso-Britanniassa, joulua juhlitaan joulupäivänä 25.12. ja kirjan mukaan ruokaperinteitä ovat täytetty kalkkuna tai kinkku kasvisten ja vihannesten kera, jouluvanukas, murokeksit, joulupiiraat (rusinamassalla täytetyt pienet voitaikinapiirakat), "kaikki huuhdotaan alas shampanjalla, viinillä, sekä runsaalla määrällä jääkylmää olutta". Kirja itse asiassa suosittelee, että Australiassa voisi panostaa enemmän ilmaston- ja säänmukaiseen ruokailuun sen sijaan, että koitetaan pitää tätä kylmään ilmanalaan sopivaa angloperinnettä yllä. Olisi fiksumpaa nauttia esimerkiksi salaatteja, mereneläväbuffet tai grillata ulkosalla kuuman keittiön sijaan - täyttä totta. Etenkin Perthissä joulun sää on usein aurinkoiset +30-40 astetta, eli laatikoiden väkellys keittiössä on hullun hommaa. 

Kirjassa on ohjeet monenlaisiin mereneläväruokiin, sekä reseptit eri Euroopan maissa tyypillisiin joulukakkuihin. Ruotsalaiset piparitkin ovat mukana. Opuksesta löytyy myös ohjeita erilaisiin itsetehtyihin pikku lahjoihin, leipomuksista sisustuselementteihin kuten potpourri tai koristeelliset rasiat tai tölkit, jotka voi täyttää vaikka karkeilla. Lisäksi löytyy erilaisia säilyke-, hilloke-, ja marmeladiohjeita. 

Joulukuusen historiasta kirja kertoo seuraavaa:

Erään legendan mukaan ensimmäinen joulupuu kasvoi Englannissa. Pyhä Boniface saapui Englantiin 700-luvulla käännyttämään pakanoita kristinuskoon. Eräänä iltana Pyhä Boniface törmäsi joukkioon, joka aikoi uhrata nuoren pojan jumalilleen tammen alla. Boniface kaatoi tammen estääkseen teon. Hän istutti tilalle havupuun taimen osoitukseksi siitä, että tässä maassa harjoitetaan nyt uutta uskoa. Myöhemmän tarinan mukaan joulukuusi oli Martti Lutherin keksintö, kun hän koristeli kuusen kynttilöillä vuonna 1530 symboloidakseen tähtitaivasta, josta Jeesus laskeutui maan päälle. Vuoteen 1605 mennessä strasbourgilaiset koristelivat kuusia jouluksi paperiruusukkein, omenoin ja makeisin.

Iso-Britanniaan joulukuusiperinne saapui, kun kuningatar Victorian aviomies Prinssi Albert pystytti ensimmäisen joulukuusen Windsorin linnaan vuonna 1841. Saksalainen prinssi halusi kokea lapsuudestaan tuttua traditiota myös uudessa kotimaassaan. Joulukuusen vakiinnuttua kuninkaallisessa perheessä tavan otti omakseen myös muu kansa, joka alkoi koristella kuusiaan kimalleköynnöksin, valoin ja nauhoin. Ikivihreät koristeet myös muualla kotona yleistyivät. 

Tämän kirjan mielenkiintoisinta antia eivät ole ruuat, vaan leikit ja pelit. Yksi leikki etenkin kiinnittää huomion ja ei positiivisesti. Nimittäin:

Samaa parvea-peli (birds of feather)

Jaetaan lapset kahteen ryhmään. Toinen ryhmä poistuu huoneesta, toinen ryhmä istuutuu tuoleille, kullakin on vieressään tyhjä tuoli. Kukin lapsi päättää yhden henkilön, kenet haluaa viereensä toisesta huoneesta. Nyt toisesta huoneesta saapuu yksi lapsi kerrallaan paikalle ja kaikki tuoleilla istujat yrittävät kaikin keinoin houkutella tämän viereensä. Jos tulokas valitsee oikein (eli sen, joka oikeasti halusi tämän viereensä), hän saa jäädä tuolille. Jos hän valitsee väärin, hänet buuataan kovaäänisesti ulos huoneesta. Leikki jatkuu, kunnes kaikki ovat tuoleilla. Sen jälkeen vaihdetaan ryhmien paikat ja aloitetaan alusta.

Hmm, ehkä olen herkkänahkainen, mutta mielestäni 90-luvun "heikoin lenkki" ja julkinen nöyryytys-mentaliteetti eivät ole enää nykyään kuumaa valuuttaa eikä niitä tarvitse takaisin tuoda. Ei jatkoon. 

Toinen ajankuvaleikki on:

Leikkaa lehdistä erilaisia mainoksia, mutta leikkaa pois tai peitä tuotenimi. Tee seinälle iso kollaasi mainoksista. Lapset yrittävät arvata/muistaa jokaisen tuotenimen oikein. Kuka muistaa eniten tuotenimiä, voittaa. 

Aavistuksen haiskahtaa kulutuskulttuurin ihannoinnilta... mutta ehkä hauska, tiedä häntä!

Muut leikit ovat suomalaisillekin tutunkuuloisia, kuten rikkinäinen puhelin, piirrä ja arvaa, näyttele ja arvaa, täytä puuttuva adjektiivi (valmiiksi kirjotettuun tarinaan lisätään summassa adjektiiveja ja lopuksi absurdi tarina luetaan ääneen). 

Tämän opuksen opeilla elämässä eteenpäin.

Luukku 24: Aussijoulu suomivärein - tai toisinpäin

Ulkosuomalaisbloggarit ovat yhteistyössä kirjoittaneet joulukalenterin: mietteitä ja huomioita joulunvietosta ympäri maailman omissa maissaan. Sain kunnian kirjoittaa jouluaatosta täällä Perthissä. Ensi viikolla kerron samasta aiheesta myös SBS:n eli täkäläisen mediakanavan suomenkielisessä radiohaastattelussa.

Miten sujuu aussijoulu - tai siis suomalais-aussi-joulu?

Olen asunut Perthissä nyt lähemmäs 8 vuotta ja näistä jouluista olen onnistunut viettämään vain yhden Suomessa, v. 2011 eli ensimmäisenä vuonna sitten Suomesta muuton. Tuona jouluna minulla oli hurja koti-ikävä: kaipasin perhettä, kavereita että juurikin suomalaista joulua, ja onnellisesti onnistuin pääsemään "takaisin kotiin" joulunviettoon.

Yhden joulun olen viettänyt täkäläisen suomikaverin kanssa tämän aussianoppilassa, ja kaikki muut joulut olemme juhlineet E:n perheen kanssa Perthissä (anoppi normaalisti lentää Ranskasta meille joulunviettoon ja E:n kaksi veljeä asuvat samassa kaupunginosassa kuin mekin). Joulua on vietetty mm vuokramökissä, ravintolassa, meillä kotona, E:n veljen kotona ja anopin Perthin-asumuksissa.

Olen monena jouluna kaivannut omaa perhettäni, perinteitäni ja lunta, mutta käytännön syistä en ole juuri jouluksi päässyt matkaan - matkustaminen on kalleimmillaan joulunseutuun, töistä on ollut hankalampi saada riittävää lomaa, ja olen priorisoinut matkat Suomen kesään eli maksimoinut hyvät säät ja kavereiden tapaamismahdollisuudet. Keskeinen syy on ollut myös tuo E:n perheen odotus/oletus, että juhlimme yhdessä.

Tänä vuonna päätimme tehdä oman päämme mukaan ja vaikkemme olekaan Suomessa, olemme suomiseurassa. Expattien, myös ulkosuomalaisten kesken on melko tavallista lyöttäytyä yhteen perinnejuhlia viettämään. Meidät on jo monena vuonna kutsuttu suomalaiskaveriporukan aatonviettoon, jonka olemme tähän saakka missanneet. Tälläviisiin täällä juhlittiin.

Kekkerit alkoivat jo iltapäivällä, uima-allas avoinna kaikille halukkaille. Reilu joukko lapsia viihtyi vedessä hyvin, lieventäen joulupukin odottelun tuomaa jännitystä. Aussitapaan ruokailu totetutettiin bring a plate-periaatteella, eli jokainen tuo mukanaan vähintään yhden ruokatuotteen pöytään. Näin viisikymmenpäinen vierasjoukko sai näppärästi toteutettua suomalaisen joulupöydän kinkkuineen, rosolleineen, sinapeineen ja laatikoineen buffet-metodilla.

Juhlat alkoivat seurustelulla ja drinkeillä, alkolla tai ilman, jatkuivat joulubuffetilla ja huipentuivat tietenkin joulupukin vierailuun. Joulupukki saateltiin kylään luonnollisesti Joulupukki-laulun tahtiin ja jokaiselle lapselle löytyi pussista lahja. Jälkkäripöytä odotti vieraita pukin visiitin jälkeen, mukaanlukien kaksi piparitaloa, jotka lapset saivat hajottaa ja syödä.

Jouluruokaa oli monenlaista, kaikki perinteiset suomiherkut. En kuitenkaan muistanut nälissäni innoissani ottaa kuvia mistään ennenkuin jälkiruokapöydästä. Lapset saivat rikkoa ja syödä piparitalot illan lopuksi, aktiviteetti kesti ehkä viisi sekuntia!

Aussijoulun perusjälkkäri, pavlovat eli marenkikakut mango-marja-kermavaahtotäytteellä. Alimpana pipari-kinuskivanukas.

Joka laatua laatikkoa oli tietenkin tarjolla: porkkana, peruna, lanttu ja bataatti. Maisk!

Joulupukki on saapumassa Korvatunturilta saakka.

Joulupukki kertoo, kuinka vaelsi Korvatunturilta tiettömien taipaleiden takaa metrin hangessa porovaljakolla, sitten Australiaan Finnairin lennolla. Finnair uhkasi laskuttaa lisähintaa ylikiloista, mutta pukki sai onneksi neuvoteltua maksuttomat bonuskilot, olivathan ne lahjoja lapsille maailman ympäri.

Pukki keräsi ansaitun väkijoukon ja kiinnostuneen yleisön.

Tontut uima-altaan äärellä.

Pukki oli käynyt meilläkin salavihkaa, paketteja löytyi joulutillin eli kuusen virkaa toimittavan aussipuskan alta.

Iloista joulua ja onnekasta vuotta 2019 Down Underista toivotellen!

Jos joulunvietto ympäri maailman kiinnostaa, listasta löytyvät kaikki joulukalenterin luukut:

Luukku 1: Anniinankulma / Italia
Luukku 2: H niin kuin Hausfrau / Saksa
Luukku 3: Viinilaaksonviemää / USA
Luukku 4: Maurelita /Ranska
Luukku 5: Hollanninhippiäinen / Hollanti
Luukku 6: Suomalainen im Allgäu /Saksa
Luukku 7: Alla kaalipuun / Uusi-Seelanti
Luukku 8: Kappelikukkulan kuulumisia / USA
Luukku 9: Viisikymppiä lasissa / Luxemburg
Luukku 10: Viherjuuria / Saksa
Luukku 11: Hollanninsuomalainen/ Hollanti
Luukku 12: Tahdon Asiat / USA
Luukku 13: Matkani tuntemattomaan /Ruotsi
Luukku 14: Melkein tropiikissa / Espanja
Luukku 15: Vihreän saaren emäntä / Irlanti
Luukku 16: Oh,wie nordisch! / Saksa sekä Nordic Days/ Saksa
Luukku 17: The Unknown And Beyond / USA
Luukku 18: One with Alpenglow / Saksa ja Unkari
Luukku 19: Ruovesiblogi / Itävalta ja Unkari
Luukku 20: Wonderworld of Noora / Viro
Luukku 21: Heidin Italia / Italia
Luukku 22: À laHelvetia / Sveitsi
Luukku 23: Oneglass of milk, please / USA
Luukku 24: Life in English / Australia sekä Konalla / Hawaii,USA

Joulun erot Suomessa ja Australiassa

Tajusin, etten ole vielä kertaakaan kirjannut ylös peruseroja, joita Australian ja Suomen joulunvieton välillä on. Tässäpä muutamia omaan silmään pistäneitä.

Joulupukki

Täälläkin tunnetaan joulupukki, mutta joulupukki ei vieraile kodeissa, vaan ostoskeskuksissa. Lapsiperheet siis käyvät otattamassa joulukuvia ostarin pukin äärellä ja lapset saavat kertoa pukille lahjatoiveet. Lahjat ilmaantuvat kuusen alle jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä niin, että joulupäivänä juhlitaan ja lahjat avataan. Joulupukin voi myös tilata kuvaussessioon vaikkapa rannalle hyvissä ajoin ennen aattoa, mutta en ole koskaan kuullut pukin vierailevan kenenkään kotona jakamassa lahjoja. Aitoja poroja ei ostareiden ja kuvafirmojen pukilla ole, joskus kylläkin kenguru- ja koalakavereita. Täkäläinen joulupukki tulee Pohjoisnavalta tai joskus jopa Havaijilta tms kesälomaltaan, ei Suomen lapista (moukat).

Aussijoulupukki saapuu surffaten mieluummin kuin pororeellä.

Tontut

Tontut ovat Suomessa perinteisesti valkohapsikääpiöitä, vanhan kansan kodinhaltiatyyppiä, tai herttaisia tai hieman ilkikurisia pikkulapsia. Joulupukin seurassa jouluparaateissa tai ostareilla näkyvät aussitontut sen sijaan ovat teinejä/nuoria aikuisia ja ainakin naispuoliset usein häkellyttävän seksikkäissä vaatteissa (esim. hyvin lyhyt samettimekkonen, joka on myös kaulasta avoin). Suomalaiselle tämä tonttuversio on aika yllättävä ja lastenjuhlaan jopa hieman outo. Mitään syytä en tiedä, miksi tonttukäsitys on täällä erilainen; voin vain arvailla, että ikuisen auringon maassa paljas pinta ei hämmennä jouluna samalla lailla kuin pakkasen valtakunnassa Suomessa. 

Jouluparaati teemapuistossa Australiassa. 

Joulukoristelu

Aussikoristelu on paljon blingimpää ja huumoriin perustuvaa kuin suomalainen. Mitään kotitekoisia seppeleitä, kauralyhteitä tai harrashenkisiä kuvituksia ja koristuksia ei näy missään. Muovi, välke ja hile ovat täällä voimissaan. Luonnonmateriaaleja ei juurikaan koristelussa käytetä, arvatenkin siksi, että +30-40-asteen helteissä ne kuivuisivat ja karisisivat ennätysajassa. En ole vielä tähän mennessä nähnyt yhtään aitoa joulukuusta kellään, en edes tiedä, mistä niitä saisi. Nyt kun asiakseni googlasin, muutama joulukuusifarmi Perthistäkin löytyy, josta kuusen voisi ostaa noin $100:lla eli hintaan 70 euroa. Kuvista päätellen kuuset ovat melko pieniä, 1-1.5m ja sypressimäisiä enemmän kuin Suomen luonnonkuusia.

Täällä on viime vuosina yleistynyt julkisten rakennusten valokoristelu jouluksi, kuva Sydneystä. 

Joululaulut

Jos täällä yrittäisi soittaa Sylvian Joululaulun tai Varpunen Jouluaamuna aussiyleisölle niin varmaan saisi outoja katseita osakseen. Aussijoulu on iloinen lastenjuhla, johon kuuluu kaikenlainen rallattelu hartaan, melankolisen tunnelman sijaan. Joululaulut ovat pääsääntöisesti kategoriaa Christmas jingle eli juurikin rallatus tai kilkatus. Christmas carols eli perinteiset joululaulut tai kauneimmat joululaulut on täälläkin yleisötapahtuma, tosin erittäin harvoin kirkossa, paljon useammin puistossa paikallisen kuoron tai orkesterin johtamana. Moni aussilaulu on suomalaiselle tuttu, koska niin moni suomalainen joululaulu on englannista käännetty, joko amerikkalaista tai brittiperua. Petteri Punakuono, Kulkuset, Valkea joulu ja Joulupukki matkaan jo käy tunnetaan varmaan ympäri maailman.

Suosittu joulutapahtuma, Carols by Candlelight eli Kauneimmat Joululaulut Kynttilänvalossa. Iso yhteislaulutilaisuus puistossa.

Jouluruuat

Suomessa on mielestäni peräti uniikki jouluruokakulttuuri sikäli, että niin moni niin tunnollisesti noudattaa samaa kaavaa ja "aitoon joulupöytään" kuuluvat tietyt ruuat vakiona. Vaikka Suomen sisällä ja perhekohtaisesti eroja varmasti on, tuskin on sellaista suomalaista, joka ei nimeäisi kinkkua, joululaatikoita, rosollia ja riisipuuroa jouluruuiksi. Onko pöydässä myös graavilohta, lipeäkalaa, suolasilliä, karjalanpaistia, perunamuussia/keitettyjä perunoita, vihersalaattia jne on varmaan sitten henkilökohtaisempi valinta (omassa lapsuudenperheessäni ei ollut koskaan lipeäkalaa mutta kylläkin karjalanpaistia) - joulumakujen perusrunko kuitenkin noudattaa vakiokaavaa. Jos jouluruokia tuunataan, sekin tehdään perinnehengessä eli vaikkapa piparinmakuinen juustokakku tai peruslaatikoiden kylkeen bataatti- tai punajuurilaatikkoa.

Australiassa jouluruuat ovat kunkin perheen oma päätös ja yksi voi tilata catering-kokoisen annoksen sushia, toinen grillata katkarapuja, kolmas syödä mereneläväsetin mukaanlukien jouluherkku-hummeria (crayfish), neljäs popsii pizzaa. Kalkkunaa ei täällä mielestäni syödä mitenkään aktiivisesti, ennemmin pöydässä on kanaa. Joulu on Australiassa keskikesän juhla ja painottuu mielestäni meren antimiin, paistiruokiin ja salaatteihin. Jälkkäripöydän kruunaa Pavlova, mangoilla, marjoilla ja kermavaahdolla koristeltu marenkikakku.

Tällaista evästä tulee vastaan , kun googlaa Australian Christmas Dinner. Löytyy ostereita, katkarapuja, hummeria, paisteja, salaatteja, kuohuviiniä...

Jouluvaatteet

Omassa perheessäni oli tapana, että jouluaaton saunan jälkeen pukeudutaan hieman parempiin vaatteisiin - jos ei nyt ihan juhlatamineisiin, niin ainakin ns. sunnuntaiparhaisiin. Täällä vaatetus voi olla mitä vain bikineistä hassuun jouluvillapaitaan, tai juhla-asusta shortseihin ja lipokkaisiin. En ole koskaan viettänyt joulua eli joulupäivää aussiseurassa, mutta ilmeisesti juhla alkaa pyjamat päällä, koska lahjat avataan heti aamusta. Jonkinlaiseksi pikkutrendiksi on täällä muodostunut joulu-uima-asut, rashiet, pitkähihaiset polyesteripaidat, joita pidetään päällä uidessa ettei iho pala. Näissä siis käydään joulunseutuun uinneilla, kun kuuma päivä vaatii vilvoittelua altaassa tai biitsillä.

Näitä rantavaatteita myydään nimellä Ugly Christmas Rashies eli Rumat Joulurantapaidat.

Arvot ja uskomukset

Aika samalla lailla kuin Suomessakin, Australiassa joulupukki, tontut, enkelit ja joulun kristillinen viesti elävät rinta rinnan. Kristillisyys ei julkisesti tai näkyvästi korostu, mutta monilla on tapana käydä joulukirkossa. Tietenkin maassa, jossa yli kolmasosa on ensimmäisen polven maahanmuuttajia ja kaksi kolmesta toisen polven, joka suvulla, perheellä ja yksilöllä on omat uskomuksensa, tapansa ja perinteensä; eivätkä läheskään kaikki vietä joulua. Joulu ei mielestäni ole kuitenkaan problemaattinen juhla Australiassa - tosin aika ajoin näkyy poliitikkoja tai mediakommentaattoreita, jotka yrittävät väkisin vääntää vastakkainasettelua väittämällä, että joulua ei enää saisi sanoa jouluksi, jottemme loukkaa muslimeita tai milloin ketäkin. Todellisuudessa en ole nähnyt yhtään vaatimusta missään, että joulu pitäisi jotenkin hiuduttaa taka-alalle. Töissä jotkut poliittisesti korrektit toivottavat Happy Holidays eli hyvää loma-aikaa tai juhlakautta, mutta Merry Christmasia eli iloista joulua näkyy vähintään yhtä paljon eikä kukaan kurtistele kulmiaan kummallekaan.

Aussikäsitys joulunvietosta ja joulupukista.

Aussilan uusperinne - tuhma tonttu hyllyllä

Täällä Aussilassa on ilmeisesti jo jonkun aikaa (lue: vuosia) ollut innostusta elf on the shelf- eli tonttu hyllyllä-joulunodotusaktiviteettiin. Itse vasta tänä vuonna reagoin asiaan, siis en niin, että olisin hommannut oman tontun, vaan havahduin sen olemassaoloon. Googlaamalla selvisi, että hyllytontusta on Suomessakin jonkun verran kirjoitettu blogeissa, mutta koska arvelen sen olevan kuitenkin aika tuntematon juttu, tässäpä esittelyä.

Suomessahan on jo muutamana vuonna "kohistu" tonttuovista, eli niitä näkyy mediassa, somessa ja blogeissa. Tonttuovi on minunkin mielestäni kiva juttu, mutten ole sellaista koskaan itse väsäillyt.

Tonttuovi, kuva (c) Kodin Kuvalehti. Tekijä Pia Auvinen.

Aussilan versio tonttumeiningistä on hyllytonttu, joka ilmaantuu taloon 1. joulukuuta ja vaihtaa paikkaa ja aktiviteettia joka yö (ts vanhemmat keksivät uusia idiksiä mitä tonttu voisi puuhailla, ja lapset saavat etsiä tontun aina aamulla).

Aussitonttu on suomitonttuihin verrattuna aika erilainen, sillä a) tähän tarkoitukseen myydään spesiaalia elf on the shelf- tonttua, eli mikä vain joulukoriste ei käy, b) tonttu voi olla tuhma eli tekee kaikennäköisiä tepposia, ja c) tonttu on nuori, joskus tonttupariskunta, jotka odottavat vauvaa ja lopuksi saavat lapsen. Suomessahan tontut monestikin ovat joko vanhoja valkohapsikääpiöitä tai tonttulapsukaisia, toki lastenohjelmissa ja Rovaniemen joulupukin maassa näkee kaikenikäisiä tonttuja.

Googlasin, että traditio on melko nuori: se kumpuaa v. 2005 julkaistusta amerikkalaisesta lastenkirjasta ja sieltä hahmokin on peräisin. Tarinassa joka kotiin tulee Pohjoisnavalta tonttu, joka tarkkailee talon touhuja ja aina öisin lentää raportoimaan hyvät ja pahat asiat joulupukille, palatakseen aamulla johonkin uuteen tarkkailupaikkaan.

Mitä tonttu puuhaa? Ihan mitä mielikuvitus jaksaa tuottaa.

Tältä näyttää hyllytonttu.

Tonttutyttöjä ja -poikia. 

Tonttu ryöstöretkellä - aika kaksinaamaista, kun sen pitäisi raportoida joulupukille, kuka on kiltti ja kuka tuhma talossa.

Tontun monet touhut.

Tonttu on yllättävän ahne työnkuvaansa nähden.

Joskus tonttuunkin iskee rokkitähteyden kaipuu.

Tonttu sen verran kiperässä paikassa, etten ihan pikkulapsille tätä sommittelisi.

Jouluun valmistautuminen Perthissä

Miten Perthissä valmistaudutaan joulunviettoon? Omalla kohdallani tälläviisiin...

Pikkujoulut ja puistopiknikit

Pikkujoulukausi alkaa marraskuun lopulta kuten Suomessakin, mutta juhlat muistuttavat enemmän vappua kuin joulua mielestäni, tosin joulukoristeilla. Hellemekot, rento asenne ja kaikenlainen hulluttelu kuuluvat pikkujouluihin, tosin omissa työpaikoissani erittäin maltillisesti. Mitään änkyräkännäystä en ole nähnyt, mutta se ei tarkoita, ettei sitä esiinny - päinvastoin, joulunaika Perthissä on booze buss:in eli poliisiratsioiden kulta-aikaa, kun pikkujouluista hiprakassa palaavat puhallutetaan ja pahimmillaan lähtee ajokortteja kuivumaan.

Puistopiknikit liittyvät pikkujouluihin, koska joulukuu on täällä ensimmäinen kunnon kesäkuukausi, ja ulkoilma- ja ranta-aktiviteetit houkuttelevat taas erityisen paljon. Monet kaveri- ja harrastusporukoiden pikkujoulut vietetään rennosti puistossa. Järjestämme itse kavereille piknikin piakkoin nyyttikestiperiaatteella: joulunseutu yleensä on aikaa, kun sellaisetkin kontaktit havahtuvat tai muistuvat mieleen, joita ei muuten ole vuoden mittaan paljoa nähnyt. Eli jouluntienoo on yleistä "hei pitää vaihtaa kuulumisia!" - tapaamisten sopimista.

Joulukortit

Olen pyrskäyksittäin luova eli joskus innostun kovasti jostain käsillätekoprojektista, joskus menee kuuukausia, ettei mitään synny. Joulun aikaan joulukorttien teko inspiroi ja olen nyt muutamana vuonna järjestänyt Suomi-koulun varainhankintaan joulukorttipajoja aikuisille - salajuonena se, että itsekin pääsen tekemään.

Kortteja voi tehdä omaan tarpeeseen tai koulun joulumyyjäisiin, yleensä niitä riittää kumpaankin. Minulla on tietty pieni joulukorttilista eli lähetän muutamille lähisukulaisille ja ystäville, en kuitenkaan tusinoittain. Kortteja ei kauheasti kulje tännepäin eli täkäläiset kaverit eivät niitä juuri lähetä tai anna; ja vain aivan lähipiiri Suomesta muistaa/uskaltaa niitä lähettää, arvatenkin arvellen, että menevät postissa hukkaan kuitenkin tai eivät ehdi jouluksi (ihan mahdollinen skenaario).

Adventtikalenteri minulla on ollut monena vuonna, Suomesta saatuja kuvakalentereita. E:tä kiinnostaisi vain suklaakalenteri. Monena vuonna olen myös miettinyt tekeväni itse adventtikalentereita myyntiin, mutta eipä ole tullut saatua aikaan - vielä :D

Joulukoristeet ja lahjat

Tähän saakka Perthissä en ole käytännössä koristellut lainkaan jouluksi. Keskikesän juhlaan on mielestäni vaikea yhdistää talventuisku- tai hämäränhyssykoristeita, ja täällä suositut ja yleiset huumorikoristeet kuten vilkkuvat jouluvalokorvikset tai uber-kimmeltävät tilpehöörit eivät itseäni puhuttele. Tänä vuonna järjestän pienelle kirjoittajakerhollemme pikkujoulut, joten sitä varten ajattelin hieman laitella joulutunnelmaa, ehkä hankkia ruukkupuun, jonka voisi koristella.

En ole kova lahjojen ostelija, toisaalta siksi, että jouluun liimattu kulutuskulttuuri hieman ahdistaa, toisaalta siksi, että perhepiirissäni on vielä toistaiseksi vain aikuisia ja aikuisten kesken ei ole samaa intoa tai halua antaa ja saada lahjoja kuin lapsiperheissä olisi. Joululahjojen osto on viime vuosina rajoittunut yhteen lahjaan E:lle, sekä pikkujouluihin tarvittaviin Secret Santa-lahjoihin.

Suomessakin mielestäni on Secret Santa-tapainen peli, mutten tiedä sen nimeä. Jokainen osallistuja ostaa (pienen) yllätyslahjan ja lahjat vaikkapa arvotaan jotenkin, tai niistä kilpaillaan. Täkäläistyöpaikoilla peli voi sisältää esimerkiksi ryöstömahdollisuuden, eli kun oma lahjanvalintavuoro tulee, saa joko ottaa uuden paketin tai napata joltakulta jo avatun paketin, jolloin ryöstön uhri saa valita uuden.

Secret Santa on toisaalta hauska, toisaalta harmaita hiuksia aiheuttava. Lahjan arvo on yleensä pieni, esim. $10, ja hyvällä mäihällä sattuu jotain tarpeellista kuten viime vuonna kestokuppi, take away-kahvin ostoon tarkoitettu keraaminen kannellinen muki. Joskus lahjaksi saa ihan turhaa muovikrääsää, joka päätyy saman tien kaatopaikalle ahdistuksen kera. Viime vuonna onnistuin loukkaamaan kollegaa kritisoimalla Secret Santaa sanoen, että itse tykkään enemmän declutterista eli turhan sälän eliminoinnista - kyseisen kollegan sivubisnes on tehdä itse kaikenlaista räätälöityä lahjatavaraa ja hän koki kommenttini bisneksensä arvosteluksi. No, ei voi aina mennä putkeen.

Suomiyhteisön tapahtumat

Omaan joulunviettooni kuuluvat olennaisesti Perthin suomiyhteisön tapahtumat sekä järjestäjänä että osallistujana. Eilen Suomi-kirkko järjesti perinteisen joululounaan, jossa tarjolla oli joulupöydän helahoito eli kaikki laatikot, kinkkua, rosollia, vihersalaattia, lihapullia, sinappia ja mitähän vielä. Tietenkin päälle runsas jälkkäripöytä piparikakkuineen, maustekakkuineen ja joulutorttuineen. Suomi-koulumme järjesti rinnakkaiset myyjäiset eli kaupustelimme karjalanpiirakoita, korvapuusteja, glögiä, kotikaljaa, kotitekoista sinappia, pipareita ja toffeeta, sekä niitä askarreltuja joulukortteja. Kävijöitä oli muistaakseni kuutisenkymmentä ja varainhankintakin tuotti mukavasti, eli ensi vuonnakin saamme tapahtumia kasaan.

Muita tapahtumia tälle joululle olisivat Suomi-koulun oma joulujuhla; sekä kirkon järjestämät kauneimmat joululaulut ja joulukirkko joulupäivän aamuna. Suomessa asuessani kävin melkeinpä joka vuosi joululauluja laulamassa ja joinain vuosina myös aattoyön kirkossa, täällä kumpikin tapa on jäänyt unholaan paljolti siksi, että joulu tosiaan tuntuu enemmän vappujuhannukselta kuin tunnelmalliselta, hämäränhiljaiselta joululta.

Jouluaatto

Jouluaattoa olemme tähän saakka useimmiten viettäneet E:n perheen kanssa, tänä vuonna (kuten monena muunakin) meidät on kutsuttu tietyn suomiporukan juhliin joihin olemme viimein menossa.

Osallistun Ulkosuomalaisten Joulukalenteriin eli yhteistyöpostauksiin joulukuun mittaan ja jouluaaton vietosta suomi-aussi-tyyliin tulee oma postaus juurikin jouluaattona, sitä odotellessa!

Joulukalenterissa on tähän saakka julkaistu:
Anniinankulma - Milano
H niinkuin Hausfrau - Düsseldorf

Jos aiemmat jouluni kiinnostavat, linkkejä täällä:
2011 Suomessa - miltä näytti Suomi tuoreen maastamuuttajan ja ulkosuomalaisen silmin?
2013 ranskalainen perhejoulu aussiauringon alla
2014 aussityöpaikan pikkujoulut
2015 joulu kaksin
2016 perhe ja kaverit joulunvietossa - tavallinen aussikombo, kutsutaan kylään sekä kaverit että perhe.

Joulutorttuja onneksi saa joululounaalla, ei tarvitse itse vääntää kaikkea!

Joulutuotteita myyjmässä. Sattumalta myyjällä ja asiakkaalla mätsäävät suomiasut! Alla joululounas katettuna, syöjiä vielä odotellessa.