mokalogi

Vuosi 2020 ei mennyt meillä putkeen. Välillä tuntuu, että pitäisikö käydä purkamassa tuntemuksia ihan terapeutilla, toisaalta olipahan yllättävää vuoristorataa. Tarinoita kiikkutuoliin ja lapsenlapsille. Mikään ei ole mielestäni ankeampaa kuin toisto, ennakointi, rutiini. Siksikin suunnitelmien muuttuminen lennosta on omalla tavallaan hauska juttu, vaikkei jokainen käänne hauska ollutkaan. 

Vuoteen ja reissailuumme on mahtunut noloja mokia ja huvittavia tilanteita, tässäpä jonkinlainen top 3 monologi-moka-logi sen mukaan, mitä muistan.

3. Huijaripariskunta

Muutimme Suomeen joulun alla 2019. Helmikuun alussa tajusimme, että voisimme rekisteröityä asukkaiksi, jos vaikka jäämmekin suunniteltua pidemmäksi aikaa ja tarvitsisimme esimerkiksi terveyskeskuspalveluja. Ihmeellinen etiäinen oli tuo ajatus, koska helmi-maaliskuun taitteessa rysähti koronakriisi ja siitähän sitten poiki, että Suomi ei jäänyt taakse suunnitellusti pääsiäisenä, vaan vasta juhannuksena. 

Kirjoillepano ulkomaalaisen tapauksessa tapahtuu niin, että mennään fyysisesti Maistraattiin (nykyään Digi- ja Väestötietovirasto) esittäytymään passin kanssa ja täytetään lomake. 

Menimme paikalle yhdessä, ajatellen, että virkailija ottaa passin kopion ja E allekirjoittaa lomakkeen, se on siinä. Jostain syystä - kuuluuko protokollaan vai oliko virkailijan uteliaisuutta - hän alkoi kysellä, miksi olemme Suomessa ja miten kauan. 

Menimme ihan hämillemme tästä ja aloimme sopertaa jotain sekavaa välivuodesta, vanhempainvapaasta, maailmanympäri matkustelusta, eikun Suomessahan me aiotaankin olla... Minä aloin epäillä, että E ei saisi rekisteröityä, jos emme ole maassa jotain minimiaikaa. E puolestaan luuli, että oli kirjoittanut jotain väärin lippulappuihin ja alkoi kysellä minulta, miten toinen nimeni tavataan ja mikä onkaan syntymäpäiväni. 

Olemme olleet yhdessä joululta 2012, naimisissa helmikuusta 2015 ja yhteinen lapsikin on vuosimallia 2019. Silti käyttäydyimme kuin kaksi vastatavannutta, suoraan jostain jenkkielokuvasta, jossa ameriikkalainen yrittää valheellisesti hankkia oleskelulupaa meksikolaiselle. 

Ihmeeksemme tästä kohelluksesta ei tullut mitään seuraamuksia, vaan rekisteröinti meni läpi ja Kela-kortitkin saatiin aikanaan. 

2. Luolasukeltaja

Syyskuisella Ranska-Espanja-Portugali-sitikalla-kiertäen-reissullamme ajoimme myös kuuluisalle nähtävyydelle Benagil-luolalle Portugalin etelärannikolla. Se on kupolimallinen rantaluola, jonka sisällä on pieni hiekkaranta, eli aikamoinen erikoisuus. 

Vasta nähtävyyden parkkipaikalla selvisi, että sinne ei noin vain mennä, eli luolaan ei ole kävelyreittiä maitse. Sinne joko varataan venekyyti, tai melotaan kanootilla tai suppilaudalla muutaman sadan metrin matka toiselta uimarannalta. 

Meille oli jo aiemmalla reissulla Kreikassa käynyt niin, että E halusi välttämättä jonnekin megahienolle spesiaali-hiekkarannalle, mutta saavuttuamme selvisi, että sinne on parkkipaikalta vielä kahden kilometrin kävely porottavassa auringossa, hiekkapolkua ja kiviportaita vuorenrinnettä alas. Taaperoa ja tavaroita käsivarsilla kantaen. Mahtavaa. 

Karmean hikipatikan hyvin muistaen, tässä vaiheessa minä irtisanouduin. Emme saisi taaperoa paikalle turvallisesti keikkuvassa kanootissa saati suppilaudalla. Luksusvenekyytiä meillä ei ollut ennakkoon varattuna, eli lippuja emme saisi. 

Seurasi pientä kinastelua parkkipaikalla muksun uinuessa autonistuimessa. E:lle kannoilla kääntyminen ei ollut vastaus. Hän päätti uida luolaan sillä aikaa, kun minä odotan autossa lapsen kanssa. 300 metriä meriaallokossa, no big deal. 

Seuraava probleemi oli, että matkanteon tohelluksessa hän ei ollut muistanut pakata uikkareita, eikä matkassa tietenkään ollut mitään vesitiivistä, mihin laittaa kännykkä (kamera). 

Ei hätä ole tämännäköinen. Mies bokserisilleen, on sitä ennenkin aluspöksyissä uitu. Eväskassista löytyi minigrip-mallinen folioinen pähkinäpussi, sushi-rasia ja kaupan muovipussi. Kännykkä minigrippiin, sushilootaan ja muovipussiin, pussi ranteeseen. Ja sinne läks. 

Kolmen vartin päästä mies tuli onnesta uhkuen takaisin, oli päässyt perille ja vieläpä todistanut, miten luolaan suuntaavat pikaveneet eivät olleet päässeet sisälle aallokon takia. Miten hän sinne ui aalloissa, en tajua. Siellä hän oli poseerannut ison kiven päällä keskellä luolaa kuin mikäkin Tarzan, kun venematkan ostaneet olivat räpsineet hänestä kuvia luolan suuaukolta, itse sisään pääsemättä. 

1. Liikaa ruokaa

Paluu Perthiin marraskuussa, hotellikaranteenin päivä 11. 

Hotellioleilu onnistui pelättyä paremmin eikä mahdottomia meltdown´eja eli päänräjähdyksiä onneksi koettu kenenkään taholta, edes satunnaisesti kiukuttelevan mukelon. Yksi asia kuitenkin hiersi päivittäin. Ruokatoimitukset. Aamupala, lounas ja illallinen tulivat joka päivä eri aikaan. Ei tämäkään ylipääsemätöntä ollut, mutta lapsen kanssa on hankalaa, kun nälkä kurnii, eikä tietoa, onko ruoka vartin vai kahden tunnin päästä.  

Viimeisimmäksi ongelmaksi muodostui, että hotelli meni tykkänään sekaisin, montako meitä on huoneistossa (väliovella yhdistetyt kaksi huonetta) ja mitä ruokia meille pitäisi tuoda. Aluksi saimme yhden lastenannoksen ja kaksi aikuisten normiruokaa. Sitten aloimme saada kolme aikuisten ateriaa. Pyysin respasta useaan otteeseen - sekä meilitse hotellin ateriapäälliköltä - voisimmeko jatkossa saada kaksi aikuisten kasvisruokaa ja yhden lastenruuan per ruokailukerta. No...

Aloimme saada kolme aikuisten kasvisateriaa, toimitettuna niin, että kaksi annosta tuotiin yhdelle ovelle ja yksi  annos toiselle. Ei tämäkään mitään. Seuraavana aamuna kummankin ulko-oven edestä löytyi kaksi aikuisten annosta. Ja sitä seuraavana E nosti sisään kolme paperipussia, joihin oli kaikkiin kirjoitettu 2x kasvisateria. Ei ole todellista.

Soitin heti respaan ja selitin, että meitä on edelleenkin vain kolme näissä kahdessa huoneessa ja koittakaa nyt hyväntähen saada joku järki asiaan. Emme tarvitse kuutta annosta ruokaa! Respa valitteli, pahoitteli, anteeksipyyteli, lupasi korjata tilanteen asap. 

Puhelun jälkeen avasimme paperipussit ja aloimme latoa sisältöä pöydälle. Ja mitä onkaan yhdessä? N:n kakkavaippoja.

E oli nostanut sisään roskapussin, jonka olin juuri aiemmin laittanut käytävälle siivoojan noudettavaksi.

Benagilin harvinainen luolatarzan.