Australia ranskalaisen silmin

Olen asunut Perthissä lähes päivälleen 8 vuotta ja kirjoittanut yhtä kauan huomioistani, mitkä asiat eroavat Suomen ja Australian välillä. Tuli vasta nyt mieleen kirjoittaa siitäkin, miten ranskalainen E näkee Perthin ja Australian. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Small talkin tärkeys

Vaikka ranskalaisetkin ovat mielestäni sosiaalisia ja puheliaita, aussien tapa rupatella eritoten töissä on yllättänyt myös E:n. Täällä ei kertakaikkiaan voi aloittaa päivää saati kokousta ilman, että ensin kysellään kaikilta kuulumiset ja jutustellaan niitä näitä vähintään viitisen minuuttia. Joskus tuntuu, että kokoukset ovatkin lähinnä kuulumisia varten ja eritoten perjantait eli toimistoissa tavallisesti casual Fridayt ovat yhtä kahvitaukoa. Casual Friday meinaa, että töihin saa tulla aavistuksen rennommissa siisteissä vaatteissa puvun sijasta.

No, riippuu tietenkin työpaikasta ja tehtävistä, mutta ilmeisesti sekä suomalainen että ranskalainen olettavat enemmän suorittamista, vähemmän rupattelua. Aussien mielestä taas ei ole mielekästä tehdä töitä, jos ei tutustu kollegoihin ja pyri osallistumaan näiden elämään ainakin kuulumistenkyselyn tasolla. Heille rupattelun puuttuminen on robottimaisen kylmää ja epäsosiaalista käytöstä.

Kiinnostus ja uteliaisuus

E:n mielestä aussit ovat ihan eri tavalla kiinnostuneita ulkomaailmasta ja ulkomaalaisista kuin ranskalaiset. Edellämainittu smalltalk on toki välillä tyhjänpäiväistä pulinaa säästä, mutta usein se on myös aitoa ja kiinnostunutta tutustumista toiseen ja toisiin kulttuureihin. Ranskalaiset reissaavat paljon, mutta niin tekevät aussitkin - mitään tilastotietoa minulla ei ole siitä, kummasta maasta matkaillaan tai muutetaan ulkomaille enemmän. Mutta mielenkiinto ja avoimuus uusia tuttavuuksia kohtaan on Australian parhaita puolia, vaikka toki täälläkin on sulkeutuneita yrmyjä sekä suoranaisia rasisteja.

Jättitalot erämaassa

E:n sanoin, aussit haluavat asua isossa talossa keskellä ei-mitään, kun taas ranskalaiset asuvat pikkuluukuissa keskellä äksöniä eli kaupunkien keskustoissa. Todentotta, yksi E:n parhaista ystävistä Pariisissa asuu Montmartren taiteilijakukkulan kupeessa elokuvista tutussa pariisin-kliseessä eli pienessä ullakkoyksiössä. Toinen puolestaan asuttaa astetta kummallisempaa vinttikomeroa: se on varmaan varastokopista muunnettu asuinkäyttöön, sillä siellä ei ole keittiötä, suihkua eikä vessaa. Vessaan täytyy vaeltaa neljä kerrosta alakertaan. Vuokra silti 500 euroa kuussa.

E itse on maalta kotoisin, muttei ihme kyllä kaipaa isosti tilaa tai omakotitalon omaan rauhaan. Perthissä on yleistä asua melko kaukana keskustasta, koska kaupunki laajenee yhä ja halvin rakennusmaa - siten kohtuuhintaisimmat omakotitalot - ovat kaukana reunamilla.

Juustoista pulaa

Juustot ja viinit ovat ehkä ei-niin-yllättäen asia, jossa E vertailee Ranskaa ja Australiaa. Aussilassa juodaan hänen mukaansa hyvin nuorta ja hapokasta viiniä, kun taas Ranskassa arvostetaan vuosia kypsytettyjä, syvempiä makuja. Juustovalikoima ei täällä mitenkään pääse lähelle E:n emämaan tuotteita: perusmarketista löytyy kyllä muoviinpakattuja brie- ja camembert-juustoja, mutta siinäpä se ranskanmaalta.

E ei voi käsittää, miksi juusto edes pakataan muoviin. Kuulemma aidoimmalta se maistuu paperikääreestä, jossa se saa hengittää ja mielellään myös hieman sulaa ennen syöntiä. Tietyntyyppistä makkaraa, saucisson, E myös haikailee, eikä sitä täältä saa kuin ranskalaisilta markkinoilta kerran vuodessa. Tai emme siis ole löytäneet oikeaa ostopaikkaa. Saucisson on hieman kuin salamia, mutta vähemmän suolaista ja omasta(kin) mielestäni makoisampaa, vaikken ole erityisesti makkaranystävä.

Bonuksena E:n ja minun välinen asenne-ero. En tiedä, voiko tätä yleistää ranskalaisiin ja suomalaisiin, vai onko vain meitä kahta koskeva juttu.

E:n mielestä on tärkeää, että tutustumme naapurustoomme, mukaanlukien lähikorttelien liikkeet ja niiden työntekijät. Hänestä on mahtava olla kanta-asiakas ja tuntea esimerkiksi ravintolan tai kahvilan omistaja. Minusta taas on tähän saakka ollut jotenkin noloa, jos minut tunnistetaan tai tilaukseni muistetaan - en osaa edes selittää, miksi ajattelen näin!

Nyt kun kuitenkin olemme asuneet samoilla kulmilla jo vuosia ja tutustuneet (E:n tapauksessa tavoitteellisesti, minun tapauksessani väistämättä) naapurustoon, onkin itse asiassa tosi kivaa ja juurruttavaa, kun voi moikkailla sinne, rupatella tänne. Etenkin vauvan kanssa liikkuminen irrottaa ihmisten kielenkannat, sillä vauvaan liittyen on helppoa aloittaa juttelu. Eilen lähikahvilassa sain pari macaronia ilmaiseksi tilaukseni päälle ja joku viikko sitten saimme ilmaisjuomat lähiravintolassa, omistajan kiitos kanta-asiakkaille. Tietenkään ilmaiset tuotteet eivät ole tässä pääasia, mutta mukava lisä kuitenkin.

Tätä emme täällä näe, Ranskassa kylläkin. Kuva: (c) aboutfrance.com

Vaunurallia kahvikoneita karkuun

Vauvan kanssa liikkuessa kaupungin kokee aivan eri tavalla kuin aiemmin. Jokainen kynnys ja portaikko on vaunuille jos ei este, niin hidaste. Joka kadunkulmassa perään tuntuu lähtevän vähintään yksi meluava prätkä, viritetty auto, pakoputkirikkoinen rekka sekä juuri kävelyvauhtia kulkeva, lehtipuhaltimen lailla huutava kadunputsausauto. Eihelvper - eikun jotain vauvaystävällisempää manailua.

Perth ei kai keskimäärin ole sen meluisampi kuin mikään muukaan iso kaupunki, ja oma lähitienoomme on hyvinkin rauhallinen. Valitsimme aikoinaan asuinalueen sen mukaan, että täällä on paljon lehteviä kävelykatuja, palvelut kävelyetäisyydellä, joenranta puistoineen vieressä sekä mielestämme kaunista arkkitehtuuria. Nyt asuinalueen valinta tilittyy bonuksina arkeen joka päivä, kun mittailen katuja vaunuja puskien. Muttamutta. Melua tahi muita esteitä kuitenkin piisaa näillä hiljaisillakin nurkilla, ja keskustaan lähtiessä enemmän. Esimerkkejä:

Kahvikoneet kahviloissa

Olen vuosien mittaan marmattanut samasta aiheesta useamminkin, nimittäin akustiikkasuunnittelun vajavaisuudesta Perthin kahviloissa, ravintoloissa ja baareissa. Täällä ei ilmeisesti ole kuultukaan akustiikkalevyistä tai pehmeistä tekstiileistä, sillä industrial- eli teollisuushenkinen sisustaminen on ollut jo vuosia in, kovine betoni- ja metallipintoineen. Kahvikupilliset tehdään täällä tilaus kerrallaan ja pavut jauhetaan kahvilassa. Kahvikone kuulostaa jotakuinkin suihkuhävittäjältä, tai betonimyllyltä täynnä soraa. Istu siinä sitten juuri nukahtanut vauva vaunuissa, kun kahvikone räjäyttää ilmolle Lordinkin hittejä kovemmat hevimetallit.

Lähijunavarikko

Asumme aivan lähijunapysäkin tuntumassa, koska inhoan ajan "tuhlaamista" työmatkoihin ja halusin maksimoida mahdollisuudet päästä töihin minimiajassa. Meiltä on keskustaan vain kaksi pysäkkiä. Lisäksi olemme free transit zonella eli meiltä keskustaan ja sen toiselle laidalle saa matkakortin haltijana matkustaa ilmaiseksi - ehdoton suosikkini julkisliikenneoivalluksista ja -sovelluksista missään päin maailmaa. Eli tähän saakka pelkkää voittajafiilistä. Mutta, lähijunavarikko talomme takana tietää sitä, että iltaisin ja öisin parkkeeraavien junien jarrut kirskuvat juurikin ikkunamme alla. Vaikka miten yritämme tottua, on yhä pakko sulkea ikkunat kun parkkeerausaika alkaa - - - ja jatkuu useamman tunnin. Krääk. Tai siis kriiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiik.

Kauppojen ja ravintoloiden taustamusiikki

Tämä on lähinnä trendikkäiden nuorille suunnattujen paikkojen ongelma, mutta miksi helvpeevelissä musiikin pitää olla kovemmalla kuin Ibizan tulisimmissa diskoissa? Joskus joudun kääntymään jo ovelta pois tajutessani, että täällä ei shoppaile erkkitiinakaan. Onko nuoremmalla polvella kenties kuulo alentunut jo varhaisella iällä, vai mistä moinen vimma luukuttaa hittejä neula kaakossa?

Olin itse ennenmuinoin levykaupassa töissä (silloin kun niitä vielä oli), emmekä edes siellä huudattaneet tuotteitamme samaan malliin. Jotkut kahvilat mielestäni yrittävät peittää juurikin sitä kahvikoneen melua taustamusiikilla, mutta tulos on aikamoinen kakofonia. Joskus olen pyytänyt musiikin vääntämistä pienemmälle; satunnaisesti pyyntöä totellaan, joskus on vastaan tullut tyly "ei taideta olla sun paikkasi sitten" tyyppinen hälläväliä-vastaus. Mitäpä siinä meikäasiakas muuta kuin kääntyy kannoillaan. Mummo mikä mummo, alkoi ikä kolmosella tahi kolme kertaa kolmosella.

Portaat, liukuportaat ja hissit

Vaikka aikoinaan rakennusalaa opiskellessani kävin esteettömyyssuunnittelukoulutuksen, olen nyt ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa joudun omakohtaisesti etsimään ne reitit, joilla ei ole portaita. Heti ensimmäinen rasti on oman kerrostalomme ulko-ovella, jossa on portaat, ei ramppia, tosin invahissi löytyy. Mutta sen käyttöön tarvittaisiin jokin erikoislupa ja -avain, jota en ole saanut aikaiseksi hommata isännöintitoimistolta. Miten talossa vierailevien on tarkoitus päästä sisään, jos hissi toimii vain ennakkosopimuksella? Nitkutan vaunut porras kerrallaan ylös ja alas aina lenkille lähtiessäni. Perthin keskustassa on runsaasti liukuportaita sisä- ja ulkotiloissa, mutta toimintakunnossa ne eivät ole läheskään aina. Löytyypä liukuportailta jopa oma Twitter-tilinsä, @PerthEscalators, omistettu huonon tuurin vaivaamille, lähes aina käyttökiellossa oleville Perthin moniaille liukuportaille.

Alla asuinaluettamme.

Tavoitteena siis saada pidettyä tämä herra tyytyväisenä unten mailla vaunulenkeillä.

Lempiasioita tai -aistimuksia Australiassa

Viikonlopun kunniaksi hieman kevyempää asiaa. Perthissä on kevät saapumaisillaan ja liekö siitä suomalais-aussin sydän herkistynyt huomaamaan kaikkia mukavia asioita. Olen jo pidempään pohtinut tekeväni listan asioista, joista erityisesti pidän Perthissä, eli jotka ovat mielestäni tyypillisiä täällä tai jostain syystä painuneet mieleen.

Pyykinpesuaineen tuoksu

Tämä ei äkkiseltään kuulosta erityisen australialaiselta tai ei-suomalaiselta. Mielestäni puhdas pyykki on yksi parhaita tuoksuja maailmassa, vaikka vahvoista tuoksuista saattaakin laueta migreeni. Tuoksu ei tietenkään saa olla ylivoimainen, vaan mukavan vieno vivahde. En tiedä, käyttävätkö aussit tuoksuvampia pyykkijauheita kuin suomalaiset, pesevätkö vaatteita useammin, käyttävätkö hajustetta rumpukuivaimessa vai missä mennään. Joka tapauksessa Perthissä usein lehähtää pyykinpesuaineen tuoksu kadulla, ohikulkijoista, ihmisten kotona.

Olen analysoinut, että ei se pyykkijauhe ehkä sinällään ole ihanuuksista ihmeellisin, vaan mitä tuoksu edustaa. Puhtaat lakanat kyläpaikassa tai hotellissa tarkoittavat, että nyt ollaan lomalla, ja ehkä siitä pyykinpesujauheen tuoksu on iskostunut mieleeni onnen synonyymina. Aussitaloissa on myös usein avoin laundry eli kodinhoitohuone, jossa pyykkijauhetta säilytetään, ja sieltä tuoksu leviää isommasti taloihin kuin suljetun oven takaa kylppäristä. Mahdollisesti siksi aussitalot tuoksuvat vahvemmin kuin suomalaiset ja jotenkin siitä tulee kodikas olo.

Ulkoilman tuoksu vaatteissa

Toinen tuoksuaihe. Suomessahan yleensä koko talvi menee tuoksujen puutteessa, paitsi keino-sellaisten, joten ehkä siksi vuoden ympäri tuoksuminen on kiinnittänyt huomioni. Kuivaamme lähes aina pyykit parvekkeella ja niihin tarttuu pesuaineen tuoksun lisäksi ulkoilman eli mielestäni leirielämän jännittävä tuoksu. En ole kovin innokas telttailija nykyään, mutta lapsena suurinta huvia oli teltassa nukkuminen. Yksi parhaista lapsuusmuistoistani on, kun sain luvan nukkua teltassa kodin pihalla parhaan kaverini kanssa ja oli kyllä niin jännä kesäyö ettei paremmasta väliä. Samaten telttailu yhdistyy mielessäni lomailuun, koska ne muutamat kerrat, kun olen aikuisena telttaillut, olen ollut autoreissussa tai vaeltamassa.

Ulkona kuivattuihin pyykkeihin, tai käytön jälkeen ulos ripustettuihin pyyhkeisiin, tarttuu samanlainen ulkoilman tuoksu kuin telttaankin, eli ne tuoksuvat lomalta, aikaisilta kesäaamuilta, luonnolta ja vapaudelta.

Pikkukahvilat joka paikassa

Luen väikkäriäni varten asiaa mielipaikoista, joita tutkitusti lähes kaikilla on. Mielipaikka on paikka, johon mennään, jotta tullaan paremmalle mielelle tai tuulelle. Mielipaikkaa siis joko tiedostamatta tai tietoisesti käytetään mielialan hallintaan ja hyvinvoinnin palauttamiseen. Mielipaikka on usein luonnossa, mutta joidenkin (harvempien) mielipaikka on esimerkiksi oman kodin makuuhuone, tai jokin julkinen tila kuten kirjasto tai kahvila. 

Omat mielipaikkani löytyvät luonnosta ja veden ääreltä, kuten niin monilla muillakin, mutta mielipaikkalistalle pääsevät myös Perthin kirjaston kahvila ja muutama muu mukavasti sisustettu, kodikas kahvila – niitä ei ole Perthistä vaikea löytää. Lempikahvilani eivät ole mallia ”ota itse tarjotin ja istu ostarin meluun”, joita Suomessa on runsaasti, vaan quirky eli mikähän olisi suomeksi, omaperäisesti tai eklektisesti sisustettu ja kotileivonnaisen oloisia tuotteita myyvä putiikki. Vastajauhettujen kahvipapujen tuoksu kuuluu tietysti olennaisena osana kokemukseen. 

Kukkivat puut

Suomessa kukkivista puista saa nauttia vain hetken, kun omenapuut ja tuomet kukkivat toukokuussa ja pihlaja kesäkuussa. Perthissä on useita kukkivia puita ja kukkiminen ajoittuu pidemmälle ajanjaksolle. Juuri nyt, syyskuussa, kukkivat korallipuut, joiden tulipunaiset kukat ovat upean veistoksellisia. Niiden jälkeen lokakuussa alkaa jacarandakausi, jolloin monet Perthin asuinaluekadut peittyvät latvusten violettiin pilveen. Eukalyptukset aloittelevat nyt kukintaansa ja jatkavat joulun tienoille saakka, niissä on kivat tupsumaiset kukat. Perthin joulupuu eli Nuytsia kukkii näyttävin kellanoranssein kukin joulun tienoilla, samoin pulloharjapuut (bottle brush trees), kun taas suurin osa tuhannesta akaasialajista kukkii tuoksuvin keltaisin pallerokukin keskitalvella eli kesäkuussa.

Kukkivat ja hedelmiä tekevät puut ja pensaat kiteyttävät mielestäni aurinkoisen ilmaston eksotiikan, koska niistä on aiempaa kokemusta vain lomilta. Samaten täällä erittäin yleiset, seiniä pitkin kiipeilevä ihmeköynnös (bougainvillea) ja usein ulkoterasseilla ja katoksissa käytetty sinisade (wisteria) huokuvat eksotiikkaa ja kauneutta. Ihmeköynnös on kuulemma tuskallinen pitää kurissa, koska se leviää äkkiä ja runko on täynnä piikkejä, mutta sitä on ohikulkijana kiva katsella muiden seinillä.

Jos Suomesta listaan samalla lailla lempiasioitani tai ehkäpä lempiaistimuksia, olisivat ne savun tuoksu (puusauna, kesämökki, takkatuli, nuotio...), joulukuusen tuoksu ja joulun tuoksut ylipäätään (mausteet, piparit, havut, appelsiinit, glögi), sininen hetki talvella, jolloin koko luminen maailma on taianomaisen värinen ja jota sävyä täällä ei koskaan näe, sekä pilvetön kesäyö järvellä tai rannalla, taas sävy ja näky, jota täällä ei koskaan näe, koska yöllä tulee pimeää, piste. 

Ihmeköynnös (bougainvillea)

Korallipuu (coral tree)

WA Christmas Tree (nuytsia)

Sinisade (wisteria)

Muistisääntöjä Australiaan

Vaikka olen asunut Perthissä jo ennätysmäiset kuusi vuotta - ennätysmäiset siksi, etten tullessani tiennyt ollenkaan, kauanko viipyisin - käytän edelleen joitain muistisääntöjä, jotka jouduin kehittelemään alkumetreillä.

1) Kuski tien keskiviivan puolella. Täällä on vasemmanpuoleinen liikenne ja siihen sopeutuminen otti aikansa, mutta nyt reissut Eurooppaan/Suomeen ja takaisin hoituvat sikäli rutiinilla, ettei joka kerta tarvitse pelätä, ajaako väärällä puolella kummallakin mantereella. Minulle toimii ajatus, että kun ajan autoa, on minun istuttava keskiviivan puolella. Jos piennar on lähempänä, menee huonosti ja pian vaarallisesti, jos ei tilannetta heti korjaa.

Muistisääntö ei toimi täydellisesti, koska useampikaistaisilla teillä on mentävä sillä  kaistalla, joka vie oikeaan suuntaan. Perthin moottoriteillä ei ole aina ulosajoramppeja jonne käännytään, vaan esim. kaksi vasemmanpuolimmaista kaistaa vain erkanevat muusta tiestä ja jatkavat uuteen suuntaan. Toki näihin on viitat, mutta aina ei ehdi vauhdissa älytä.

Ajan vieläkin kuukausittain harhaan tietyssä risteyksessä Graham Farmer Freewayllä, jossa motari haarautuu kolmeksi tieksi, yksi kaista yhteen suuntaan, kaksi yhteen suuntaan ja kaksi vielä eri suuntaan, vieläpä heti tunnelin jälkeen, eli navigaattori on yleensä sammunut signaalin menetettyään. Tuurilla seilattava vaan. Yleensä pieleen.

2) Vitosvaihde on itseäni lähinnä autossa, koska tykkään toimia vauhdilla eli isoimmalla vaihteella. Tämä piti ihan keksimällä keksiä, koska vaihdelaatikko aussiversiona myytävässä Toyotassa on sama kuin Eurooppaankin myytävissä. Toisin sanoen ykkösvaihde on vasemmalla ylhäällä ja vitosvaihde reunimmaisena oikealla ylhäällä.

Oikeakätiseen vaihteistoon tottuneelle ykkösvaihde vedetään itseä kohti ja ylös, kun taas vasurimallissa vipua työnnetään poispäin itsestä ja ylös. Eräänkin kerran olen yrittänyt puskea väärää vaihdetta päälle, kun lihasmuisti väittää, että kannattaisi toimia eurooppalaismallin peilikuvana, kun kerran eri kädellä pelataan. Ei näin, Toyota huutaa.

3) Vasemmalla myös kävellen. Vasemmanpuoleinen liikenne pätee myös jalankulkijoihin ja esim. liukuportaisiin. Siellä pitäisi siis ryhmittyä vasemmalle, jotta oikealta pääsee ohi. Jostain syystä kuitenkin portaissa on aina yksi tatti, joka jumittaa oikealla ohituskaistalla nappikuulokkeet niin syvälä korvissa, ettei kohteliaita excuse me- ohituspyyntöjä varmasti kuule. Lisäksi Perthin keskusta-alueen rullaportaat ovat tuntemattomista syistä niin usein rikki, että sama olisi olla normaaleja portaita sekä hissi kaikkialla kauttaaltaan.

4) Maitokahvi on flat white, lättänä valkoinen. Kahvinjuojat oppivat Australiassa nopeasti, että kahvin eri tarjoilumuotoja on tusinoittain, ja usein kahviloissa voi myös erikseen valita pavut ja paahtoasteen. Kahvia ei käytännössä koskaan kaadeta itse kahvipannusta eikä se tule suodatinpannusta ylipäätään, vaan barista tekee kupilliset yksi kerrallaan. Kahvilaan yleensä edellytetään kahvikoneen käyttökoulutus työllistymisen pohjaksi.

Täällä ei jostain syystä ole olemassa eurooppalais(ranskalais)muotoa cafe au lait eli maitokahvi, vaan maitoa saa eri määrän kahviin ja eri muodoissa - kuumennettuna, vaahdotettuna, kylmänä - tilaamalla eri tuotteen: macchiato, long mac(chiato), cappuccino, flat white, long black with milk at the side eli musta kahvi ja maitonekka viereen erikseen... Tietenkin jääkahvit, erikoismaustekahvit jne erikseen. Musta kahvi puolestaan ei ole Americano jollaisena se Euroopassa tunnetaan, vaan long black.

Jotkut kahvilat tarjoavat palvelua, että jos tuot oman kestomukin, saat kahvin halvemmalla. Kestomukeja Perthissä näkee jonkun verran, mutta ei läheskään niin paljon kuin voisi. Itse yritän vähentää jätteen määrää juomalla aina kahvit kahvilassa take awayn sijasta eli vastaan myyjälle dine in, syön täällä (vaikka juomasta kyse), tai pyytämällä pahvimukin ilman turhaa muovikantta. Aina tämä ei onnistu, koska kansi topataan mukiin niin automaattisesti, että muki tulee kannella, halusit tai et.

5) Kaikki muut roskat samaan kierrätysastiaan, paitsi muovipussit ja ruuanjätteet. Jäteasioista puheenollen. Perthissä kierrätysprosentti on aivan onneton, 30%, ja arvelen sen johtuvan siitä, että ihmisiä ei edes kunnolla yritetä opettaa kierrättämään. Helpottaakseen kierrätystä kunnat keräävät kaiken kierrätykseen sopivan yhtenä pompsina, mutta tämä näyttää johtavan hämmennykseen tai välinpitämättömyyteen siitä, mikä sinne kierrätykseen sopii ja mikä ei. Idea on, että kierrätettävä eritellään lajittelukeskuksessa. Ideana hyvä, toteutuksena ei.

Kierrätykseen siis menee kaikki se, mikä Suomessakin kierrätetään (paperi, pahvi, lasi, metalli), mutta myös vahva muovi eli rasiat ja pakkaukset. Sen sijaan muovipussit eivät kuulu kierrätykseen eikä ruokajäte, joka menee kaatopaikalle kompostien sijasta (haloo). Itsellenikin on epäselvää, voiko esim. rasvantahrimat pizzalaatikot kierrättää, mutta laitan ne kierrätykseen silti. Iso osa kierrätykseen tarkoitetusta materiaalista päätyy kuitenkin kaatopaikalle juuri siksi, että kierrätysastiat on sotkettu sinne kuulumattomalla tavaralla, eli koko taloyhtiön vaiva voi mennä hukkaan yhden tumpelon takia.

Perthissä otetaan käyttöön panttipullo- ja tölkkisysteemi v. 2019, vihdoin ja viimein. Asia on viivästynyt ankaran lobbauksen takia, koska Coca Cola Company on pelotellut asiakkaita huomasti nousevista tuotehinnoista, jos jotain niin monimutkaista, vaikeaa ja kallista kuin pullonkierrätys aloitetaan. Suomalainen, vuodesta jääkausi myös cokispullot palauttanut viherpiiperö hämmästelee pelottelukampanjaa huvituksen ja raivon sekaisin tuntein.

6) Koska henkilötunnusta ei ole, joutuu muistamaan muita tunnuksia. Australiassa ei ole kellään samanlaista yhtenäistettyä tunnistenumeroa kuin suomalainen sotu. Siispä tunnistuskeinoja on muita, yleensä dokumenttikombo eli pitäisi voida näyttää esimerkiksi ajokortti, passi ja pankkikortti, kaikki samalla nimellä. Ajokortin numero on kohtuullisen yleinen tunnistusmetodi esim. puhelinpalveluissa, samoin tietenkin syntymäaika. Jos paikallista ajokorttia ei ole, yleensä Australiaan muuttava joutuu hommaamaan jonkin muun täkäläisen ID:n, esimerkiksi proof of age-kortin, ikätodistuksen.

Näiden lisäksi monille tahoille, vaikkapa pankin ja valtion palveluihin, pitää antaa vastauksia erilaisiin turvakysymyksiin kuten: mikä on lempijoukkueesi? Äitisi tyttönimi? Ensimmäisen ala-asteesi nimi? Ensimmäisen lemmikkisi nimi? Itseäni tällainen ystäväkirjatyyppinen kysely lähinnä hymyilyttää, koska useimmat voisivat vastata ko. kysymyksiin esimerkiksi puolisonsa puolesta ilman sanottavaa vaivaa. Eli onkohan hirveän tietoturvallista...?

Kaikkein turhauttavimmaksi ID-bingoilu menee silloin, kun sinulla ei ole juuri tarvittua todistusmuotoa. Esimerkiksi Landgate eli maanmittauslaitos/kiinteistövirasto hyväksyy vain kombon passi, ajokortti, syntymätodistus JA omalla nimellä tullut kiinteistöön liittyvä paperi, vaikkapa sähkölasku. Meillä sähkölasku tulee minun nimelläni eikä Perthin monopoli-sähköyhtiö Synergy suostu lähettämään sellaisia laskuja, jotka on osoitettu kahdelle ihmiselle, vaikka kyseessä olisi pariskunta. E:llä ei siis voi olla ko. laskua näytille, ja jos taas vaihdamme E:n nimen laskuun, minulla ei sitä ole. Huoh.

Kuvituksesi räpsyjä Perthin lopputalvesta. Näin aurinkoista ei ole ollut sitten toukokuun lopun montaakaan kertaa.

Banksiankukka kirjaston kahvilassa.

Yllä ja alla Hay Street, yksi Perthin keskustan pääkaduista ja suosittu lounaskahvila-alue.

Mistä tuntee joulun? Perthissä näistä

Joulu lähestyy Down Underissa, mistä sen tunnistaa täällä Perthissä? No ainakin seuraavista kuudesta K:sta.

Kukkamekot

Eilen kehuin kollegan kukkamekkoa, punakukin ja vihrein lehdin koristettua valkoista hellemekkoa. Vastaus oli: ”eihän ole liian jouluinen?” Pari sadasosasekuntia raksutti, ennenkuin tajusin, että joulu on parasta hellemekkojen aikaa, ja puna-viher-valkoinen mekko on todentotta jouluinen aussin silmiin. Kevät on nyt alkanut ja parina päivänä lämpötila kävi +35:ssa, joten kesämekot kansoittavatkin nyt katuja ja työpaikkoja siellä missä ei ole työunivormuja.

Kukat

Kukkia ei näe pelkästään mekoissa. Paras kevätkukinta-aika alkaa olla ohi, mutta monet puut ja pensaat kukkivat joulun tienoilla komeimmin. Tänä vuonna violettien jakarandojen kukinta näyttää olevan myöhässä tai osin peräti epäonnistunut pitkän, kylmän kevään myötä – paljaita oksia näkee monin paikoin. Jakaranda kukkii runsain harsomaisin kukin liilana pilvenä. Tämä eteläafrikan tuontipuu on oma suosikkini Perthissä. Myös monet eukalyptukset ja bottle brush eli pulloharjapuu kukkivat nyt parhaimmillaan, tai ovat aloittamassa kukintaa. 

Länsi-Australiassa on aivan oma joulupuunsa, mistelilaji nimeltään Nuytsia (kuvia alla), joka kukkii jouluisin hehkuvana oranssina tulilatvana. Paikallisia kasveja ei kuitenkaan käytetä joulukoristelussa sen kummemmin, vaan kotien joulupuu on täälläkin (muovi)kuusi – tosin joulupöydän koristeena voi olla havumaisia rosmariinin oksia, kun kuusenoksia ei ole saatavilla.

Kulotus

Perthiä ympäröi paloarka eukalyptusmetsä ja metsäpaloja syttyy sekä Perthin kukkuloilla että satunnaisesti lähiöissäkin. Perthin keskusta on turvallista palojen suhteen, mutta jo 15-20km päässä keskustasta alkaa olla metsäpalovyöhykkeellä. Asukkaille sanellaankin täällä tarkat ehdot, miten omaa pihaa tulee hoitaa, ettei ”ruoki” tulipaloriskia – ei saisi mm. olla talon ylle kaartuvia oksia eikä lehti- ja oksaroskaa maassa. Metsä- ja puistovirasto kulottaa metsiä ja myös puistoja siellä missä pystyy, ja kulotukset usein tehdään näin talven lopulla, kun maasto on koko talven lionnut vesisateissa eikä palo ole niin herkkä leviämään käsistä. 

Olen aina tykännyt savuntuoksusta ja koti-Suomessa se herättää mielikuvia saunasta, takkatulesta, nuotiomakkarasta ja mökkeilystä. Täällä savunhaju tarkoittaa, että kyseessä on joko metsäpalo tai kulotus. Joskus savua ei haista, mutta horisontti muuttuu aavistuksen sumeaksi, mistä tietää, että jossain palaa. Tosin joskus savunhaju on vain jonkun grillaustapahtuman oheistuote: töissä haisee savu joka perjantai, koska työpaikan edustan keskusaukiolla on Hawkers Market eli ruokakojutapahtuma. 

Kärhämöinti

Helteet tuovat mukanaan muutakin negatiivista kuin palovaaran. Kuumuus usein nostaa huonoja puolia esiin ihmisistä, jotka kärvistelevät janon ja kuumuuden kourissa. Täkäläiset ovat toki tottuneet helteisiin, mutta mittarin paahtaessa välillä +35-45, alkaa tottuneempaakin lupsakoijaa jurppia. Tuntuu, että kesäisin näkee ja kuulee enemmän riitoja sekä kotikerrostalossa että kaduilla. Alkoholilla on osuutta asiaan, koska lämpimillä ilmoilla täälläkin pakkaudutaan ulos terasseille tai omille pihoille ja parvekkeille nautiskelemaan ja naukkailemaan. 

Alkoholia juodessa usein unohtuu se oikea nesteytys eli vedenjuonti, mikä ei hellehikoilussa ole oman olon, jaksamisen tai sietokyvyn parhaaksi. Joulun aikaa kutsutaan täällä yleisesti termillä silly season, pöljäilykausi, koska ihmiset ovat toisaalta hilpeällä juhlamielellä, mutta toisaalta tekevät juhlafiiliksissään ja pikkujoulupäissään typeryyksiä, esim. ajavat pikkujouluista kotiin autolla enemmän tai vähemmän kekkulissa.

Kekkerit

Liittyy edelliseen. Pikkujouluja vietetään täälläkin, mutta teema ja fiilis ovat lähempänä juhannus- tai vappujuhlia kuin joulunviettoa. Mitään erityisiä jouluruokia ei välttämättä ole, vaikka esim. työpaikkojen joulupöydässä voi tietyt perinneherkut olla, kuten joulukakku (kuivahedelmäkakku tomusokerikuorrutteella), jouluvanukas (rommilla kostetuttu kuivahedelmätaikina vaniljakastikkeella) ja/tai pavlova (marenkikakku kermavaahdon, marjojen ja mangon kera). 

Juhlia vietetään kaikkien mahdollisten sosiaalisten piirien kera, ja itselleni on kalenteriin kertynyt mm. seuraavat pikkujoulut: työpaikan (jotka missaan opintoihin liittyvän konferenssin takia), Women in Energy eli Energia-alalla työskentelevät Naiset-verkoston, jalkapallojoukkueen (x2 koska pelaan kahdessa eri joukkueessa), Suomi-koulun (jotka missaan em. Konferenssin takia), sekä yleisesti kaveripiirin. Perthin suomalaisille on lisäksi erillinen joululounas tiedossa Suomi-koululla/kirkolla, tarjolla tietenkin suomalaisia jouluherkkuja kuten puuroa. Aussien joulupöytähän voi koostua esimerkiksi sushista tai grillatuista katkaravuista.

Jonkun firman pikkujoulut Perthissä. 

Kimalle

Aussien joulukoristemaku on paljon lähempänä amerikkalaista kuin suomalaista, ja se näkyy pääasiassa vilkkuvan, kimaltavan, värikkään ja räikeän mieltymyksenä. Alkuun kauhistelin muovishokin partaalla näkyä, mutta nykyään olen asiaan jotakuinkin tottunut ja itseasiassa tykkään övereistä kulta- ja hopeakoristeista, jotka monimetrisinä roikkuvat kauppojen ja ostareiden katoista. 

Vilkkuvaloihin en vieläkään ole ihastunut, enkä varmaan koskaan tule olemaan. En vain tajua, miksi kukaan haluaa reunustaa omakotitalonsa tai parvekkeensa viher-sini-puna-neon-vilkkuvaloilla, jotka räpsyvät yötä päivää? Esimerkkikuva alla.

Ausseihin verrattuna suomalaiset ovat herttaisella tavalla metsäläisiä olki-, huopa-, ja havukoristeineen, mutta metsäläisyys ei ainakaan minusta lähde kulumallakaan, vaan muotoutuu entistä tärkeämmäksi osaksi minuutta: luonnon- ja luonnonmateriaalien arvostus kunniaan muovikrääsän sijasta, kiitos! Esimerkiksi em. luonnonkukkia voisi mielestäni paljon enemmän käyttää joulukoristelussa täällä tilpehöörin sijaan.

Jouluun liittymätön bonustiedote: Perthin keskustan Miss Mauds, ruotsalainen voileipäkauppa, ravintola ja hotelli, myy maukkaita, laadukkaita täytettyjä patonkeja hintaan 3AUD/kipale, kun ne ostaa klo 17 jälkeen. Samaan syssyyn saa suomalaisen veroisia pulleita kanelipuusteja hintaan 1,90AUD – kaksi zipaletta yhden hinnalla! 

Kauppa on työmatkani varrella ja nappaankin sieltä mukaan keveän illallisen kerran viikossa. Jostain syystä henkilökunta tunnistaa minut kanta-asiakkaana, mikä ei ole hyvä juttu: kohtaan lähinnä naljailua-vitsailua tarjousostoksistani. Johtuu ehkä siitä, että kerran jotakuinkin runnoin vartijan kumoon päästäkseni ostamaan vielä viimeiset patongit klo 17:31, kun kaupan sulkemisaika on 17:30... Tätä postausta ei ole tehty yhteistyössä Miss Maudsin kanssa, päinvastoin he varmaan toivovat että joskus ostaisin jotain normihintaistakin tarjoustuotteiden sijasta.

Miss Mauds - hotelli ja ravintola on tuotteistanut buffetin. Kyllä vain, ruotsinlaivaversiota ei muuten tunneta Perthissä, paitsi tässä yhdessä ravintolassa. Kahvila, josta tarjouspatongit saa, on saman rakennuksen eri kulmalla. 

 

Nenä ja Perth

Istuimme eilen lähiravintolan terassilla "kylmässä" +14 asteen talvisäässä, kaasulämmittimen hohkassa, ihmetellen sitä, että kaikki koiran* kanssa paikalle tulleet olivat topanneet koiran talviloimeen. Eihän koirarassu varmaan 14 asteessa pärjää ilman ekstravaatetusta?

(Täällä aivan yleisesti saa tuoda koiran kahvilan tai ravintolan terassille, ja tarjoilijat yleensä tuovat koiralle juomakipon ruokailun ajaksi).

Anyhow eli enihuu eli joka tapauksessa, terassilla istuskellessa nenään kantautui purilaisten ja muiden ruokien ohella levän tuoksu. Kyseinen Royal-ravintola on Claisebrook Cove-nimisen lahdenpoukaman rannalla, Perthiä halkovan Swan-joen varrella. Siitä kehkeytyi mieleen miettiä, millaiset tuoksut ovat ominaisia Perthille - ja ehkäpä Australialle laajemminkin.

1. Merilevä ja suola

Jokainen Australian suurkaupunki Canberraa lukuunottamatta on lähellä merta, koska keskimanner on aavikkoa ja rannikoilla puolestaan on viljavaa, vehreämpää seutua. Perthissä on puolen tusinaa suosittua, todella kaunista hiekkarantaa, joissa on keskeiset palvelut eli vessat, suihkut suolaveden poistamiseksi iholta, kahvila ja/tai ravintola/baari.

Tietenkin rantaa on kaikkialla, missä meri ja maa kohtaavat, eli nämä puoli tusinaa paikkaa ovat siis ylläpidettyjä ja uimavahdittuja rantoja ja loput nyt vaan ovat paikallaan itsekseen.

Rannoilla tietenkin tuoksuu merilevä ja merivesi. Ennen Australiaan muuttoa ajatuksissani manner oli lähinnä Uluru tai Ayer´s Rock, se punainen mahtava kallio keskellä mannerta (jota emme ole vielä livenä nähneet hankalan matkan vuoksi), koaloita ja eukalyptuksia. Nyt Australia-kuvaani mahtuu paljon erilaisia erikoisia kasveja, aina palmuista ruohopuihin (näyttää vähän heinäseipäältä) ja oleantereista ja magnolioista kaktuksiin. Ja tietenkin meri ja rannat - valkoisen hiekan peittämät tai kallioiset ja jylhät rannat.

2, Kahvipavut

Olen monenmonta kertaa kirjoittanut, miten hullaantuneita aussit ovat kahviin ja nimenomaan laatukahviin. Täällä ei kahvinkeitinkahvia myydä missään, vaan jokainen kahvila tekee jokaisen tilatun kupin erikseen, yleensä kahvipavuista jauhamalla, baristan eli kahviasiantuntijan käyttämällä koneella.

Kaupungilla leijaileekin väistämättä kahvintuoksu aina kahvilan kohdalla, eli jotakuinkin joka korttelissa. Kahvintuoksu sekoittuu eklektiseen tuoksupilveen eri maiden ja kulttuurien ruokia, koska tokihan kaupunkilaiset tarvitsevat kunnon valikoiman lounasvaihtoehtoja aina thaimaalaisesta filippiiniläiseen ja etiopialaisesta kuubalaiseen.

3. Eukalyptus

Eukalyptusöljy on varmaan kaikille tuttua ja sitähän ripsautetaan mm. löylyveteen Suomessa. Eukalyptuspuut eivät sinällään paljoa tuoksu. Lehdet alkavat tuoksua vain, jos niitä rutistelee käsissä, tai kun ne tippuvat kuivina maahan ja paahtuvat auringossa. Australialainen metsä ei tuoksu yhtä vahvasti kuin suomalainen havumetsä, mutta kyllä sillä oma tunnistettava tuoksujälkensä on.

Itse rakastan luontoa ja metsiä, ja metsän tuoksujen haistelu, samoin kuin tietenkin näkymät ja metsän äänet, ovat ainutlaatuisia rauhoittavuudessaan. Käymmekin yleensä viikonloppuisin joko joenrantapuistossa lenkillä tai kävelyllä, tai Perthin kukkuloilla automatkan päässä "trekkaamassa" eli kiertämässä jonkun luontopolun.

4. Piparminttu

Tämä ei ole välttämättä arkituoksu, vaan se yhdistyy mielessäni retkeilyyn ja telttailuun. Piparminttua voi tuoksutella puristelemalla peppermint treen lehtiä. Tuoksun ja öljyn sanotaan karkottavan itikoita, joten yleensä retkillä tätä kikkaa yritämme käyttää, jos jäi offit kotiin (kuten monestikin unohtuu). Peppermint tree ei ole mitään sukua piparmintulle, mutta sen lehdissä on sama raikas tuoksu. Peppermint tree on kotoperäinen Länsi-Australian puu ja sitä pidetään haitallisena Itä-Australiassa, koska se vie kasvutilaa sikäläisiltä kasveilta. Täällä Perthissä puuta voi kuitenkin ihastella hyvällä omallatunnolla.

Tällaisissa maisemissa on mukava viettää talvi-iltapäivää.

Peppermint treen lehtiä ja kukkia. 

Maailman viihtyisin kaupunki - ja muslimit

Terveisiä maailman viihtyisimmästä kaupungista, joka ei kylläkään ole Perth. Kävin viikonloppureissulla tyttökavereiden kanssa Melbournessa, joka on useammankin tahon toimesta ränkätty maailman viihtyisimpien kaupunkien top kymppiin jo noin vuosikymmenen putkeen.

Itse suhtaudun pienellä varauksella näihin ranking-listoihin, sillä ne on alunperin laadittu komennukselle lähetettäviä kansainvälisiä työntekijöitä varten työnantajan maksamia korvauksia luokittamaan: missä on turvallista, missä ei, missä sietää elää ja missä ei, ja komennuspalkkio määräytyy sen mukaan. Yksikään ranking-taho, kuten vaikkapa the Economic Intelligence Unit, ei julkaise arviointikriteerejä eikä niitä saa käsiinsä muuten kuin maksamalla tonneja, joten en ole yksityiskohtaisia kategorioita koskaan nähnyt, tiivistelmiä vain. Yleensä viihtyisyysindikaattorit ovat alueilta terveys, turvallisuus, poliittinen vakaus, hygienia (mm. viemäröinti), eikä niissä itse asiassa oteta huomioon paljoakaan esimerkiksi kulttuuritarjontaa tai kaupungin elävyyttä, mitkä omasta mielestäni kuuluvat ehdottomasti viihtyisyysmittaristoon.

Oli miten oli, Melbourne voittaa titteleitä vuosi vuoden jälkeen ja se loistaa noiden ns. perustarpeiden täydellisen täyttämisen ohella myös kulttuuri- ja värikkyyssarjassa. Miksi Melbourne on niin mahtava paikka? No vaikkapa...

• Hyvän, monipuolisen ja edullisen ruoka- ja kahvitarjonnan takia.
• Mielenkiintoisen, vaihtelevan ja kekseliään arkkitehtuurin, katutaiteen ja kaupunkimaisemien takia. 
• Runsaasti vihreyttä, varjoisuutta ja yllätyksiä tarjoilevan kaupunkiluonnon takia.
• Kulttuuri- ja tapahtumatarjonnan takia. Sellaista päivää tai iltaa ei olekaan, etteikö Melbournessa olisi jokin helposti löydettävä ja usein ilmainen näyttely, konsertti, tapahtuma tai festivaali. 
• Monipuolisen ja eri kulttuureista parhaita puolia tarjoilevan iloisen sekametelisopan takia. Löytyy China Town, italialainen kortteli, kreikkalainen kortteli ja muut 190 Melbournen kansallisuutta sieltä täältä kaduilta ja kulmilta. 
• Kiehtovinkaan arkkitehtuuri ja kahvilat ynnä muut eivät olisi mitään ilman ihmisiä ja ihmisten luomaa ilmapiiriä. Melbourne on mielestäni ykkönen "Ollaan hyviä ihmisiä toisillemme ja planeetalle" - asenteen takia. 

Melbournessa on rutkasti ns. vaihtoehtokulttuureja (joiden tulisi olla valtavirtakulttuuria mielestäni) eli ekoon, luomuun, kestävään kehitykseen, kierrätykseen, roskasta käyttöesineeksi - designiin perustuvaa ajattelua ja toimintaa. Ja melbournelaiset ovat ausseista ystävällisintä ja avomielisintä sakkia.

Ihmiset juttelevat, hymyilevät ja tervehtivät vapautuneesti sopivissa rakosissa, kuten kaupan kassalla tai katseen kohdatessa vaikkapa liikennevaloissa. Eivät tunkeillen, mutta sopivasti, jotta tulee ihmisenä kohdattu olo, ei pelkkänä asiakkaana, ohikulkijana tms. Melbournelaiset lyttäävät mm. casual racismin eli jokapäiväisrasismin äkkiä: esimerkiksi julkisliikenteessä rasistisesti käyttäytyvä päätyy Youtubeen naurun kohteeksi tai käräjille saakka, ja kaikissa tapauksissa rivakasti ulos bussista/junasta.

Melbournelaiset myös puolustavat elämäntapaansa barrikadeille asti, jos tarvitaan. Muutama kuukausi sitten, rasisti-Tony Abbottin yhä ollessa käskynhaltijana eli pääministerinä, Melbournen kaduilla kävi käsky että kaduillaliikkujat on viisumillepantava, eli siis viisumeita aiottiin tarkistaa pistokoeluontoisesti julkisliikenteen lippuratsausten yhteydessä. Tästä meliläiset pillastuivat ja kaduilla oli parissa tunnissa mielenosoitus, jossa julistettiin, että passiratsiat kuuluvat rajalle, eivät keskikaupungille, ja kaikilla Melbournissa olijoilla on oikeus siellä olla, olivatpa he töissä, opiskelemassa, lomalla tai vaikkapa turvapaikanhakijoina. Että back off, fasistit, kuului kaiuttimista ja luki banderolleissa. Ja niin tapahtui, että ratsiat peruttiin ja ne lakaistiin maton alle epäonnistunutta/virheellistä tiedottamista syyttäen.

Ja siitäpä aasinsillalla, seuraa vuodatusta, aiheesta rasismi, muslimit ja terrorisminpelko. Hyppää yli jos haluat vain nähdä kauniita kuvia Melbournesta :)

Seuraan kauhunsekaisella häkellyksellä sitä hälinää ja henkistä kaaosta,  jonka turvapaikanhakijoiden tulo Eurooppaan ja Suomeen on Suomen mediassa ja facebook-kaveripiirissä aiheuttanut. Australiassa asuu muslimeja enemmän kuin aboriginaaleja ja ihan hyvin tässä tullaan juttuun. Ymmärrän Pariisin terroritekojen aiheuttaman paniikin - erityisesti, kun oma aviomieheni on ranskalainen ja joutui tarkistamaan iskujen jälkeen, että ovathan kaikki Pariisin-läheiset hengissä -, mutta en logiikkaa, että joka muslimi on terroristi.

Jos näin ajateltaisiin ja niputetaan kaksi miljardia planeetan muslimia samaan jalkapuuhun, niin jokaikinen kristitty ja ennenkaikkea oikeistopolitiikkaa kannattava on vastuussa Hullu-Breivikin hirmuteosta Norjassa. Samalla aatteella kieroon ratsastaminen tai samaan uskontokuntaan kuuluminen eivät vielä sido yhtään ketään tavallista ihmistä psykopaattien puuhiin. Viha lietsoo vihaa, eristäminen eristyneisyyttä - ja siten vihaa, siitähän kouluampumisetkin usein kumpuavat - ja summittainen kostaminen se vasta vihaa lisääkin. Omat kokemukseni muslimeista ovat seuraavanlaisia:

Eilen odottaessani keskiyöllä junaa päästäkseni lentokenttäreissulta kotiin, kaksikin eri Transperthin vartijaa, sattumoisin muslimimiestä, kävi kysymässä, pääsenhän varmasti turvallisesti kotiin, tarvitsenko apua löytääkseni jatkoyhteyden ja kannattaisiko minun kuitenkin ottaa taksi kotiovelle saakka päästäkseni. Sen sijaan ns. peruslänkkäri eli valkoinen nuori mies hyökkäsi raivon vallassa tyttöystävänsä kimppuun samaisella juna-asemalla niin, että itsekin juoksin kirkuvan tytön apuun, mutten onnekseni tarvinnut tunkea väliin, kun nämä edellämainitut vartijat hoitivat jannun pihalle ja minut ja tämän toisen tytön turvallisesti junan kyytiin. Että meitä on moneen junaan, kirjaimellisesti, ja uskonto tai kulttuuri ei automaattisesti kerro, kehen kannattaa luottaa ja kehen ei.

Muutoin näen muslimeja joka päivä junassa kun he ovat matkalla töihin, töistä kotiin, kauppaan, opiskelemaan.... kuten minäkin. Näen muslimeja töissä viereisillä työpisteillä ja kuuntelen, kuinka he nyt joutuvat puolustamaan uskontoaan ennen ystävällisille työkavereille ja kertomaan, miten sukulaiset tai tutut Syyriassa ovat joutuneet pakomatkalle. Näen muslimeja kaduilla, ravintoloissa, kahviloissa, elämässä tavallista jokapäiväistä elämää. Kertaakaan kukaan ei ole kuuluttanut rukouskutsua korvaani, vaatinut minua käyttämään huntua/burkaa tahi yrittänyt estää minua syömästä possua, juomasta alkoholia tai juhlimasta joulua.

Näen muslimeja rannalla, jossa naiset pitävät pitkälahkeiset ja -hihaiset vaatteet päällä ja hunnun päässä, mutta leikkivät lastensa kanssa hiekkalinnojen parissa ja rantavedessä samoin kuin muutkin äidit, vähääkään hätkähtämättä länkkäreiden bikineistä metrin päässä omista silmistä. Koska omakohtaista kokemusta kiihkouskovaisista ei ole muuten kuin kristittyjen taholta, en osaa nähdä muslimeja sen kummemmassa valossa kuin muidenkaan uskontojen tai kulttuurien edustajia, mukaanlukien suomalaisia ja ausseja.

Jos nyt tämän tekstin jälkeen joku haluaa jättää tulikivenkatkuisen kommentin, jossa on totaalisesti eri mieltä kanssani, kiitos, mene omaan blogiisi kirjoittamaan ko. vastine. Olen henk.koht kypsähtänyt äänekkääseen ja mustavalkoiseen vastakkainasetteluun ja päätynyt tulokseen, että kukin taaplatkoon tyylillään ja jättäköön muut rauhaan. Minä lupaan olla tulematta sinun blogiisi kommentoimaan.

En tiedä, mitä Australia tekee oikein - ja tälläkin maalla on rasistinen historia ja ironisesti nimetty Reclaim Australia eli "valloitetaan Australia takaisin" valkolaisliike (siihen nähden että Australia alunperin vallattiin aboriginaaleilta) - mutta jotenkin täällä vaan homma pelaa hämmästyttävän jouhevasti eri kulttuurien kesken. Etenkin Melbournessa. Kiitos Melbourne, olet tulevaisuuden toivon majakka.

Ja kuvia.

Grandfather clock eli vaarinkello, kaappikello Melbournen taidemuseossa. Sisällä (videolla) on vaari, joka piirtää ajan tussilla joka minuutti ja pyyhkii sen sitten pois.

Myerin eli paikallisen Sokoksen jouluikkuna ja vastapäiset taloheijastukset. Koira keskellä on tekokoira, kuului asetelmaan.

Huomaa salabaari sillanjalassa.

Blingbling-joulukuusi Melbournen kasinolla.

Melin kentällä ohjeistetaan: relax, ota rennosti, lähtöportti ei ole vielä auki.

Iltakahvit ja muita outoja suomitapoja

Meillä on ollut suomalaisia vieraita nyt viikon ja sehän muistuttaa kaikista erikoisista suomitavoista, joita aussit (tahi suomalaisen kanssa asuva ranskalainen) eivät tunnista tai edes ymmärrä. Kuten.

Suomalaiset juovat iltapäivä- tai iltakahvit. Tämä on tapa, jota itsekin jääräpääsuomalaisena noudatan ja keitän kahvit kotona töistä tultuani, tai saatan käydä kahvilassa istuksimassa kolme varttia töiden jälkeen ennen kotiin menoa. 

Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, koska useimmat kahvilat Perthissä menevät kiinni viideltä (jolloin pääsen töistä), koska kahvia juodaan vain alkuiltapäivään saakka. Kello kolme tuntuu olevan myöhäisin aika, kun paikalliset vielä pistäytyvät kahvilla, ja meillä töissä kahvimasiina (Nespresso-automaatti) laitetaan pois päältä ja osat pestään päivän päätteeksi klo 16. Eli kahvit pitää muistaa tirauttaa sitä ennen, jos vielä loppuiltapäiväksi tarvitsee buustia.

E ei ymmärrä iltapäivä- saati iltakahveja, koska miksi kukaan tarvitsisi kofeiinia iltaa tahi yötä kohden? Nokun, se nyt on vaan tapa ja kahvi maistuu hyvältä, suomalainen mumisee.

Suomalaiset syövät paljon leipää, koska leipä on hyvää. Sain tuliaisiksi kolme pussia ruisleipää ja ne on nyt melkein syöty, viikossa. Yksin. E sai yhden palan, loput piilotin pakastimen perukoille ja syön sieltä salaa kuin addikti. Täkäläisellä paahtoleipäkuurilla syön normaalisti pari palaa leipää aamukahvin kanssa, siinä se. 

Aussit syövät useinkin täytettyjä leipiä (sandwicheja tai patonkeja) lounaaksi, mutta eivät samalla tavalla näytä syövän leipää muun ruuan päälle tai rinnalla, kuten suomalainen lautasmalli opettaa. Minä sen sijaan Ruispalojen ja Reissumiehen äärellä kiskon leipää joka aterialla tai ateriaksi. Ihanaa. Mumsmumsmussunmussun. Ei oikeasti ole parempaa tuoksua maailmassa kuin paahtimesta pomppaava ruisleipäpala. Saati makua.

Suomalaisten kanssa ei tarvitse jutella. Siis toki vieraiden kanssa ollaan vietetty aikaa ja juteltu pitkästikin, mutta puolin ja toisin on myös vetäydytty omiin oloihin ihan ilman selityksiä tai kohteliaita pahoitteluja siitä, että pitää nyt hoitaa asia x tietokoneella; tai anteeksikauhiastipaljon, väsyttää joten vetäydyn yöpuulle. 

Kun suomalainen ei enää halua jutella (ei ole asiaa jäljellä, väsyttää, kiire tehdä muuta tai muu syy), poistuu hän sen kummemmin asiaa julistamatta takavasemmalle ja alkaa puuhailla omiaan. Tämä on aivan äärimmäisen vapauttavaa toiselle suomalaiselle, joka on viime vuosina saanut vain ranskalaisvieraita, jotka puolestaan odottavat kellon ympäri sosialiseeraamista ja joka hiton ilta on syötävä neljän ruokalajin ja neljän tunnin illallinen, yhdessä tottakai.

Suomalaiset häkeltyvät liiasta kohteliaisuudesta ja sosiaalisuudesta. En näin neljän vuoden jälkeenkään mene mielelläni pikkuputiikkeihin, joissa myyjä hyökkää heti iholle ja tahtoo jutella, palvella ja avustaa jotenkin. Kiertelen mieluiten hyllyvälejä itsekseni, vertailen, tutkin, mietiskelen, sovitan sitä mitä haluan. En todellakaan kaipaa myyjää kertomaan, että minulle sopisi parhaiten tuote x, z ja y. Haluan hankkia tasan sen tavaran, minkä itse haluan, enkä jutustella siinä rinnalla. En etenkään halua myyjän mielipidettä tuotteesta (esim. vaatteesta), joka ei ole tekninen vempain ja siten vaadi asiantuntija-apua. Minä ite, minä mykkänä, minä tehokkaana, sisään+tavara+maksu+kiitos+ulos. Sivistyneimmässä tapauksessa yksisanainen tervehdys alussa ja lopussa.

Täällä kassa usein kysyy ”miten päiväsi on mennyt?” enkä vieläkään tiedä, mitä siihen vastaisi. ”Ihan hyvin” kuulostaa liian lyhyeltä, mutta avoin, aito vuodatus ei tule kysymykseenkään. Miksi kysyt jos et halua tietää, julistaa suomalainen sarjishahmokin, Matti. 

Matti, tunnen tuskasi. I feel your pain. 

Karoliina Korhonen: Finnish Nightmares - sarjakuva.

Päiväretkivinkki Perthissä: Guildfordin vanha kaupunki

Mikäli keskusta, Fremantle, Cottesloe-ranta, Scarborough-ranta, Swan Riverin jokivarsi ja Kings Park on jo nähty, suuntaa ihmeessä tänne.

Tapahtumapaikka: Guildford, Perth; tarkennettuna Little Guildford-kahvila ja ravintola.

Miksi? Muuten vaan, jos on vapaapäivä, viikonloppu (etenkin pitkä viikonloppu) ja aurinkoisen lämmintä, kuten pääosan vuodesta on. Lisäksi Little Guildfordilla on hyvät arvosanat Zomatossa (ent. Urbanspoon) eli täkäläisessä ruoka-arvosteluraamatussa. Koekaniineina toimittuamme voin vahvistaa Zomaton arviot: olipa hyvää, ja kaunis paikka!

Miksi juuri Guildford? Se on yksi kolmesta historiallisesta Swan River Colonyn kaupungista eli perua niiltä päiviltä (1820-luvulta), kun Perth alunperin asutettiin valkolaisten toimesta. Perth oli siirtomaakylistä toinen ja Fremantlen satamakaupunki kolmas. Guildford on nykyään Perthin kaupunginosa n. 12 km koilliseen keskustasta.

Guildford on Perthin keskustan ja Freon ohella paikka, jossa on laajimmin ja yhtenäisimmin säilynyt vanhaa rakennuskantaa ja ilmettä 1800-luvulta, samoin puistoja ja nyt tukevarunkoisia puita siirtomaa-asuttajien ensi-istutuksista. Guildford oli perustamisaikaansa ns. paremman väen seutu, nyt se on suosittu (romanttisesti rapistuneiden) huviloiden bongailupaikka, kahvilakatu sekä antiikkiliikkeiden tyyssija. E:n mielestä antiikki ei muuten ala niin tuoreesta ajankohdasta kuin 1800-luvulta, mutta täällä se on jo vanhaa, samoin kuin Suomessakin.

Koska Perthistä ei pääse välimatkojen takia noin vain lomalle minnekään, täällä oppii harrastamaan kotiseutumatkailua ja turistiseikkailuja omassa kaupungissa. Guildford on Swan Valleyn viininviljelyalueen portti ja mukavan "eksoottinen" historiallisuudessaan - melkein tuntuu kuin kävisi päivä vanhassa Tallinnassa - reissulla.

Mitä siellä tehtiin? No syötiin! Kreikkalaista feta-oliivi-lammas-salaattia sekä brie-broileri-grillileipää salaatilla ja uuniperunalla. Kyytipojiksi juotiin lasilliset viiniä (rose oli hyvää ja raikasta, merlot-punaviini keskinkertaista), istusteltiin, juteltiin, nautittiin kesäsäästä. Kävelimme myös ympäriinsä Guildfordin maisemissa, otimme valokuvia ja tarkastelimme jokaista nähtyä puuta, koska E on niihin nyt ammattinsa puolesta perehtynyt ja opettaa allekirjoittanutta tunnistamaan ja nimeämään lajeja, kuten 170 eukalyptussorttia, jotka täällä kasvavat. Ja lajeja on toki muitakin kuin ne eukalyptukset :D