19. Leppoisaa byrokratiaa - toistaiseksi

Eilen tuli vastaan yhdistelmä ennennäkemätöntä tehokkuutta ja lupsakkuutta, nimittäin asiointi paikallisessa ajoneuvohallintokeskuksessa (Driver and Vehicle Services Centre). Jonotusnumeroita vilkahteli taululle puolen minuutin välein. Näyttötaulujen lisäksi jokainen numero ja vastaanottotiski myös kuulutettiin - täällä otetaan aika eri tasolla myös näköongelmaiset huomioon. Oman käyntimme syynä oli, pitääkö meidän hankkia osavaltion oma ajokortti, vai saammeko ajella Suomen/EU:n korteilla huoletta. WA:n liikenneviraston nettisivujen selkeistä ohjeista huolimatta oli pohdittavana, milloin WA:n kortti on hankittava, vai tarvitsemmeko niitä ollenkaan.

Ystävällinen virkailija neuvoi heti kärkeen, ettei kannata turhaan maksaa korttihakemuksesta $75/hlö: emme WA-kortteja tarvitse, elleivät työnantajat niitä vakuutussyistä erikseen vaadi. Selvisi myös, että korttia varten ei suomalaisilta tarvita kuin hakemuksen täyttö, valokuva ja näkötestin läpäisy, ei siis mitään ajotunteja saati ajokokeita. Pakollinen näkötesti suoritetaan Centren tiskillä takasermiin kiinnitettyä kirjaintaulua tiiraillen (silmälasitkin saa olla, jos niitä käyttää). Myös tarvittavan passikuvan näpsäyttää Centren virkailija hakemuslomakkeen palauttamisen yhteydessä. Voi kätevyyttä!

Muilta täkäläissuomalaisilta olemme kuulleet, että aussibyrokratia on vähintään yhtä työläyttävää kuin suomalainenkin. Itsellemme ei ole vielä sattunut yhtään hankalaa virastojuoksupyörää. Suomessa viimeisimpiä käänteitä oli, että lähtiessäni tänne apurahoitettuna tohtoriopiskelijana jouduin pyytämään Kelalta lupaa pysyä Suomen sosiaaliturvan piirissä. Vastaukseksi tuli, että pysyn soturuodussa, jos Mela eli apurahansaajien vakuutuslaitos katsoo tiettyjen ehtojen täyttyvän kohdallani. Melasta puolestaan vastattiin, että ko. ehdot täyttyvät, jos Kelasta katsotaan minun kuuluvan sosiaaliturvan piiriin. Ja katso, ikiliikkuja on keksitty!

Leppoisuuden teemaan sopivasti eilisen kirkkaan iltataivaan kuunsirppi takapihamme muratin katveesta kuvattuna. Sirppi on täällä lähes selällään, mikä ei pokkarikamerani vaatimattomien tarkennussäätöjen takia oikein erotu...