Itse kävin tänään postissa jättämässä rikosrekisteriotepyynnön - osavaltiohallinnossa työskentelevät joutuvat esittämään ko. dokumentin työsuhteen alussa - ja postitäti ruksi kohdat: hakijalla on passi (70 ID-pistettä), pankkikortti (25 ID-pistettä) ja toinen pankkikortti (25 ID-pistettä). Pisteitä olisi saanut myös mm. syntymätodistuksesta ja Medicare-eli julkisen terveydenhuollon asiakaskortista. Mäihällä juuri eilen saimme täkäläiset pankkikortit, huh! Olisi muuten jäänyt 25 pojoa vajaaksi ja rikosrekisteriote saamatta.
Ote tilattiin postikonttorista, samasta paikasta anotaan myös passi. Ajoneuvolupakeskuksessa voisi rekisteröityä äänestäjäksi. Kummasti jouhevoittaa, kun ei tarvitse jonottaa poliisilaitoksella, vaan voi piipahtaa mihin tahansa postiin tai lupakeskukseen hoitamaan asiansa. AKEssa piti asioida uudelleen tänään, kun Risto sai haluamansa työpaikan kaivosalalta (wuhuu!!).
Työnantaja edellyttää WA-ajokorttia, jotta voivat luottaa siihen, että työntekijä osaa käyttää käsivaihteita ja saa siten osallistua neliveto/maastoajokoulutukseen. Täällä ei ilmeisesti jätetä työasioissa sattumanvaraa, vaan "erityistaitoihin" on myös ensin koulutus.
Lisää täkäläisestä palvelujoustavuudesta. Vaki-pikaruokalani on ollut kiireisinä päivinä Subway, tänään korvaajaksi päätyi täkäläinen Croissant Express, täytettyjä patonkeja, croissantteja ja bageleita myyvä pikatiski. Tilasin CE:ssä tonnikalabagelin: ei kuulemma ole listalla, mutta kyllä tehdään, jos asiakas haluaa.
Suomen asiakaspalvelu kiteytyy mielestäni taannoiseen telkkarimainokseen: ravintolavaunussa ei saa puolta kuppia kahvia, koska "ei ole järjestelmässä".
Mieleen syöpynyt muisto järjestelmäorientoitumisesta oli, kun pidemmällä automatkalla Suomessa satuimme huoltsikan pihaan 3 minuuttia ennen avaamisaikaa. Myyjä tuli ulos lakaisemaan pihaa. Kysyin, pääseekö jo sisälle. Myyjä tokaisi, että kello ei ole tasan, ja jatkoi asfaltin liippailua. Käännyimme takaisin tien päälle. Jos ei asiakas kiinnosta, niin ei väkisin.
Croissantteja voi mutustella vaikka oikeustalon edustan kengurupatsaita ihmetellen. Tosin nyt on ollut niin kylmä (+15), ettei huvita ulkona syödä.
Meidän suuriksi suosikeiksi nousi 2000 vuonna Sydneyssä ollessamme täytetyt croissantit. Suomessa ei silloin vielä moisia näkynyt kahviloissa. Meillä ei hotellissa kuulunut aamiainen hintaan ja siksi lähdimme aamusta katselemaan jotain kahvilaa lähistöltä. Löydettyämme kahvilan jossa noita croissantteja myytiin emme muualla aamupalaa enää syöneetkään. Todella makoisia mutta kyllä ruisleipää tuli silti ikävä. :)
VastaaPoista