Muistisääntöjä Australiaan

Vaikka olen asunut Perthissä jo ennätysmäiset kuusi vuotta - ennätysmäiset siksi, etten tullessani tiennyt ollenkaan, kauanko viipyisin - käytän edelleen joitain muistisääntöjä, jotka jouduin kehittelemään alkumetreillä.

1) Kuski tien keskiviivan puolella. Täällä on vasemmanpuoleinen liikenne ja siihen sopeutuminen otti aikansa, mutta nyt reissut Eurooppaan/Suomeen ja takaisin hoituvat sikäli rutiinilla, ettei joka kerta tarvitse pelätä, ajaako väärällä puolella kummallakin mantereella. Minulle toimii ajatus, että kun ajan autoa, on minun istuttava keskiviivan puolella. Jos piennar on lähempänä, menee huonosti ja pian vaarallisesti, jos ei tilannetta heti korjaa.

Muistisääntö ei toimi täydellisesti, koska useampikaistaisilla teillä on mentävä sillä  kaistalla, joka vie oikeaan suuntaan. Perthin moottoriteillä ei ole aina ulosajoramppeja jonne käännytään, vaan esim. kaksi vasemmanpuolimmaista kaistaa vain erkanevat muusta tiestä ja jatkavat uuteen suuntaan. Toki näihin on viitat, mutta aina ei ehdi vauhdissa älytä.

Ajan vieläkin kuukausittain harhaan tietyssä risteyksessä Graham Farmer Freewayllä, jossa motari haarautuu kolmeksi tieksi, yksi kaista yhteen suuntaan, kaksi yhteen suuntaan ja kaksi vielä eri suuntaan, vieläpä heti tunnelin jälkeen, eli navigaattori on yleensä sammunut signaalin menetettyään. Tuurilla seilattava vaan. Yleensä pieleen.

2) Vitosvaihde on itseäni lähinnä autossa, koska tykkään toimia vauhdilla eli isoimmalla vaihteella. Tämä piti ihan keksimällä keksiä, koska vaihdelaatikko aussiversiona myytävässä Toyotassa on sama kuin Eurooppaankin myytävissä. Toisin sanoen ykkösvaihde on vasemmalla ylhäällä ja vitosvaihde reunimmaisena oikealla ylhäällä.

Oikeakätiseen vaihteistoon tottuneelle ykkösvaihde vedetään itseä kohti ja ylös, kun taas vasurimallissa vipua työnnetään poispäin itsestä ja ylös. Eräänkin kerran olen yrittänyt puskea väärää vaihdetta päälle, kun lihasmuisti väittää, että kannattaisi toimia eurooppalaismallin peilikuvana, kun kerran eri kädellä pelataan. Ei näin, Toyota huutaa.

3) Vasemmalla myös kävellen. Vasemmanpuoleinen liikenne pätee myös jalankulkijoihin ja esim. liukuportaisiin. Siellä pitäisi siis ryhmittyä vasemmalle, jotta oikealta pääsee ohi. Jostain syystä kuitenkin portaissa on aina yksi tatti, joka jumittaa oikealla ohituskaistalla nappikuulokkeet niin syvälä korvissa, ettei kohteliaita excuse me- ohituspyyntöjä varmasti kuule. Lisäksi Perthin keskusta-alueen rullaportaat ovat tuntemattomista syistä niin usein rikki, että sama olisi olla normaaleja portaita sekä hissi kaikkialla kauttaaltaan.

4) Maitokahvi on flat white, lättänä valkoinen. Kahvinjuojat oppivat Australiassa nopeasti, että kahvin eri tarjoilumuotoja on tusinoittain, ja usein kahviloissa voi myös erikseen valita pavut ja paahtoasteen. Kahvia ei käytännössä koskaan kaadeta itse kahvipannusta eikä se tule suodatinpannusta ylipäätään, vaan barista tekee kupilliset yksi kerrallaan. Kahvilaan yleensä edellytetään kahvikoneen käyttökoulutus työllistymisen pohjaksi.

Täällä ei jostain syystä ole olemassa eurooppalais(ranskalais)muotoa cafe au lait eli maitokahvi, vaan maitoa saa eri määrän kahviin ja eri muodoissa - kuumennettuna, vaahdotettuna, kylmänä - tilaamalla eri tuotteen: macchiato, long mac(chiato), cappuccino, flat white, long black with milk at the side eli musta kahvi ja maitonekka viereen erikseen... Tietenkin jääkahvit, erikoismaustekahvit jne erikseen. Musta kahvi puolestaan ei ole Americano jollaisena se Euroopassa tunnetaan, vaan long black.

Jotkut kahvilat tarjoavat palvelua, että jos tuot oman kestomukin, saat kahvin halvemmalla. Kestomukeja Perthissä näkee jonkun verran, mutta ei läheskään niin paljon kuin voisi. Itse yritän vähentää jätteen määrää juomalla aina kahvit kahvilassa take awayn sijasta eli vastaan myyjälle dine in, syön täällä (vaikka juomasta kyse), tai pyytämällä pahvimukin ilman turhaa muovikantta. Aina tämä ei onnistu, koska kansi topataan mukiin niin automaattisesti, että muki tulee kannella, halusit tai et.

5) Kaikki muut roskat samaan kierrätysastiaan, paitsi muovipussit ja ruuanjätteet. Jäteasioista puheenollen. Perthissä kierrätysprosentti on aivan onneton, 30%, ja arvelen sen johtuvan siitä, että ihmisiä ei edes kunnolla yritetä opettaa kierrättämään. Helpottaakseen kierrätystä kunnat keräävät kaiken kierrätykseen sopivan yhtenä pompsina, mutta tämä näyttää johtavan hämmennykseen tai välinpitämättömyyteen siitä, mikä sinne kierrätykseen sopii ja mikä ei. Idea on, että kierrätettävä eritellään lajittelukeskuksessa. Ideana hyvä, toteutuksena ei.

Kierrätykseen siis menee kaikki se, mikä Suomessakin kierrätetään (paperi, pahvi, lasi, metalli), mutta myös vahva muovi eli rasiat ja pakkaukset. Sen sijaan muovipussit eivät kuulu kierrätykseen eikä ruokajäte, joka menee kaatopaikalle kompostien sijasta (haloo). Itsellenikin on epäselvää, voiko esim. rasvantahrimat pizzalaatikot kierrättää, mutta laitan ne kierrätykseen silti. Iso osa kierrätykseen tarkoitetusta materiaalista päätyy kuitenkin kaatopaikalle juuri siksi, että kierrätysastiat on sotkettu sinne kuulumattomalla tavaralla, eli koko taloyhtiön vaiva voi mennä hukkaan yhden tumpelon takia.

Perthissä otetaan käyttöön panttipullo- ja tölkkisysteemi v. 2019, vihdoin ja viimein. Asia on viivästynyt ankaran lobbauksen takia, koska Coca Cola Company on pelotellut asiakkaita huomasti nousevista tuotehinnoista, jos jotain niin monimutkaista, vaikeaa ja kallista kuin pullonkierrätys aloitetaan. Suomalainen, vuodesta jääkausi myös cokispullot palauttanut viherpiiperö hämmästelee pelottelukampanjaa huvituksen ja raivon sekaisin tuntein.

6) Koska henkilötunnusta ei ole, joutuu muistamaan muita tunnuksia. Australiassa ei ole kellään samanlaista yhtenäistettyä tunnistenumeroa kuin suomalainen sotu. Siispä tunnistuskeinoja on muita, yleensä dokumenttikombo eli pitäisi voida näyttää esimerkiksi ajokortti, passi ja pankkikortti, kaikki samalla nimellä. Ajokortin numero on kohtuullisen yleinen tunnistusmetodi esim. puhelinpalveluissa, samoin tietenkin syntymäaika. Jos paikallista ajokorttia ei ole, yleensä Australiaan muuttava joutuu hommaamaan jonkin muun täkäläisen ID:n, esimerkiksi proof of age-kortin, ikätodistuksen.

Näiden lisäksi monille tahoille, vaikkapa pankin ja valtion palveluihin, pitää antaa vastauksia erilaisiin turvakysymyksiin kuten: mikä on lempijoukkueesi? Äitisi tyttönimi? Ensimmäisen ala-asteesi nimi? Ensimmäisen lemmikkisi nimi? Itseäni tällainen ystäväkirjatyyppinen kysely lähinnä hymyilyttää, koska useimmat voisivat vastata ko. kysymyksiin esimerkiksi puolisonsa puolesta ilman sanottavaa vaivaa. Eli onkohan hirveän tietoturvallista...?

Kaikkein turhauttavimmaksi ID-bingoilu menee silloin, kun sinulla ei ole juuri tarvittua todistusmuotoa. Esimerkiksi Landgate eli maanmittauslaitos/kiinteistövirasto hyväksyy vain kombon passi, ajokortti, syntymätodistus JA omalla nimellä tullut kiinteistöön liittyvä paperi, vaikkapa sähkölasku. Meillä sähkölasku tulee minun nimelläni eikä Perthin monopoli-sähköyhtiö Synergy suostu lähettämään sellaisia laskuja, jotka on osoitettu kahdelle ihmiselle, vaikka kyseessä olisi pariskunta. E:llä ei siis voi olla ko. laskua näytille, ja jos taas vaihdamme E:n nimen laskuun, minulla ei sitä ole. Huoh.

Kuvituksesi räpsyjä Perthin lopputalvesta. Näin aurinkoista ei ole ollut sitten toukokuun lopun montaakaan kertaa.

Banksiankukka kirjaston kahvilassa.

Yllä ja alla Hay Street, yksi Perthin keskustan pääkaduista ja suosittu lounaskahvila-alue.

Aussibyrokratia, kapula ja rattaat

Luulin jo, että viisumin, kansalaisuuden ja passin saannin jälkeen kaikki merkittävä paperirumba on takanapäin, mutta eiiiihän tok!

Sen jälkeen kun taklasin byrokratian ja sain itselleni PR- eli pysyvän viisumin, kansalaisuuden ja passin, olen auttanut E:n samalle tielle ja hoitanut PR-paperityöt myös hänen kahdelle veljelleen. Onneksi velijä ei ole enempää, koska ei yksi ihminen montaa kertaa jaksa samaa Immi-vääntöä ja sitäpaitsi jokaisen tilanne on ollut eri, eli eri PR-viisumit ja eri viisumisäännöt jokaiselle.

Tällä hetkellä odottelemme E:n kutsua kansalaisuustestiin, jotta hänkin saisi kansalaisuuden ja Australian passin. Paperit lähetimme pari kuukautta sitten eikä Immistä tietenkään kuulu pihaustakaan. Maahanmuuttovirasto on erittäin ennustamaton siinä, miten nopeasti tai hitaasti jokin asia hoituu. E:n keskimmäisen veljen viisumi tuli viikossa siitä, hetkestä, kun viimeinen liite hakemukseen oli toimitettu, mutta E:n kansalaisuushakemus on jumittanut jonkun pöydällä nyt ne pari kuukautta ilman tietoakaan siitä, milloin käsitellään.

Byrokratia on tällä viikolla kiehuttanut oikein urakalla, sillä meillä on vielä (ainakin) yksi paperiesterata ylitettävänä, nimittäin property title eli asunnon omistajuus.

Ostin asunnon seurustelumme alkumetreillä eli paperilla omistan sen yksin. Asuntolaina on kuitenkin kummankin nimissä ja maksamme puoliksi, ja avioeron sattuessa (mikä ei todellakaan ole näköpiirissä) E:n katsottaisiin omistavan puolet. Jotta E:n saisi papereihinkin mukaan, täytyy toimia seuraavasti:

- todistuttaa meidän kummankin henkilöllisyys Postissa.

- käydä pyytämässä stamp duty eli leimaveroarvio the Office of State Revenue´sta eli olisiko tuo Valtion Tulotoimisto? Tämä askel on järjetön, koska käsittääkseni leimaveroa ei mene puolisoiden välisestä omaisuuden siirrosta, mutta paperi näyttämään $0 pitää kuitenkin hankkia. Kiitos.

- pyytää pankilta suostumuskirje, että E saa omistaa asunnon, josta jo maksaa puolet ja jonka lainanhaltijaksi hänet on hyväksytty.

- täyttää omaisuudensiirtokaavake.

- maksaa hakemusmaksu ja jättää siirto- tai pikemminkin puolitusanomus Landgateen - en tiedä mikä tämä voisi olla Suomeksi, koska en tiedä, mikä taho Suomessa hallinnoi kiinteistöomistuksia?

Tästä syntyy kaikkien aikojen ikiliikkuja, koska:

- pankki ei suostu antamaan suostumuskirjettä, ennenkuin olemme täyttäneet omaisuudensiirtolomakkeen. Lomaketta ei kuitenkaan voi täyttää, ennenkuin meillä on pankin suostumuskirje.

- Posti ei suostu tunnistamaan E:n henkilöllisyyttä, ellei hänellä ole näyttää council rates - laskua eli onkohan tuo kunnallisverolappu? Council rates - lasku ei tietenkään tule hänen vaan minun nimelläni, koska minä olen virallinen omistaja. Lisätäksemme E:n council rates - rekisteriin hänet pitää identifioida postissa.

- Emme pysty käyttämään mitään muuta identifiointipalvelua kuin Postin, koska Landgate hyväksyy vain Postin. Yleensä henkilöllisyyden voi todistaa myös vaikkapa farmaseutti, opettaja tai julkissektorin työntekijä, jolla on viisi vuotta virkaa takana. Mutta tässä tapauksessa ei.

- Landgaten infolomake selvästi kertoo, että ei-kansalaisen ID-tunnistukseen kelpaavat dokumentit ovat aussiajokortti, Medicare- eli Kela-korttti sekä syntymätodistus. Posti ei usko, että syntymätodistukseksi kelpaa myös ulkomaalainen todistus, vaikka se Landgaten infolistassa lukee selvin sanoin. Tämä siksi, että Postin oma tietojärjestelmä ei hyväksy kuin aussi-syntymätodistuksen. Eli Landgate on värvännyt oman tomintansa toteuttajaksi tahon, joka ei halua tai pysty noudattamaan Landgaten ohjeistusta. Tästä  olemme nyt kaksi kertaa tapelleet Postissa, tuloksetta.

E on joutunut ottamaan vapaata töistä päästäkseen keskustaan kanssani Postiin vääntämään ja ihan oikeasti sieltä lähtee itku ja raivo kurkussa, kun järkähtämätön kerberos vain väittää, että "ei pysty ei kykene", kun itse osoitat dokumenttilistaa ja näytät kaikki tarvittavat dokumentit. Ei helvperkvitsaatjustjoo.

Ainoa väylä eteenpäin on nyt odottaa, että aussikansalaisuus vihdoin myönnetään ja E saa hakea paikallista passia, koska ulkkaripassi ei Postille kelpaa ilman sitä hänen nimellään olevaa council rates - lappua (joka muutenkin postitetaan vain kerran vuodessa, eli meidän pitäisi odottaa seuraavaa laskua kesäkuussa 2017??).

Postin "palveluhalukkuus" on tällä viikolla saanut näkemään punaista raivoa, koska virkailijat tuntuvat hakemalla hakevan syitä, mikseivät he voi käsitellä papereitamme. Ensimmäinen vastaus kaikkeen on ei, eikä tietokaan siitä, että he yrittäisivät esim. kysyä, mitä muita henkilöpapereita E:llä on, joista saisi sen pistebingon kasaan.

Viimeisin yrityksemme tyssäsi jo siihen, että olimme päivänneet lomakkeen kotona edellisenä päivänä ja sen olisi saanut päivätä vasta Postissa virkailijan silmien alla - miksi, en tiedä. Päiväystä ei tietenkään voi muuttaa viivaamalla yli, eikä Posti printata uutta lappua, koska virkailijalla ei ole tunnuksia printteriin / printteriä ei saa käyttää / printteri  ei toimi / lähin yleisöprintteri on kirjastossa kilometrin päässä.

Paras lopettaa tähän ennenkuin vahingossa paiskaan läppärin seinään Postia muistellessani. Iloisempia ja rennompia aiheita taas ensi kerralla, toivottavasti! Ainiin ja hyvää adventtia! Alla Perthin keskustan joulutunnelmia. Eukalyptuksen oksista ja joulupalloista tulee todella komeita koristeita muuten.

Elämän alkuun Australiassa - usein kysytyt kysymykset

Saan aika ajoin blogin kautta kysymyksiä elämän perusasioista - viisumi, kännykkä, vakuutukset, vuokra jne. ja vastailen niihin sekä sähköpostilla että facebookissa. Koska samasta infosta voi olla monelle Australiaan tuloa suunnittelevalle hyötyä, tässä lista perusasioita, joilla pääsee elämän alkuun, kun uuden mantereen kamara on jalkojen alla:

Viisumi mukaan lentokoneeseen?

Viisumeista löytyy erillinen postaus täältä. Viisumi-info ja etenkin niiden hinnat muuttuvat säännöllisin välein, ja ajankohtaisin tieto on tarjolla Immin eli Australian maahanmuuttoviraston sivuilla. 

Kun viisumi on myönnetty ja vahvistus on sähköpostin liitteenä saapunut, kannattaa vahvistus printata mukaan: sitä kysytään jo Suomen päässä lentokentällä ennen kuin koneeseen päästetään. Viisumi rekisteröidään passisi numeroa vastaan eli mitään viisumitarraa tai erillistä virallista viisumidokumenttia ei Australia anna. 

Passin on oltava voimassa vähintään 6kk siitä, kun Australian rajan ylittää. Working holiday- eli WH-viisumin ehtona on tietty minimimäärä rahaa pankkitilillä, mutta en ole koskaan kuullut tiliotetta keneltäkään kysytyn. Mitään haittaa tiliotteen printtauksesta ei ole, ja itse sen aikoinani tulostin ja pakkasin mukaan. Parempi varautua kuin järkyttyä rajalla, jos asiasta tuleekin sanomista. 

Henkilöllisyystodistus ja muut tarpeelliset paperit

Ota Suomesta mukaan henkkarit (passi, ajokortti jos on) ja pankki- ja luottokortti. Suomalaista henkilöllisyyskorttia tai Kela-korttia ei kukaan ymmärrä, ja rokotustodistusta ei ole kyselty missään - eivät vissiin tiedä, mikä se on. 

Jokainen tänne pidemmäksi aikaa tulija joutuu aika pian hommaamaan paikallisen identity document'in, ID:n eli henkkarit (ajokortti tai vaikkapa Proof of Age-kortti, kumpiakin myöntää Drivers and Vehicles Centre, googlesta löytyy sijainti joka kaupungissa). Ilman paikallista henkkaria ei oikein mitään asioita saa hoidettua jouhevasti. 

Suomalainen passi ei välttämättä yksin riitä vaikkapa asunnon vuokraamiseen, ja paikallista ID-pistebingoa eli henkilöllisyyden todistamista ei pysty läpäisemään ilman riittävää määrää käypäisiä henkilöllisyyspapereita, joita ovat mm. passi, aussiajokortti (huom., ulkomaalainen ei käy), Medicare-kortti eli täkäläinen kela-kortti (taas, suomalainen ei käy) sekä pankkikortti ja sähkölasku tai muu viranomaisen lähettämä kirje kotiin, jossa näkyy aussiosoite (vaikka olisi hotellin).

Jos on jo tullessa työpaikka valmiina (esim. 457-viisumilaisilla), työtodistuksia tuskin tarvitaan. Ei niitä oikein muutenkaan tarvitse, koska täkäläiset eivät niitä yleensä haastatteluissa kysele. Toki niiden englanniksi käännetyt versiot voi mukaan ottaa varuulta. Kannattaa jo koti-Suomessa laatia itselle talteen sähköinen paketti eli skannata kaikki paperit, joita voi kuvitella tarvitsevansa, ja tallentaa ne omaan sähköpostiin tai pilveen (esim. Google Drive). Ovat sitten tulostettavissa, jos äkkiä tarvitaan.

Kännykkä ja liittymä

Kännykkäliittymän saa vaikka saman tien kentältä tultua miltä tahansa operaattorilta, prepaidin nimittäin. Postpaidiin eli kuukausilaskulliseen liittymään tarvitaan täkäläinen osoite ja ID-pistebingon läpäisy. Prepaidilla pääsee helposti alkuun, ja sen voi vaihtaa sittemmin postpaidiksi, jos haluaa. Minulla ja E:lla on itse asiassa edelleen kummallakin prepaid, koska ei vain ole tullut muutettua postpaidiksi ja on kätevää tietää ennakkoon, paljonko on kuukauden lasku. 

Operaattoreita on mm. Telstra, Optus, Virgin, Vodafone ja googlesta löytyy liuta lisää. Paras plan eli paketti löytyy netissä vertailemalla tai liikkeistä kyselemällä. itselläni on Optuksen $30/kk paketti, sisältää runsaasti puheaikaa ja tekstareita sekä 1,5GB nettidataa. Tosin äsken huomasin, että Boostmobilella olisi lähes sama paketti tarjolla hintaan $20/kk, eli pitänee vaihtaa siihen (ellei jollakulla ole asiasta parempaa tietoa ja syy, miksei kannata?). 

Pankkitili

Pankkitilin saa auki useimmissa pankeissa ihan passia näyttämällä ja antamalla australialaisen osoitteen (olipa se vaikka hotellin). NAB-pankki esim. ei vaadi mitään säännöllisiä tuloja, kun taas esim. Westpac laskuttaa tilin hallinnasta, jos tilille tulee alle $1000/kk tuloja. Eri pankeilla on eri säännöt.

Esim. $5/kk tilinhallintamaksua ei ehkä kuulosta paljolle, mutta itse en halua maksaa edes sitä, jos ei pakko ole, eli valitsin pankin sen mukaan, joka tarjosi ilmaisen tilin. Kannattaa myös huomata, että jos tiliehdoissa on tilinhoitomaksu, sitä veloitetaan niin kauan kuin tili on auki, vaikket käyttäisi tiliä ja vaikkei siellä ole yhtään rahaa: eli tili voi mennä miinukselle ja jäät pankille velkaa, jos tällainen tilanne käy. 

Suomalainen pankki- ja luottokortti toimii Australiassa aivan hyvin,* mutta joka ostosta veloitetaan provikka (tarkista oman pankkisi säännöt), yleensä 2% ostoksen hinnasta. Ostos tapahtuu päivän valuuttakurssin mukaan. Ensimmäiset pankkiautomaatit löytää jo lentokentältä, eli Australian dollareita saa ATM:stä eli automaatista saman tien, jos ei niitä ole vaihtanut jo Suomessa. ATM veloittaa $2/nosto jos se ole oman pankkisi ATM, lisäksi tuon em. provikan jos nostat suomalaisella kortilla. Myös taksit veloittavat pienen ekstrasumman kortilla maksamisesta, eli on fiksua varata käteistä taksimatkoihin, jos niitä aikoo käyttää. 

*Perthissä kaikki kahvilat, lounaspuodit, baarit ja pienet myymälät eivät hyväksy korttia maksuvälineenä - eli heillä ei ole kortinlukijaa -, tai korttimaksulle on alaraja, yleensä $10. Eli täällä joutuu kanniskelemaan käteistä mukana saadakseen kahvikupillisen tms. pienen ostoksen hoidettua.

Verokortti

Verokortin korvaa Australiassa veronumero eli TFN (tax file number), se pitää hankkia verotoimistoon sähköisesti ilmoittautumalla (googlaa Australian Taxation Office sekä TFN). Ilman sitä ei saa palkkaa (paitsi ehkä pimeänä). Työnantaja, kunhan sellainen löytyy, pyytää TFN:n ennen ensimmäisen palkan maksua. TFN kannattaa tilata ensi töiksi, koska TFN-myöntökirje toimii myös yhtenä ID-pistebingon osana, jos se on postitettu australialaiseen osoitteeseen. 

Jotkut aussityönantajat saattavat pyytää TNF:n sijasta ABN-numeron, joka vastaa suomalaista toiminimeä ja se pitää myös verotoimistosta tilata sinne rekisteröitymällä, jos toiminimiyrittäjäksi haluaa. ABN:ää pyydetään/vaaditaan silloin, kun työnantaja ei halua suoraan palkata sinua, vaan olettaa sinun tekevän työt aliurakoitsijana omalla toiminimellä. Ei välttämättä paha asia tai väärin, mutta kannattaa olla tietoinen työsuhteen eroista: ABN-työläinen ei esim. saa palkallista sairaslomaa eikä palkallista lomaa, koska tekee töitä yrittäjästatuksella. ABN-työläisen on myös itse huolehdittava, että maksaa verot oikein, kun TFN-työläisen verot maksaa työnantaja suoraan palkasta pidättämällä. 

Working holiday-viisumin haltija saa tehdä töitä ABN-numerolla, mutta itse on vahdittava, että tekee töitä useammalle kuin yhdelle työnantajalle sen jälkeen, kun ensimmäiset 6kk viisumista on tullut täyteen saman työnantajan leivissä (WH-viisumissa on ehto, että saa työskennellä samalle työnantajalle max. 6kk).

Huom: kummankaan TFN:n tai ABN:n hausta ei pidä maksaa mitään, ne ovat ilmaisia palveluja. Eli jos olet erehtynyt nettisivulle, joka laskuttaa näiden myönnöstä, älä mene lankaan, vaan hae suoraan ATO:n nettisivulta. 

Netti 

Älypuhelimella voi alkuun hoidella nettiasiat myös. Kannattaa Suomessa varmistaa, että omistaa lukitsemattoman puhelimen, eli kännyn, johon saa vaihtaa ulkomaisen SIM-kortin. Perthin keskustassa on ilmainen wifi, samoin kuin muiden suurkaupunkien keskustassa. Nettiä pääsee käyttämään myös kirjastoissa sekä nettikahviloissa ympäri keskustan, jos omaa ei jostain syystä vielä ole. Käsittääkseni myös McDonaldsien sekä Applen liikkeiden sisällä ja tuntumassa on ilmainen wifi, jos netintarve iskee eikä omassa kännyssä ole dataa jäljellä.

Laajakaistaa tarjoavat samat operaattorit kuin puhelinliittymiäkin, lisäksi on muita kilpailijoita, kuten Iinet, Dodo ja Vivid Wireless. Googlesta jälleen löytää lisää. Meillä on kohtuullisen luotettavaksi osoittautuneen Iinet-operaattorin paketti, joka maksaa $59/kk ja olisiko 100GB dataa, käytännössä rajattomasti, koska emme ehdi sitä kuukaudessa käyttää. 

Australiassa ei juurikaan ole tarjolla halpoja rajattomia nettipaketteja, eli yli viidenkympin kuukausimaksuun kannattaa varautua. Etenkin täällä Perthissä on vähemmän kilpailua kuin itärannikolla, koska kaikki operaattorit eivät toimi täällä. Operaattorilta pitää ensin ostaa reititin, ja sen jälkeen maksetaan kk-maksua.

Kannattaa huomata sekä netin että kännyn kanssa, että kaikki postpaid- eli kk-laskutussopimukset yleensä joutuu tekemään vähintään 12 kuukaudeksi ja niistä ei todellakaan pääse irti ilman 'sakkomaksua' kesken kauden. Eli kannattaa vertailla liittymät tarkkaan. Täällä on myös yleistä, että operaattorit tarjoavat lankapuhelin- ja nettikomboa, koska niin monilla vielä on lankapuhelin - eli tarkkana, ettei vahingossa maksa turhasta lankapuhelinyhteydestä. Pelkkä laajakaista on naked asdl tai broadband.

Vuokrasopimukset

Asuntoja löytää kahta reittiä: epävirallista ja virallista. Epävirallinen on puskaradio, tutuntutut ja Gumtree-nettisivu, jossa yksityiset ilmoittelevat asunnoista tai huoneista kimppakämpässä. Virallinen on vuokravälitystoimistot, jotka mainostavat netissä real estate - nettisivustoilla.

Vuokranvälittäjille kannattaa ehdottomasti soittaa kun haluaa asuntoa katsomaan, mitään esirekisteröintejä hakijaksi ei tarvita. Sähköpostikyselyihin ja nettilomakeyhteydenottoihin ei välttämättä vastata ollenkaan, vaikka yhteydenottolomake välittäjällä olisi (en tiedä miksi niitä ylläpitävät, jos eivät vastaa...). Asuntoa ei yleensä onnistu vuokraamaan etänä eli ilman että hakija itse käy paikan päällä sitä katsomassa, tai ainakin lähetä edustajaa sitä katsomaan. 

Hakijaa pyydetään vasta siinä vaiheessa tekemään paperitöitä, kun hakee tiettyä asuntoa eli ilmaisee halunsa vuokrata se. Kun hakupaperit täyttää, jo sekin on sitovaa, eli jos asuntoa ei sitten otakaan, menettää hakemusmaksun (hakemuksen täytöstä pitää usein maksaa joku kymppi tai peräti satanen). 

Kun netistä selailee asuntoja, sivusto itsessään saattaa ehdottaa/vaatia rekisteröintiä, mutta tämä ei siis ole rekisteröinti vuokranvälittäjille eikä yleensä edes heille asti päädy! Eli ei kannata erehtyä luulemaan, että on rekisteröitynyt asunnonhakijaksi, kun on vain rekisteröitynyt nettisivun käyttäjäksi. 

Vuokrasopimukset ovat erittäin sitovia ja niistä on todella vaikea päästä kesken sopimuskauden eroon, jos vuokranantaja ei suostu. Ne usein tehdään 12kk:ksi kerrallaan. Irtisanomisaika on 21 päivää asunnoissa, joissa on jatkuva vuokrasopimus (ongoing tai periodic). Sen sijaan fixed term- eli määräaikaisen vuokrasopimuksen asunnoissa, joita enemmistö on, irtisanomisaika on aika venyvä. Nimittäin: fixed term- tapauksessa vuokralainen on vastuussa vuokranmaksusta siihen päivään saakka, kunnes uusi vuokralainen alkaa maksaa vuokraa. Jos uutta ei löydy, voi joutua maksamaan alkuperäisen määräajan päättymiseen saakka. 

Itse voi jelppiä ja etsiä uuden vuokralaisen, ennenkuin irtisanoo. Aina uusi vuokralaisehdokas ei kuitenkaan kelpaa tai ei ole aikaa/mahdollisuutta etsiä uutta, jolloin voi joutua maksamaan useita ekstraviikkoja/jopa kuukausia (vaikkakin näin pitkä aika on todella harvinaista ja huonoa tuuria). Toisin sanoen kannattaa olla aika varma asunnosta ennenkuin sopimuksen allekirjoittaa. 

Kannattaa myös huomata, että vuokra yleensä ilmoitetaan viikkovuokrana, ei kk, eli summa pitää kertoa neljällä, että saa kuvan kk-kuluista. Vuokravakuuden olen saanut joka kerta mukisematta takaisin.

Asumiskulut

Joissain asunnoissa vuokra sisältää veden, sähkön ja kaasun: jos ne kuuluvat vuokraan, tämä on selkeästi ilmoitettu. Useimmiten sähkö ja kaasu pitää itse maksaa ja tehdä ko. laitosten kanssa sopimus, vesi tavanomaisimmin kuuluu vuokraan, jos joku osa on kuuluakseen.

Meillä sähkölasku on n. $20-30/kk kahdelta hengeltä (mutta olemme sähköä säästävää sorttia), kaasu max. $10/kk kahdelta hengeltä ja vesi on aina kuulunut vuokraan, eli en tiedä, paljonko se on. Samaa luokkaa oletettavasti. Netti on sen $59/kk ja se on halvimmasta päästä. Lisäksi kännykkä $30/hlö/kk. 

Sähköön etenkin voi mennä vahingossa paljon enemmän rahaa, jos on vanha tehoton jääkaappi, käyttää paljon lämmitystä/ilmastointia, pesee usein pyykkiä, suihkuvesi lämpiää sähköllä jne. Siinä voi kyllä myös hyvin säästää, kun vahtii käyttöä.

Perthin hintataso vuokramarkkinoilla

Hinnat ovat Perthissä laskeneet rajusti sitten piikkiaikojen eli v. 2011. Yleissääntönä sanoisin, että vuokrat ovat nyt hieman tai reilustikin alle Helsingin hintatason, alueesta riippuen. Mitä uudempi, siistimpi ja halutumpi kämppä ja alue, sitä hinnakkaampi, kuten kaikkialla maailmassa. Huone kimppakämpästä irtoaa hintaan $100-250/vko riippuen, onko yhdelle vai kahdelle hengelle; ja oman kaksion tai kolmion saa hintaan $300-500/vko sijainnista riippuen. Vuokravakuus normaalisti on kuukauden vuokra. 

Vuokratessa kannattaa kiinnittää huomiota, onko asunto lähellä julkista liikennettä ja mieluiten juna-asemaa, jos siis omaa autoa ei ole heti käyttää. Perthin liikennesuunnittelu on pari vuosikymmentä edistyksellisiä kaupunkeja jäljessä ja keskustaa ympäröivät moottoritiet tukkeutuvat joka päivä ruuhka-aikaan, eli jos niitä vain voi välttää, se kannattaa. 

Vakuutukset

Jotkut suomalaiset vakuutusyhtiöt tarjoavat 6kk+3kk tai 6kk+6kk matkavakuutusta (ainakin näin oli v. 2011), eli ensin otetaan normaali matkavakuutus, jota pystyy jatkamaan, kun ensimmäinen pätkä täyttyy. Kannattaa soitella firmoja läpi, keillä tällainen olisi, jos haluaa suomalaisen vakuutuksen. Itselläni oli Suomesta aikoinaan tällainen vakuutus, mitä en onneksi kertaakaan tarvinnut. Australia on erittäin turvallinen maa, mutta vahinkojahan voi sattua vaikka missä turvalinnoituksessa olisi.

Jos tänne jää pidemmäksi aikaa ja ottaa täkäläisen sairausvakuutuksen, on oltava tarkkana, kuuluuko tarjoukseen sekä hospital cover (sairaalakulut) että ancillary cover (ancillarya ovat mm. optikko, hammashoito). Suomalaiset saavat ensiapua sairaalassa kyllä ilman mitään vakuutustakin, koska Australialla ja Suomella on keskinäinen hoitosopimus. Ehkä yllättävin kulu voi syntyä ambulanssista, jota ei lasketa ensiavuksi (!) vaan se pitää itse maksaa ja kulut voivat olla tonneja. Eli kannattaa tarkistaa, että vakuutuksessa on ambulance cover. Täältä otetut vakuutukset eivät korvaa repatriation'ia eli hätäkotiinpalautusta Suomeen, koskapa ne eivät ole matkavakuutuksia.

Jos on tulossa 457-viisumilla, sen ehtona on, että työntekijällä on oltava sairausvakuutus. Yleensä työnantaja järjestää sen.

Työterveyshuoltoa täällä ei tunneta juuri ollenkaan, ja yleislääkärin vastaanottoa ei myöskään korvata vakuutuksesta vaan paikalliselta Kelalta eli Medicaresta. Suomalaiset ovat oikeutettuja Medicareen WH-viisumillakin eli myös lyhyen oleskelun aikana. Tosin jotkut toimistot saattavat kuulemma änkyröidä vastaan ja väittää, että emme ole, mutta tässä pitää yrittää vain sitkeästi pitää oikeuksistaan kiinni. Medicaren toimistojen sijainnit kortin anomista varten löytyvät jälleen googlesta. Yleislääkäri maksaa $50-80/käynti ilman Medicare-korvausta; Medicare puolestaan kattaa noin 40% hinnasta.

Näillä eväillä alkuun, lykkyä tykö!

Alla lisää Perthin kevättä ja yleisnäkymiä.

Kengurutassumetsä Kings Parkissa. Kangaroo Paws ovat suosittuja koristekasveja kukkapenkeissä, mutta niitä näkee luonnossa myös.

Lisää Kings Park'ia.

Yksi ärsyttävästi tukkeutuvista moottoritienpätkistä Kwinana Freeway'lla, etelään vievä silta keskustasta.

Kevätkukkasia.

Olisikohan jonkun sortin banksia tämä? En vielä tunnista kaikkia lajeja.

Merileijona saarellaan aurinkokylvyssä. Näitä kavereita tapaa Perthistä n. 50km etelään Rockinghamin edustan saarilla.

Top 4 uussaussin hyväksymää elämänfaktaa

Nonni, nyt se on tapahtunut. Olen marinoitunut tässä aussikulttuurissa riittävän kauan, että se on uponnut luihin asti. Olen muuttunut aussiksi. Ainakin siitä näkökulmasta, mitkä asiat ovat nykyään itselleni normaaleja, eli mitkä entiset ärsytyksenaiheet ovat ihan ok status quo. Huomaan sen näistä tavallisista Australiaan äskettäin tulleiden suomalaisten valituksenaiheista:

4) Talvella on sisällä kylmä / Suomessa on paremmat talot.

Kaveriporukassa ei näistä enää samalla antaumuksella purnata, koska kaikki olemme olleet täällä riittävän monta vuotta tottuaksemme ajatukseen, että talviaamuna kannattaa ottaa kannettava lämmitin mukaan vessaan, ettei kankku jäädy renkaaseen kiinni. Huomasin kuitenkin aiheesta urputettavan Suomalaiset Australiassa (tai Perthissä, en muista kummassa) facebook-sivulla, ja pitkä litaniahan siellä oli suomalaisten avautumisia aiheesta.

Kuulemma kukaan ei ole koskaan palellut missään niin paljon kuin täällä lähes-ympärivuotisen auringon maassa. Ja se on vieläpä mitä suurimmalla todennäköisyydellä totta. Vaikka Aussilassa ei sada lunta, se ei tarkoita, ettei tule kylmä. Suomessa ei palele, koska ulos pukeudutaan järkevästi - kun teini-iän pipottomuuskapinasta pääsee - ja sisällä on triplaikkunoiden vangitsema keskuslämmitys.

Australiassa sen sijaan vähän joka rako vetää, 1980-lukua vanhemmissa taloissa saattaa vessan tuuletus olla hoidettu suoraan ulos räppänällä, jossa ei ole minkään valtakunnan sulkuluukkua, ikkunat ovat yksikerroksiset ja eristystähän ei tunnettu ainakaan 20-30 vuotta sitten. Lämmityksestä puhumattakaan. Jos lämpöä haluaa, on hommattava oma kaasu- tai sähkölämmitin tai parhaassa tapauksessa takka. Vaikka lämpötilat vain erittäin harvoin tippuvat pari astetta alle nollan, se nollankin tuntuma on kylmä, jos ympärillä on vain hatara suoja.

Tänne muuttaessa keskitalvella kesäkuussa ällistys oli suuri (ja silloinen kumppani sai keuhkoputkentulehduksen), kun aamuisin olivat makkarin ikkunat kuurankukkien peitossa ja sisätilan lämpö hyvä jos +15. Vaelsin sisällä kaikkialle huopaan kääriytyneenä, vaikka päällä oli jo monta kerrosta vaatetta. Entä nykyään? Ylenmääräinen kylmän kauhistelu ja siitä valittaminen - - - pelkästään ärsyttävät. Joojoo, on kylmä, tämä levy on jo kuultu, seuraava aihe.

Toki itsellenikin on ongelma, että talvisin ulkona on päiväsaikaan lämpimämpää kuin sisällä, koska siellä paistaa aurinko, mutta sisätilat eivät ehdi auringon voimasta lämmitä päivän aikana. Ongelmasta valittaminen ei kuitenkaan lämmitä. Ratkaisuna minulla on valikoima paksuja fleecehuppareita ja villasukkahousuja, ja nykyään lämmitinkin. E sen sijaan ei ole kylmästä moksiskaan, koska kasvoi satoja vuosia vanhassa kivitalossa, jossa ei ollut lämmitystä tai niitä triplaikkunoita. Minulle Australiassa asumisessa on niin monta hyvää puolta muuten, että pari-kolme kuukautta hyytävää kohmetusta menee sivumaksuna.

3 Pelottavat eläimet / myrkylliset otukset / inhat ötökät.

Tässäkin aihe, jota ei jaksa enää itse kauhistella, mutta jolle löytyy ihmettelyä facebook-ryhmistä. Äskettäin joku kyseli, että uskaltaako sinne Down Underiin tulla lainkaan, kun joka paikka pursuilee hirveitä olioita kuten myrkkykäärmeitä. Itse olin ensimmäiset pari vuotta lähes pelosta halvaantunut aina kun näin torakan (etenkin sisällä). Tänä kesänä en montaa nähnyt edes kaduilla, joten pelko on alkanut haihtua. Isot hyönteiset sisällä sumutan myrkyllä tainnoksiin, jos en uskalla heittää kengällä tai E ei ole auttamassa. Ulkona asenne on, että antaa kaikkien kukkien kukkia ja hämähäkkienkin puuhailla omiaan, kunhan eivät ole juuri minun puutarhatuolini alla tai terassikahvilan pöydän yllä.

Käärmeen olen nähnyt luonnossa kahdesti, kummallakin kerralla kyseessä oli poikanen - jotka nekin ovat myrkyllisiä, jos myrkkylajin jälkikasvusta on kyse. Ne eivät tule päälle, jos ei niitä itse provosoi. Käärmeet pelkäävät ihmisiä, välttelevät askelten kuminaa ja yrittävät joko olla huomaamattomia tai luikertavat lipettiin. Meidän taloudessa isompi ongelma on, että E haluaa nähdä jokaisen havaitsemansa eläimen mahdollisimman läheltä ja mieluiten ottaa käteen, joten saan aina luonnossa vahtia, ettei eläintenkäsittelytaitoihinsa liikaa luottava mies saa kuningasideaa yrittää pyydystää jotain tappavanmyrkyllistä lieroa.

Hait ovat vaara, joka itseäni eniten kauhistuttaa niiden eksoottisuuden takia (eivät ole tuttuja Suomesta). Hain kanssa ei paljoa neuvotella eikä niitä voi säikyttää tiehensä. En ole hyvä uimari ja meriaallokossa, pienessäkin, minulle tulee heti olo, että olen avuton ja hidas möhkäle aaltojen armoilla. Snorklauksesta ei meinaa tulla mitään, kun aina tuntuu, että pitäiskö kurkata olan yli, jos siellä vaanii hai.

Haihyökkäyksiä tapahtuu silloin tällöin ja tilastollisesti WA:ssa kuolee yksi ihminen vuodessa haiden uhrina. Fakta kuitenkin on, että pelkkä vedessä olo on monisatakertaisesti vaarallisempaa, sillä vuosittain Australiassa hukkuu noin 250 ihmistä, suurin osa uima-altaassa. Liikenteessä kuolee tilastojen mukaan reilu tuhat ihmistä vuodessa. Jopa salamanisku on tilastollisesti todennäköisempi tapa kuolla kuin hain suussa. Näitä muistellessa järki sanoo, että snorklata voi kaikessa rauhassa, mutta ikiaikainen vaisto sanoo, että mene hyvä saalispala takas kuivalle maalle varmuuden vuoksi...

Eläimien pelossa ei kannata jättää Australiaa kokematta, koska vastineeksi täällä on liuta kiinnostavia, söpöjä, (enimmäkseen) harmittomia eläimiä. Nykyään kenguru on sama asia kuin rusakko Suomessa, eli jos sellaisen näkee, onhan se mukava kohtaaminen luonnon kanssa, muttei kovin eksoottinen tai harvinainen sellainen. Värikkäitä papukaijoja riittää kirkumaan pihapuihin etelän tunnelmaa tuomaan, ja koaloita ja emuja näkee eläinpuistoissa. Kuten muitakin kivoja pussieläimiä: vompatteja, wallabeja, quokkia ja mitä näitä on.

2. ID-(identity document)pistebingo / sosiaaliturvatunnuksen puute / henkilötietojärjestelmän puute.

Suomalaisia aina alkuun ärsyttää se, ettei Australiassa ole minkäänlaista keskitettyä henkilörekisteriä. Ajokortti ei ole yksinään riittävä henkilötodistus tietyissä virallisissa yhteyksissä, kuten pankkitilin avaamisessa, kännykkäliittymän otossa (jos muu kuin prepaid) tai paperisota- kuten viisumiasioissa. Passikaan ei riitä, etenkään ulkomaalainen, vaan tarvitaan kombo useita erilaisia dokumentteja.

Aussit käyttävät menetelmää, jonka suomalaiset ovat nimenneet pistebingoksi: ajokortista saa tietyn määrän pisteitä, passista lisää, pankki- tai luottokortista jälleen lisää, omaan kotiosoitteeseen tulleesta sähkö-, kaasu-, vesi- tai puhelinlaskusta yhä lisää jne. Kun riittävän moni dokumentti yhdessä tuottaa sata pistettä, henkilöllisyys on todistettu.

Ihmettelen aina, miten pankkikorttiin luotetaan näin vahvasti. Pankilla katsotaan olevan niin hyvät takuut pankkitilin haltijan henkilöllisyydestä, että pankkikortti ID-korttina on täkäläisen ajokortin veroinen - jos siis se ajokortti on näyttää rinnalla. Vieläkin enemmän ihmettelen laskujen käyttöä ID-papereina, sillä äkkiäkös tässä Photoshop-ajassa kuka tahansa kyhäisi itselleen aidonnäköisen sähkölaskun millä osoitteella vain?

Kävin viime viikolla jättämässä sukunimen muutospaperit Perthin Registry of Births, Deaths and Marriages'iin eli Syntymä-, Kuolema-, ja Avioliittorekisteriin = maistraattiin (erikoisessa järjestyksessä nuo elämäntapahtumat muuten). Koska menimme naimisiin Suomessa, nimenmuutos ei automaattisesti tule voimaan täällä ilman erikseen anomista. Olin ennakkoon tutkinut netissä, mitä papereita tarvitsen, ja laatinut niistä kansion: täytetty nimenmuutoslomake, passi, ajokortti, Medicare- eli Kelakortti (tai vastaava, kuten Eläkeläiskortti, Centrelink- eli sossun kortti), syntymätodistus, lasku tai verotoimiston kirje, työsopimus, (kirje ja sopimus todistamaan, että olen asunut Australiassa vähintään 12kk) ja pysyvä oleskelulupa.

Menin virastoon, otin vuoronumeron, pääsin pian luukulle ja aloitin asioinnin. Virkailija otti passista ja ajokortista kopion, vilkaisi loppunippua päällisin puolin ja se oli siinä. Helppoa kuin heinänteko, kun vaatimukset tiedostaa ja toimii niinkuin odotetaan.

Jos minua joku nykyään ihmetyttää, niin se, että aussit eivät itse tunnu edelleenkään tajuavan, että se ID-bingo täytyy läpäistä ja vaaditut paperit kannattaisi olla matkassa jo kättelyssä. Maistraatissa viereiselle luukulle tuli itseäni hieman vanhempi nainen, kuulin hänen menneen juuri Balilla naimisiin. Virkailija kysyi: "onko sinulla hakemuslomake täytettynä?" Nainen: "Eeeiii, mikä hakemuslomake?" (joka seinällä on iso lappu, joka sanoo: täytä lomake ennen luukulle tuloa). Virkailija: "entäs onko sinulla näitä vaadittuja henkilöllisyyspapereita?" Nainen: "Ehei, enhän minä tiennyt että niitä tarvitaan, minulla on vain tämä avioliittotodistus."
Ja eikun kotoa vauhtia hakemaan, eli niitä ID-papereita.

Myönnän, ettei systeemi ole läheskään niin kätevä kuin jokaisen oma sarjanumero, sosiaaliturvatunnus. Toisaalta, esimerkiksi Working Holiday-viisumilla tuleva nuori voi aloittaa työnteon ja rahantienaamisen vaikka samana päivänä Australiaan saavuttuaan, kun palkan- ja verojenmaksua tai pankkitilin avaamista varten ei tarvita virallista henkilötunnusta, kunhan on nippu muita papereita. Hit the ground running, kuten täällä sanotaan.

1. Small talk

Tässä aihe, joka ei omassa kaveripiirissäni ole sen kummemmin purnauttanut, joskus lähinnä huvittanut. Mitä se kassa taas kysyi "how has your day been?", mitä ihmettä se sillä tiedolla tekee, hassu! Mutta kiltisti kuitenkin vastataan ja kysytään sama vastavuoroisesti, kun se tähän kulttuuriin kuuluu. Ja matkaa jatkaessa on kummallakin osapuolella hyvä mieli, kun lajitoveri kohteli kunnioittavasti. How are you, mitä kuuluu, on normitervehdys, vaikkei siihen yksityiskohtaista kuulumisselontekoa oleteta.

Sen sijaan suomalaisessa mediassa tasaisin väliajoin ja esimerkiksi Sinivalakosin Silimin - blogissa aihe on herättänyt voimakastakin närää puolesta ja vastaan. Yksien mielestä Suomessa ollaan epäkohteliaita, rujoa möllejä, kun ei sanota edes naapurille päivää, mistään small talkista puhumattakaan. Toisten mielestä Suomen paras puoli on lupa olla hiljaa omissa oloissaan vaikka keskellä suurkaupunkia. 'Minä en halua jutella naapurille, minä en halua jutella bussikuskille, minä en halua jutella kaupan kassalle' hokee suomalainen mielessään ja nettikeskustelupalstalla kaikille, joita kiinnostaa tai ei kiinnosta.

Olen kuullut ja lukenut lukemattomia suomalaisten kommentteja siitä, miten bussissa tai junassa ei kertakaikkiaan jaksa jaaritella jonkun tuikituntemattoman kanssa hyvää päivää kirvesvartta, kun on kiire, murheita, omaakin tekemistä, musiikkia kuunneltavana, some luettavana. Mutta. Eivät aussitkaan juttele koko elämäntarinaansa. Small talk on lähinnä tervehdyksen jatke, ei pitkä vuodatus. Jos sattuu yhtäaikaa hissiä tai bussia odottamaan, voi katsoa toista odottajaa silmiin ja vääntää hymyhäivähdystä naamalle tämän huomioidakseen, ehkä sanoa pari sanaa. Ei sen enempää. Junassa ja bussissa ei juttele kukaan. Lentokoneessa kyllä, mutta tätä yritän itse välttää, koska tykkään enemmän nukkua pitkillä lennoilla kuin rupatella niitänäitä.

Asiointitilanteissa eli kaupan, kirjaston, pankin tai postin kassalla muutaman ekstralauseen vaihtaminen on ausseille perusasetus. Ymmärrän, että teennäinen kiinnostuksen esittäminen tuntuu juuri siltä, mitä se on - epäaidolta. Mutta tässäpä radikaali ehdotus. Entä jos ei olla epäaitoja, vaan aidosti edes rippusen kiinnostuneita, miten toisella ihmisellä menee, vaikka tämä olisikin tuntematon? Kummasti asiointiin tulee lämpöä, kun muistaa, että aspakin on ihminen ja hänellä on mahdollisesti takana raskas, pitkä päivä. Ja minustakin tulee ihminen pelkän asiakkaan ja rahapussin sijasta. Mikä tässä skenaariossa on se huono puoli, minkä takia lähestymistapaa ei haluta edes kokeilla?

Vetoaminen suomalaiseen kulttuuriin - ei täällä jutella, täällä osataan olla hiljaa - on mielestäni henkistä laiskuutta. Miksi jossain esi-isien tavoissa roikutaan vain siksi, että niin on aina ennenkin tehty?

Jos sen sijaan ei ihan aidosti halua sanoa mitään ekstraa kellekään, ei mikään edelleenkään pakota sanomaan. Mutta muiden harrastaman small talk'in eli jutustelun ja lämpimän ystävällisyyden kritisointiin se ei oikeuta. Miksi edes pitäisi kritisoida ystävällisyyttä?

Terveisin,
no worries, kaikella on kultareuna ja hymyillään kun tavataan - uusaussi
(apua, olenko suomalainen enää ollenkaan?)

Kuvituksena muuten vaan kivoja kuvia arkiston kätköistä teemalla tällaista Perthissä.

ID-pistebingo ja palvelukulttuurin erot

Kuten aiemmin kerroin, täällä ei ole asuinrekisteriä eikä ilmeisesti henkilötunnuksia (kukaan ei ole koskaan kysynyt niitä), joten viranomaiset eivät tiedä, oletko se joka väität olevasi. Virallisissa yhteyksissä pelataan hauskaa bingoa, jossa pitää kasata vähintään 100 pojoa tietystä ehtolistasta.

Itse kävin tänään postissa jättämässä rikosrekisteriotepyynnön - osavaltiohallinnossa työskentelevät joutuvat esittämään ko. dokumentin työsuhteen alussa - ja postitäti ruksi kohdat: hakijalla on passi (70 ID-pistettä), pankkikortti (25 ID-pistettä)  ja toinen pankkikortti (25 ID-pistettä). Pisteitä olisi saanut myös mm. syntymätodistuksesta ja Medicare-eli julkisen terveydenhuollon asiakaskortista. Mäihällä juuri eilen saimme täkäläiset pankkikortit, huh! Olisi muuten jäänyt 25 pojoa vajaaksi ja rikosrekisteriote saamatta.

Ote tilattiin postikonttorista, samasta paikasta anotaan myös passi. Ajoneuvolupakeskuksessa voisi rekisteröityä äänestäjäksi. Kummasti jouhevoittaa, kun ei tarvitse jonottaa poliisilaitoksella, vaan voi piipahtaa mihin tahansa postiin tai lupakeskukseen hoitamaan asiansa. AKEssa piti asioida uudelleen tänään, kun Risto sai haluamansa työpaikan kaivosalalta (wuhuu!!).

Työnantaja edellyttää WA-ajokorttia, jotta voivat luottaa siihen, että työntekijä osaa käyttää käsivaihteita ja saa siten osallistua neliveto/maastoajokoulutukseen. Täällä ei ilmeisesti jätetä työasioissa sattumanvaraa, vaan "erityistaitoihin" on myös ensin koulutus.

Lisää täkäläisestä palvelujoustavuudesta. Vaki-pikaruokalani on ollut kiireisinä päivinä Subway, tänään korvaajaksi päätyi täkäläinen Croissant Express, täytettyjä patonkeja, croissantteja ja bageleita myyvä pikatiski. Tilasin CE:ssä tonnikalabagelin: ei kuulemma ole listalla, mutta kyllä tehdään, jos asiakas haluaa.

Suomen asiakaspalvelu kiteytyy mielestäni taannoiseen telkkarimainokseen: ravintolavaunussa ei saa puolta kuppia kahvia, koska "ei ole järjestelmässä".

Mieleen syöpynyt muisto järjestelmäorientoitumisesta oli, kun pidemmällä automatkalla Suomessa satuimme huoltsikan pihaan 3 minuuttia ennen avaamisaikaa. Myyjä tuli ulos lakaisemaan pihaa. Kysyin, pääseekö jo sisälle. Myyjä tokaisi, että kello ei ole tasan, ja jatkoi asfaltin liippailua. Käännyimme takaisin tien päälle. Jos ei asiakas kiinnosta, niin ei väkisin.

Croissantteja voi mutustella vaikka oikeustalon edustan kengurupatsaita ihmetellen. Tosin nyt on ollut niin kylmä (+15), ettei huvita ulkona syödä.