23.6.2019

Perisuomalaista

Juhannusta juhlittiin Perthissäkin paikallisten suomalaisten voimin. Suomi-kirkon ja Suomi-koulun aktiivit yhdistivät voimansa nyyttäriperiaatteella toteutettua juhlaa puuhaamaan, ja juhlissa käytiin myös tiukka keppihevoskisa. Muitakin kilpailuja, kuten mölkky, olisi ollut tiedossa, mutta rankkasade sabotoi kaiken ulkotekemisen. Grillimakkaraa, perunasalaattia ja pinaattipannaria mutustaessa pohdin (taas kerran), missä kaikessa suomalaisuus näkyy.

Oma käsitykseni suomalaisuudesta alkaa kylläkin olla nostalgian kultaama ja värittynyt ulkosuomalaisuudella, eli tiettyjen juhlien ja ominaisuuksien korostumisella. Loppujen lopuksi aika harva suomalainen nykyään viettää juhannusta vaikkapa kirkonkylän seurantalolla buffetissa ja mökkitikkakisoissa, kun taas ulkosuomalaisille juuri tällainen juhlinta on ominta itseään. Enivei, tässäpä tämänkertaista suomalaisuuden ytimen perkausta.

Ilmakuvat

Tuskin on sellaista maalaistaloa Suomessa, jossa ei olisi omasta kotitilasta ilmakuvaa kehystettynä seinällä. Itse en oikein tiedä, miten tämä ilmakuvabisnes toimii, mutta olettaisin jonkun lähettävän ennakkoon tilauslomakkeita ja mainoksia postissa, että haluatko talostasi potretin. En tiedä sitäkään, vieläkö ilmakuvia otetaan, mutta vähintäänkin 1980-luvulle niitä on selvästikin räpsitty ilmatilassa ahkerasti. Myös kaupunkilaisilla (tai ainakin kirkonkyläläisillä) saattaa ilmakuvia olla, ja kuvasta onkin hauska muistella, missä marjapensaat olivat v. 1981 ja miten tuotakaan vajaa ei vielä silloin tontilla ollut. Ilmakuva on mieluiten männynvärisellä paneeliseinällä raanun vieressä ja samassa huoneessa tikittää äänekäs seinäkello.

Marjapensaat

Toinen perisuomalainen ilmiö, tosin ei vain Suomessa yleinen. Omakotitalon, eritoten maalaistalon ja ehkäpä rivarinkin pihaan kuuluvat marjapensaat, vaikkei talonväestä kukaan edes kauheasti tykkäisi punaviinimarjoista. On löydyttävä ainakin puna- ja mustaherukkaa, karviaista ja joskus joku vattupuskakin voi tontin rajalla olla - tosin vattuja osaavat kaikki jahdata avohakkuuaukioilta ja muilta sopivilta metsäaukeilta syksyisin. Yritteliäimmillä on myös pieni perunapenkki ja mansikkamaa. Raparperia ja ruohosipulia toki tupsukkeet myös.

Marjapensaita tietenkin on esimerkiksi ranskalaisilla, ja E:lläkin on lämpimiä muistoja mummolansa marjaherkuista. Sen sijaan Aussilassa en tunne ketään, jolla olisi vastaavaa omavaraisuutta. Täälläkin toki on kasvimaita, joissa kasvatetaan esimerkiksi köynnöstomaatteja, mutta marjoja jostain syystä ei. Marjojen vimmainen pakastaminen ja mansikoiden pilkkominen koko talvea varten ovat suomalaisuutta syvimmillään - muualla ostetaan tuontipakastemarjoja läpi vuoden.

Kylmäkellari

En ole niin perehtynyt menneiden vuosien aussitaloihin, että voisin varmuudella sanoa, kuuluuko niihin jonkinsortin peruna- tai muu maakellari. Lapsuudessani asuimme 50-luvun kerrostalossa, jossa oli erikseen tavaransäilytyskellari, pyöräkellari ja kylmävarasto juureksille, valtavine perunalaareineen. Ilmeisesti ajatus oli, että maaltamuuttaneet uuskaupunkilaiset voisivat säilöä perunaa sukunsa tilalta koko talven tarpeiksi asunnon alakerrassa. Tosin 80-luvulla perunat jo ostettiin kaupasta.

Sitä en tosin tiedä, onko 50-luvun kylmäkellarit nykyaikana remontoitu johonkin muuhun käyttöön. Kellarikerroksesta kerrostalossa tulee myös löytyä sauna, jos sellaisia ei ole asuntokohtaisesti. Täällä saunoja on vain luksus-komplekseissa eli fiinimpiä asuntoja sisältävissä kerrostaloissa. Eikä kiukaalle tietenkään saa heittää vettä eikä saunassa oleilla muutamaa minuuttia kauempaa "terveyssyistä".

Järvenranta

Suomi-leffojen klisee, ihastuneen nuorenparin kirmailu koivikossa järvenrannalla, kaikuu nykyajankin kesänvietossa. Tällä hetkellä Facebook-virtani on täynnä kavereiden juhannuspäivityksiä ja harvassa ovat sellaiset kuvat, joissa ei takana läiky kimmeltävä järvi (tai järvi auringonlaskussa tai -nousussa). Suomalainen loma kuuluu viettää veden äärellä ja kaikista mahdollista ajankohdista juhannus vetää eniten järvenrantaan. Toki Aussilassakin ihmiset tykkäävät lomailla rantamaisemissa, mutta vesielementti on valtameri ja tunnelma hiekkarantoineen ja sokaisevine aurinkoineen on aivan eri kuin rantalepikon suhina ja mökin saunapolun havunneulat jalkojen alla.

Samat naamat

Täältä kaukaa käsin suomalainen yhtenäiskulttuuri näyttäytyy entistäkin monoliittisempana, tälläviisiin: telkussa pyörivät samat naamat, olipa kyseessä huumoriohjelma, asiantuntijuus tai politiikka. Ei ihme, että monessa aiheessa tuntuu pinnalla olevan vain yksi näkökulma (Virallinen Totuus TM) kerrallaan, kun ohjelmiin haastatellaan aina samoja psykologeja/lainoppineita/ekonomeja/EU-meppejä/näyttelijöitä ja viihdyttäjiä. Toisaalta tämä samanaamaisuus antaa tiettyä turvaa, sillä vielä lähes vuosikymmenen jälkeen itsekin tunnistan yhä Suomen mediasta samoja puhuvia päitä, jotka siellä näkyivät ennen maastamuuttoani. On kuin olisimme kaikki yhtä suurta heimoa ja samat heimovanhimmat jakavat viisauksiaan vuodesta toiseen. Ilmeisenä riskinä on, että vastavirtaa tai eriäviä tuloksia ei välttämättä sitten kuullakaan.

Joka tapauksessa, hauskat juhannuksenjatkot kaikille maasta ja mielipiteistä riippumatta!

Kuva törkeästi pöllitty veljeni juhannustunnelmista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!