10.8.2020

Miten me päästään kotiin?

En aikoinut kirjoittaa tästä aiheesta, koska mitään uutta kehitystä asiassa ei ole tapahtunut. On kuitenkin melkeinpä mahdotonta olla ajattelematta kotiinpaluuta ja seuraavia askeleitamme. Olemme lyöneet lukkoon sen, että ennen lokakuun alkua emme reissaa Australiaan, koska:
  • Australian rajojensulku-hätätilalaki päättyy 17.9. ja siinä paikkeilla kerrotaan jatkosta. En usko, että laki lakkaa vaan sitä jatketaan, näillä näkymin vuoden loppuun tai hyvän matkaa ensi vuodenkin puolelle. Kuitenkin yhä elättelen toiveita, että jotain uusia karanteenitoimia julistettaisiin, kuten mahdollisuus karanteerata kotona. 
  • Olemme sopineet vuokralaisemme kanssa, että hän jatkaa vuokrausta lokakuun alkuun saakka, alkuperäisen heinäkuun lopun sijasta.
  • Olen sopinut työpaikkani kanssa, että töihinpaluu on lokakuun loppupuolella alkuperäisen elokuun alun sijaan.
  • Päivähoitopaikkakin on jo pikku-N:lle varattu, mutta sinne ei pääse ennen lokakuun puoliväliä. Aussilassa paikat eivät mene asuinalueittain eivätkä millään hoitotakuulla, vaan sille, joka ensin ilmoittautuu. 
  • Toivomme, että lennoille olisi paremmin paikkoja hieman myöhemmin. Nyt, kun Australia on asettanut kiintiön kaikkiin osavaltioihin (Perthiin saa saapua 525 matkustajaa ulkomailta viikossa), paikoista on kova kilpailu ja tällä hetkellä todella usein näyttää käyvän niin, että perus-karjavaunun eli economy-luokan matkustajat vaan jätetään kyydistä ja lennätetään pelkät bisnesmatkustajat, KIITOS PALJON reilupelistä lentoyhtiöt.
  • Haluamme ja yritämme odotella, että pandemia hieman laantuu, jotta matkustus olisi turvallisempaa sekä meille itsellemme, että muille ympärillämme. Milloin korona todellisuudessa laantuu, sitähän ei tiedä kukaan. 
Lentoja emme uskalla vielä varata, koska niitä tällä hetkellä perutaan oikealta ja vasemmalta. Emme tiedä, mitkä reitit tulevat olemaan auki syys-lokakuun vaihteessa, joten tällä hetkellä kyttäämme nettiuutisia ja pohdimme vaihtoehtoja, miten paluumatkan toteuttaa. 

Ideaalitilanteessa palastelemme paluun niin, että meidän ei olisi pakko lentää yhtä soittoa 8-12h lentoja aktiivisen taaperon kanssa. Neljä tuntia alkaa olla aika maksimi, minkä N:n kanssa voi ahdistusputkessa nimeltä lentokone viettää. Tällä hetkellä yksi mahdollinen reitti olisi Pariisi-Dubai-Malediivit-Kuala Lumpur-Perth, jossa matkalla voisi viettää pari päivää Dubaissa ja jonkun aikaa Malediiveilläkin. Niistä kumpikaan ei juuri tällä hetkellä vaadi karanteenia, kylläkin negatiivisen koronatestin. 

Ymmärrän oikein hyvin, että jokainen välilasku ja jokainen lentokenttä/väkijoukko/hotelli/julkisliikenne lisää riskiä sairastua tai sairastuttaa. Eli sitäkin näkökulmaa on punnittava. Toisaalta suoria lentoja ei välttämättä edes ole - sillä kuten sanottua, tällä hetkellä ihmisiä jää enemmän rannalle ruikuttamaan kuin pääsee kyytiin Australiaan suuntaaviin koneisiin. 

Jos lennämme välilaskutaktiikalla ja yövymme kauttakulkumaissa, meidän tosiaan pitää otattaa koronatestit meiltä aikuisilta. Koronatestistä olen kuullut kahta mielipidettä. Äitini testattiin riskiryhmään kuuluvana ja hänen mielestään testitilanne ei ollut kovin paha. Tosin minun mielestäni äitini kipukynnys on jotain ihan omaa luokkaansa, koska hän ei koskaan valita mistään terveysongelmista, vaikka syytä olisikin. 

E kävi korontatestissä viisi päivää sen jälkeen, kun palasimme Ranskaan, jotta saisimme osviittaa, uskallammeko olla miten normaalisti. Negatiivinen tulos sieltäkin napsahti, mutta testi oli kuulemma karmea. Kahdella pitkällä nenäpuikolla kaiveltiin kummastakin poskiontelosta. Onpa sellaistakin huhua kuulunut, että USAssa ihmiset kieltäytyvät testistä, koska uskovat sen vaurioittavan aivoja (!). Anatomiaa ymmärtävä käsittää kyllä, ettei puikko aivoihin asti poraudu, mutta voi se silti siltä tuntua. 

Lentojen ostaminen minnekään välietappeihin(kaan) hirvittää, koska olemme tähän mennessä jo menettäneet ison summan rahaa. Laskin, että hyvin todennäköisesti ainakin $6000 eli nelisen eurotonnia on potti, jota emme ehkä koskaan enää näe maailmanympärilippuihimme liittyen. Teoriassa meillä on joiltain lentoyhtiöiltä kuponkeja, jotka voisimme käyttää, mutta esimerkiksi Air Canada tai Air Portugal eivät Pariisi-Perth-sukkuloinnissa auta mitenkään. 

Tietenkin jatkossa lennot kannattaisi ostaa mahdollisimman joustavina lippuina, mutta olen menettänyt suunnilleen kaiken luottoni lentoyhtiöihin ja eritoten matkatoimistoomme/toimistoihin tämän koronakarusellin seurauksena. Joustolippu, muutosturvalippu, liibalaabalippu, aina tuntuu löytyvän tekosyy, miksei ihan oikeaa rahaa anneta takaisin, vaan lisää niitä arvottomia kuponkeja. Kun palaamme Australiaan, emme välttämättä pääse reissuun ainakaan vuoteen, ehkä kahteen - karanteeni- ja lomanpuutesyistä - joten kupongit ovat vessapaperiarvoa tällä hetkellä. Siksipä hankin juuri uuden luottokortin, jossa on muutosturvavakuutus sisäänrakennettuna. Sillä kun ostaa liput, peruuntumiset korvataan. Huh, edes jotain perälautaa elämään. 

Yksi mahdollinen reitti kotiin olisi Balin kautta, koska Garuda Indonesia-lentoyhtiö lentää vielä viikottain Perthiin. Ja jos joudumme ostamaan bisnesluokan liput, koska muita ei koneeseen päästetä, 3,5h lento Balilta kotiin maksanee aika paljon vähemmän kuin Dubaista tai Dohasta saakka. Tässäkin kuitenkin koneisto yskii, koska Bali on tällä hetkellä turisteilta suljettu ja EHKÄ avautuu 11. syyskuuta. Täällä me istumme laskemassa päiviä ja taktikoimassa karttapallon kanssa, miten tässä tulisi soutaa ja huovata. Enpä olisi villeimmissä unissanikaan, edes painajaisissa, sitä uskonut, että Australiaan paluusta tulee tällaista.

Olen innokas avaruusuutis-suurkuluttaja sekä scifi-sarjojen ystävä. Olen jo vuosikymmeniä odottanut, milloin miehitetty lento Marsiin toteutuu, ja olenpa sitäkin pohtinut, että olisiko minusta/meistä lähtijöiksi, jos Marsiin haettaisiin pioneeriasuttajia. Nyt ainakin saan esimakua siitä, millaista olisi, jos siellä asti asuisi. Australiaan on nyt jotakuinkin yhtä kätevää matkustaa kuin Marsiin. Ja takaisinmatkustusmahdollisuudet ovat lähes yhtä nollassa Australian vankilasaari-politiikan myötä; maan kansalaisia ei päästetä ulos edes vankoin perustein. 

Ainut, mikä tässä asiassa lohduttaa on, että ei tämä voi ikuisesti jatkua. Joskus vielä korona on selätetty. Sitä odotellessa. 

Jälkikirjoitus: jos joku miettii, miksemme vain asetu Suomeen tai Ranskaan nyt toistaiseksi: lokakuuhun saakka asettuminen tuntuu aika maksimilta, minkä tällaisessa välitilassa voi viettää - olemmehan olleet reissun päällä silloin jo vuoden. Menot maksaaksemme - sekä täällä että Aussilassa, sillä asuntolaina alkaa taas lyhennysvapaan jälkeen raksuttaa - meidän pitäisi hankkia töitä ja asunto, ehkä päivähoitopaikka N:lle. Sukulaisten huomassa emme voi loputtomiin piileksiä käytännön syistä. Kaiken tämän järjestäminen määrittämättömäksi, kuitenkin väliaikaiseksi ajaksi tuntuu isommalta stressiltä kuin kotiinpaluu tuttuihin ympyröihin, vaikka karanteenin ja taisteluiden kautta. 

Mikä on tuo kaukana siintävä maa? Ei ainakaan Australia, emme ole lähelläkään vielä kuukausiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!