19.11.2018

Palmuöljystä parempaan maailmaan

Olen viime päivinä miettinyt paljon aihetta, miten rakentaa sellainen maailma, jossa epäeettinen ja epäekologinen toiminta olisi jos ei mahdotonta, ainakin nykyistä paljon vaikeampaa ja kannattamattomampaa. Tämä korkealentoinen aihe kumpuaa kahdesta aika arkisesta lähteestä: huvituksestani eli arkisten asioiden kääntämisestä päälaelleen mielikuvituksessa, sekä naapuruston vaihtopiireistä.

Ajoin eilen Ikeaan nelikaistaista moottoritietä pitkin ja jälleen kerran todistin aika päättömiä kaistanvaihtoja. Ajattelin, että yksityisautoilua ei varmaan edes sallittaisi jos se keksittäisiin tänään. Jos joku pellepeloton tulisi patenttivirastoon kertomaan, että entäpä jos:

  • olisi tällaisia henkilökohtaisia metallisukkuloita,
  • joita varten pitää raivata ja asfaltoida n 40% kaupunkien maapinta-alasta,
  • jotka pääsääntöisesti pahentavat ilmastonmuutosta,
  • joita jokainen tahvo ohjaa itse noin tusinan tunnin koulutuksen päätteeksi,
  • joiden reitit on ohjattu pelkällä maalilla asfaltissa,
  • joiden turvavarusteet ovat tyyny ja vyö, ja
  • jotka liikkuvat jopa 120-140km/h...

Moniko valtion viranomainen pistäisi leiman paperiin, "täysin turvallista ja fiksua, go ahead!"

En ole yksityisautoilun kieltäjä (sitä voi parantaa monin keinoin kieltämisen sijasta), mutta tästä loihe miettimään, miten iso osa tekemisistämme on yhteiskunnan sanelemaa tai sallimaa. En myöskään ole nanny state - kannattaja enkä anarkisti, eli en kaipaa viranomaista holhoamaan joka asiaan enkä myöskään usko hippierakkoleirimalliiin, jossa jokainen heimo neuvottelee omat sääntönsä. Mutta, julkissektorilla on aivan keskeinen rooli siinä, mikä on sallittua ja normaalia, mikä vaikeaa, kannattamatonta tai epänormaalia. Jälleen esimerkki:

Meilläpäin muovia kierrätetään ainakin nimellisesti, mutta vain tiettyjä muoveja. Muovipakkauksia kuten shampoopullot, jugurttipurkit ja tomaattirasiat voi laittaa taloyhtiön kierrätysastiaan, mutta pehmeitä muoveja eli kääreitä ja pusseja ei. Kerään niitä erikseen viedäkseni ne tiettyyn keräyspisteeseen keskustassa. Noniin, moniko kerää erikseen, kun kierrätyksen onnistumisaste muutenkin on n. 30% Perthissä viimeisimpien tietojen mukaan?

Ihmiset tunaroivat jo muutenkin co-mingled keräyksen kanssa eli kun keräysastiaan pitäisi laittaa metalli, lasi, tietyt muovit, pahvi ja paperi, niin eikö sinne heitetä kuitenkin normiroskia ja likaista pahvia ym, jolloin koko satsi menee kaatopaikalle. Mielestäni Perthin metropolialueen yritys olla "helläkätinen" asukkaitaan kohtaan eli ei saa vaatia liikaa kierrätykseen panostamista, tuottaa aivan päinvastaisen tuloksen; yritys on juuri niin half-a###d eli perssiilleen tehty kuin vaatimuskin.

Jos kierrätys organisoitaisiin kunnolla, kyllä siihen äkkiä oppii. Täällähän itkettiin 4kk sitten sitäkin, että kaupat eivät enää jaa ilmaisia muovipusseja. Nyt, kaikilla on ihan kiltisti omat kauppakassit mukana, koska eivät halua pulittaa muutamia senttejä muovista. Olisipa moinen muutos koettu hieman aiemmin kuin vuonna 2018. Parempi myöhään kuin milloinkaan.

Itse uskon maailmaan, jossa eettisesti ja ekologisesti oikeat valinnat tapahtuvat puolivahingossa, järjestelmän osina. Olen Vihreiden jäsen, mutta en kannata kieltopolitiikkaa (esim yksityisautoilun tai lentämisen kieltäminen), koska kieltolaeista on kokemusta historiassa ja eivät toimineet silloinkaan. Mutta, seitsemän miljardin yksilön kohdalla ei mitenkään voi odottaa, että jokainen tekee tietoisesti ja tiedollisesti yhtä harkitun ja taloudellisesti mahdollisen eettis-ekologisen valinnan, kun vaihtoehtotarjonta lähtökohtaisesti on luokkaa "maailmaa tuhoava krääsä/liha/tms halpaa - maailmaa pelastava kestotuote/vegaanituote kallista ja vaikeasti saatavaa".

No miten sinne eettis-ekologisempaan malliin päästään? Pitkähkö aasinsilta edessä, ollos varoitettu.

Olen aiemminkin kirjoittanut, miten otettu ja ottautunut olen naapuruston vaihtopiiriin eli somessa toimivaan rinkiin (nyt n 400 jäsentä), jossa annetaan ja saadaan tavaroita ilmaiseksi. Pääasia on juuri ilmaisuus, eli mitään osto- tai vaihtoilmoituksia ei sallita. Olen viime päivinä haalinut tyhjiä viinipulloja ja lasisia säilykepurkkeja piirin kautta joulumyyjäistuotteiden valmistamista varten. Vaikka ilmaisen sälän jakaminen tai jahtaaminen tuskin kuulostaa maailmanparantamiselta, on se saanut miettimään sekä omaa että yhteiskunnan suhdetta rahaan.

Piiri on hyvä esimerkki siitä, miten paljon ihmiset ovat valmiita lahjoittamaan tuntemattomille ja jakamaan tai lainaamaan omastaan, kun heillä on riittävästi. Piirissä liikkuu joka päivä ns arvotonta "toisen roska toisen aarre" kamaa sekä arvokasta ja uutta tavaraa, kuten vaatteita, lastentarvikkeita, ruuanlaittovälineitä, jopa tietotekniikkaa. Mielestäni piiri on sosiologisessa mielessä kiinnostava, koska se haastaa vallitsevan talousteorian (uusliberalismikyllästeinen kapitalismi), mitkä ovat ihmisten perimmäisiä motiiveja tai toiminnan ehtoja.

Hieman yleistäen ja kärjistäen taloustieteessä oletetaan, että ihmiset pyrkivät maksimoimaan oman taloudellisen hyötynsä kaikissa tilanteissa: toisin sanoen mitään vaihtopiiriä ei pitäisi edes syntyä, koska samat tavarat voisi koittaa myydä tai vähintään vaihtaa, ilmaiseksi antamisen sijasta. Toki talousteoriaankin jollain lailla mahtuu altruismi eli hyväntekeväisyyttä perustellaan vaikkapa halulla tuntea hyvää mieltä tai peräti paremmuutta. Altruismi kuitenkin mätsää huonosti taloudellisen hyödyn teoriaan, koska hyvä mieli ei välttämättä takaa minkäänlaista taloudellista hyötyä - altruismi nähdään jopa hieman "vinksahtaneena", eli normi-ihminen tavoittelisi taloudellista hyötyä, jotenkin psykologisesti outo tapaus kuvittelee pärjäävänsä hyvällä mielellä ja pyhällä hengellä.

Liian pitkälle filosofoimatta olen sitä mieltä, että vaihtopiiri on yksi todiste siitä, miten väärässä moinen teoria on. Kädelliskokeissa ja vauvakokeissa altruismin on havaittu olevan perustavanlaatuisimpia ominaisuuksiamme: sekä apinat että vauvat tajuavat, kun joku käyttäytyy epäreilusti, ja apinat ja vauvat pyrkivät auttamaan kaveria, etenkin altavastaajaa, missä pystyvät.

Vaihtopiiri osoittaa, että meillä ei itse asiassa ole mitään tarvetta maksimoida taloudellista hyötyä tietyn pisteen ylittämisen jälkeen, eli kun itsellä on riittävästi (riittävä on jokaiselle subjektiivinen) voi ylimäärän vaikka antaa pois ja siten helpottaa muiden elämää ja tuottaa hyvää mieltä.

Kääntäen. Yhteiskunta, joka perustuu teoriaan, että ihmiset pyrkivät maksimoimaan taloudellisen hyödyn, tuottaa juuri sellaisia ihmisiä. Mietin eilen Ikeassa, palmuöljyttömiä korvapuusteja katsellessani, miten järjetön yhteiskunnan järjestämisen metodi raha itse asiassa on. Toki se on pakollista, mutta myös kaikkea toimintaa pervertoivaa. Esimerkki.

Palmuöljyä tarvitaan moniin tuotteisiin. Palmuöljyn tuottamiseksi täytyy tuhota sademetsiä. Sademetsien tuhoaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja huonontaa paikallisten elinoloja. Silti mennään mieluummin raha edellä kuin hyvinvointi edellä, koska... niin, miksi? Koska kaikki tarvitsemme rahaa hyvinvointiin ja jos minun rahanansaintani haittaa jonkun toisen hyvinvointia, raha ja minä menemme edelle siitä toisesta tuntemattomasta. Mutta olisiko tilanne sama, jos minun ei olisi pakko tienata? Ei tietenkään. Mitä ihmettä siitä hyötyisin, että jonkun toisen metsä poltetaan?

On itse asiassa huikea merkki ihmisten moraalisesta selkärangasta, että järjestelmä, johon on sisäänleivottu hyväksikäyttö ja ahneus, saa kuitenkin niin monet kapinoimaan vaikka ostoboikoteilla, Reilun Kaupan tuotteilla tai ihan vain hiljaisella "ei tämä tunnu oikealta" mietteellä. Uusliberaalit tykkäävät vastustaa kaikenlaisia kapitalismin sääntelyvaatimuksia sillä, että social engineering eli yhteiskunnan peukalointi tai virittäminen tietynlaiseksi ei ole valtion tehtävä saati oikeus. No, yhteiskuntamme nimenomaan ON viritetty tietynlaiseksi, joten haittoja lievittävä ja niitä estävä yhteiskunta ei mitenkään pysty olemaan huonompi kuin niitä runsaskätisesti tuottava.

Tuntuu melkoisen epäreilulta, että järjestäytymätön, sekalainen kansalaisjoukko asetetaan vastakkain lakimiesarmeijoin ja miljardibudjetein varustautuneita ylikansallisia yhtiöitä vastaan vaatimaan eettis-ekologisempia tuotteita, kun samaan aikaan samat yhtiöt voitelevat hallituksia siellä ja täällä hyväksymään räikeitä TPP- ym. sopimuksia, joiden perusteella kansalaiset/valtion voi haastaa oikeuteen "laskennallisen tulon" menetyksistä, jos sääntelyä ja kieltoja haitallisia tuotteita kohtaan lisätään. Jos raha olisi tästäkin pelistä pois, yksikään lakiasiantuntija tuskin näkisi järkeväksi puolustaa esim. tupakkateollisuutta tai öljynporausta arktisilla alueilla. Huoh.

No onko tässä postauksessa tulossa vastaus, miten rakentaa parempi maailma tai miten eliminoida rahan haittavaikutukset? Tadaa....
Ei.
Kerron kun keksin, sen jälkeen allekirjoittanutta saa ehdottaa Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Kiitos.

Fiona Hall: Tender. Vaikuttavimpia näkemiäni taideteoksia. Taiteilija antoi silputtuja seteleitä erilajisille linnuille, jotka rakensivat niistä lajityypillisiä pesiä. Tender tarkoittaa sekä hellää/hellyyttä että rahaa (rahan tarjoamista). Pesiä on teoksessa yhteensä 86. Mainio muistutus siitä, että raha on loppujen lopuksi vain abstraktio eikä minkään arvoista, jos ei sitä käytä oikeisiin, tärkeisiin asioihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!