11.5.2021

Outoa Australiassa - pienet erot suomalaisen silmin

Kyselin Australian suomalaisilta netitse, millaisia pieniä arkipäivän eroja he ovat huomanneet Australian ja Suomen välillä. Vastauksia tuli lähes 600, eli vaikka tekisin tästä viisiosaisen juttusarjan, jokaiseen postaukseen pitäisi upottaa 120 vastausta. 

Niinpä joudun erittäin paljon tiivistämään ja valitsen vain muutamia paljon toistuneita huomioita esittelyyn. Kyllä näistäkin varmasti jo kuvaa saa, mitkä kaikki jutut sattuvat suomalaisen silmään Aussilassa – ja taas Suomessa käydessä siellä, outouksina tai erilaisuuksina. Aion kirjoittaa näistä kolme postausta, ensimmäiseksi tarkasteluun pääsee koti. Seuraavina vuorossa yhteiskunta (sis päivähoito, koulu, työt, kaupunkirakenne) sekä tavat (eli kaikki mitä yli jää :D ).

Kotona vietetään iso osa elämästä ja eipä siksi yllätä, että suuri osa vastauksista käsitteli kotia. Perustavanlaatuisia huomioita lähes kaikille Suomesta tänne muuttaville tuntuvat olevan seuraavat.

Kodissa ei ole eteistä. Kävellään ulko-ovesta suoraan olkkariin tai keittiöön. Tai, oikeaa etuovea ei käytetä koskaan, vaan kotiin tullaan autotallin kautta. Ja koska ei ole eteistä, ei ole myöskään eteisen naulakkoa eikä kenkätelinettä. Mikseivät aussit tajua, että eteinen naulakoineen kuuluu kotiin? Minne ne kengät on tarkoitus työntää? Moni jättääkin kengät autotallin lattialle tai on kyhäillyt sinne kenkätelineen. Autotallissa saattaa olla myös ekstra-jääkaappi, jossa pidetään kylmiä juomia, etenkin ausseille tärkeitä oluita. Olutta voi täällä ostaa jopa drive-in-kaupasta, jollaisia ei Suomeen voi kuvitella edes scifi-sarjoissa.

Jos ulko-ovi "kuuluu" keittiöön, niin keittiöstä puolestaan puuttuu olennaisia asioita, kuten sekoittajahana, tiskiharja, sekä vain pintojen pyyhkimiseen käytettävä rätti. Samalla luutulla kun saatetaan tiskata, pyyhkiä pöydät, lattiat, sekä lapsen suu. Argh. Myös tiskaamisen oikeaoppisuudesta on moni vääntänyt aussipuolison tai -sukulaisten kanssa. Australiassa on tavallista kuivata astiat suoraan pesunesteen jälkeen, siis niitä ei välillä huuhdella. Tätä ei moni suomalainen kestä – ruuat suoraan Fairy-kelmuisille lautasille? Yäk!

Kodista puuttuu muutakin kuin tiskirätti, nimittäin koko siivouskomero. Siivousvälineet laitetaan milloin minnekin, kuten autotalliin, jääkaapin ja seinän väliseen rakoseen tai jopa sohvan alle/taakse.

Tarkemmin ajatellen kodista ei puutu vain muutamia ylläpitovälineitä, vaan muutakin olennaista, kuten eristys. Suoraan sanoen perus-aussitalo on glorifioitu teltta: joka raosta vetää ja ahteri jäätyy vessanpöntön renkaaseen kiinni talvisin, koska perus-vessassa on tuuletusikkuna, jota ei pysty sulkemaan. Olen itse viime viikot koittanut löytää lapselle sopivaa nukkuma-asua, koska normipyjama ei täällä riitä (etenkään, jos lapsi potkii peiton pois yöllä kuten meillä). Olisi tarjolla erilaisia topattuja makuupusseja, fleece-haalareita, jopa topattuja potkupukuja. Toppa-makuupussi ei meille käy, koska lapsi inhoaa pussissa nukkumista, se kietoutuu ympärille ikävästi. Toppa-potkupuku olisi paras, mutta niitä ei enää kaksivuotiaan koossa saa. Pitänee hommata pari fleece-pukua ja käyttää niitä päällekkäin, jos ei muu auta, nyt kun yölämpötilat alkavat tippua ulkona nollaan ja sisällä jonnekin +15:een.

Raoista ei pääse sisään pelkkä tuuli ja viima, vaan Australian kuuluisat eläimet, eritoten hyönteiset, lue: hämähäkit ja torakat. Jokainen tännemuuttava joutuu opettelemaan ainakin tunnetuimmat myrkkyotukset, ettei vahingossa koita kämmenellä listiä jotain pistävää hirmua, tai astu myrkkyhämähäkin päälle. Torakantorjunta-ainetta on pakko olla siellä siivouskomeron virkaa hoitavassa nurkassa, vaikka eihän siihen torakka kuole, kun ei kuole edes ydinpommiin.

Ihmettelin toissapäivänä, mikä terassilla kilkkaa illan hämärtyessä. Menin tutkimaan. Mies ja poika siellä yhteistuumin jahtasivat torakoita, heinäsirkkoja ja hämähäkkejä. Mies osoitti, poika koitti kauhalla mojauttaa. Aina ohi, tietenkin, kaksivuotiaan koordinaatiokyvyllä. Olisin vuosikymmen sitten ollut iloinen ötököiden jahdista, nyt teki mieli pitää RSPCA-puhuttelu, että on niilläkin oikeus elää. Ja yhtään eläintä ei siis tässä vahingoitettu, kaikki pääsivät karkuun.

Meillä muuten tehtiin pientä remonttia, tai tarkemmin sanoen vuokra-agentti sai viimein hoidettua puoli vuotta roikkuneen asian. Kun muutimme, kodinhoitohuoneessa oli tapahtunut vesivahinko, pesukone oli vuotanut vettä käytävälle lattialaminaattien alle. Laminaatit oli revitty ja käytävä oli betonilla. Nyt puoli vuotta talossa asuttuamme viimein löytyi joku remppafirma, joka ehti pari tuntia käyttää betonin peittämiseen – kokolattiamatolla tietenkin. Täällä on valtava remonttibuumi, koska aussit eivät ole saaneet matkustaa ulkomaille eivätkä oikein maan sisälläkään yli vuoteen. Ja jonnekin ne lomabudjetit pitää käyttää: koti alkaa näyttää aika nuutuneelle, kun sen seiniä tuijottaa paljon ahkerammin kuin minään aiempana vuonna. Eli yhtään remppa-ukkoa tai -akkaa ei ole ollut vapaana tätä ennen.

Matto oli yllättäen laitettu ihan siististi, vaikka sen asennus vei luvatun tunnin sijasta 2,5h ja vaati kaksi työntekijää yhden sijasta. Tiesin jo puhelun saadessani, että luvattu ei tule pitämään, joten ei siitä sen suurempaa stressiä. Mutta tämäkin jaksaa suomalaisia naurattaa/itkettää, että koskaan ei tule ihan täyttä faktaa eivätkä asiat myöskään hoidu ihan tismalleen niin kuin piti. Meidänkin piti lopulta itse naputella mattonaulat tiiviimmin lattiaan, ne nimittäin tuikkivat ikävästi jalkapohjiin.  

Suomalaisia perinteisesti ihmetyttää tämä kokolattiamattomania, sekä se, että maton päällä tepastellaan kengillä. Ehkä siksi eteistä naulakoineen ja kenkätelineineen ei tarvita, koska kengillä marssitaan ulkoa aina makuuhuoneeseen asti, ja sinne lempataan kengät ja takit vaatehuoneeseen tai -komeroon. Meillä sentään ei ole brittiperinteen mukaista oudointa kotiyllätystä, kokolattiamattoa kylppärissä.

Kylppärissä sen sijaan voi olla muita kummallisuuksia, kuten lämpölamppu katossa. Lattialämmitystä ei täällä oikeastaan tunneta, vaan suihkunjälkeisen lämmityksen hoitaa kirjaimellisesti jättimäinen hehkulamppu. Sekoittajahanoja ei kylppäristäkään usein löydä, kuten ei vessoista bideesuihkuja, noita suomalaisia (ja Lähi-Idän) outouksia. Itse asiassa vessassa ei välttämättä ole lainkaan käsienpesuallasta ja käsienpesu pitää mennä toimittamaan joko erilliseen kylpyhuoneeseen tai kodinhoitohuoneeseen. Käsipyyhe ei myöskään näytä kuuluvan normi-aussikotiin, vaan vieras pyyhkii kädet isäntäväen kylpypyyhkeisiin tai omiin housuihinsa. Aussivessojen ominaispiirre ovat mielestäni tuoksutikut: ilmanraikastussuihkeen sijasta vessan ikkunalla on pullo eteeristä öljyä sekä siitä törröttäviä puutikkuja tuoksua diffusoimassa.  

Makuuhuonekaan ei säästy suomalaisen tarkalta silmältä. Eräs aussifinskien suosikki-inhokkeja Australiassa ovat pussilakanat, joista puuttuvat kädenreiät. Meikäläisen taktiikka on ensin kääntää pussilakana nurinpäin, ujuttaa kädet sen peränurkkiin, ottaa täkistä kiinni ja vetää pussilakana oikeinpäin koko höskän päälle. Tähän tarvitaan kuitenkin kaksi osallistujaa, kun suomilakanat itsenäinen justiina tai jussi vaihtaa yksinkin. Päiväpeittoa ei Aussilassa tunneta tai jos tunnetaan, se on jäänyt muodista vuosikymmeniä sitten. Niitä ei oikeastaan edes myydä – torkkupeittoja ei lasketa. Täkkikään ei välttämättä ole mikään untuvatäkki vaan ihan vanhanaikainen viltti. Näin jopa hotelleissa ja aivan takuuvarmasti motelleissa. Motelleissa pussilakanoita ei ole ikinä: viltin alla on lakana hygieniasyistä ja siinäpä se.  

Aussit ostavat omituista ruokaa, joista tunnetuin tietenkin on vegemite: erittäin suolainen, hieman misokeiton makuinen levite, joka tehdään panimoiden hiivamäskistä. Muita kummallisia, mutta suomalaistenkin suosimia ruokia ovat erilaiset dipit, hummuksesta munakoisoon, paahdettuun sipuliin ja feta-paprikasoseeseen. Maito ei tule kartonkitölkissä vaan muovipullossa, samoin mehut (niissä tölkkejäkin on). 

Maitotuotteiden valikoiman puutetta suomalaiset jaksavat harmitella vuodesta toiseen, koska monia Suomesta tuttuja tuotteita ei täällä ole olemassakaan, tai ne ovat rantautuneet aivan viime vuosina. Viiliä ja piimää saa jahtaamalla jahdata, rahkaa nykyään saa, kasvipohjaiset tai maustetut ruokakermat pitää tilata netistä. Maustettuja tuorejuustoja en ole koskaan nähnyt. Oltermannimaista kermajuustoa saa välillä Aldista ja silloin aussifinskien facebook raikaa innostunutta mainostusta.  Allekirjoittanut juuri osti 8 kiekkoa ranskalaista vuohenjuustoa Aldista, kun sitä kerrankin sai, eli en vähättele tuttujen tuotteiden aiheuttaman innostuksen voimaa! Joka vuosi täällä myös debatoidaan suomalaisten kesken, mikä sokeri käy parhaiten simaan, missä rasvassa munkit pitää paistaa ja mistä löytyy lanttuja joululaatikkoon. Tällaiset huolet kun eivät paljasjalkaisia ausseja paina.

Salmiakit meistä jokainen tietysti tilaa Suomesta, tai suomisukulaiset muistavat säännöllisin välein. Liitulakuja ja noitapillejä täällä saa karkkikaupoista, jotka myyvät hollantilaista salmiakkia.

Australiansuomalaisia äitejä yleensä järkyttää täkäläinen lasten napostelukulttuuri. Ilmeisesti aussit eivät tiedä happohyökkäyksestä tai kariesbakteerista. Taaperoille on tavallista antaa jotain naposteltavaa rattaisiin ja ruoka on sokerisempaa kuin suomalainen haluaisi. Itsekin välipalahyllyjä syynätessäni olen ihmetellyt karkkimaisia välipalapatukoita, joita mainostetaan terveellisinä, ”aidon hedelmän(mehun)” lähteinä. Myslipatukoissa tavallisia makuja ovat ”belgialainen luksussuklaa” tai ”valkosuklaamousse-vadelma”, kun suomalainen odottaisi jotain metsämarja-vilja-sekoitusta. Päivähoidossa tarjotaan lämminkin ruoka, mutta jo nelivuotiaasta lähtien kindyyn eli ”esi-esi-kouluun” pitää laittaa kotoa eväät mukaan. Väistämättä eväät alkavat tästä lähtien mennä voileipälinjalle, koska harva lapsi osaa mitään termospastoja tai -keittoja syödä tuossa iässä. Aikuisillekin tavanomainen lounas on kerrosvoileipä, työpaikkaruokalan annin sijasta – joita ei käytännössä ollenkaan ole. Buffet-lounaat ylipäätään täällä ovat aasialaisten ravintoloiden tarjontaa, en ole vielä koskaan nähnyt ns aussibuffettia. Kahviloissa ja ostareiden kanttiineissa aussit sen sijaan lounastavat mielellään.

Näillä eväillä kirjaimellisesti tänään, jatkuu ensi kerralla!

Suomalaista perinneruokaa ei täältä saa, ellei itse tee. Ja yleensä en tee, mutta hyödynnän kyllä Perthin Suomi-koulun ja -kirkon juhlat! Kuva (c) Hertz.


2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!