Ongelmia Australiassa - mistä apua?

Seuraan useita ulkosuomalaisryhmiä somessa ja kerta toisensa jälkeen samat teemat ja ongelmat pompsahtelevat esiin. Tässäpä pähkinänkuoriopas yleisistä (yleisimmistä?) vastoinkäymisistä selviämiseen tai niiden välttämiseen täällä Perthissä.

Australiaan yleisemmin ohjeet pätevät niin, että oman osavaltion tiedot joutuu googlaamaan erikseen, koska säännöt ja tahot ovat hieman erilaisia kaikkialla, vaikkakin suunnilleen samassa linjassa.

Eli: missä kaikissa tilanteissa voi menettää rahaa, joutua stressaavaan pattitilanteeseen tai jopa fyysiseen vaaranpaikkaan, tai muuten vain venyttää hermojaan erityisen paljon?

Viallinen tuote. Normaalisti vialliset tuotteet voi palauttaa, mutta tämä riippuu liikkeestä, joka tuotteen myi. Kuluttajansuojalain mukaan liikkeen velvollisuus on varmistaa, että tuote on kuin pitää, eli heidän ensimmäinen fiksausyrityksensä voi olla korjata se tuote, jonka ostit, tai antaa vastaava tilalle. Myös lahjakortti on käypäinen hyvitys, eli rahoja ei saa automaattisesti takaisin.

Jotkut yritykset ovat palautuspolitiikassa höveleitä ja tekevät kaikkensa asiakkaita miellyttääkseen, jotkut ovat tiukempia eivätkä tee juuri mitään muuta kuin minimin. Joskus tuotteen viallisuudesta voi tulla riitaa, eli firma ei usko, että tuotteessa on riittävästi vikaa, jotta palautus tai vaihto on oikeutettu. Firma voi myös väittää, että olet itse aiheuttanut vian oston jälkeen.

Tässä kohti on hyvä ottaa yhteyttä oman osavaltion Kuluttajansuojaan (googlaa sanoilla consumer protection ja oma osavaltio). KS auttaa vasta, kun olet yrittänyt selvittää asian ensin myyjän kanssa, eli yritä ensin itse ja vasta jos ei onnistu, ota yhteyttä KS:ään.

Ongelma oppilaitoksen, sähköfirman, nettioperaattorin tms. kanssa. Australiassa on monta erilaista kuluttajansuojalaitosta, joista Ombudsman käsittelee julkissektoriin kohdistuvia valituksia (mm. TAFE, monet yliopistot), ja Ombudsman + jokin lisämääre käsittelee muita valituksia.

Täällä Perthissä esim. Energy and Water Ombudsman käsittelee ja ratkoo sähkö-, kaasu-, ja vesifirmoihin kohdistuvia valituksia, olipa kyse laskusta tai muusta palveluun liittyvästä asiasta.
Telecommunications (tai Telco) Ombudsman käsittelee operaattorivalituksia.

Ombudsman, kuten Consumer Protection, auttaa vasta, kun olet itse yrittänyt ratkoa asiaa tuloksetta, eli jälleen ensin yhteyttä suoraan palveluntarjoajaan ja jos homma ei oikene, sitten Ombudsmanin juttusille joko kasvotusten, sähköpostilla tai puhelimitse.

Ongelma työnantajan kanssa. Aussilassa kohtaa hieman kaikenlaista viheltäjää sekä työnantaja- että työntekijäpuolella. Pahimmassa tapauksessa työnantaja jättää palkan maksamatta, maksaa väärin (liian vähän), ei tarjoa työn vaatimia turvavarusteita tai jotenkin muuten käyttäytyy väärin, tai vaaraa ja haittaa aiheuttaen.

Occupational health and safety eli työturvallisuus on täällä suorastaan viranomaisuskonto, eli mitään sellaista tehtävää ei tulisi edes joutua tekemään, jossa on jokin fyysinen riski. Jos vaaranpaikka on, on työnantajan tehtävä minimoida se esim. tarjoamalla turvavarusteet. Näin ei aina tapahdu syystä jos toisesta, ja silloin kannattaa itse pitää oikeuksistaan kiinni. Esim. puoli vuotta sitten Perthissä kuoli reppureissaajatyttö rakennustyömaalla, koska hän tasapainoili ämpärin päällä hissikuilun reunalla ilman turvavaljata ja horjahti kuiluun.

Jos palkan, työturvallisuuden, syrjinnän, ahdistelun tms. kanssa on ongelmia, äkkiä yhteyttä Fair Work Ombudsmaniin, joka auttaa kaikissa em. tilanteissa.

Ongelmat vuokra-asumisessa. Australiassa on kahdenlaiset vuokramarkkinat, ns. viralliset ja epäviralliset.

Virallisella puolella on helpompi saada apua, jos jokin menee pieleen, mutta yleensä maksut ovat myös korkeammat tai sitovammat. On välittäjän tai omistajan velvollisuus pitää huoli, että asunnossa on kaikki kuten pitää, eli jos esim. jääkaappi hajoaa, heidän pitää korjata se tai ostaa uusi, jos jääkaappi toimi silloin, kun vuokrasopimus allekirjoitettiin.

Virallisella puolella välitystoimisto tai omistaja antaa kirjallisen vuokrasopimuksen allekirjoitettavaksi, bond eli vuokravakuus maksetaan viralliselle bond administratorille eli vakuuspankille, ja vuokratarkastuksia tehdään tavallisesti kerran vuosineljänneksessä - välittäjä tai omistaja tulee siis tupatarkastamaan, miten asunnossa eletään, onko siistiä ja ehjää jne.

Vuokravakuuden maksu oikeaan osoitteeseen on tärkeä asia, jotta välittäjä/omistaja ei pysty sitä omin päin nyysimään. Vakuus maksetaan takaisin vain, kun sekä omistaja että vuokralainen allekirjoittavat bond release formin eli vakuuden luovutuskaavakkeen, eli kumpikaan taho ei pysty vetämään välistä. Jos asunnossa on rikkoutunut jotain, välittäjä/omistaja antaa siitä hinta-arvion ja summa otetaan bondista sitten kun se palautetaan.

Vuokrasopimus on yleisimmin määräaikainen täällä Perthissä, esim. 6kk, 12kk tai 24kk ja sitä ei voi noin vain katkaista: usein sopimuksen mukaan on vuokralaisen tehtävä löytää uusi vuokralainen, ennenkuin pääsee maksuvelvoitteesta irti.

Epävirallisella puolella omistajat tai vuokralaiset alivuokraavat tilojaan cash in hand eli käteisellä (joskus myös tilisiirtoina). Myös bond maksetaan käteisellä. Jos näistä ei saa itselle kuitteja, voi olla vaikea todistaa riitatilanteessa, että on maksanut, eikä bondia pysty suojelemaan samalla lailla kuin virallisella menetelmällä. Kaverille kävi niin, että vuokranantaja vedätti bondin itselleen, kaveri vei asian oikeuteen, oikeus päätti, että vuokranantajan tulee maksaa se takaisin, mutta eipä maksanut. Asia olisi pitänyt viedä korkeampaan oikeusasteeseen ja sitä kautta perintään, mutta kulut olisivat olleet enemmän kuin bond, joten kaveri jätti asian sikseen, pettymyksen nieleksien.

Epävirallisilla markkinoilla voi saada hyvän lyhytaikaisen diilin tai toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen, mutta ottaa myös enemmän riskejä. Esim. laskuosio vuokrasta (sähkö, vesi, kaasu, netti) voi yhtäkkiä kokea tuplaantumisen, kun omistaja vain päättää, että et ole maksanut tarpeeksi. Mitään irtisanomisaikaa ei ole, eli vuokranantaja voi potkaista ulos vaikka samana päivänä. Teoriassa kuluttajansuoja pätee myös epävirallisilla markkinoilla, mutta "tiskin alla" operoivia yksityishenkilöitä on vaikea saattaa vastuuseen.

Vuokralaisasioissa apua saa joko Kuluttajansuojasta (consumer protection), vuokralaisia auttavilta yhdistyksiltä (googlaa esim sanoilla tenant help) tai kansalaisten ilmaisesta/halvasta lakiavusta (googlaa citizens advice tai legal aid).

Äkillinen hoitoa vaativa sairaus tai vamma. Ensiapua saa Australiassa ilmaiseksi julkisen sairaalan ensiapuosastolta ja suomalaiset ovat oikeutettuja Medicare-korttiin, jolla saa yleislääkärin palveluita ilmaiseksi tai halvalla. Medicare ei kustanna mitään hammashoitoa eikä ambulanssia, eli oma vakuutus kannattaa ehdottomasti olla, joko matkavakuutus Suomesta, tai täkäläinen vakuutus, jos asut pysyvämmin. Vakuutuksista löytyy lisätietoa esim. tämän blogin UKK-sivulta.

Kuntosalijäsenyys. Tämä on jatkuva päänvaiva monelle, koska jäsenyyden joutuu yleensä ottamaan koko vuodeksi, vaikka muuttaisi kesken vuoden eri paikkakunnalle tai pois maasta. Helposti käy niin, että firma veloittaa rahaa tililtä jopa kuukausia sen jälkeen, kun olet muuttanut pois, koska suoraveloitusta ei voi laittaa pois päältä oman nettipankin puolelta vaan laskuttajafirman pitää katkaista se. Irtisanominen pitää tehdä kirjallisesti eli älä luota siihen, että soittamalla firmaan asia hoituu.

Älä missään oloissa allekirjoita sopimusta lukematta sitä tarkkaan, äläkä luota siihen, että ehtoja voi neuvotella jälkikäteen itsellesi sopivammiksi. Jos ehdoissa lukee, ettei irtisanomisoikeutta ole ennen vuoden päättymistä, etsi toinen sali.

Määräaikaisenkin sopimuksen voi mielestäni irtisanoa kaikkialla kuluttajasuojalakiin perustuen, mutta kuluja siitä kertyy joka tapauksessa, esim. 1-3kk maksut. Jotkut salit yrittävät kuitenkin vedättää väittämällä, että joudut maksamaan koko loppuvuoden summan ja pahimmassa tapauksessa sopimuksessa on tuollainen pykälä, jos et ole lukenut tai ymmärtänyt ihan joka sanaa. Siispä EI NIMIÄ ALLE minnekään, mistä ei ole ihan satavarma.

Irtisanominen pitää aina tehdä kirjallisesti, eli joko vie paperi jollekulle käteen ja pyydä siitä kopio paikan päällä kuitiksi, tai lähetä sähköpostia, jotta itsellesi jää "arkistokopio", jolla todistaa irtisanomisen päivä. Jos oikein pahaksi riitelyksi menee, niin ota yhteyttä oman osavaltiosi Kuluttajansuojaan, jonka nimessä yleensä on sanat consumer protection. Yleensä pelkkä Kuluttajansuojalla uhkaaminen auttaa rahariitelyssä, mutta jos ei, KS myös oikeasti auttaa tehokkaasti. Mutta, he voivat auttaa vain tilanteissa joissa firma tulkitsee sopimusta väärin. Jos nimesi on sellaisessa paperissa, jossa lupaat maksaa vuoden maksut, ei edes KS voi sitä perua.

Farmityö on myös alue, jossa voi joutua jos jonkinlaisiin suonsilmäkkeisiin.

En ole itse tehnyt WH-viisumin farmipäiviä, eli näistä en tiedä omakohtaisesti, joten suosittelen googlaamaan asiasta tai seuraamaan hyvän aikaa reppureissaajaryhmiä tietoa hankkiaksesi. Sama pätee farmeilla kuin muussakin elämässä - jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on, tai jos jokin kuulostaa liian omituiselta ollakseen normaali maan tapa, se yleensä on.

Huom, tämän postauksen tarkoitus ei ole pelotella, vaan kertoa yleisistä ongelmakohdista.

Lykkyä tykö ja hyvää tuuria kaikille toivottaen, jottei em. aihealueita tarvitsisi omakohtaisesti kokea!

Apua löytyy yleensä ihan kaikkeen, kun vain etsii. Yksin ei tarvitse jäädä.

Vuokrasopimus, taas

Muuttamassa ei sentään olla, eli melkeinpä puolivuosittainen perinne on tästä poikki - hyvä. Nykyinen vuokrasopimus on kuitenkin uusittava, sillä ostamamme asunto valmistuu vasta ensi vuoden puolivälissä, jos aikataulut pitävät. Sopparin uusiminen on itsessään projekti.

Kysyin vuokravälittäjältämme pari viikkoa sitten, josko voimme asua nykyisessä kivassa asunnossamme, kunnes omamme valmistuu. Helpommin sanottu kuin tehty. Ei sillä, että asuminen sinällään on ongelma, vaan sopimuksen pituuden määrittely. Täällä ei jostain syystä melkein koskaan saa tehtyä jatkuvaa vuokrasopimusta kuten Suomessa, vaan tarjolla on vain määräaikaisuuksia. Yleensä vähintään vuodeksi.

Määräaikaisesta sopimuksesta irtipääsy on hankalaa ja pahimmillaan rahanielu ja musta aukko. Sopimuksen rikkoja joutuu maksamaan vuokraa, mainostuskuluja ja välittäjän palkkion niin kauan, kunnes uusi vuokralainen löytyy. Mistään ei voi tietää, milloin se löytyy - etenkin, kun välittäjän tehokkuuteen ei voi itse vaikuttaa.

Kun tämän nykyisen kämppämme löysimme, se oli juurikin vapaana "break lease"-tilanteen eli määräaikaisuudesta lähdön takia. Välittäjää ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, löytyykö uusi vuokralainen: edellinen maksaa joka tapauksessa, kunnes uusi on koukussa. Asuntoesittelyt hoituivat laiskasti perusperthiläisellä tyylillä eli esimerkiksi soittopyyntöihini vastaaminen oli hitaanpuoleista. Silloin kun välittäjä soitti takaisin minulle, hän antoi puhelimen pirahtaa maksimissaan kolme kertaa ennenkuin katkaisi puhelun olettaen, etten aio vastata. No juu, se siitä tarinasta.

Nykyinen sopimuksemme päättyy lokakuun alussa. Halusimme ajoissa varmistaa, että saamme tässä pysyä, kunnes muutto omaan tapahtuu. Neuvottelujen jälkeen saimme kuin saimmekin luvan puolen vuoden määräaikaiseen sopimukseen, joka jatkuu siitä eteenpäin kuukausiperusteisesti niin kauan kuin tarvitaan. Eli ihan hyvä diili perthiläisittäin - ja suomalaiselle melkein ainoa normaali vuokrasopimus: asut ja maksat niin kauan kunnes toisin ilmoitat?!

Seuraava mutka oli sopimuksen allekirjoitus. Välittäjältä tuli tiukkaa eitä: ei, emme voi meilata sopimusta teille, emmekä voi sitä myöskään postittaa. Emme voi jättää sitä asuntoonne, kun käymme tällä viikolla tekemässä neljännesvuositarkastuksen. Pitää tulla toimistoon allekirjoittamaan todistajan läsnäollessa, kummankin. Koska muuten voisitte väittää oikeudessa riitatilanteessa, että ette ole itse allekirjoittaneet, tai vähintään toinen väärensi toisen nimen.
Tämä selvä.

E:n saaminen toimistoon oli kuitenkin kinkkisempää kuin olettaisi, koska hän tekee töitä Perthin ulkopuolella Perth Hills'eillä eli kukkuloilla/metsässä. Se on täysin toisessa suunnassa kuin vuokra-agentin toimisto on, eikä E pysty sieltä piipahtamaan lounastauolla Subiacoon tuntia suuntaansa ajaen. Onneksi perjantaina oli kummallakin meistä aamupäivä vapaata, joten allekirjoitusreissulle.

Tuttu paperipinkka odotti respan pöydällä. Meidät ohjattiin neuvotteluhuoneeseen lukemaan ja allekirjoittamaan joka paperi. Täällä ei nimittäin riitä, että lätkäisee lopun pisteviivalle nimmarinsa, vaan jokainen yksittäinen paperi parikymmensivuisesta sopimuksesta pitää puumerkata nimikirjaimillaan lukemisen todistamiseksi. Ja erillinen lista yksityiskohtaisia ehtoja pitää puumerkata kohta kohdalta koko sivun nimmaroinnin sijasta, kas näin:

• Vuokralainen sitoutuu siihen, ettei koskaan laita kukkaruukkuja suoraan parketille vesivahingon välttämiseksi.
• Vuokralainen sitoutuu olemaan kävelemättä parketilla piikkikoroilla.
• Vuokralainen lupaa pitää huolen pihan sadetusjärjestelmästä [jota meillä ei edes ole, kun ei ole pihaakaan, mutta luvattava on, koska sopimusmallissa näin seisoo].
• Vuokralainen lupaa ilmoittaa kaikista vahingoista välittömästi vuokravälittäjälle, eikä jättää ilmoittamista neljännesvuositarkastuksen yhteyteen.
• Vuokralainen lupaa maksaa vuokran (täysimääräisenä, ei alennuksia tai maksusuunnitelmia) kahden viikon välein sovitulle tilille häädön uhalla. 
• Vuokralainen sitoutuu siihen, ettei kiinnitä mitään seinille eikä myöskään poista mitään kiintokalusteita.
• Jne. 

Ihan järkeenkäypiä ohjeitahan nämä tietysti...  riitatilanteiden varalta kerätään jokaiseen tunnustus, että kyllä olen nähnyt tämän ehdon, kyllä lupauduin näin tekemään, ja kyllä, en voi väittää, etten tiennyt. Mutta aikamoiselta pölkkypään kohtelulta puumerkkaus tuntuu.

No, nyt ovat nimet alla ja koti turvattu. Viereisessä korttelissa kerrostalo, jossa ostoasuntomme on, valmistuu kovaa vauhtia. Joten ensi heinäkuussa - jos aikataulun mukaan mennään - pidetään tuparit ensimmäisessä itse omistetussa kodissa. Jei! Tupareiden myötä heitetään hyvästit vuokrasopimuksille, ainakin vuokralaisen näkökulmasta ja joksikin aikaa. Saa nähdä, jos joskus päätyy sinne vuokranantajan puolelle asioimaan. Se onkin epäilemättä oma souvinsa.

Kotikulmilta illansuussa. Alla kasvi nimeltään kangaroo paw eli kenguruntassu.

Muuttomutkia

Uudessa kodissa olo on asettunut hyvin uomiinsa, tänään tulee viikko täyteen. Muutto ei täällä ole yhtä simppeli asia kuin Suomessa, ainakaan minusta. Jo asunnonhaku on monimutkaisempi prosessi.

Itse seulon asuntoja pääasiassa kahdelta nettisivulta, realestate.comista ja domain.comista. Muitakin mainossivuja piisaa, mutta näistä kahdesta tykkään selkeiden valikoiden takia. Haussa voi käyttää kriteereinä aluetta, asunnon kokoa ja hintaa, sekä erilaisia avainsanoja, kuten kalustettu tai kalustamaton. Lisäksi vapautumispäivä on selkeästi ilmoitettu. Ilmoituksen jättöpäivä sen sijaan on usein piilotettu, mikä vaikeuttaa sen arvioimista, kauanko asunto on ollut vapaana (eli onko siinä mahdollisesti jotain vikaa, jos ei kukaan huoli).

Osa vuokra-agenteista mainostaa asuntonäyttöaikoja netissä, mutta vähintään puolet ei. Agenteille pitää siis erikseen soittaa ja kysyä, milloin pääsee katsomaan. Vuokra-asuntoja ei juuri ikinä näytetä yhdelle kerrallaan, eli aikaa ei voi varata. Silloin on kaikkien tultava paikalle, kun agentille sopii. Näyttöjä on Perthin asuntomarkkinatahdilla yleensä kerran, ja jos et silloin pääse, se on voi voi. Näyttöihin pitää myös usein rekisteröityä. Esimerkiksi LJ Hooker-agentilla (iso kiinteistövälitysketju) on kätevä netti/kännykkärekisteri, jossa automaatti lähettää meilillä/viestillä koodin, jolla pääsee kirjautumaan tietyn asunnon nettisivulle ja rekisteröitymään näyttöön.

LJ Hookerin agentti jopa soitti minulle perään, että missä viivyn, kun en ilmaantunut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Odottelin nimittäin kerrostalon takaovella (tajuamattani), kun koko muu asunnonkatsastajapoppoo oli jo sisällä. Tällainen huolenpito on suuri ihme, sillä lähestulkoon aina menee niin päin, että jos et tule paikalle, oma on häviösi. Kun edellisen kerran etsin asuntoa virallisilla markkinoilla kaksi vuotta sitten (välillä asuin tuttujen kautta löytyneissä paikoissa), täällä oli  meneillään kiihkein kaivosbuumi ja asuntopula miesmuistiin. Oli enemmän kuin tavallista, että agenteille soitot eivät menneet läpi ollenkaan, näyttöihin ei otettu lisää ihmisiä, agentti ei ilmaantunut näyttöön paikalle eli asunto jäi kaikilta näkemättä, tai asunto oli jo mennyt näyttöpäivään mennessä – joku siis otti sen katsastamatta ensin.

Vuosi-pari sitten käytössä oli myös epävirallinen huutokauppasysteemi, eli asunto meni eniten tarjoavalle; olisi siis pitänyt heittää mainostettuun viikkovuokraan ainakin parikymppiä päälle. Ennestään tapissaan oleviin vuokriin ei erityisesti huvittanut lisäillä numeroita. Nyt kaivosbuumin laannuttua hinnat ovat laskussa inhimillisempään suuntaan. Toinen vuokria laskeva tekijä ovat ennätysalhaiset lainankorot. Moni tähtää nyt omistusasujaksi vuokra-asumisen sijasta.

Hintojen tippumisesta kertoo hyvin, että kaksi vuotta sitten exän ja minun uuden keskustayksiön vuokra oli sama kuin meidän tämänhetkisen, vastaavan keskustakolmion hinta. Tosin edellinen oli kalustettu ja tämä kalustamaton. Silti. Onnistuin myös kiristämään lupauksen, että vuokraa ei tulla seuraavan vuoden aikana nostamaan. Täällä on yleinen käytäntö iiliöidä hieman lisää vuokraa jopa puolen vuoden välein tapahtuvissa vuokrantarkistuksissa.  Onneksi kaikki omistajat eivät tähän sorru, vaan pitävät mieluummin kiinni hyvistä vuokralaisista ja vuokrat realistisina.

Vuokra-asuntoa haetaan ja hakijat kilpailutetaan sen perusteella, miten hyvät suositukset saa edellisiltä vuokranantajilta ja työpaikalta (ja miten hyvä palkka on). Hakemuslomake on jokaisella agentilla tietysti omanlaisensa ja se on yleensä paperiversio tai tulostettava pdf, joten tietojen käsinnyhertämiseen menee helposti tovi jos toinenkin.  Mukaan pitää liittää kopiot passista ja ajokortista, tai muista ID-pistebingodokumenteista. 

Melko yleinen käytäntö on myös vahvistusmaksu. Näyttääkseen, että on tosissaan, pitää agentille maksaa $50-100 hakemuksenjätön yhteydessä. Rahat saa takaisin, jos hakemus ei tärppää. Jos tärppää, tämä summa vähennetään ensimmäisestä vuokrasta, eli se on etukäteisvuokraa. Jos tärppää, mutta et ota tarjottua asuntoa vastaan, menetät rahat.

Itse muuttoon liittyvät järjestelyt ovat sitten oma lukunsa. Kaasuliittymä on itselleni uusi tuttavuus ja kaasun kytkeminen on osoittautunut tenkkapooksi. Aloitetaanpa alusta. Perthissä on tähän saakka toiminut vain yksi kaasulaitos, osavaltio-omisteinen mutta yhtiöitetty Alinta Energy. Kaasuputkistosta ja kaasun kytkemisestä vastaa toinen vastaava firma nimeltään ATCO. Alinta siis myy ja laskuttaa sähkön asiakkaalta, ja ATCO toimittaa sen.

Samoin kuin sähköfirma Synergyn (myös osavaltion omistama yhtiö) tapauksessa, Alinta laskuttaa AINA aloitusmaksun eli kolme-neljäkymppiä per asiakkuuden avaus tai siirto eli muutto. Tämä on mielestäni törkeä vääryys, koska asiakas ei voi kilpailuttaa sähköä eikä kaasua, vaan avausmaksu on pulitettava jokaisen asunnonmuuton yhteydessä. Ilman kaasua ei kaasukytketyssä taloudessa voi asua, koska muuten eivät toimi kaasuliesi eikä kuuma vesi. Mainittakoon tähän alkuun myös, että kaasu ei siis ole fyysisesti poikki muuttojen yhteydessä, eli sitä kyllä tulee putkesta, kun kaasuliettä tai kuumaa vettä käyttää. Kaasufirma voi kuitenkin katkaista kaasuntulon maksamattomien laskujen takia.

Kun muutimme edelliseen paritaloon, yritin ilmoittautua kaasuasiakkaksi Alintalle. Väittivät sieltä, että talossamme ei ole olemassakaan kaasukytkentää heidän karttansa perusteella. Okei, selvä. Hieman outoa, koska vuokraemäntä kertoi kuuman veden olevan kaasulämmitteistä. No ehkei se sitten olekaan. Sähköliesi ja kaikkea, joten kaipa tämä tästä. Asustelimme kuusi viikkoa talossamme ja sitten tuli Alintalta vihainen kirje, jossa vaadittiin laskujenmaksua heti tai talosta katkeaa kaasu.  Aijaa, eli meillä oli kuin olikin kaasuliittymä, ja suihkuvedet oli sillä tietämättämme lämmitetty kaikki nämä viikot?

Soitin tietenkin takaisin ja selitin, että yritin kyllä ilmoittautua heti muuton jälkeen, mutta talossamme ei teidän mukaanne ole kaasuliittymää olemassakaan.  Olisi pitänyt kuulemma älytä kysyä naapurin talonumerolla, koska paritalotonttia ei oltu Alintan tietokannoissa jaettu kahteen osaan. Siitä huolimatta, että talon seinässä on eri numero ja postit tulevat naapurille ja meille eri numeroilla. Jaha. Seurauksena meille pätkähti lasku, jossa käyttömaksujen päälle tuli edellämainittu tilinavausmaksu $40.

Tähän mennessä minulle oli selvinnyt, että Perthissä oli juuri aloittanut toinenkin kaasumyyjä, Kleenheat Gas. Heidän hinnastonsa on edullisempi ja tilit avataan ilman ekstrakuluja. Tästä suivaantuneena siirsin asiakkuuden saman tien Kleenheatille ja valitin Alintalle, että en heidän avausmaksujaan maksa, koska olin pakotettu ostamaan kaasun heiltä kilpailijan sijasta. Aspa heittäytyi töykeäksi ja intti puhelimessa, että kyllä se nyvvaan pitää kaikkien maksaa, ihan sama tiesinkö vai enkö tiennyt käyttäväni heidän kaasuaan.

Seuraava vetoni oli ottaa yhteyttä suoraan Alintan myyntijohtajaan. Pakko sanoa, että tavallisen ihmisen purnaus ei ehkä olisi vaikuttanut asioihin, mutta satun olemaan töissä virastossa, joka valvoo Alintan toimilupaa. Titteli ilmeisesti säikäytti herran toimiin ja sain saman tien uuden laskun, josta tilinavausmaksu oli poistettu. Sittemmin kuulin, että Alinta menettää nyt joka viikko tuhat asiakasta halvemmalle ja joustavammalle Kleeheatille. Hyvä vain, vihdoin hieman vipinää tänne täysin alikilpailtuun maailmankolkkaan.

Uuteen asuntoon muuttaessa kaasuliittymä oli jälleen poikkiteloin asunto-onnen tiellä. Kaasuliesi ei inahtanutkaan moneen päivään. Ilmoitin tästä vuokranantajalle, joka kehotti ottamaan yhteyttä kaasufirmaan. Alun perinhän meille oli kerrottu, että kaasu kuuluu vuokraan (no ei kuulunut), ja että se on asunto-osakeyhtiön vastuulla avata (no ei ollut). Ikävä kyllä nämä tiedot eivät olleet kirjallisina, joten en voinut vedota vuokra-agentin sihteerin suullisesti antamiin tietoihin. Mutta takaisin tarinaan. Soitto Kleenheatille ja ihmettelyä, että miksei kaasua tule, vaikka tili on avattu jii än ee.

Kuulemma pitää itse mennä kaasumittarille autohallissa ja vääntää vipu oikeaan suuntaan. Väitin, että olen verrannut mittariamme muiden mittareihin ja samalla lailla se vipu seisoo kuin muillakin, eli auki-asennossa. Uusi retki mittarille ja paljastui, että olin tutkinut koko talon mittaisessa parkkihallissa A-rapun mittareita, kun oma asuntomme on B-rapussa. Voi nolous... oma mittarimme oli kuin olikin suljettu-asennossa, ja pienellä namikanväännöllä tämäkin asia korjautui ja päästiin ensimmäistä kertaa kokkaamaan uudessa kodissa. Noutopizza alkoikin jo tulla korvista ulos J

Kaasu ei ole ainut kytkettävä asia. Netti on täällä sikamaisen kallis ja usein huono. Minulla oli alunperin Vivid Wireless-niminen mokkula, joka toimi keskustassa kohtuullisen luotettavasti, mutta lähiössä ei juuri ollenkaan. Vähäinenkin tuuli tai sade sai yhteyden katkeamaan kokonaan, ja muutenkin netti yski ja köhi kuin ikäloppu mopsi. Yhden kuva-albumin lataaminen facebookkiin saattoi olla puolen päivän työ kaikkine katkoineen.

Kyllästyttyämme vaihdoimme kiinteään ADSL-kaistaan (en ole satavarma terminologiasta, en edes tiedä ovatko ADSL ja laajakaista sama asia, tai kumpikaan näistä sama kuin kaapeliyhteys?) Iinet-nimiselle operaattorille. Johan lohkesi taas tililtä palanen, kun kk-hinnan päälle piti maksaa muheva avausmaksu ja ostaa reititin. Iinetin asiakaspalvelu on kuitenkin ollut ensiluokkaista, ja itse liittymä nopea ja luotettava.

Täällä kiinteät netit yleensä myydään lankapuhelin+netti-paketteina (bundle), mikä on nykypäivänä täysin turhaa ainakin minulle. Lankapuhelimen olen viimeksi nähnyt toimisto-olojen ulkopuolella joskus 90-luvulla. Ilmeisesti perthiläiset vielä näitä kapineita käyttävät, koska lankapuhelinkombot ovat täällä niin yleisiä. Iinetiltä sentään saa pelkän netin ilman puhelinta, tällä hetkellä meillä on liittymä $59,90/kk, 100Gb. Rajaton netti on käytännössä tuntematon täällä, tai jos sellaisen saa, on hinta tähtitieteellinen.

Mutta mutta. Netin muutto on helpommin sanottu kuin tehty. Itse aloitin järjestelyt viikkoa ennen muuttoa ilmoittamalla muuttopäivän Iinettiin. Lupasivat hoitaa asian, ilman muuta, suit sait. Paitsi että sopimustekstissä lukee, että liittymän siirto vie 10-20 business days eli arkipäivää... Viikko muuton jälkeen netti alkoi vihdoin laulaa. Olimme siis viikon ilman liittymää, vaikka osoitteen/yhteyden muuttaminen maksaa $75 kahden vuoden kiinteällä sopimuksella. Ilman kiinteää sopimusta hinta olisi ollut pöyristyttävät $150. Maksoimme käytännössä kympin per päivä siitä ilosta, että meillä ei ole nettiä. Ja tämä on siis parempien operaattoreiden toimintaa. Tervetuloa 90-luvulle tänne meidän Perthiin!

Niin että mitä kaikkea pitikään tehdä ja järjestellä muuton yhteydessä?

Asumiseroja Suomessa ja Australiassa

Nyt kun asumisuraa täällä on takana jo kolmen asunnon verran - lisäksi äskettäin osallistuin huippukiinnostavaan Affordable Housing in WA- eli kohtuuhintaiset asumismahdollisuudet WA:ssa - seminaariin väitöstutkimukseeni liittyen -, hetki on sopiva vertailla asumista Suomessa ja Australiassa (Perthissä). Tosin mikään allaolevista aiheista ei seminaariagendaan mahtunut, ihmettelen.

1) Viikkovuokra. Täällä vuokra maksetaan viikoittain, ei kalenterikuukausittain. Syynä on mielestäni se, että omistaja haluaa korvauksen/tuottoa jokaisesta päivästä, jonka asunto on vuokralaisen hallussa ja kulutettavana. Kuukaudessa on 30 tai 31 päivää, mutta neljässä viikossa on 28 päivää. Niinpä viikkokohtaisesti maksava vuokralainen ei pääse asumaan vapaamatkustajana noita paria kolmea päivää per kuukausi. Saman asian voisi pyöristäen ajaa niinkin, että veloittaa vähän korkeampaa kuukausivuokraa, mitä ei kuitenkaan tehdä - vuokrat ilmoitetaan yhden viikon, ja yleensä maksetaan kahden viikon pompseina.

Tämä johtuu arvatenkin siitä, että palkatkin maksetaan joko viikon tai kahden viikon välein, eli laskutusväli noudattaa palkanmaksuväliä. Uskon myös, että kalenterikuukausivuokria ei ilmoiteta muista kuin liikekiinteistöistä, koska on aivan eri asia psykologisesti maksaa $300 - 450/vko kuin $1200-1800/kk (ja rapiat päälle, koska noihin lisättäisiin kalenterikuukausivuokrissa niiden puuttuvien parin päivän hinnat).

Koska vuokranmaksupäivä vaihtelee jatkuvasti, jouduin askartelemaan meille lompakkoon mahtuvat vuokranmaksupäiväkalenterit, johon on ympyröity kahden viikon välein eräpäivä ja todellinen maksupäivä. Suomessa lähes kaikki ajattelevat niin, että jos vuokran eräpäivä on 1. päivä, lasku maksetaan 1. päivä. Täällä taas rahan on oltava tilillä eräpäivänä, tai uhkaa varoitus (sellaisen olen jo kerran saanut, kun unohtui maksaa tasan oikeaan aikaan). Joku hifimpi henkilö ratkaisisi almanakka-asian kännykkään ohjelmoitavalla muistutuksella... Pisteet Suomelle stressivapaammasta vuokranmaksutavasta.

2) Turvallisuushakuisuus. Hämmästyttää suomalaista, riippuen toki asunnon iästä ja laadusta. Olen ymmärtänyt, että melko tavallinen ominaisuus ainakin uusissa taloissa ovat turvalasit ikkunoissa, näitä laminoituja ikkunalaseja ei saa rikottua teräviksi pirstaleiksi. Ikkuna ymmärtääkseni rikkoutuu kuten tuulilasi, eli verkoksi säröytymällä, mutta sirpaleet pysyvät kelmun sisällä. Turvaidea on kaksisuuntainen. Toisaalta minimoidaan riski, että lapset särkevät itsensä ikkunaan vahingossa rymytessään. Toisaalta vähennetään riskiä, että joku murtautuu taloon ikkunan kautta.

Täällä sekä vanhojen että uusien talojen ikkunat ovat 99% varmuudella liukuikkunoita, eli kun lasit liu'uttaa päällekkäin, puolikas ikkunaa on avoinna tuuletusta varten. Tuuletusaukko on aina peitetty, joko hyttysverkolla tai metalliristikolla - metalliverkolla jälleen minimoidaan tunkeutumisen vaaraa. Merkillepantava, fiksu ratkaisu ovat erityisesti pistorasioiden katkaisijat. Täällä sellaista pistorasiaa ei olekaan (lue: en ole nähnyt), johon ei kuuluisi sisäänrakennettua virtakatkaisijaa. Ei tarvitse hankkia erillistä jatkojohtoa katkaisimella, jos haluaa laittaa virrat pois mm. telkkarin, tietokoneen ja vaikka leivänpaahtimen ja vedenkeittimen pistokkeista yöksi. Säästyy sähköä, tadaa.

Tässä uudessa asunnossamme on vieläpä sellainen luksuspeli kuin induktioliesi, ja se lähtee päälle vasta, kun tiskipöydän seinässä olevaa katkaisijaa kääntää. Jos olisi lapsiperheellinen, lapsilla ei olisi suuriakaan mahdollisuuksia yltää räpläämään liettä päälle. Australia tasoittaa 1-1.

3) Sisäötökät. Suomessa asunnossa lymyää enintään sokeritoukkia ja turkiskuoriaisia, maantasalla olevissa myös muurahaisia ja muutama irrallinen hämähäkki. Täällä on mahdollista muurahaisten ja tuhatjalkaisten lisäksi törmätä niihin inhoihin torakoihin, sekä joka sortin hämähäkkeihin. Tuo tuhatjalkainenkin inhotti aluksi, kun niitä näin sisällä, mutta se on varsin harmiton, pari senttiä pitkä musta toukka, joka käpertyy kerälle häirittynä.

Torakoita kammoan etenkin torakkaluukkuepisodin jälkeen niin, että edellisessä talossamme satunnaisesti sisälle eksyneet heinäsirkat saivat saman tien kalossista päähän, kun en ehtinyt pohdiskella, onko olio torakka vai ei. Nykyään peräti ilahtuu, jos sisällä hääräävä ötökkä on jotakin niin harmitonta kuin muurahainen. Australian sisäötökät ovat ehdottomasti inhottavampia kuin Suomen. Paitsi että kyllä niitä sokeritoukkia ja vaikeasti hävitettäviä turkiskuoriaisiakin inhosin...

Todennäköisintä on, että tuttuja ötököitä ei pelkää, mutta täällä jokainen ei-toivottu liikahdus lattianrajassa herättää paniikin yaiks, mikä TUO on. Kallistun kuitenkin pisteyttämään Suomen hyväksi 2-1.

4) Vessatuuletin ja lämpölamppu. Etelä-Euroopan maissa matkaillessani olen pannut merkille, että ainakin hotelleissa ja hostelleissa on lähes aina vessan ja kylpyhuoneen valokatkaisijaan yhdistettynä tuuletusominaisuus. Siis ilmanvaihto lähtee päälle aina, kun valot laittaa päälle. Sama pätee täällä. Etenkin uudemmissa taloissa on kylpyhuoneissa olemassa koneellinen tuuletusvaihtoehto, joko valoihin yhdistettynä tai erikseen.

Aluksi koominen, mutta sittemmin älyttömän kätevä keksintö on ollut myös kylpyhuoneen lämpölamppu, joita olen nähnyt sekä vanhassa että uudessa talossa. Lämpölamppu toimii kuin tipulan lämmitin, siis sekä joka hautoo munista tipuja. Lämmittää niiiiiiiiin mukavasti. On yllättävän hyödyllinen kylminä ja kosteina talvikuukausina, kun suihkusta tullessa muuten joutuisi pyyhekuivaamaan kalseankylmässä kylppärissä.

Joku hoksaavainen älyää tässä vaiheessa, että suomalainen malli lattialämmitys on ihan yhtä onnekas asia. Tai sauna, voi sielläkin kuivata, jos oikein saunomisen ja suihkun jälkeen palelee. Kuitenkin tasoituspisteet ausseille yritteliäisyydestä ja parhaasta mahdollisesta virityksestä niillä resursseilla, joita on (hehkulamppuja kiukaan sijasta). Tasapeli 2-2.

Tämä pöytä tulee pysymään 100%:sen ötökkävapaana, mikäli se minusta riippuu. Ansiokas hovisisustajamme (asunto oli siis valmiiksi kalustettu ja sisustettu) oli  hankkinut kuvan kätevät ja kauniit tabletit, pinnoitettua kovalevyä?

Napakymppi

Nyt pitäisi olla kaiken raiteillaan asumisen suhteen, tänään on allekirjoitettu vuokrasopimus upouudesta keskusta-asunnosta, hip ja hurraa! Nyt ei ainakaan tuhoeläimistä ynnä muista yllättävistä vuokraankuulumattomista lisistä pitäisi olla vaivaa, sillä kerrostalo on ihan vastikään valmistunut ja olemme ensimmäiset asukkaat kyseisessä pikkukaksiossa. Täysin kalustetussa asunnossa on varustusta jopa enemmän kuin asuntonäytössä käydessäni tajusin, sillä vuokraan kuuluvat myös pyyhkeet, liinavaatteet ja astiat, sekä vakiovarusteina pesukone ja kuivausrumpu, mikro, vedenkeitin ja leivänpaahdin. Jopas. Ihan tekokukkiakin löytyy, ja isolla parvekkeella puutarhakalusteet. Kelpuutan.

Hintaa on tietenkin enemmän kuin tässä kämppisjaetussa, ja luonteeltani kitsaahkona kovin vääntö onkin ollut hyväksyä se fakta, että asuminen maksaa, piste. Risto otti asian tapansa mukaan paljon stoalaisemmin, eli jos täällä näin on, niin silloin näin on. Yksi merkittävä syy tähän asunnon löytämisen venymiseen onkin se, että yritin viimeiseen asti kaivaa kivien koloista minun käsitykseni mukaan kohtuuhintaisia, mutta uusia ja siistejä asuntoja, järkevän ja helpon kulkuyhteyden päässä keskustasta. Ja niitähän on tarjolla njet, nada, nil eli nolla kappaletta. Tosin nyt kun asiaa oikein asiakseni pohdin, tajusin seuraavaa. Kun asuu keskustassa, työmatka lyhenee 10 minuuttiin lähes tunnin sijasta, suuntaansa. Kun säästän työmatkoissa 1,5-2 h joka päivä, on helppo tehdä vähän pidempää työpäivää. Ja kun säästää myös bussikuluissa päivittäin, pienehkö määrä lisäpalkkaa (saan tuntipalkkaa) sekä matkakorttisäästöt leikkaavatkin nuo kohonneet vuokrakulut aika lailla plus miinus nolla - tasolle. Eli se siitä rahanmenon kauhistelusta ja vinkumisesta.

Vuokrasopimuksen allekirjoitus on täällä operaatio sinänsä. Vuokrasopimus käydään kohta kohdalta läpi ennen allekirjoitusta, property manager eli kiinteistövastaava (omistajan edustaja vuokravälitys-agencysta) suullisesti selostaa kaiken sen, mitä paperissa lukee muutenkin. Ja näitä kohtia on ihan kiitettävä määrä. Lisäksi sopimuksen liitteenä tulee valokopio ja kuitti luovutetuista avaimista, kuitti maksetusta vuokravakuudesta ja ennakkoon maksetusta kahden viikon vuokrasta, sekä infolehtinen vuokralaisen oikeuksista Tenancy Act'in eli täkäläisen huoneenvuokralain mukaan. Tietenkin on erikseen ohjepaperi myös vuokranmaksusta, koska sen voisi täällä maksaa sekä luottokortilla että ihan tavallisesti verkkopankin kautta. Lisäksi nippuun kuuluu vuokra-agencyn oma Tenant Manual eli Vuokralaisen käsikirja, tässä tapauksessa 26-sivuinen pe-rin-poh-jai-nen ohje siitä, miten normaalijärjellä varustettu ihminen toisen ihmisen omistamassa asunnossa asuu - eli ei sotke, riko, töhri, tupakkasavusta, aiheuta vahinkoa tahallaan tai huolimattomuudellaan, ei aiheuta melu- tai hajuhaittoja, ei päästä kylppäriä homeeseen, ei ala itse korjaamaan vuotavia putkia tai rikkinäisiä sähkölaitteita, ei vaihda lukkoja omin päin (!), ei alivuokraa asuntoa ilman lupaa, ei soittele vuokra-agencyn hätäpalvelunumeroon turhaan, jne.

Erityisesti kiinteistövastaava painotti minulle sitä, että a) vuokra pitää ehdottomasti maksaa ajallaan ja b) asuntoa ei saa mitenkään tuhria, eli esimerkiksi asettaa kuumaa kattilaa aralle pinnalle, kukkaruukkua ilman aluslautasta parketin päälle, lähmiä sinitarraa tapettiin... Kun näihin sitten kommentoin, että ei ole koskaan ollut ongelmia vuokranmaksun suhteen ja että eiköhän arkijärjellä vältä kaikki haitat, ongelmat ja korvausvastuut, vastauksena oli vain "you would be amazed". Eli löytyy myös sellaista porukkaa, joilla ei ole alkeellisintakaan käsitystä, miten asutaan ihmisiksi ja pidetään toisten (tai omastakaan) omaisuudesta huolta. Vuokran maksamatta jättäminen on täällä todella rankasti sanktioitua, sillä jo viikon myöhästyminen ilman selitystä ja asiasta neuvottelua voi johtaa sopimuksen irtisanomiseen ja häätöön. Kuulemma niin moni suhtautuu asiaan niin, että ei kai se nyt voi ongelma olla, jos ei pariin kuukauteen vain jaksa maksaa. Huh. En ole asiasta varma, mutta täällä käsittääkseni ei ole vastaavaa puolijulkista luottotietorekisteriä kuin Suomessa. Eli työnantaja tai vuokranantaja ei voi ottaa selvää, onko jollakulla luottohäiriöitä. Todennäköisesti täkäläisiä yksityisyydensuojan ystäviä ei moiseen käytäntöön saisi suostumaan kirveelläkään. Sen sijaan täällä on käytössä maanlaajuinen vuokralaistietorekisteri, johon tehdään merkintä, mikäli vuokria jää maksamatta tai on muuten epäonnistunut vuokralainen. Näin muut vuokranantajat voivat varmistaa, etteivät päästä ketä tahansa hiippailijaa asuntonsa kimppuun. Kiinteistövastaavan muutamista kommenteista päätellen varsin tarpeellinen tietokanta.

Swan - joen rannan Langley Park ja Perthin konserttitalo (kuva kyseisen laitoksen takapihalta) ovat kivenheiton päässä uudesta kodistamme, samoin työpaikkani, joka siintää jossain kuvan pilvenpiirtäjien takana.

Miksi emme kohtaa, oi unelmien asunto?

Pitänee hieman taustoittaa Perthin tiukkaa asuntotilannetta. Vuokravälittäjien tyly asenne heijastelee selvästi sitä, että asiakkaita on niin paljon, ettei ole tarvetta yrittää rakentaa ystävällistä, luottamuksellista suhdetta juuri kenenkään kanssa. Aina tulee joku, joka maksaa, kohtelipa häntä miten vain. Perthin väestönkasvu on muuttovoiton vuoksi nyt kiihkeintä Australiassa, sytykkeenä tietenkin kaivos- ja luonnonresurssialan työvoimapula WA:ssa. Perthiin odotetaan vuosittain noin 50 000 uutta asukasta sekä ulkomailta että muualta Australiasta, ja vuoteen 2050 mennessä kaupungin ennustetaan kaksinkertaistuvan nykyisestä 1.7 miljoonasta 3.5 miljoonaan. Asuntotuotanto ei näytä pysyvän perässä, vaikka esimerkiksi East Perth etenkin Adelaide Terrace-kadun itäpäässä on yhtä suurta kerrostalotyömaata - uusia tornitaloja nousee kuin sieniä sateella.

Myös uusia omakotialueita rakennetaan kiivaasti ja täkäläisittäin jokseenkin edullinen vaihtoehto (myönnän, silmät kiiluen näitä katselen) olisikin vuokrata uutuuttaan kiiltävä omakotitalo kahdella tai kolmella makkarilla hintaan $350-400/viikko esimerkiksi Butlerin, Ellenbrookin, Banksia Groven tai Palmyran alueelta. Pikainen pyörähdys Google Mapsissa kuitenkin karistaa (tai on tähän saakka karistanut) innon, sillä kaikki nämä alueet ovat nykyisen kaupunkirakenteen ja omakotimaton ulkoreunoilla, julkisliikenteen ulottumattomissa. Tiedossa olisi oma auto ja päivittäistä matelua Perthin sisään- ja ulostuloteillä muun työmatkaliikenteen puristuksissa. Banksia Groveen tosin pääsisi Joondalupin junan ja jonkin toistaiseksi tuntemattoman bussivuoron yhdistelmällä... Kuitenkin nykyinen hankala bussi- ja junasitkutuksemme Perthin länsilaidalta on kypsyttänyt sen verran, että mieluummin löytäisi vaikka hinnakkaammankin, mutta muuten sopivan asunnon lähempää keskustaa. Vaikka Transperth edullinen onkin, viikossa bussikortin käyttö vie $30 per pää ja työmatkoihin palaa aikaa lähes tai joskus jopa yli tunti suuntaansa. Ei kiva.

Busseista tuli mieleen, että aamumatkustukseen on ilmaantunut uusi riskisektori - koit. Jostain syystä nyt ilmojen lämmetessä joka julkiskulkupelissä on aamuisin hyönteisiä: paksuja, peukalon kokoisia yöperhosia. Nähtävästi koit kömpivät busseihin ja juniin yöksi, ja havahtuvat aamulla lentelemään ympäriinsä tokkuraisina. Harva se aamu saa ravistaa tukastaan tai vaatteistaan ällön yökiitäjän. Onneksi busseissa voi itse avata ikkunoita, jolloin voi karistaa ei-toivotut siipeilijät pihalle. Tosin pitäisi muistaa, että muutama koi siellä täällä ei vielä ole kovin häiritsevää, sillä erämaaleirissä kuulemma joutuu pahimmillaan pitämään verkkohattua yli-innokkaiden kärpästen takia. Kärpäset eivät ole kiinnostuneita eväistä, ainoastaan ihmishiestä ja silmiin, korviin ja suuhun tunkeutumisesta. Yksittäisiä, sitkeitä kärpäsiä on satunnaisesti täällä kaupungissakin, mutta ei juuri kiinnosta tehdä enempää tuttavuutta mäkäräisen ja paarman sitkeydellä varustettujen parveilevien kärpästen kanssa missään maasto-olosuhteissa. Kaikenkokoiset hämähäkit ja muurahaiset ovat toinen kevään tuoma riesa, onneksi pääasiassa kotitalon ulkoseinillä toistaiseksi. Vuokraisäntä neuvoi, että jos esimerkiksi nukkuessa tuntee iholla jotain kutinaa tai liikettä, pitää aina läimäyttää niin kovaa kuin pystyy. Jos sattuu olemaan hämähäkki ja vieläpä myrkyllinen redback, lähteepähän nirri (kiva). Tämäkin on yksi syy, miksi kerrostaloasunto mielellään uudessa talossa ja suht korkealla kiinnostaa enemmän kuin omakotitalo - vähemmän potentiaalisia hyönteisongelmia.

Rockinghamin rantamaisemissa olisi paljonkin asuntoja tarjolla, harmi vain, että paikka on noin 50 km päässä Perthistä. 

Jahdissa, vahdissa, ohi meni silti

Kulttuurishokissa vuokravälittäjien hampaissa osa II. Huomasin männä viikolla, että nuo kuvailemani pari tapausta olivat vain jäävuoren huippu. En tiedä, keitä näihin agencyihin oikein palkataan, ilmeisesti lottonumeroiden sivuarvontana tai suoraan kadulta puhelinvaihteeseen repäisemällä, sen verran luokatonta asiakaspalvelu on. Olen tähän saakka ollut yhteydessä sekä sähköpostilla, netin kontaktilomakkeella, tekstiviestitse että puhelimitse (kaikin keinoin siis yhteensä, ei vaihtoehtoisesti) noin kymmenen tahon kanssa. Näistä kaksi on jotenkin reagoinut yhteydenottopyyntööni, eli joko soittanut takaisin ja jättänyt viestin puhelinvastaajaani (joka tulee prepaid-liittymän mukana eikä sitä minun osaamisellani saa kytkettyä pois käytöstä), tai vastannut sähköpostilla. Loput kahdeksan eivät ole reagoineet mihinkään suuntaan, paitsi ehkä tiuskien. Eli kun soitan ja aloitan puhelun, "olisin kiinnostunut siitä ja siitä asunnosta", vastaukseksi tulee suunnilleen mmmmhh (kiviäkin kiinnostaa - äänensävyllä), tai vaihtoehtoisesti: sorry, se meni jo. Bye.

Tietenkään vuokrattu-tietoa ei päivitetä minnekään nettisivuille edes muutaman päivän sisällä vuokraamistapahtumasta. Ilmeisesti agencyilla on tekemisenpuutetta, kun on kannattavampaa vastailla kymmenien ihmisten soittoihin päivässä ja kertoa, että kaksio Claisebrook Covessa on jo mennyt, kuin laittaa sama tieto nettisivuille satojen pällisteltäväksi. Työkaverit yrittivät lohduttaa, että vuokra-asuntomarkkinat ovat Perthissä kehittyneet positiivisempaan suuntaan. Ihmetellä kyllä täytyy, missä se lähtötaso oikein oli. Kuulemma vielä pari vuotta sitten vuokravälittäjät kilpailuttivat hakijat jo siinä vaiheessa, kuka pääsee katsomaan asuntoa. Nyt kilpailutus tehdään hakuvaiheessa, kun kaikkien kiinnostuneiden pitää pulittaa yhden viikon vuokran suuruinen rekisteröintimaksu. Jos asunnon saat, summa vähennetään tulevista vuokrista. Jos jäät ilman, rahat saa sentään takaisin (ihme). Jos jätät ottamatta sinulle tarjotun asunnon sen jälkeen, kun summa on vuokravälittäjän taskussa, raha jää taskuun. Ilmeisesti käytäntö on arkipäivää Suomessakin Helsingin seudulla, mutta pääkaupunkiseutua aina onnistuneesti vältelleenä olin jokseenkin shokeerautunut rahansiirtelykäytännöstä. Millähän senkin rahan saa takaisin, jos agency ei sitten palautakaan? Muuten, kuin ilmestymällä toimistoon poliisien kanssa.

Myönnän, että teen etsinnästä itse itselleni vaikeaa kelpuuttamalla vain tietyllä sijainnilla, tietyllä varustetasolla ja tietyllä siisteys/uutuusasteella olevat kohteet. Välttelen myös omakotitaloja (joita tarjotaan vuokralle jopa enemmän kuin kerrostalo- ja rivitaloasuntoja), koska unit tai flat eli rivari- tai kerrostaloasunto tuntuu sopivammalta meidän tarpeisiimme. Etsin siis itsekseni, mutta toki meille kummallekin tarkoitettua asuntoa. Risto on työn takia erämaaleirissä puolet ajasta, joten hän ei ehdi asuntonäytöissä rampata kuin erittäin satunnaisesti. Helpoin tapa hankkia asunto olisi käydä katsomassa yksityisten itse mainostamia vuokrakohteita, niitä on esimerkiksi osto- ja myynti-ilmoittelusivusto gumtree pullollaan. Torakkaluukkuepisodin jälkeen tämä keino arveluttaa, koska kyseinen epäonnen asunto oli vuokrattu suoraan yksityiseltä. Kun ongelmia ilmenikin, eli emme olleet tyytyväisiä asuntoon, jäimme aivan keskenämme ongelman kanssa, maksumiehiksi päätyen tietenkin. Jos vuokranantajana on agency, heitä koskevat paljon tiukemmat lait ja määräykset, ja täkäläinen kuluttaja-asiamies mätkii kieroilevaa agencya lakikirjalla ja sakoilla päähän. Toinen helppo keino olisi suostua maksamaan tähtitieteellistä vuokraa upeasta luksusasunnosta pilvenpiirtäjän yläkerroksissa, näihin kun on vähemmän hakijoita kuin keskihintaisiin. Jotenkin tuntuu, että kumpikaan näistä helpoista reiteistä ei ole meitä varten. Asuntopaini jatkuu, pysykää kanavalla...

Asuntonäytössä "huippukohteessa". Etenkin itse kyhätyn olohuone-makuuhuone-väliseinän edessä lojuvat pyörä ja muut rojut lisäävät vuokrausintoa. 

Se on täällä - kulttuurishokki

Kirjoitin reilu viikko sitten kulttuurishokista ja siitä, että odottelen sen iskua. No, se on täällä tänään. Oireita ovat lievä ärtymys, turhautuneisuus, uupuneisuus, ailahteleva alakulo ja hetkelliset raivonpuuskat. Olon aiheuttaja on kuitenkin helppo paikallistaa: jälleen aktiivisena käynnistynyt asunnonetsintämme. Jo neljä kuukautta on tullut asuttua kommuunihenkisesti, hurraa ja huoh omalle venymisellemme. Kertauksena niille, jotka eivät ole blogia alusta saakka kahlanneet. Meillä OLI ihkaoma vuokrakaksio aika alkuvaiheessa, mutta erittäin epäonnisen miljoonatorakkashokin jälkeen jouduimme hätämuuttamaan tähän nykyiseen kämppisjaettuun omakotitaloomme. Koska episodissa paloi myös rahaa ylimääräisiä satasia (emme saaneet ennakkoon maksamaamme vuokraosuutta takaisin, sillä rikoimme puolen vuoden vuokrasopimuksen - torakoiden valtaama asunto ei pihin vuokraemännän silmissä ollut riittävän pakottava syy), on into nousta takaisin asunnonetsintäsatulaan ollut jokseenkin matalalla. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että oman kokkausvuoron ainainen odottaminen ja sunnuntai-illan elokuvahetkien hukkuminen toisten kattilankilkatuksen alle pakottavat taas liikkeelle, ja hyvä niin. Perth Foothills, olemme asuneet riittävän kauan kaukana kaikesta ja on aika palata keskustampaan.

Perthissä olemme tavanneet vain ystävällisiä, ihania, aurinkoisia ihmisiä. Ja sitten niitä toisia. Vuokravälittäjiä. Vuokra-asunnon etsintä täällä on yhtä villiä länttä, ja sen tietävät sekä asunnonhakijat että -välittäjät. Rental agencyt mainostavat netissä kiiltävin, siloitelluin kuvin, mutta todellisuudessa tarjolla on ehtaa kuraa. Myös asiakkaiden kohtelu on välillä totaalisen ala-arvoista. En osaa sanoa, onko perimmäisenä syynä joidenkin agenttien varsin kolhoon käytökseen a) ulkomaalainen, vieläpä intialaiselta kuulostava nimeni, b) aksenttini, c) se, että emme etsi executive-tason asuntoa eli yli tuhat dollaria viikossa maksavaa kotia vai d) se, että potentiaalisia vuokralaisia on joka tapauksessa joka oksa ja pivo pullollaan, eli on aivan turhaa tuhlata kohteliaisuutta kaikkiin vuokraajiin, kun sitä voi säästellä asunnon ostajia varten. Esimerkiksi eiliseen mahtui kaksi uskomatonta episodia. Näytös 1, yhteydenottopyynnön jättäminen vuokra-agencylle heidän nettisivujensa kontaktilomakkeella, ilmoitin olevani kiinnostunut asunnosta x ja kysyin asuntonäytön ajankohtaa. Huomasin, että minulle oli soitettu agencysta ja soitin takaisin.

Minä: "Hyvää päivää, täällä on Anu. Otin aiemmin yhteyttä ja kysyin asunnonnäyttöaikaa kohteelle x. Teiltä oli äskettäin soitettu minullepäin."
Agentti: "Niin?"
Minä: "Mh... Niin että olitte soittanut. Olikohan asiana ilmoittaa, milloin asuntoa pääsee katsomaan?"
Agentti: "Minun pitää tietää, keitä asunnossa tulisi asumaan. Ketkä sinne muuttavat?"
Minä: "Minä ja mieheni"
Agentti: "Keitä asuntoon tulee a-su-maan? Montako henkilöä? Kaikkien lukumäärä yhteensä?" (ivallisella äänellä).
Minä: "Ymmärsin kyllä. Meitä on kaksi, minä ja mieheni, kuten sanoin."
Agentti: "Olit kiin-nos-tu-nut asunnosta x. Niinkö?" (tahallisen selkeällä englannilla).
Minä: "Niin, minähän otin yhteyttä jo aiemmin. Milloin sitä pääsisi katsomaan?"
Agentti: "Puhut siis vuok-ra-a-sun-nos-ta, osoitteessa x".
Minä: (Mitä helmulttia?) "Niin puhun."
Agentti: "Näyttö on kahdelta. Soita ennen tuloa. Ei tänne noin vain pääse sisään."
Enpä mennyt.

Kyse ei voi olla siitä, että puheestani ei saa puhelimessa selvää, sillä työpuhelut sujuvat mutkitta ja virastoomme soittavat ovat aina saaneet asiansa hoidettua kanssani. Samaan kellonaikaan oli näyttö toisessa, paremman kuuloisessa asunnossa, joten valitsimme sen. Näytös 2. Saavumme oikeaan osoitteeseen kymmentä vaille, kiertelemme hieman taloa saadaksemme hyvän kuvan ympäristöstä, arvailemme, onkohan asunto kadulle vai sisäpihalle päin. Odottelemme alaovella. Odottelemme hieman lisää. Ja sitten odotamme. Kukaan ei koskaan tule. Amatöörimokana en ollut edes tallentanut agencyn numeroa puhelimeeni, koska olin saanut heiltä sähköpostilla ilmoituksen edellisenä iltana, että asuntonäyttö on prikulleen tähän aikaan, tervetuloa. Lounastaukoni hurahtaa paahteisella kadulla seisoskeluun, ja nälkäisenkiukkuisena painun takaisin töihin, onneksi matkalla ehdin napata mukaan yllättävän maukkaan burriton (pelastaa tilannetta edes vähän). Töissä tarkistan agencyn nettisivut, ja siellähän seisoo ihan selvällä englannilla, että "varmistathan aina samana aamuna ennen näyttöä, että se todella on. Näytöt voidaan perua lyhyellä varoitusajalla etukäteen ilmoittamatta." Jaa. Pitääpä alkaa lukea myös pienellä präntätyt.

Kulttuurishokkiani täkäläisiä vuokramarkkinointa kohtaan lieventää tuntuvasti se, että työkaverit ovat niin empaattisia. He ovat myös avuliaasti kertoneet, että asuntopulan takia erityisesti "edullisia" eli alle $500/viikko-hintaisia asuntoja etsiviä vuokralaisia voi kohdella kuin muurahaisia. Aina tulee lisää, vaikka miten häätää ja hätyyttää. Kuulemma ostajia kohdellaan aivan toisin, silkkihansikkain suorastaan. Kostotoimena aion laatia mustan listan surkeista vuokra-agencyista, ja jättää ostamatta asunnon heidän kauttaan joskus vuosien päästä. Siitäs saavat, hah! Eivätkä ikinä tiedä, mikä heihin iski. Työkavereiden lämmin suhtautuminen on kuitenkin helpottanut oloa kovasti, kaikki muistavat kysellä, tukea ja tsempata asunnonhaun suhteen, neuvoja hyvistä asuinalueista satelee harva se kahvitauko. Innokkaimmat ovat jopa kaivelleet netistä meille sopivia asuntoilmoituksia, ja kohteista muutama vaikuttaakin oikein potentiaaliselle. Eli jäljitys jatkuu päivitetyn asuntolistan kanssa. Jo perjantaina on näyttö loft-asuntoon alueella, jolle todella haluaisin, eli ei syytä lannistumiseen. Niska kyyryssä kohti uusia pettymyksiä ja lopussa siintävää voittoa!

Muun muassa tällaisia porraskäytäviä Perthistä löytyy. Tosin aika moni kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on varsinaisia loukkoja.

31. Asumisen pieniä outouksia

Täkäläisen asumisen peruspiirteet ovat varmasti tuttuja kaikille Australian-, mutta myös Amerikan- ja Brittein-kävijöille. Suomalaisten silmiin outouksia ovat ainakin seuraavat:

1) Hanat. Jostain syystä täällä kodeissa on harvoin sekoittajahanoja, eli siis niitä, joissa kylmä ja kuuma vesi tulevat samasta hanasta ja vieläpä jollain portaattomalla säädöllä. Tavallista on nähdä keittiön ja kylppärin lavuaarien reunalla nököttämässä kaksi erillistä hanaa, kuumalle ja kylmälle vedelle erikseen. Tarkoitus kai on laskea vettä kummastakin altaaseen ja sekoitella sopiva lämpö siinä. Kuka nykyajan ihminen niin tekee - no ehkä tiskivedelle juuri ja juuri. Astetta hifimmissä versioissa on enää yksi hana, mutta erilliset pyöritettävät nupit kuumalle ja kylmälle. Vasta täällä vuosi sitten valmistuneessa talossa näin ensimmäisen kerran suomalaistyylisen vipuhanan, jossa kuumaa ja kylmää pystyy säätelemään liukuvasti. Hurraa, edistys on tavoittanut myös brittiläisen kansanyhteisön!

2) Kokolattiamatot. En ole täällä nähnyt kauhistuttavimpien tarinoiden lähteitä eli kokolattiamattoja kylpyhuoneissa, mutta makuuhuoneissa kokolattiamatto on sääntö, ei poikkeus. Uusimmissa, tai vastikään remontoiduissa taloissa parketti tai laminaatti alkaa jo voittaa jalansijaa. Muissa tiloissa, eli olohuoneessa, keittiössä ja ruokailuhuoneessa laattalattia näyttää olevan suosituin. No olkkarikin on vanhemmissa taloissa yleensä päällystetty kokomatolla. Varmasti plyysilattia on lämmin talvisin, mutta mitäänhän siitä ei pois saa, joka siihen on kerran imeytynyt. Nykyinen vuokraisäntämme työskentelee rakennusalalla ja paljasti todennäköisimmän syyn kokolattiamaton suosioon. Sitä saa neliömetrin kahdellakympillä, kun parketista tai laatulaatasta saa pulittaa helposti kymmenkertaisen hinnan.

3) Talo ilman eteistä. Täällä eteinen näyttää olevan ihan uusinta uutta, siis sellainen sisääntulosoppi, jossa voi riisua kengät. Jos jonkinlainen aulatila on, mitään vaatekomeroa tai naulakkoa eteisessä ei turhaan ole tiellä, tuulikaapista ei kukaan ole kuullutkaan.Yhtään iäkkäämmissä asunnoissa tullaan sisään suoraan keittiöön tai olkkariin. Eipä sillä, täällä ei tarvitse kuoria samanlaista vaatekerrosta päältä kuin Suomessa, mutta kyllä ne kengät ja kevyemmänkin takin mielellään jättäisi jonnekin muualle kuin hellan päälle ja alle. Näin huushollaajan näkökulmasta on myös äärettömän ärsyttävää mopata jatkuvasti kengänjälkiä ruokakomeroiden edestä - tosin nykytalossamme on eteinen, ja keittiö on täysin päinvastaisella suunnalla talossa, joten ongelma ratkaistu! Lisäksi pitäisi tehdä täkäläiset ja hankkia sisäkengät tai uggit eli lammasnahkasaappaat, ei tarvitsisi sukkasillaan tallustella ja ärtyä hiekanmuruista.

4) Pesukone. Täkäläinen malli on päältätäytettävä, jossa rumpu on suuaukko ylöspäin. Siis käytännössä rumpu on iso rei'itetty metalliämpäri, jonne vaatteet nakataan lilluttelemaan vedessä. Pesujauhe tietenkin ripotellaan suoraan vaatteiden päälle (josta se kätevästi paakkuuntuu päällimmäisiin). Talossamme on upouusi laite ja se kyllä linkoaa todella tehokkaasti, ja pesee peräti lämpimällä vedellä. Toisin kuin monet aiemmat näkemäni, jotka rumputtelevat vaatteita yhtä innottomasti avannonkylmässä vedessä kuin eläkkeelle kauan sitten jäänyt pesulamummo.

5) Imurit eivät ole tehneet erityistä vaikutusta, aika tehottomia mussuttajia. Varmaan superhyviäkin on, mutta ei niitä vuokra-asuntoihin tuhlata :) Käytiin katselemassa kodinelektroniikkaosastolla, josko ostaisi oman, mutta ei sitten raaskittu, kun hinnat lähtevät 300-400 dollarista. Kaipa imurilla on Suomessakin hintaa, on vain unohtunut, kun viimeisin ostos on tehty vuosia sitten. Täällä imureissa ei juuri koskaan ole pölypussia, vaan irrotettava ja pestävä muovisäiliö. Varmaan hygieenistä tavallaan, mutta inhottaa pelkkä ajatus aukoa, tyhjentää ja pestä jotain, jonne on kerännyt kaiken mikroskooppisen lattialta, seinänraoista ja pimeistä kolosista löytyvän viikkojen ajan. Onneksi sentään imurit ovat eurooppalaistyylisiä eli niissä on suutin, putki, letku ja itse imuriosa. Amerikanmalli kun on se omituinen itsekseenseisova kyhäelmä, jossa koko imuri on pakattu putkenvarteen ja jonka suutin on neliömetrin kokoinen (Aku Ankasta tuttu). Tällä pystyversiolla ei ole mahdollista imuroida minkään alle puoli metriä korkean alta. Eipähän tarvitse pohtia, mitä kaikkea sieltä pimeistä koloista löytyy, kun pimeät kolot pysyvät tutkimattomina.

Tällainen siis se amerikanimuri, ei ole täällä näkynyt. Kuva Google kuvahaulla.

28. Shokkihoitoa

Viiden päivän nettipimento vihdoin ohi ja heti blogin kimppuun. Viiteen päivään mahtui roimasti käänteitä, suurin osa ei-toivottuja - seuraa astetta pidempi tarina. Selvisi kristallinkirkkaasti, miksi aussit pitävät kenkiä jalassa sisällä. Jollain pitää voida talloa torakat ynnä muut 6-1000-jalkaiset kanssa-asujat.

Muutimme torstai-iltana suurin toivein kerrostalokaksioon Subiacossa. Italialaisjuurinen, rennon boheemi mutta siisti kaupunginosa on eläväinen ja vilkas, hip ja cool. Alue on vain parin lähijunapysäkin päässä Perthin keskustasta eli optimisijainnilla. Luhtikerrostalon kakkoskerrokseen noustuamme innostus jäi ulko-ovelle, kun keittiön lattialla mönki pari torakkaa, ja seuraava parivaljakko löytyi kylppäristä. Risto listi otukset urheasti ja uskaltauduin itsekin peremmälle, koska täällä nyt vain sattuu olemaan erinäisiä elukoita ihmisten asumuksissa, ja sitä on pakko sietää. Virheliike oli sammuttaa valot yöksi.

Erehdyin yöllä keittiöön hakemaan vesilasia, ja onneksi lasi ei ehtinyt käteen asti, koska olisi ollut pirstana lattialla. Keittiössä vilisti kymmenen erikokoista ja -väristä torakkaa: löytyy ruskeaa heinäsirkan mallista, paria pienempää ja litteämpää versiota, pitkiä mustia viemärieläjän näköisiä luikkuja ja vaikka mitä luteita. Risto taas sängystä ylös tallomaan nilviäiset niille sijoilleen. Uni ei todellakaan tullut silmään koko yönä, vaikka varotoimi toimi eli keittiön ja wc:n valot paloivat koko yön, ja ötöt pysyivät piiloissaan (eli meidän uuden kodin keittiönkaapeissa).

Aamulla heräsimme punaisten pisteiden peitossa, joten oli syytä epäillä myös kirppuja ja/tai luteita (ihanaa). Hätyytin vuokraemännän soittamaan pest controllerin eli tuholaistorjujan heti, olimme itse koko päivän poissa. Illalla lattioilta löytyi kymmenisen kuollutta, puolikuollutta sekä elävää syöpäläistä, ja jääkaapin alta myrkkyjauhetta. Inhon- ja kauhunsekaisen raatosiivouksen jälkeen pääsimme nukkumaan - siis sänkyyn valveilla pyörimään. Seuraava aamu ei valjennut edellistä paremmissa merkeissä. Kärsin epäilyttävästi päänsärystä ja kurkkukivusta. Kummankaan oloa ei lievittänyt, että myrkytyksen selvästä vähennysvaikutuksesta huolimatta eläviä ja kuolleita bugeja löytyi yhä.

Kolmantena päivänä oli apposen selvää, ettei kyseessä ole edes täkäläisittäin asunnon normaalitila eikä ohimenevä juttu, joten varasimme pikavauhtia hotellihuoneen hätämajoitukseksi. Ilmoitin välittömästi vuokraemännälle, että puoleksi vuodeksi allekirjoittamamme sopimus päättyy tähän päivään, huolimatta sopimuksen ukaaseista, että olisimme vastuussa uusien vuokralaisten etsimisestä sekä kaikista mahdollisista kuluista, jos lähdemme kesken puolen vuoden kauden. Luonnollisesti vuokraemäntä oli käänteistä tyrmistynyt ja sopimus purettiin.

Apuun rientänyt pelastava enkeli, maanmiehemme Nora sekä aussimiehensä Jon ansaitsevat täällä julkiset kiitokset! Oli ihana päästä turvasatamaan yöksi siksi aikaa, että saimme järjestettyä uuden, edes väliaikaisen asumisen. Kiitos myös vegemite-hapankorpuista ;) Uuden majoituksen etsinnässä oli tunnustettava tosiasiat ja valittava, haluammeko asua kaksin lähellä keskustaa ja jotakuinkin nuhjuisesti ja silti kalliisti, vai hivenen edullisemmin upeassa uudessa talossa, mutta kämppisten kanssa. Kahdesta pahasta valitsimme pienemmän, ja päädyimme nyt asumaan täkäläiseen Espooseen uututtaan kiiltävään valtavaan omakotitaloon. Saman katon alla elää jälleen kaksi muutakin pariskuntaa, mutta tällä hetkellä yksityisyys tuntuu yliarvostetulta jutulta - ovathan asuinkumppanimme sentään nyt kaksijalkaisia ja kasvollisia otuksia.

22. Katto pään päälle, mielellään ehjä

Eilisen lehdessä oli, että Perthissä asumisen kalleus on ylittänyt New Yorkin tason. En ihan purematta niele väitettä, mutta sen kyllä uskon, että kaukana ei liikuta. Omien kulutustottumusten osalta muu eläminen täällä on melko samanhintaista kuin Suomessa (elintarvikkeet, ravintolaruoka, vaatteet, kodintarpeet, elektroniikka, juomat). Mutta vuokra-asuntojen - ja osin myös omistusasuntojen - hinnat hipovat kyllä taivaita. Maksamme huoneesta omakotitalossa reilut $800/kk eli kieppuen 600 euron tuntumassa, tosin vuokra sisältää kaikki utility bill'sit eli sähkön, kaasun, veden ja nopean internetin. Vuokrakaksiosta kerrostalossa tai townhousessa eli rivarissa/paritalossa joutuu €uroissa pulittamaan mitä tahansa välitä 900 - 1500, eikä hinta sisällä muita kuluja. Aina kauhistelemani ja välttelemäni Helsingin asumishintataso on nyt ottanut minusta niskalenkin, vaikken Helsinkiin päätynytkään.

WA:ssa on kuulemma Australian paras palkkataso, ja Perthiä nimitetään Boomtowniksi, koska seutu imuroi tulijoita erityisesti ulkomailta rahakkaan kaivosteollisuuden vetovoimalla. Ostovoimaan nähden hinnat eivät ole ihan niin hirveitä kuin ensinäkemältä tuntuu - silti kirpaisee kaivella lompsaa noin pohjattomasti. Ja kun otetaan huomioon, että sinne kaivosten kultamaille työllistyy kuitenkin vain pieni osa kaikista täkäläisistä, ihmettelen, millä loput oikein asumisensa kustantavat. Eivät kaikki millään tietenkään, ja täällä onkin kuuden vuoden jonot julkisen asuntotuotannon koteihin.

Erityisesti kypsyttää se, että täällä vuokranantajat tiristävät kyllä viimeisetkin ajokilometrit kiinteistöistään, eli niitä ei rempata mitenkään, ollenkaan, vähimmäistasollekaan. Olemme kierrelleet katsastamassa lukuisia 60-80-lukuisia kerrostaloasuntoja ja voi herraihme sentään, kunnon ymmärtäisi satavuotiaassa talossa, muttei noin "uusissa". Huono kunto ei tietenkään näy vuokrahinnassa, koska kovaa hintapyyntöä voi aina perustella sijainnilla tai näköaloilla. Sijainti on jees peruste, mutta harva meistä parvekkeella asuu sitä "miljoonan dollarin maisemaa" 24/7 katsellen...

Näytille vessa eräästä 900 egen ($1200/kk) kaksiosta. Eikä ole mikään tavaton otos, vaan pikemminkin normikauraa. Ai juu, asuntoihin ei yleensä sisälly muuta keittiökalustusta kuin liesi. Jääkaappi ja keittiökaapistot pitäisi tuoda mukana.