Melbourne on paljon vihreampi ja lehvaisempi kaupunki kuin Perth. En tieda, ovatko kaupungin puut vieraslajeja vai kotoperaisia, mutta kaupungin katuja reunustavat jonkinsortin vaahterat, lehmukset ja jalavat, tarjoten todella tervetullutta varjoa jalankulkijoille. Perthissa kaupunkipuut (ja kaikki muutkin puut) ovat enimmakseen eukalyptuksia, viikunoita ja palmuja. Melbournen yleisfiilis on jotenkin 'pohjoisempi', vaikkei kaupunki Perthia sanottavasti pohjoisempana olekaan (vai onko ollenkaan?). Johtuu ainakin minusta juuri tasta eri puuvalikoimasta. Perthissa henkii jonkinlainen eramaan ja villin lannen eksotiikka (ja paikoin ihan vaan silkka rumuus, jos sattuu oikein 70-lukuvoittoiselle rakennusalueelle).
Lahestulkoon jokainen, jolle kerroin tulevasta Melbournen-matkasta, hihkaisi saman tien: tulet rakastumaan siihen kaupunkiin, se on niin vetovoimainen - paljon eurooppalaisempi kuin Perth! Eurooppa ei itse asiassa tule itselleni mieleen vaan pikemminkin Toronto. Johtunee ainakin osittain siita, etta kummankin kaupungin rakennushistoria paaosin alkaa samalta vuosisadalta, 1800-luvulta. (Keski- ja Etela-)eurooppalaisissa kaupungeissa on viela paljon enemman kerroksia ja historiaa. Itselleni tulee myos mieleen Tallinnan satama-alue, se seutu, jonka vanhaan rakennuskantaan on ilolla ja huoletta yhdistelty taysin uutta, modernia ja kekseliasta. Taallakin arkkitehtuuri on leikkisaa ja ennakkoluulotonta yhdistelya. Vaikken Euroopassa luulekaan olevani, toinen osa hihkaisusta oli totta. Kylla vain, olen sita mielta etta: Melbourne, olet ihana.
Toinen valiton huomio on, etta hanavesi maistuu taalla hyvalle. Ei kloorinmakua, ei ummehtunutta lammenmakua. Kotona odottavaa filtterihanaa ei tarvitse taalla ikavoida. Myos vessanpontot on suunniteltu jarkevammin, ja ne kayttavat todella nuukasti vetta. Mika lie perthilaisilla rakennuttajilla ja rakentajilla, kun yha edelleen jopa sikalaiset vedensaastopytyt tuntuvat lotraavan enemman kuin taalla.
Ensimmaisen puolen tunnin aikana kadulla olin ehtinyt kuulla englannin ja eri Aasian kielien lisaksi venajaa, saksaa, ranskaa, espanjaa, ruotsia ja suomea, seka Kill Bill'n vihellystunnarin seuraamassa itseani, jaiks. Tanaan Queen Victoria Marketeilla - takalainen laaja ja historiallinen, yha vilkkaassa toiminnassa oleva kauppahallirykelma - jostain syysta huomioni kiinnittyi kolmeen kaverukseen, jotka nayttivat erityisen paljon turisteilta. Turistejahan tassa on itse kukin ja kaupunki pursuilee turisteja, mutta jostain syysta nama kolme matkaajaa - kaksi poikaa ja tytto -, erottuivat joukosta kameroineen, tunnollisine lierihattuineen ja jarkevine matkustusvaatteineen. Ohi kulkiessa kuulin, etta ehtaa savoahan he puhuivat. Perthissa olisin mennyt juttusille, mutta taalla tuntuu, etta toisten suomalaisten kohtaaminen ei ole niin ainutlaatuista. Namakin olivat jo kolmannet suomalaiset taallaolovuorokauteni aikana. Perthissa tapasin sattumalta kadulla ensimmaiset suomalaiset muistaakseni puolen vuoden oleskelun jalkeen.
Tasta matkakertomuksesta uhkaa tulla varoittava esimerkki siita, mita taalla ei pida tehda. Victoria Marketin kierroksen ja aamupalan jalkeen nimittain sain hyvan idean hypata ilmaiseen ratikkaan, joka kiertaa keskustan ympari. Mika kateva tapa saada kokonaiskuva kaupungista, ja saastaa jalkoja tassa lahes +40 asteen helteessa! Luulin tulleeni tanne helletta pakoon ja taisin tuoda sen mukanani, huhhahhei. No, eivatpahan harmita ne eilen ostamatta jaaneet sukkahousut. Mikaan asia ei voisi kiinnostaa vahempaa juuri nyt kuin sukkahousut. Mutta takaisin ratikkaan. Se nakojaan kulkee vain yhteen suuntaan. Maaranpaani Carlton Gardens ja Melbourne Museum olisivat olleet kaksi pysakkia painvastaiseen suuntaan, mutta lahdin siis koko kaupungin ympari vievalle kierrokselle puolivahingossa. Eipa hataa, onhan tassa aikaa turisteilla. Ei vaan kaynyt mielessakaan, etta heritage cart eli museoratikka on pikkuisen kuuma, ilman ilmastointia, kaikki rappanat ja ikkunat kiinni, tayteen pakattuna (kylla vain, puolet ajasta minulla oli jonkun kyynarpaa naamassa tai laukku suussa ihmispaljoudessa istuessani).
Tekonahkapenkki hautoo viela mukavasti kropan koko taustapuolta. Sitkutin kuitenkin koko reitin (45 minuuttia) paamaaraani saakka, vaikka joka toisella pysakilla tekikin mieli rynnistaa mielipuolena, suu janosta vaahdoten pihalle ja huutaa VETTTTTAAAAAA JA AKKKIIIAAAA! Oli sentaan vesipullo mukana. Itse asiassa rynnistinkin lahestulkoon kuvailemallani tavalla ulos paatepysakillani, silla olin ainoa ulosjaaja, ja jouduin survomaan itseni kyynarpain ja polvin ulos sillipurkista. Ei aavistustakaan, minne kaikki muut olivat matkalla, silla kukaan ei tuntunut jaavan millaan pysakilla pois: kyytiin pakkasi vain jatkuvasti lisaa ihmisia, lastenvaunuja, perassavedettavia ostoskarryja, videokameroita jne.
Carlton Gardens oli kuitenkin nakemisen arvoinen lehvastoinen, varjoisa, siisti puisto, ja Melbourne Museum sitakin tervetulleempi ilmastoitu mekka. Museon nayttelyt on hyvin suunniteltu ja toteutettu, siella oli perati interaktiivisia kosketusnayttoja, joilla pystyi pyorittelemaan muinaismerien trilobiitteja (animoituja tietenkin) ympari, ja tutkimaan niita joka kulmasta. Museosta loytyy dinosaurusten luurankoja, liuta kaikenlaisia taytettyja elaimia, seka tietoa ihmisen anatomiasta ja psykologiasta. Nayttely mielen ihmeista ei tosin itseeni kolahtanut, koska se koostui lahinna luettavista infotauluista - museonayttelyjen esitystapa, jonka saisi mielestani jo karsia historian hamariin. Yleensa minka tahansa asian esittaa kiinnostavammin kuvin, videoin, esinein... ja jattaa se kirjoitettu sana vahemmalle.
Museoon kuuluu kiinnostava Forest Gallery eli Metsagalleria, pieni palanen Victorian metsia. Olen jostain syysta todella ihastunut sisapuutarhoihin ja kasvihuoneisiin, ja tama museon sisalle rakennettu 'aito metsa' oli lempikohteeni. Metsapolulle paasee lyhyelle kavelylle myos museon takapihalle. Jos ei ole aikaa tai mahdollisuutta paasta tutustumaan oikeisiin metsiin, antaa tama pieni palanen edes vahan tuntumaa, millaista taman maankolkan luonnossa on. Museossa olisi myos Melbournen suurin 3D-teatteri, ja olisi houkuttanut jaada katsomaan Hobitti-elokuva. Sita olisi kuitenkin pitanyt odotella yli kaksi tuntia, joten ehka palaan joku toinen paiva (vain osittain ilmastoinnin houkuttelemana!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!