20.6.2013

Yksi suomalainen vastaa kymmentä aussia - organisoinnissa

Täällä lähestytään vuoden pimeintä päivää, ja töistä lähtiessäni viiden-puoli kuuden maissa on jo hämärää. Ilta sujahtaa äkkiä ohi, kun kotiin päästyään kokkaa ja syö, vaihtaa kuulumiset kumppanin kanssa, pyörii tietsikalla hetken tai katselee telkkaria... ei ole aikaa bloggaamiseen. Tai pikemminkin intoa. On pimeää ja kylmää, väsyttää, ankeaa, energiat nollissa. Vuoden pimein päivä on ylihuomenna.

Kaiken kukkuraksi kiirettä on pitänyt muuton kanssa, jonka hoidimme kuun vaihteessa. Uuteen kotiin on täytynyt hankkia jos jonkinlaista tarvekalua iltaisin. Ikeassa olemme poikenneet jo useamman kerran, ja pari muutakin huonekalukauppaa ja halpahallia on tullut tutuksi.

Yllättävän edullisesti saimme kuitenkin kaiken kasaan. Vaikka Perthissä eläminen on yleisesti ottaen Suomen tasoa kalliimpaa, onnistuimme haalimaan kaikki tarpeelliset huonekalut, kodinkoneet ja muut tarpeet, kuten astiat, kolmioomme noin kahden ja puolen tuhannen dollarin yhteisbudjetilla. Cheap cheap!

Kerron summat lähinnä siksi, jos joku suunnittelee muuttoa tänne merten takaa ja pohtii, paljonko pitää taskunpohjalla olla ylimääräistä, että saa asetuttua taloksi. Moni laivauttaa omaisuutensa tänne, mutta itse ajattelin, että halvemmaksi tulee hankkia tavarat täältä kuin tuotattaa Suomesta. Tosin Suomessa odottelee muutama tunnearvoa sisältävä tavara... Eli konttimaksuja joudun varmaan jossain vaiheessa maksamaan.

Rahasta puheenollen. Eurooppalaisesta (saati rahatarkasta aasialaisesta) näkökulmasta katsoen täkäläiset elävät kuin viimeistä päivää ja kuin raha kasvaisi puussa. Kävin tänään anomassa luottokorttia pankista - en ole aiemmin tarvinnut, kun suomalainenkin Visa löytyy -, ja opin pian, että meikäläisen kuukausibudjetti on pisara meressä siihen nähden, mitä täkäläinen kuluttaa.

Virkailija ei meinannut uskoa millään, että tulen toimeen muutamalla satasella per viikko (ja vähemmälläkin, jos pakko olisi). Väitti kivenkovaan, että olen unohtanut jotain menoeriä tai arvioin väärin. Ilmeisesti tonni sinne, tonni tänne-ajattelu on täällä niin yleistä, että normaalin säästäväinen maalaisjärkiajattelu, saati vihertävä ekonominen ja ekologinen piiperrys, on täysin vieras ilmiö.

Pankkivirkailija intti kyllästymiseen asti, että taatusti pelkkä vaatekaappini sisältö on $7000 (5000€) arvoinen. "Ajattele nyt niitä kaikkia laukkuja ja kenkiä, joita omistat!" Ööh, siis mitä? Onhan noita vaatteita joitain, mutta eivät ne mitään Guccia ole, H&M:ää pikemminkin. Lopulta en osannut antaa muuta selitystä kuin "I'm not that into owning" eli "en ole kovasti kiinnostunut vaatekirjon omistamisesta".

Sama juttu asuntolainan kanssa. Olen alustavasti kysellyt vinkkejä ja neuvoja pankista, ja kuulin olevani ensimmäinen asiakas kyseisen virkailijan pakeilla, jolla on entuudestaan enemmälti säästöjä lainanvakuudeksi. Kuulemma yleinen käytäntö on, että pankkiin marssitaan tyhjyyttään kumisevan säästötilin kanssa. No huhhuh. Ei voi muuta sanoa, kuin että suomalainen tapa olla ja elää on supertehokas ja supersäästäväinen moneen täkäläiseen verrattuna.

Esimerkiksi pankissa tänään sain erityiskiitoksia siitä, että mukanani oli kopio pysyvästä oleskeluluvastani luottokorttihakemuksen liitteeksi (eivät myönnä kortteja väliaikaisviisumilaisille tai turisteille). Kuulemma asiakkaat eivät normaalisti ota mukaan mitään dokumentteja. Lääkärillä käydessäni oli sama juttu. Olin ottanut mukaan voimassaolevat reseptit, ja googlannut valmiiksi vaikuttavien lääkeaineiden nimet. Lääkäri oli ällikällä lyöty moisesta järjestelmällisyydestä.

Parissa muussakin tilanteessa ja virastossa on vastassa ollut huuli pyöreänä tuijottava virkailija, kun suomalainen kaivaa laukusta asiakirjat aikajärjestykseen, aakkosjärjestykseen tai muuhun vastaavaan relevanttiin sorttaukseen ennalta organisoituina. Kiitos koulutuksesta, Kela ja Opintotukiosasto!

Pääsen piakkoin työpaikallani mukaan tutkijatiimiin, jonka tavoitteena on löytää keinoja, joilla tästä Australian kolkasta tulee tehokkaampi ja tuottavampi. Onpa heti kättelyssä aika miljoona ideaa tähän pooliin annettavina!
Vuoden pimein päivä täällä on käsillä. Hyvää Juhannusta!

3 kommenttia:

  1. No jaa, eipä tuo meiniki ole sen kummoisempaa (Länsi-)Euroopassakaan. Vajaa viikko Belgiassa ja kerkesi ärsyyntyä organisaation laatuun. Kaikki oli myöhässä ja järjestetty miten sattuu. Asioiden korjaamiseen meni hirveästi aikaa, kun saman olisi Suomessa saanut hetkessä järjestettyä. Myös Ranskaan ole ollut yhteydessä ja siellä on vissiin joku "mitä myöhempään - sen parempi" -ajatus, yhtä ainoaa viestiä (joka ainakin minun logiikalla ei ole sen kummoisempi järjestää) odotin yli kuukauden! Eli taitaa Suomi olla jonkinlainen poikkeus tässä asiassa -hyvä tietenkin!

    VastaaPoista
  2. Mulla myönnettiin luottokortti heti kättelyssä, voimassaoloakin laittoivat kolme vuotta eteenpäin, "ettei sitten myöhemmin tartte hakea uutta korttia." Vaikka olen toistaiseksi väliaikaisella viisumilla maassa ja haen työlupia sun muita vasta myöhemmin tänä vuonna. T. NSW

    VastaaPoista
  3. Hahhah tosiaan Suomessa ollaan ihan oman kellon ja kalenterin kanssa liikkeellä moneen muuhun maahan verrattuna. Toisaalta saa sielläkin etenkin virastojen vastauksia odotella ihan hyvän tovin.

    Mulle sanottiin paristakin pankista, että luottokorttia ei anneta muille kuin pysyvien viisumien omistajille?
    Riippunee siis pankista ja/tai seudusta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!