5.7.2011

17. Väriä elämään

Kävin tänään kampaajalla täällä ensimmäistä kertaa. Itse asiassa ensimmäinen kerta kampaajalla missään ulkomailla, koska Unkarissa en ikinä saanut aikaa varattua, koska kukaan henkilökunnasta ei mitenkään noteerannut sisäänkävellyttä mahdollista asiakasta. Tiedä sitten, olivatko sikäläiset kampaamot vain kanta-asiakkaille. Kanadassa puolestaan värjäilin tukan itse.

Henkilökunnan työnjako lähiostarin (tiedän, hengailen siellä aika paljon) kampaamossa toimi siten, että apprentice eli harjoittelija hoiti värjäämisen pomokampaajan ohjeiden mukaan, pomo sitten leikkasi otsatukkani. En tiedä kampaajien koulutuksesta Suomessa, mutta yllätyksekseni ko. harjoittelija oli ihan ammattiin valmistunut kampaaja, eikä silti saanut tehdä mitään itsenäisesti. Aina kun tämä parikymppinen poika ei värjännyt, pessyt tai puhallinkuivannut jonkun tukkaa, hän seurasi skarppina vierestä pomon työskentelyä. Mainio tyyppi sinänsä, selosti vartin siitä, miten outoa hänestä on, että jotkut haluavat sinisen tukan! Sehän sopii vaan musiikkivideoihin, ei kadulle, ajatella. Kun yritin sanoa, että ehkä joidenkin persoonaan ja tyyliin voi sopiakin, vastaukseksi sain silmienpyörittelyä ja hengenhaukkomista. 

Oman käyntini aluksi sekä harjoittelija että pomo tutkivat perusteellisesti tukkani ja lopulta kysyivät, eikö minulla olekaan harmaita hiuksia. Wut? Kuulemma näytinkin liian nuorelta harmaantumaan, ja lähitutkailu todisti saman. Ihmettelivät, miksi haluan väriä, kun värjäyksen ottavat normaalisti vain harmaantuvat. Onpa ausseilla briljantit omat hiusvärit, jos eivät harrasta värjäämistä lainkaan. Apprentice lopulta äkkäsi, että "et siis pidä omasta hiusväristäsi!" Heh, daa. Poika myös tenttasi minulta, miltä hänen puheensa kuulostaa - uskoisinko hänet aussiksi. Helposti, sen verran paksu aksentti oli. Malesialaistaustaisena hän kuulemma saa aina vakuutella olevansa oikea aussi.

Korealainen pomokampaaja ilahtui kuullessaan suomalaisuudestani, "zailitool, isn't it from Finland?" Ei soittanut kelloja, mietin pääni puhki, voiko Kimi Räikkösen tai Mika Häkkisen todella ääntää noin väärin. Lopulta välähti: xylitol. Juu juu, suomalainen tuote ja keksintöhän se on! Aasialaistaustaiset sen sijaan ääntävät nimeni oikein, täkäläisten Änju-version sijasta. Pisteet siitä. Ps. tukasta tuli hyvä! Ja maksoi maltaita. Asiantuntijat, tulinko riistetyksi pulittaessani $120, eli olisiko todellinen liksa ollut puolet tuosta?



Kuvissa eivät esiinny kampaajani vaan käytiin tänään myös katsomassa ensimmäisen kerran kenguruita! Niitä löytyy heti keskustan läheltä, saareen tehdystä puistosta. Heirisson Island on kivenheiton päässä CBD:stä eli ydinkeskustasta, ja niin vain kengut löhöilivät leppoisina puistossa kuin paremmassakin erämaassa. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

2 kommenttia:

  1. En usko etta sinua riistettiin. Riippuu tietysti hiusten vahvuudesta ja pituudesta. Mulla kuontaloa loytyy puoleen selkaan. Foilit, leikkaus, toner ja blow dry maksaa kolmisensataa APUA, mutta en siella kovin usein ramppaa. Siis kuukausia menee, viimeksi taisi olla puolisen vuotta ;) Mutta jalki on kylla huippua ja palvelu (tavalliset syyt miehelle, kun kysyy miten ihmeessa se maksaa niin paljon, itse kun maksaa $20 italialaisella barberilla ;)

    VastaaPoista
  2. ^hyvä kuulla! Vielä eri luokkaahan tuo sinun maksama summa on - onneksi kuitenkin tulos priimaa ja mieli hyvä, sehän on tärkeintä. Laskeskelin kyllä, että taksa oli sama n. 90€, jonka olen koti-Suomessa tilittänyt kampaajalle polkkatukkani tuunaamisesta. Hirvittää vaan, että jos vaikka vaihtaa hiusmallia, paljonko sen leikkautus maksaa... pitää varmaan siirtyä omaan hiusväriin takaisin, joka siis on vain astetta vaaleampi kuin värjätty versio. Eli iso ei ole ero ja säästö kuitenkin huima! Ei meilläkään oikein tuota rahanmenoa ymmärretä kun mies ajelee itse ilmaiseksi tukkansa keritsimellä ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!