Raha ja Australia - ruokakori, hintataso, mediaanitulot

Yhteistyöpostaus muiden ulkosuomalaisblogien kanssa.

Otsikko on sikäli ympäripyöreä, että laajalla mantereella hinnat vaihtelevat asuinpaikan mukaan ja ei Suomessakaan olisi kovin mielekästä kuvitella Utsjoen ja Espoon koreja tai hintoja samaksi. Päätarkoitus postauksessa on olla osa sarjaa, jossa eri maissa asuvat bloggaajat kirjoittavat omista viikko-ostoksistaan hinta- ja sisältövertailua varten.

Ruokakaupat

Me shoppailemme normaalisti Aldissa, joka on n. 5km päässä ostarilla. Lähempää löytyisivät Coles ja Woolworths-ruokakaupat, ns täkäläiset K-market ja S-market, kun taas Aldi on samaa sarjaa kuin Lidl. Coles ja Woollies sijaitsevat jalankulku-ydinkeskustassa, joten jos niissä käyn, pyörähdän töiden jälkeen hakemassa jotain kohtuullisen pientä. Aldista haemme autolla viikon tarpeet kerrallaan, joita täydennämme tarpeen mukaan.

Aivan parin korttelin päässä olisi IGA, kuin Sale tai Alepa, mutta sen hinnat ovat kaksinkertaiset Aldiin nähden. IGAssa asioimme vain hätätapauksissa (kun kauramaito loppuu kahvista). Viikko-ostokset hoitaa joko E töistäpaluureissulla, tai käymme yhdessä viikonloppuna.

Viime viikolla poikkeuksellisesti kävimme Aldissa kahdesti, eli ostimme pienemmät satsit kahden Ikea-jättikassillisen sijaan. Koska kaikki tuotteet eivät mahtuneet samaan kuvaan järkevästi, jaoin setin kolmeen osaan. Ihan kaikki kaupasta raahattu ei tullut kuvatuksi, koska en enää muistanut, mitkä asiat jääkaapissa ja pantryssa eli ruokakaapissa on tällä viikolla ostettu, mitkä aiemmin. En alkanut jokaista pastakastikepurnukkaa, oliivitölkkiä ja papuseossettiä kaivelemaan esiin.

Viikko-ostokset

Kuva 1:
Thai Green Curry-mikroateria $4.99 - 3.15e
Mac & Cheese - mikroateria $3.99 - 2.50e
kauramaito 1l - $1.99 - 1.25e
mango-hedelmäseos-smoothie 1l - $3.99 - 2.50e
hunajakinkkuleikkele 200g - $4.99 - 3.15e
luomukananmunat 700g - $4.99 - 3.15e
sinihomejuusto 200g - $4.99 - 3.15e
reblochon-juusto 125g (ranskalainen hieman brien kaltainen mutta voimakkaamman makuinen juusto) - $3.99 - 2.50e

Kuva 2:
porkkanapussi 1kg - $0.79/kg - 0.50e/kg
aprikoosinpuolikkaat, 400g purkki - $1.79 prk - 1.15e prk
mansikkarasiat 250g - $1.49 rasia - 0.95e rasia
valko-maitosuklaalevy 250g - $2.69 - 1.70e
tomaatit 900g - $2.99/kg - 1.90e/kg
bocconcini-juusto (kuin mozzarellaa) 250g - $3.49 - 2.20e

Kuva 3:
banaaneja 2kg - $2.99/kg - 1.90e/kg
sipsipussi 200g - $1.99 - 1.25e
pähkinäseos 500g - $12.99 - 8.25e
fettucini-pasta 200g - $1.99 - 1.25e
mustikkajugurtti 1kg - $3.99/kg - 2.50e/kg
4prk passionhedelmää - $1.99 prk - 1.25e prk

Yhteensä näihin meni $80.75 tai euroina noin 52e.

Kaikki kuvien tuotteet eivät ehdi viikossa loppua, osa taas hyvinkin, esim pähkinäpussi kestää kuukauden, kun taas mansikat on syöty parissa päivässä. Joka viikon ruokakassi ei ole tismalleen samanlainen, mutta kuvissa olevat ovat aika perustuotteita meille.

Kuvista puuttuu pumpernickel-ruisleipä eli saksalaistyylinen tai Suomessa terveysleiväksi kutsuttu erittäin tumma kokojyväleipä 500g ($4.99 - 3.15e ) ja cheddar-juusto 500g ($7.99 - 5.05e). Näitä ostan tarpeen mukaan: juusto riittää pariksi viikoksi, leipäpaketti alle viikoksi. Cheddarit tulevat Aldista, ruisleipä IGAsta, koska sitä ei saa mistään muualta.

Muita yleisiä ostamiamme tuotteita ovat pakastemarjat: vadelmat, mustikat, mansikat ja sekamarjat, sekä pakastepizzat, joita - tunnustan - menee ainakin yksi per viikko. Sesongin mukaan ostamme myös mangoja ja avokadoja, kumpiakin silloin kun niiden hinta tippuu luokkaan $2/kpl tai alle - tämä yleensä tapahtuu marraskuu-tammikuu-välillä eli kuumimpaan kesäaikaan. Mangoja vedämme joskus samalla metodilla kuin suomalaiset kesämansikoita, eli laatikollinen kerrallaan ähkyyn saakka :D

Jos joku ihmettelee, missä on kaikki liha listasta, niin välillä hamstraamme jauhelihaa, kanaa ja kalaa pakkaseen eli meillä yleensä on kilo, pari pakastimessa. Tällä viikolla sitä ei ostettu. Lihankulutus on meillä yleisesti melko pientä, proteiinit tulevat paljolti ruisleivästä, pähkinöistä, juustosta ja kananmunista, joskus kikherneistä ja pavuista. Salaattia ostamme hieman kausittain, eli joskus tekee vihreää mieli, joskus salaatin virkaa hoitavat porkkanaraaste tai kirsikkatomaatit.

Ruokaostoksiamme tutkaillessani huomasin, että juustolautanen on näköjään jokaviikkoinen asia perheessämme. Ranskalainen E ei voi käsittää, että itse suosin leivän päällä esim. Colbyä (Edamin  kaltainen hyvin mieto juusto). Yritin selittää asiaa kulttuuritaustalla - meillä oli aina kotona Edamia eikä juuri mitään muuta. E oli sitä mieltä, että jos ei saisi muita juustoja, hän varmaan kituisi pois.

Lounasruokailu, take away

Lista ei sisällä juuri lainkaan lounaita. E:llä on yleensä eväänä valmisruokia kuten pussikeittoja, itse käyn mielelläni lähikahviloissa tauolla eli lounaaseeni kuluu helposti $10 (6.33e) per arkipäivä. Perheessämme juodaan myös kahvia ja teetä, joita tulee ostettua reilun kuukauden välein. Koska ostan pelkästään kofeiinitonta kahvia, saan pulittaa enemmän kuin tavallisesta: 200g paketti decaf-kahvia on noin kympin aussidollareissa, reilut kuusi euroa.

Lisäksi ostamme noin kahdesti viikossa illallisen take awayna, esimerkiksi burritoja ($10/kpl, 6e), intialaista curryä ja riisiä, $12 annos kahdelle (7.60e), tai thaimaalaista curryä ja riisiä, $25 annos kahdelle (15.80e).

Ruokamenot

Jos laskee yhteen ruokakaupan, lounaat ja illalliset, ruokien viikkohinnaksi tulee n. $200 eli $100 per henki (63.30e hlö). Joskus menee reilusti yli, jos viikkoon sattuu ravintolakäyntejä. Olemme melko hintatietoisia ruuan suhteen, mutta toisaalta en tykkää pihistellä ruuasta, sillä työpäivieni ilo on juurikin kivoissa lounaspaikoissa vierailu.

Nettilähteistä riippuen perusaussi käyttää ruokaan $80-$280/hlö (50-180e) viikossa, kun taas toisaalla kerrotaan, että pelkkiin ravintolasyömisiin ja take awayhin menee n. $90/hlö/viikko. Ruokasummat riippuvat rajusti siitä, missä shoppailee - Coles ja Woolworths ovat n. 15-20% kalliimpia kuin Aldi - sekä tietenkin ulkona syömisen määristä. Omilla eväillä ja kokkauksilla pääsee aina halvemmalla.

Suomalaisten kotitalouksien keskikulutus ruokaostoksiin on nettilähteestä riippuen 100-200e viikossa, jotkut saattavat sinnitellä jopa parillakympillä per viikko. Sanoisin, että täällä ruokaostokset ovat aika samoissa hinnoissa Suomen kanssa, mutta aussit käyttävät enemmän rahaa juuri ulkona syömiseen ja etenkin kahviloihin ja kahviin: monelle take away-kahvi on päivittäinen normiasia, kun Suomessa se keitetään kotona tai työpaikalla.

Mediaanitulot

Täkäläinen kotitalouden mediaanitulo vuodessa on $84 000 - kuukausipalkaksi ja euroiksi muunnettuna 4496e/kk tai kaksi henkeä tienaamassa 2248e/kk. Lakisääteinen minimipalkka on $18.23/h  - kuukausi- ja europalkaksi muunnettuna 1762e/kk. Tosin kaikki eivät saa kk-, vaan tuntipalkkaa, eli paljon alle tuonkin voivat tulot jäädä.

Itseäni hieman yllättää tuo mediaanitulon "pienuus" sillä olen ollut uskossa, että Australiassa on paremmat palkat kuin Suomessa. Toisaalta tilastoon vaikuttaa se, että täällä on kohtalaisen yleistä, että perheelliset (etenkin äidit) tekevät osa-aikatyotä, ja Suomessa usein tilastoidaan keskipalkka (2500-2600e) mediaanipalkan sijaan. Keskipalkka on kaikkien palkkojen keskiarvo - suurten palkkojen vääristäessä keskiarvoa -, kun taas mediaanipalkka kertoo pisteen, jota pienempää palkkaa saa 50% työssäkäyvistä.

Perushintoja

Kaikki yhteistyöpostaukseen osallistujat lupasivat ilmoittaa tietyt ostohinnat hintatason "indikaattorina", tässä keskihinnat euromääräisinä:

- kananmunat 2.65e (12 kpl)
- maito 1e/l
- leipä (kokojyväpaahto) 2.60e/paketti
- kahvi 11.50e/kg
- banaani 2.15e/kg

Ruokakoripostauksia muualta

Melkein tropiikissa - Espanja
Pala suklaata - Sveitsi
Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä - Turkki
Viisi kymppiä lasissa - Luxemburg

Ihan normaalia

Vaikka Australiassa asumista on pian paketissa viisi vuotta (kesäkuun alussa on anniversary), törmään edelleen kummallisuuksiin, tai sanoisinko asioihin, joihin joutuu Down Underissa tottumaan. Ainakin näin perthiläisenä, eli melko eristyneenä asukkina.

1) Puhelinriippuvuus asioinnissa. Asiointi itärannikolle eri aikavyöhykkeelle on arkipäivää, mutta aiheuttaa omat haasteensa. Perthissä ei ole läheskään joka pankin, vakuutusyhtiön jne. konttoria, vaan toimipisteet löytyvät vain itärannikolta kolmen tunnin lentomatkan päästä. Siksipä monet firmat tarjoavat/tuputtavat online-palvelua ja puhelinpalvelua, eli soitetaan automaattiin ja näpytellään numeroita, mitä asiaa.

Itse inhoan automaattipuhelinpalvelua, ja mieluiten hoitaisin kaiken sähköpostilla tai chatilla, jota jotkut firmat jo tarjoavatkin. Puhelin ärsyttää lähinnä siksi, että ensin siinä luetellaan taustatietoja (puhelu saatetaan nauhoittaa, yrititkö jo löytää vastauksen nettisivultamme, jii än ee) ja sitten puolen tusinaa erilaista palveluvaihtoehtoa, ja oma on tietenkin viimeinen (jos asiasi koskee plaaplaa, paina yksi, jos asiaa plaaplaaplaa, paina kaksi jne.). Ja sitten saa odotella säröinen pimpelipompelimusiikki seuranaan, että joku oikea ihminen vastaa. Ja jos sattui väärä valinta valikossa, joutuu aloittamaan alusta. Krääh!!

Sähköposteihin ei kuitenkaan aina vastata pikaisesti - tavallinen odotusaika on minimissään 2 päivää ja joskus ikuisuus -, eli puhelin on ainoa tapa hoitaa mitään äkkiä. Olen nyt koittanut uudelleenjärjestellä asuntolainaa eli vaihtaa halvempaan, kun edellinen pankki hilasi korkoa ylös vain puoli vuotta asiakkaana oltuamme. Uusi pankki on tietenkin itärannikolla. Lainaneuvoja on oikein herttainen ja avulias, mutta on tämä yhtä /&%¤#"!)(/&!!! kun asiat voivat viivästyä!

Olen nyt kohta kolme kuukautta vääntänyt papereita kuntoon, ja aina joku todistus puuttuu tai sitä kysytään uudestaan, tai tulee jokin viivytys, kun summat ovat papereissa väärin (ei minun, vaan pankin taholta!!). Ja kyseessä iso, tunnettu yhtiö, ei mikään eilisen teeren poikanen. Neuvoja soittaa yleensä klo 7 aamulla, koska elää itärannikon ajassa, ja sitten häntä ei saa kiinni enää iltapäiväyhden jälkeen, koska työaika on loppunut Brisbanessa. Ailuajatätä. Vähän sama, kun Helsingissä hakisi pankkilainaa Barcelonasta.

2) Yltiöpuheliaat lääkärit. Täällä lääkärit haluavat rupatella tutkimuksen / tapaamisen ajan, koska ilmeisesti hiljaa tutkiminen vaivaannuttaa joko potilasta tai lääkäriä tai molempia. Suomalainen voisi ihan hyvin istua mykkänäkin sen aikaa, kun koputellaan, tunnustellaan tai tarkastellaan.

Kävin eilen skin checkissä eli ihotarkistuksessa, jota suositellaan määräajoin tehtäväksi, kun näin polttavan auringon alla elää. Itse olen ottanut tavaksi käydä parin vuoden välein. Siinä siis lääkäri tutkii valaisevalla suurentavalla luupilla, että näyttääkö yksikään luomi vihamieliseltä, vai ihan viattomalta. Kun luomia keskivertokropassa on muutama kymmenen ellei yli sata, yksitellen tarkistaminen vie aikaa.

Eiliselle sattui erityisen puhelias lääkäri, joka aloitti small talkin jo odotushuoneesta hakiessaan ja jatkoi keskeyttämättä hyvästeihin saakka. Itselle tuli melkeinpä tunne, että mahtoikohan keskittyä tutkimukseen kunnolla, kun niin paljon kyseli ja rupatteli lomasuunnitelmistani, missä olen töissä, miten kuljen töihin, missä kasvoin jne. Luomitarkastus on muutenkin koominen tapahtuma, koska siinä suurennuslasin kuva välittyy isolle telkkariruudulle ja omia karvaisia näppyjään saa katsella tuhatkertaisena erityistarkkana suurennoksena.

Lääkärin syyni tuntuu simpanssina ololta, koska toinen tökkii ja hipelöi jokaista pilkkua ihossa, naaman lähelle painaen ja asiakseen niitä tarkastellen. Kun mukaan vielä liittää täysin epäolennaisista asioista, kuten bussireiteistä keskustelun, ainakin meikäläisellä meinaa pokka pettää koko ajan Monty Python-tunnelman johdosta.

3) Ylilupaaminen. Tämä liittyy täkäläiseen no worries - mentaliteettiin eli siihen, että mitäpä sitä stressaamaan, hoituuko joku homma sovitussa ajassa ja tavalla vai ei. Kyllä se joskus tulee jotenkin tehdyksi, nou hätä!

Näin uuden asunnon omistajana on saanut jahdata jos jonkinlaista tradieta eli työmiestä, jotta ollaan saatu keittiön välitilan lasi paikalleen, keittiönkaappien ovet fiksattua (jotka putosivat paikoiltaan....), uuni oikein kytkettyä ja niin poispäin. Yhden homman hoito vaatii keskimäärin kolme soittoa, joista yksi on asian sopimiseen tarkoitettu ja kaksi on patistelua, että teetkö vai etkö, ja jos et pian tee niin alkaa ärsyttää. Sama oli netin avaamisessa - oli jostain syystä todella vaikeaa saada netti toimimaan uudessa asuintalossa ja vaati puolen tusinaa soittoa ja saman verran sähköposteja.

Pankkilainaan liittyen: kun minulle ensimmäisen kerran soitti Brisbanesta pankista lainaneuvoja, minulle vakuutettiin, että kyseessä on mobile banker eli sellainen neuvoja, joka voi tulla kotikäynneille. No, puhelussa ei vain tullut ilmi, että banker on Brisbanessa, kun minä olen Perthissä. Eli kun myöhemmin pyysin neuvojaa kotikäynnille, tämä sanoi, että voivoi kun ei pysty täältä Brisbanesta asti.

En vieläkään tiedä, eikö neuvoja hoksannut ensimmäisen kerran soittaessaan, että olen Perthissä, vai kehuiko vain pokalla Brisbanessa tapahtuvaa palvelua, josta minä en hyötyisi. Siinä vaiheessa prosessi oli jo aloitettu ja sen verran pitkällä, että tuntui typerältä jättää lainatarjous ottamatta... huoh.

Ylilupaaminen ei rajoitu vain palveluihin, vaan ulottuu tottamaar myös työpaikoille. Koska itse olen osavaltiolla töissä, siellä noudatetaan tarkkoja sääntöjä ja vedätystä ei ole tullut vastaan, mutta E ja veljensä ovat kohdanneet jos minkälaista viheltäjää työnantajapuolella. Tavanomaisimmat lupaukset ovat "kyllä me sulle viisumi sponssataan" (ja sitten ei), sekä "kyllä me sulle tämä koulutus/kurssi/pätevyys hommataan" (ja sitten ei).

Eli jos olet uusi Perthissä ja työnantaja lupaa kaikenlaista, ota lupaukset varauksella ja vahdi, että taatusti saat palkan. Niitäkin tapauksia on nähty, jossa työnantaja lupaa maksaa tänä perjantaina ja rahoja ei kuulu edes kahden viikon päästä perjantaina.

4) Positiivisena ilmiönä kahden viikon välein oleva palkkapäivä. Vaikka olenkin raha-asioissa järjestelmällinen enkä ole taipuvainen tuhlaamaan, on kahden viikon välein maksettava palkka aivan älykätevä asia etenkin nyt, kun siihen on tottunut. On helpompi uskaltaa laittaa isompia potteja korkeampikorkoiselle säästötilille saman tien, kun tietää, että kahden viikon päästä jo tulee lisää. Samaten uskaltaa maksaa hieman isompaa asuntolainanlyhennystä, kun ei tarvitse pelätä, että loppuvatkohan rahat loppukuusta.

Ylipäätään budjetointi on helpompaa, kun uusi erä tupsahtaa fortnightly eli kahden viikon välein sen sijaan, että uutta rahaa näkisi vain kerran kuussa. Joillain aloilla, erityisesti raksalla ja ulkotöissä, palkkapäivä voi olla peräti viikoittain. Rahan tuloa ei voi estää :D

+1) Myös Cottesloen rannalla vuosittain järjestettävä Sculpture by the Sea eli Veistos Rannalla - näyttely on täällä normaalia. Alla tämän vuoden kuvasaldoa.

Elämän alkuun Australiassa - usein kysytyt kysymykset

Saan aika ajoin blogin kautta kysymyksiä elämän perusasioista - viisumi, kännykkä, vakuutukset, vuokra jne. ja vastailen niihin sekä sähköpostilla että facebookissa. Koska samasta infosta voi olla monelle Australiaan tuloa suunnittelevalle hyötyä, tässä lista perusasioita, joilla pääsee elämän alkuun, kun uuden mantereen kamara on jalkojen alla:

Viisumi mukaan lentokoneeseen?

Viisumeista löytyy erillinen postaus täältä. Viisumi-info ja etenkin niiden hinnat muuttuvat säännöllisin välein, ja ajankohtaisin tieto on tarjolla Immin eli Australian maahanmuuttoviraston sivuilla. 

Kun viisumi on myönnetty ja vahvistus on sähköpostin liitteenä saapunut, kannattaa vahvistus printata mukaan: sitä kysytään jo Suomen päässä lentokentällä ennen kuin koneeseen päästetään. Viisumi rekisteröidään passisi numeroa vastaan eli mitään viisumitarraa tai erillistä virallista viisumidokumenttia ei Australia anna. 

Passin on oltava voimassa vähintään 6kk siitä, kun Australian rajan ylittää. Working holiday- eli WH-viisumin ehtona on tietty minimimäärä rahaa pankkitilillä, mutta en ole koskaan kuullut tiliotetta keneltäkään kysytyn. Mitään haittaa tiliotteen printtauksesta ei ole, ja itse sen aikoinani tulostin ja pakkasin mukaan. Parempi varautua kuin järkyttyä rajalla, jos asiasta tuleekin sanomista. 

Henkilöllisyystodistus ja muut tarpeelliset paperit

Ota Suomesta mukaan henkkarit (passi, ajokortti jos on) ja pankki- ja luottokortti. Suomalaista henkilöllisyyskorttia tai Kela-korttia ei kukaan ymmärrä, ja rokotustodistusta ei ole kyselty missään - eivät vissiin tiedä, mikä se on. 

Jokainen tänne pidemmäksi aikaa tulija joutuu aika pian hommaamaan paikallisen identity document'in, ID:n eli henkkarit (ajokortti tai vaikkapa Proof of Age-kortti, kumpiakin myöntää Drivers and Vehicles Centre, googlesta löytyy sijainti joka kaupungissa). Ilman paikallista henkkaria ei oikein mitään asioita saa hoidettua jouhevasti. 

Suomalainen passi ei välttämättä yksin riitä vaikkapa asunnon vuokraamiseen, ja paikallista ID-pistebingoa eli henkilöllisyyden todistamista ei pysty läpäisemään ilman riittävää määrää käypäisiä henkilöllisyyspapereita, joita ovat mm. passi, aussiajokortti (huom., ulkomaalainen ei käy), Medicare-kortti eli täkäläinen kela-kortti (taas, suomalainen ei käy) sekä pankkikortti ja sähkölasku tai muu viranomaisen lähettämä kirje kotiin, jossa näkyy aussiosoite (vaikka olisi hotellin).

Jos on jo tullessa työpaikka valmiina (esim. 457-viisumilaisilla), työtodistuksia tuskin tarvitaan. Ei niitä oikein muutenkaan tarvitse, koska täkäläiset eivät niitä yleensä haastatteluissa kysele. Toki niiden englanniksi käännetyt versiot voi mukaan ottaa varuulta. Kannattaa jo koti-Suomessa laatia itselle talteen sähköinen paketti eli skannata kaikki paperit, joita voi kuvitella tarvitsevansa, ja tallentaa ne omaan sähköpostiin tai pilveen (esim. Google Drive). Ovat sitten tulostettavissa, jos äkkiä tarvitaan.

Kännykkä ja liittymä

Kännykkäliittymän saa vaikka saman tien kentältä tultua miltä tahansa operaattorilta, prepaidin nimittäin. Postpaidiin eli kuukausilaskulliseen liittymään tarvitaan täkäläinen osoite ja ID-pistebingon läpäisy. Prepaidilla pääsee helposti alkuun, ja sen voi vaihtaa sittemmin postpaidiksi, jos haluaa. Minulla ja E:lla on itse asiassa edelleen kummallakin prepaid, koska ei vain ole tullut muutettua postpaidiksi ja on kätevää tietää ennakkoon, paljonko on kuukauden lasku. 

Operaattoreita on mm. Telstra, Optus, Virgin, Vodafone ja googlesta löytyy liuta lisää. Paras plan eli paketti löytyy netissä vertailemalla tai liikkeistä kyselemällä. itselläni on Optuksen $30/kk paketti, sisältää runsaasti puheaikaa ja tekstareita sekä 1,5GB nettidataa. Tosin äsken huomasin, että Boostmobilella olisi lähes sama paketti tarjolla hintaan $20/kk, eli pitänee vaihtaa siihen (ellei jollakulla ole asiasta parempaa tietoa ja syy, miksei kannata?). 

Pankkitili

Pankkitilin saa auki useimmissa pankeissa ihan passia näyttämällä ja antamalla australialaisen osoitteen (olipa se vaikka hotellin). NAB-pankki esim. ei vaadi mitään säännöllisiä tuloja, kun taas esim. Westpac laskuttaa tilin hallinnasta, jos tilille tulee alle $1000/kk tuloja. Eri pankeilla on eri säännöt.

Esim. $5/kk tilinhallintamaksua ei ehkä kuulosta paljolle, mutta itse en halua maksaa edes sitä, jos ei pakko ole, eli valitsin pankin sen mukaan, joka tarjosi ilmaisen tilin. Kannattaa myös huomata, että jos tiliehdoissa on tilinhoitomaksu, sitä veloitetaan niin kauan kuin tili on auki, vaikket käyttäisi tiliä ja vaikkei siellä ole yhtään rahaa: eli tili voi mennä miinukselle ja jäät pankille velkaa, jos tällainen tilanne käy. 

Suomalainen pankki- ja luottokortti toimii Australiassa aivan hyvin,* mutta joka ostosta veloitetaan provikka (tarkista oman pankkisi säännöt), yleensä 2% ostoksen hinnasta. Ostos tapahtuu päivän valuuttakurssin mukaan. Ensimmäiset pankkiautomaatit löytää jo lentokentältä, eli Australian dollareita saa ATM:stä eli automaatista saman tien, jos ei niitä ole vaihtanut jo Suomessa. ATM veloittaa $2/nosto jos se ole oman pankkisi ATM, lisäksi tuon em. provikan jos nostat suomalaisella kortilla. Myös taksit veloittavat pienen ekstrasumman kortilla maksamisesta, eli on fiksua varata käteistä taksimatkoihin, jos niitä aikoo käyttää. 

*Perthissä kaikki kahvilat, lounaspuodit, baarit ja pienet myymälät eivät hyväksy korttia maksuvälineenä - eli heillä ei ole kortinlukijaa -, tai korttimaksulle on alaraja, yleensä $10. Eli täällä joutuu kanniskelemaan käteistä mukana saadakseen kahvikupillisen tms. pienen ostoksen hoidettua.

Verokortti

Verokortin korvaa Australiassa veronumero eli TFN (tax file number), se pitää hankkia verotoimistoon sähköisesti ilmoittautumalla (googlaa Australian Taxation Office sekä TFN). Ilman sitä ei saa palkkaa (paitsi ehkä pimeänä). Työnantaja, kunhan sellainen löytyy, pyytää TFN:n ennen ensimmäisen palkan maksua. TFN kannattaa tilata ensi töiksi, koska TFN-myöntökirje toimii myös yhtenä ID-pistebingon osana, jos se on postitettu australialaiseen osoitteeseen. 

Jotkut aussityönantajat saattavat pyytää TNF:n sijasta ABN-numeron, joka vastaa suomalaista toiminimeä ja se pitää myös verotoimistosta tilata sinne rekisteröitymällä, jos toiminimiyrittäjäksi haluaa. ABN:ää pyydetään/vaaditaan silloin, kun työnantaja ei halua suoraan palkata sinua, vaan olettaa sinun tekevän työt aliurakoitsijana omalla toiminimellä. Ei välttämättä paha asia tai väärin, mutta kannattaa olla tietoinen työsuhteen eroista: ABN-työläinen ei esim. saa palkallista sairaslomaa eikä palkallista lomaa, koska tekee töitä yrittäjästatuksella. ABN-työläisen on myös itse huolehdittava, että maksaa verot oikein, kun TFN-työläisen verot maksaa työnantaja suoraan palkasta pidättämällä. 

Working holiday-viisumin haltija saa tehdä töitä ABN-numerolla, mutta itse on vahdittava, että tekee töitä useammalle kuin yhdelle työnantajalle sen jälkeen, kun ensimmäiset 6kk viisumista on tullut täyteen saman työnantajan leivissä (WH-viisumissa on ehto, että saa työskennellä samalle työnantajalle max. 6kk).

Huom: kummankaan TFN:n tai ABN:n hausta ei pidä maksaa mitään, ne ovat ilmaisia palveluja. Eli jos olet erehtynyt nettisivulle, joka laskuttaa näiden myönnöstä, älä mene lankaan, vaan hae suoraan ATO:n nettisivulta. 

Netti 

Älypuhelimella voi alkuun hoidella nettiasiat myös. Kannattaa Suomessa varmistaa, että omistaa lukitsemattoman puhelimen, eli kännyn, johon saa vaihtaa ulkomaisen SIM-kortin. Perthin keskustassa on ilmainen wifi, samoin kuin muiden suurkaupunkien keskustassa. Nettiä pääsee käyttämään myös kirjastoissa sekä nettikahviloissa ympäri keskustan, jos omaa ei jostain syystä vielä ole. Käsittääkseni myös McDonaldsien sekä Applen liikkeiden sisällä ja tuntumassa on ilmainen wifi, jos netintarve iskee eikä omassa kännyssä ole dataa jäljellä.

Laajakaistaa tarjoavat samat operaattorit kuin puhelinliittymiäkin, lisäksi on muita kilpailijoita, kuten Iinet, Dodo ja Vivid Wireless. Googlesta jälleen löytää lisää. Meillä on kohtuullisen luotettavaksi osoittautuneen Iinet-operaattorin paketti, joka maksaa $59/kk ja olisiko 100GB dataa, käytännössä rajattomasti, koska emme ehdi sitä kuukaudessa käyttää. 

Australiassa ei juurikaan ole tarjolla halpoja rajattomia nettipaketteja, eli yli viidenkympin kuukausimaksuun kannattaa varautua. Etenkin täällä Perthissä on vähemmän kilpailua kuin itärannikolla, koska kaikki operaattorit eivät toimi täällä. Operaattorilta pitää ensin ostaa reititin, ja sen jälkeen maksetaan kk-maksua.

Kannattaa huomata sekä netin että kännyn kanssa, että kaikki postpaid- eli kk-laskutussopimukset yleensä joutuu tekemään vähintään 12 kuukaudeksi ja niistä ei todellakaan pääse irti ilman 'sakkomaksua' kesken kauden. Eli kannattaa vertailla liittymät tarkkaan. Täällä on myös yleistä, että operaattorit tarjoavat lankapuhelin- ja nettikomboa, koska niin monilla vielä on lankapuhelin - eli tarkkana, ettei vahingossa maksa turhasta lankapuhelinyhteydestä. Pelkkä laajakaista on naked asdl tai broadband.

Vuokrasopimukset

Asuntoja löytää kahta reittiä: epävirallista ja virallista. Epävirallinen on puskaradio, tutuntutut ja Gumtree-nettisivu, jossa yksityiset ilmoittelevat asunnoista tai huoneista kimppakämpässä. Virallinen on vuokravälitystoimistot, jotka mainostavat netissä real estate - nettisivustoilla.

Vuokranvälittäjille kannattaa ehdottomasti soittaa kun haluaa asuntoa katsomaan, mitään esirekisteröintejä hakijaksi ei tarvita. Sähköpostikyselyihin ja nettilomakeyhteydenottoihin ei välttämättä vastata ollenkaan, vaikka yhteydenottolomake välittäjällä olisi (en tiedä miksi niitä ylläpitävät, jos eivät vastaa...). Asuntoa ei yleensä onnistu vuokraamaan etänä eli ilman että hakija itse käy paikan päällä sitä katsomassa, tai ainakin lähetä edustajaa sitä katsomaan. 

Hakijaa pyydetään vasta siinä vaiheessa tekemään paperitöitä, kun hakee tiettyä asuntoa eli ilmaisee halunsa vuokrata se. Kun hakupaperit täyttää, jo sekin on sitovaa, eli jos asuntoa ei sitten otakaan, menettää hakemusmaksun (hakemuksen täytöstä pitää usein maksaa joku kymppi tai peräti satanen). 

Kun netistä selailee asuntoja, sivusto itsessään saattaa ehdottaa/vaatia rekisteröintiä, mutta tämä ei siis ole rekisteröinti vuokranvälittäjille eikä yleensä edes heille asti päädy! Eli ei kannata erehtyä luulemaan, että on rekisteröitynyt asunnonhakijaksi, kun on vain rekisteröitynyt nettisivun käyttäjäksi. 

Vuokrasopimukset ovat erittäin sitovia ja niistä on todella vaikea päästä kesken sopimuskauden eroon, jos vuokranantaja ei suostu. Ne usein tehdään 12kk:ksi kerrallaan. Irtisanomisaika on 21 päivää asunnoissa, joissa on jatkuva vuokrasopimus (ongoing tai periodic). Sen sijaan fixed term- eli määräaikaisen vuokrasopimuksen asunnoissa, joita enemmistö on, irtisanomisaika on aika venyvä. Nimittäin: fixed term- tapauksessa vuokralainen on vastuussa vuokranmaksusta siihen päivään saakka, kunnes uusi vuokralainen alkaa maksaa vuokraa. Jos uutta ei löydy, voi joutua maksamaan alkuperäisen määräajan päättymiseen saakka. 

Itse voi jelppiä ja etsiä uuden vuokralaisen, ennenkuin irtisanoo. Aina uusi vuokralaisehdokas ei kuitenkaan kelpaa tai ei ole aikaa/mahdollisuutta etsiä uutta, jolloin voi joutua maksamaan useita ekstraviikkoja/jopa kuukausia (vaikkakin näin pitkä aika on todella harvinaista ja huonoa tuuria). Toisin sanoen kannattaa olla aika varma asunnosta ennenkuin sopimuksen allekirjoittaa. 

Kannattaa myös huomata, että vuokra yleensä ilmoitetaan viikkovuokrana, ei kk, eli summa pitää kertoa neljällä, että saa kuvan kk-kuluista. Vuokravakuuden olen saanut joka kerta mukisematta takaisin.

Asumiskulut

Joissain asunnoissa vuokra sisältää veden, sähkön ja kaasun: jos ne kuuluvat vuokraan, tämä on selkeästi ilmoitettu. Useimmiten sähkö ja kaasu pitää itse maksaa ja tehdä ko. laitosten kanssa sopimus, vesi tavanomaisimmin kuuluu vuokraan, jos joku osa on kuuluakseen.

Meillä sähkölasku on n. $20-30/kk kahdelta hengeltä (mutta olemme sähköä säästävää sorttia), kaasu max. $10/kk kahdelta hengeltä ja vesi on aina kuulunut vuokraan, eli en tiedä, paljonko se on. Samaa luokkaa oletettavasti. Netti on sen $59/kk ja se on halvimmasta päästä. Lisäksi kännykkä $30/hlö/kk. 

Sähköön etenkin voi mennä vahingossa paljon enemmän rahaa, jos on vanha tehoton jääkaappi, käyttää paljon lämmitystä/ilmastointia, pesee usein pyykkiä, suihkuvesi lämpiää sähköllä jne. Siinä voi kyllä myös hyvin säästää, kun vahtii käyttöä.

Perthin hintataso vuokramarkkinoilla

Hinnat ovat Perthissä laskeneet rajusti sitten piikkiaikojen eli v. 2011. Yleissääntönä sanoisin, että vuokrat ovat nyt hieman tai reilustikin alle Helsingin hintatason, alueesta riippuen. Mitä uudempi, siistimpi ja halutumpi kämppä ja alue, sitä hinnakkaampi, kuten kaikkialla maailmassa. Huone kimppakämpästä irtoaa hintaan $100-250/vko riippuen, onko yhdelle vai kahdelle hengelle; ja oman kaksion tai kolmion saa hintaan $300-500/vko sijainnista riippuen. Vuokravakuus normaalisti on kuukauden vuokra. 

Vuokratessa kannattaa kiinnittää huomiota, onko asunto lähellä julkista liikennettä ja mieluiten juna-asemaa, jos siis omaa autoa ei ole heti käyttää. Perthin liikennesuunnittelu on pari vuosikymmentä edistyksellisiä kaupunkeja jäljessä ja keskustaa ympäröivät moottoritiet tukkeutuvat joka päivä ruuhka-aikaan, eli jos niitä vain voi välttää, se kannattaa. 

Vakuutukset

Jotkut suomalaiset vakuutusyhtiöt tarjoavat 6kk+3kk tai 6kk+6kk matkavakuutusta (ainakin näin oli v. 2011), eli ensin otetaan normaali matkavakuutus, jota pystyy jatkamaan, kun ensimmäinen pätkä täyttyy. Kannattaa soitella firmoja läpi, keillä tällainen olisi, jos haluaa suomalaisen vakuutuksen. Itselläni oli Suomesta aikoinaan tällainen vakuutus, mitä en onneksi kertaakaan tarvinnut. Australia on erittäin turvallinen maa, mutta vahinkojahan voi sattua vaikka missä turvalinnoituksessa olisi.

Jos tänne jää pidemmäksi aikaa ja ottaa täkäläisen sairausvakuutuksen, on oltava tarkkana, kuuluuko tarjoukseen sekä hospital cover (sairaalakulut) että ancillary cover (ancillarya ovat mm. optikko, hammashoito). Suomalaiset saavat ensiapua sairaalassa kyllä ilman mitään vakuutustakin, koska Australialla ja Suomella on keskinäinen hoitosopimus. Ehkä yllättävin kulu voi syntyä ambulanssista, jota ei lasketa ensiavuksi (!) vaan se pitää itse maksaa ja kulut voivat olla tonneja. Eli kannattaa tarkistaa, että vakuutuksessa on ambulance cover. Täältä otetut vakuutukset eivät korvaa repatriation'ia eli hätäkotiinpalautusta Suomeen, koskapa ne eivät ole matkavakuutuksia.

Jos on tulossa 457-viisumilla, sen ehtona on, että työntekijällä on oltava sairausvakuutus. Yleensä työnantaja järjestää sen.

Työterveyshuoltoa täällä ei tunneta juuri ollenkaan, ja yleislääkärin vastaanottoa ei myöskään korvata vakuutuksesta vaan paikalliselta Kelalta eli Medicaresta. Suomalaiset ovat oikeutettuja Medicareen WH-viisumillakin eli myös lyhyen oleskelun aikana. Tosin jotkut toimistot saattavat kuulemma änkyröidä vastaan ja väittää, että emme ole, mutta tässä pitää yrittää vain sitkeästi pitää oikeuksistaan kiinni. Medicaren toimistojen sijainnit kortin anomista varten löytyvät jälleen googlesta. Yleislääkäri maksaa $50-80/käynti ilman Medicare-korvausta; Medicare puolestaan kattaa noin 40% hinnasta.

Näillä eväillä alkuun, lykkyä tykö!

Alla lisää Perthin kevättä ja yleisnäkymiä.

Kengurutassumetsä Kings Parkissa. Kangaroo Paws ovat suosittuja koristekasveja kukkapenkeissä, mutta niitä näkee luonnossa myös.

Lisää Kings Park'ia.

Yksi ärsyttävästi tukkeutuvista moottoritienpätkistä Kwinana Freeway'lla, etelään vievä silta keskustasta.

Kevätkukkasia.

Olisikohan jonkun sortin banksia tämä? En vielä tunnista kaikkia lajeja.

Merileijona saarellaan aurinkokylvyssä. Näitä kavereita tapaa Perthistä n. 50km etelään Rockinghamin edustan saarilla.

Elämänmuutoksen ovi auki

Mainitsin Bali-tarinoinnin yhteydessä, että kalastajakylä Amed Balin pohjoisrannikolla muutti elämäämme odottamattomalla tavalla. Nimittäin niin, että E lensi tänään aamuvarhaisella Kambodzaan ainakin kuukaudeksi ja minä jään pakertamaan raportteja toimistoon (tylsääää-ääh!!).

Miten Bali ja Kambodza, kaksi täysin eri maata, toisiinsa liittyvät? No tällä tavalla...

Yllä ja alla: Amedin rannoilta.

E on jo kauan haaveillut urasta ammattisukeltajana tai sukellusopettajana. Tahitilla asuessaan hän sukelsi työn takia viikottain, koska oli töissä merentutkimuslaitoksella. Perthissäkin tavoite oli ammatti joko ympäristökonsulttina tai kenttätutkijana, mutta ei tärppää, ei. Australia nimittäin leikkaa kaikkea luonnontutkimusta ja -suojelua nyt rankalla kädellä mm. lakkauttamalla tutkimuslaitoksia ja potkimalla tieteentekijöitä pihalle ovista ja ikkunoista.

Vuoden vallassa ollut, posliinikaupassa rynnistävän norsun eleganttiudella toimiva oikeistohallitus uskoo pelkkään hiilenpolttoon, lyhytnäköiseen oman edun tavoitteluun ja ympäristön lynkkaamiseen, jos sillä tehdään joku tuhatlappunen lisää rikkaimpien lompakkoon. Ei-niin-mainio ajoitus meribiologille liittyä tämän maan työvoimaan. Jos muuten olet aikeissa tulla sukeltamaan tai snorklaamaan Suurelle Valliriutalle, tule äkkiä. Ennenkuin menee hiilikaivosrytäkässä ja merten jo etenevän lämpiämisen takia pilalle koko paikka = korallit kuolevat.

Mutta takaisin Kambodzaan. E sai yllättäen työtarjouksen sukelluskoulusta Amedista, kun sielläpäin palloilimme. Olisi kuulemma riittänyt hommia määräämättömäksi ajaksi eteenpäin E:n kokemuksella ja monipuolisella kielitaidolla. Minä tyrkin miestä jäämään saman tien (vaikken tietenkään haluaisi pitkään erossa olla), kun kerran kohtalo ojentaa tarjottimella kultaista tilaisuutta. Koska E on varovaisempi ja harkitsevampi tyyppi kuin minä, halusi hän kuitenkin matkustaa yhtä matkaa kotiin tutkimaan kaikki vaihtoehdot ja ajattelemaan seuraavat siirrot läpi.

Hän alkoi seuloa sukelluskouluja netitse ja otti yhteyttä paikkoihin Thaimaassa, Filippiineillä, Indonesiassa ja Kambodzassa, joissa enemmistö turistisukeltajista pyörii (ja siinä samassa työpaikat). E:n Divemaster-tutkinnon päälle tehtävästä Dive Instructor-kurssista pitää itse maksaa ennen pidempiaikaista työllistymistä, mutta toisaalta...

TAFE eli australialainen amiska/AMK laskuttaisi enemmän rahaa mistä tahansa tutkinnosta, mikä olisi ollut E:lle vaihtoehto B näin uranvaihtoon pakotettuna. Tukkijätkäfirmasta nimittäin loppuvat työt joululomaan mennessä, eikä jatkosta ole epävarmassa taloustilanteessa tietoa. Seikkailufirmaankaan ei pääse takaisin satunnaisia keikkoja lukuunottamatta, koska laskuun kääntynyt talous on heiltäkin vienyt asiakkaat. Nyt jos koskaan kannattaa hypätä uuteen kelkkaan ja mikäs sen parempi kelkka kuin vuosia kasvatetuista haaveista veistetty.

Yllä ja alla: Amedin suosituimpia snorklaus- ja laitesukelluspaikkoja, japanilaisen kalastusaluksen haaksirikkopaikka Banyuning-rannalla. Yläkuvassa sukeltajat parhaillaan vetämässä kamppeita päälle.

Kambodzan Sihanoukville valikoitui kurssitus- ja työpaikaksi, koska E:n isä asuu ja pitää majataloa Sihanoukvillessä, ja paikallinen koulu Scuba Nation iski pöytään parhaan oppimispaketin. Pappa E:n terveys on viime aikoina reistaillut, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun E voi samalla tsekata isänsä voinnin ja auttaa päivän töissä sen minkä ehtii. Majoitus ja ruoka tulevat ilmaiseksi.

Kun E soitti isälleen ja varmisti tulonsa, pappa E kuuli luurin toisessa päässä, että E aikoo jäädä kolmeksi kuukaudeksi kuukauden sijasta. Eli vissiin odottaa visiittiä. Töitä sukelluksen parissa kyllä riittäisi pidemmäksikin aikaa, muttamutta...

Mamma E Ranskasta on puolestaan tulossa Perthiin kylään taas jouluksi, eikä madame ilahtunut ollenkaan kuullessaan, että juuri hänen käyntinsä aikana yksi kolmesta pojasta aikoo huidella Kambodzassa ja toinen Pilbarassa (kaivosalue WA:n trooppisessa, kaukaisessa pohjoisnurkassa) - E:n keskimmäinen veli sai juuri töitä Pilbarasta.

Rauhan maassa pitääkseen E lupasi äidilleen, että tulee kotiin joulua viettämään. Salaa olen tietysti onnellinen pikaisemmasta jälleennäkemisestä, vaikka toisaalta kannatan ajatusta, että kun lähdetään uutta työkokemusta hankkimaan, niin kerralla kunnolla sitten, eikä viikon parin pätkissä.

Tammikuu näyttää huteralta Perthissä työllistymisen suhteen, koska kaikki ovat joululomalla kuun puoliväliin. Helmikuuksi lennämme Suomeen ensimmäiselle yhteiselle keikalle. Kukkaronnyörien kiristyksiä on luvassa yhden palkansaajan perheessä... Iloisesti myös ATO eli Australian Tax Office muisti minua mätky-viisisatasen joulutervehdyksellä, notta kiitos! No, jospa maaliskuu alkaa paremmissa rahallisissa merkeissä ja E pääsee unelmiensa alalle töhin.

Yhteisen elämänmuutoksen tästä tekee se kaukainen mahdollisuus, että lähdetään jahtaamaan sukellusopetettavia ympäri maailman. Visioissani E työskentelee osan vuodesta milloin missäkin eksoottisessa paikassa Filippiineiltä Salomon-saarille tai Vanuatulle, ja itsehän lyöttäydyn matkaan mukaan tavalla tai toisella. Kehittelen parhaillaan vedenpitävää metodia, miten esittelisin töissä pomolle osa-aikaisuussuunnitelman, jossa teen töitä vaikkapa 8kk vuodesta ja loput 4kk bloggaan palmun alta turkoosin veden ääreltä snorklausten välissä.

Ehkä voisin itsekin pitää jotain kursseja turistiresorteissa; kuvataiteesta joogaan tai pilatekseen tai mitä keksinkään. Ainahan sitä haaveilla saa :) Repullinen sitkeää sissiasennetta sekä kourallinen hyvää tuuria, ja ehkä nämä haaveet vuosien mittaan toteutuvat. Pysykää kanavalla!

Alla: apinat eivät liity tarinaan mitenkään, mutta olivat hauskoja otuksia seurata Ubudin Secret Monkey Forest'issa eli Salaisessa Apinametsässä. Meinasivat peijakkaat pölliä meiltä avaimet repun sivutaskusta, kun avain niin kauniisti välkehti auringossa. Alimmaisena meikäläinen minibussin takapenkillä matkalla kohti odottamatonta elämänmuutosta eli Amedia.

Yllä: poikanen tutkii, söikö emo tosiaan jo kaiken banaanin.

Yllä: siellä se avain kiiltelee...

Kiitos ja anteeksi

Töissä ollaan töissä kaikkialla, vain tahti saattaa vaihdella. Näkyvimmät erot täkäläisessä työnteossa suomalaiseen verrattuna ovat selkeämmät tehtävänkuvat, sekä aulis kiittely suorituksista (+ parempi palkka). Suomalaisen yllättää, miten paljon pienemmillä ponnisteluilla ja suorittamisen määrillä täällä irtoaa kiitoksia.

Lähes vuosikymmenen mittaisella, tusinan työpaikan sekalaisella työkokemuksella väitän, että Suomessa palautetta annetaan vain silloin, kun on korjattavaa tai moitittavaa. Hyvin tehty työ ei kehuja tuota, enintään sanatonta hyväksyntää, ja itsensä ylittäminen on jotenkin perusoletus. Toki niitäkin työpaikkoja ja pomoja on ollut, jotka ovat onnistumiset huomioineet. Lähtökohta kuitenkin Suomessa tuntuu olevan, että jos jotain sanotaan, se alkaa lauseella "olisit voinut tehdä nämä asiat nopeammin/paremmin/tehokkaammin/toisin/minun tavallani".

Suomalainen on oppinut siihen, että kehuja saa - ja niitä osaa odottaakin vasta -, kun on keksinyt syöpälääkkeen samalla, kun analysoi kuuraketin polttoaineen menekkiä ja säveltää menestysoopperan. Tuttu johtohenkilö Suomessa joskus totesi, että jos alaisia erehtyy kehumaan kesken arkirutiinien, vaikkei takana ole vuosisadan menestyneintä projektia, saa vastauksekseen kieroja katseita ja epäluuloista muminaa. "Mitä tuokin nyt yrittää, jotain juonii, enhän minä mitään erityistä ole saavuttanut, tässä on joku koira haudattuna".

Positiivista palautetta ei ilmeisesti osata ottaa vastaan, vaan standardioletus on, että hyvä sana ei ole aito. Mutta miten kerrot rehellisesti, että hei kylläpä meni tuo työtehtävä nappiin, mainiota, jatka samaan malliin, jos vastaanottaja kyräilee alta kulmain vakuuttuneena, että jotain amerikkalaista pomokoulutusta on tuokin saanut, unohtaisi. Oma kestoärsytyksen aiheeni on aina Suomessa ja suomalaisissa ollut iänikuinen vaatimattomuus ja vankka usko siihen, että enhän minä nyt mitään ole/ansaitse/osaa/loista. Vaikka kyseessä on toistaiseksi tapaamistani kulttuureista työteliäin!

Koska itsekin olen, after all, suomalainen, en osannut vakuuttua liikenneviraston pomon kehuista. "Olet tehnyt loistotyötä nämä pari viikkoa ja muistathan antaa jatkossa yhteystietoni eteenpäin suosittelijanasi", totesi oikein pariin otteeseen. Sepä loistavaa, mutta miksi silti itsestä tuntuu, että en ole ansainnut noin positiivista palautetta? Herranpieksut, pakko kirjautua jollekin uudelleenkoulutusleirille, jossa suomalaisuuden aiheuttama epäterve krooninen vaatimattomuus kuurataan pois amerikkalaisella hammasvalkaisuaineella.

Koala ei välitä kiitoksista tai haukuista. Kunhan riittää eukalyptusta. Perthin leppoisasta ja kauniista eläintarhasta.

Leppoisasti liikennevirastossa

Mietin pari päivää, pitäisikö kirjoittaa Norjan kauhuista jotain. Kun kuitenkin jo uutisten seuraaminen masentaa ja toisaalta jokainen täysijärkinen on asiasta vain yhtä mieltä, ei tunnu enää olevan sanoja jäljellä. Paras siis pysytellä omassa lestissä ja jatkaa tämän mantereen tarkkailua ja ruotimista.

Parin työpäivän mittaisella kokemuksella uskaltaudun lausumaan vankkoja mielipiteitä täkäläisestä työkulttuurista. Olen muiltakin aussi-finskeiltä kuullut, että työpaikka on täällä hierarkinen ja tehtävänkuvat selvärajaisia. Itse olen ällistellyt näinä parina päivänä, miten vähän minulla oikeastaan on tekemistä. Osaston isoimman pomon sihteerinä tottakai on kiire, puhelin soi ja pöytäni ääreen jonotetaan tiedustelemaan milloin mitäkin mappia tai allekirjoitusta vailla olevaa dokumenttia. Välillä taas istuskelen post-it-lapuista origameja taitellen, miettien, miten paljon lisää työtä voisin päivään mahduttaa. Osastolla on ison pomon eli executiven lisäksi liuta pienempiä pomoja eli managereja. Yksi sihteeri ehtisi minusta hyvin organisoida myös pienempien pomojen kokouksia, arkistointia ynnä muuta tarpeellista. Raja on silti selvä. Kenenkään muun työtaakkaa en tasaa, kuin sen oman pomoni. Vain, jos yhtään mitään muuta ei ole tehtävänä, saa jotain harmitonta kopiointia tai muuta perus-assisteerausta hoitaa muillekin.

Havahduin huomaamaan, että teen nyt helpointa työtä vuosiin. Syy ei ole siinä, että sihteerin työ olisi jotenkin jämähommaa tai vasemmalla kädellä sutaistavaa - kyllä keskittyä saa, ja tuplatarkistaa kaiken tekemänsä. Helppouden tunnun syy on siinä, että tiedän täsmälleen, mitä minulta odotetaan. Toisin kuin aiemmissa työpaikoissani, joissa tehtävänimikkeeni on ollut jotakuinkin sama, minun ei yhtäkkiä tarvitsekaan osallistua, kirjoittaa, tutkia, taustoittaa tai vaikuttaa osastolta lähtevien dokumenttien sisältöön. Minun ei tarvitse osallistua palkanmaksuun, matkalaskutukseen, kokousten fyysiseen järjestämiseen, asiakaspalveluun, yhteistyökumppanineuvotteluihin tai markkinointiin. Sen sijaan istun loossissani ja vastaan puhelimeen, päivitän sähköistä kalenteria, sovin muiden sihteerien kanssa tapaamisaikoja pomolleni ja välitän kaiken tarvittavan materiaalin mapeista/sähköpostista pomolle kouraan ja takaisin joko sähköpostiin eteenpäin lähetettäväksi tai mappiin arkistoitavaksi. Ristiriitaista on, että palkkani on nyt kolmanneksen parempi kuin aiemmissa, vaativampina pitämissäni töissä. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka tekee luettelemani muut työt - joku nekin tekee. Ilmeisesti jossain muualla on lisää sihteerejä ja erisorttisia alaisia niitä varten.

En ole vielä päättänyt, mitä mieltä olisin yksinkertaistuneesta työnkuvastani. Toisaalta on hyvä, että töissä on selvät ohjeet, eikä työtehtäviä edes voi tuoda kotiin stressattavaksi työpäivän päätteeksi. Toisaalta olen aina ollut parhaimmillani kaikenlaisessa tutkimus-, kehittely- ja ideointityössä, eli yksinkertaisuus voi käydä pidemmän päälle raskaaksi. Varminta on todeta, että tämä on ensimmäinen työni tällä mantereella, eikä vielä tiedä, miten kimuranttiin ja mutkikkaaseen työrooliin joskus tulen päätymään. Silloin selvät sävelet liikennevirastossa palaavat varmasti kaiholla mieleen.