Eilen oli ihka ensimmäinen työpäiväni täällä, ja pieleenhän se meni. Ei onneksi tykkänään, ja tilanne korjaantui kyllä. Työskentelen contractorina eli arkisemmin vuokratyöntekijänä, teen sijaisuuksia erilaisissa toimistoissa tarpeesta riippuen. Täällä contractor-firmat ovat erikoistuneet eri sektoreille, osa välittää työläisiä kaivoshommiin, osa hotelli- ja ravintola-alalle, ja tämä minun työnantajani on erikoistunut välittämään sijaisia WA:n osavaltiohallinnon eri virastoihin. Ensimmäinen pestini on tuurata WA:n liikenneviraston erään osaston pomon sihteeriä. Vuokratyövälitysfirma eli agency oli lähettänyt minulle jo hyvissä ajoin kirjalliset ohjeet, missä työpaikka on, kuka on yhteyshenkilöni ja niin poispäin. Harmillisesti yksi pikkuseikka oli väärin, nimittäin työn aloituspäivämäärä.
Minun olisi pitänyt olla perjantaiaamuna klo 9 lähtien puolipäiväisessä perehdytyksessä, ja kymmeneltä aamulla sain kotiin iloisen puhelinsoiton agencyltäni, mitä kuuluu. Hyvinhän tässä, pikku nuhasta toivun - eli totaalisen väärä vastaus kysymykseen, how are you. Hilpeä mieshenkilö luurin toisessa päässä sitten rupatellen muistuttaa, että minun olisi pitänyt olla töissä jo tunti sitten - ei pirkale! Sopertelen anteeksipyyntöjä ja valmiuttani syöksyä välittömästi oikeaan osoitteeseen, agency-Anthony vain toppuuttelee "no worries, se on rento paikka". Virastoko rento? Anthony tiedustelee vielä, että sopisiko minun tulla töihin yhdeksi. Ei huutoa, ei selitysten tivaamista, ei äänetöntä idiootiksi leimaamista, ihmeellistä. Kun yhdeltä (tasan) ilmoittaudun viraston ala-aulassa valmiina tapaamaan jonkun kireän ja odotuttamisesta ärtyneen nutturapään, minua hakemaan tuleekin ikäiseni sirpakka ja ylen ystävällinen Shelby. Hän pahoittelee sekaannusta minulle (!) ja kiittelee vuolaasti, että pääsin tulemaan (!). Kierrämme pikaisesti tulevan työkerrokseni tilat ja hän esittelee minut muutamille ihmisille, kaikki ovat mitä parhaimmalla mielellä siitä, että juuri minä tulen heidän työkaverikseen - siltä siis kaikki onnistuvat näyttämään ja kuulostamaan. Täkäläistä sosiaalisuutta ja avoimuutta se.
Hauskana yksityiskohtana alkuperämaakseni veikataan Irlantia, eli ilmeisesti työenglantikin sujuu muutamista ruostemurusista huolimatta. Toisaalta, irkut puhuvat usein mitä käsittämättömintä englantia, eli liekö se sittenkään kohteliaisuus... Perthissä seikkailee Irlannin heikosta taloustilanteesta johtuen paljon vastamuuttaneita irkkuja, ja arvatenkin suomen ja irlannin kovahkot konsonantit ja ärrät sekoittuvat täkäläisten korvissa samaksi aksentiksi. Suomalaisten englanninopettajien kiihkeä kiintymys brittiaksenttia kohtaan - ja sen paukuttaminen yläasteelaisten ja lukiolaisten kaaliin - on epäilemättä osasyynä "irlantilaisuuteeni". Osaston kaksi edellistä sijaista myös olivat sattuneet olemaan irkkuja, O'Malley ja O'Hara nimeltään. Suomalainen nen-sukunimi kai sointuu takkuilematta jatkoksi!
Työni ytimeksi valkeni pomon kalenterin pitäminen ajan tasalla, eli seuraavien viikkojen ajan tehtävänäni on varmistaa, että pomo on siinä kokouksessa, joka kalenteriin on merkittykin, ja ehtii myös seuraavaan ajallaan, oikeiden asiakirjojen, lupapäätösten ynnä muiden kanssa. Toivonpa vain hartaasti, että juuri tulevina viikkoina ei tehdä merkittävimpiä tai kauaskantoisimpia päätöksiä uusista liikennerakentamisen hankkeista, junavaunuhankinnoista tai vastaavista. Ei nimittäin ehtinyt skarppaamisesta huolimatta painua puolessa päivässä mieleen, mitä missäkin mapissa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!