Karanteeniharrastus - geenisukututkimus

Olen jo monta vuotta pohtinut, että olisi hauska tehdä geenitesti. Siis se sellainen, josta näkee oman etnisyytensä tai tarkemmin sanoen alueet, joilta esivanhemmat ovat kotoisin. E.n synttäripäivänä elokuussa tartuin tuumasta toimeen ja tilasin hänelle synttärilahjaksi (hehe ja itselleni tietysti) testipaketin. Testi tuli todella nopeasti ja oli helppo tehdä, vanupuikon pyörittelyä posken sisäpinnalla ja puikonpää testituubiin, koko höskä kirjekuoreen ja postiin. Sen jälkeen odoteltiin. Viikko, kaksi, kuukausi, kaksi. 

Nyt tulokset vihdoin tulivat!

En ole suuresti yllättynyt, että olen 97.9% suomalainen. Suomalaisista varmasti hyvin suuri osa on aika monotonista geneettisesti, tuskin Savon, Kainuun ja Lapin erämaissa on kauhean kauas vaellettu morsianta tai sulhasta etsimään. Kuitenkin pieni yllätys joukkoon mahtui, sillä ne loput 2.1% ovat...

Keski-Aasiasta, tarkemmin sanoen Kazakstanista.

Ei nyt ihan ensimmäisenä tullut mieleen sitä seutua epäillä, kun omia juuriani pohdin. Vienankarjala, Karjalan tasavalta yleisesti ihan sen pohjalta, mitä oman sukuni liikkeistä tiedän suku- ja historiantutkimuksen pohjalta. Vaan ei. Jossain vaiheessa historiaa Kaspianmeren ja Mongolian välissä joku keksi, että lähdenpä Suomeen. 

Nyt alkoi tietysti kiinnostaa, että miten tarkkoja nämä testit ovat ja onko reilu 2% luotettava osuus/paikannin? Kazakstanista löytyy viisi pikku-pikku-serkkua ja toisen käden tietona Venäjän ja Kazakstanin rajalla on kaupuki Ufa, jossa kuulemma isäni sukunimi on tavallinen. Eli ihan tuulesta temmattu ei tuo suunta ehkä ole. 

E:kin sai synttärilahjatuloksensa, tosin joutui odottamaan muutaman päivän minua pidempään. 

Hän on oikea malliesimerkki eurooppalaisesta. Vajaat 70% keski- ja pohjoiseurooppalainen, mikä tässä testissä tarkoitti akselia Ranska-Saksa-Benelux-maat, ja pieniä hipaisuja mm. Tanskaa, Sveitsiä, Itävaltaa. Vajaa kolmannes Iberian niemimaalta, eli Espanja, Portugali, kosketus Marokkoon ja Algeriaan. Ja viimeiset 2% italialainen. 

Kaikki muu paitsi Italia oli hänen osaltaan jo tiedossa, eli tulos oli enemmänkin vahvistus kuin yllätys. Suurin shokki E:lle oli, että suvussa ei näytä olevan skandiverta, vaikka tarinoiden mukaan joku isoisoisovanhempi oli Ruotsista tai Norjasta. Jostain syystä skandinaavisuus olisi E:n mielestä siisti juttu. Yksi yllätys on myös, että E.n äidin suku on Keski-Englannista, mutta geenikartassa englantilaisuus ei näy ollenkaan. Äidin äitiyttä ei ole syytä epäillä, joten joko tulokset eivät ole aina luotettavia tai geenisetti näyttäytyy erilaisena eri testeissä. Tiettävästi eri yritykset kartoittavat eri sekvenssejä eli tosiaan tulokset voivat vaihdella sen mukaan, millainen geenikirjasto yrityksellä on vertailtavanaan. 

Olen lukenut artikkeleita, joissa toimittaja on tehnyt monta eri testiä ja saanut eriäviä tuloksia. Tosin eriävät tulokset eivät tarkoita ihan täysin eri etnisyyksiä, vaan eri rajauksia niistä, tai eri prosenttiosuuksia: yksi testi saattaa näyttää 1% iberialainen, toinen 2% samaa. 

Eli mitä tästä opimme? Ainakin sen, että itselleni syttyi suuri kiinnostus tätä asiaa kohtaan ja olisi hirmu hauska tietää enemmän, saada varmuutta asiaan. 

Ymmärrän, että DNA-testeihin liittyy kysymyksiä ja ongelmia, kuten se, mihin tietoja käytetään tai kellä on dataan pääsy. Uhkakuvissa on väläytelty, että esimerkiksi vakutuutusyhtiöt voisivat tulevaisuudessa kieltäytyä vakuuttamasta ihmisiä, jos näiden DNA-testit (tai niiden vuodetut tulokset) paljastavat perinnöllisiä sairauksia. Toinen ongelma on populaatioiden määrittely. Kuka oikeastaan on suomalainen, tai kazakstanilainen, tai italialainen? Etnisyys näissä testeissä tarkoittaa, että henkilön esivanhempia on asunut kyseisellä seudulla ainakin muutaman sukupolven ajan. Valtioiden rajathan ovat historiassa muuttuneet jatkuvasti ja muutenkin kansat ja perheet ovat sekoittuneet, eli mitään puhdasrajaista tietynmaalaisuutta ei edes ole, eikä tarvitse olla. 

Käytännön elämäänhän tällaiset testit eivät vaikuta mitenkään, mutta jotain kiehtovaa on siinä, että saa enemmän palasia oman identiteettinsä palapeliin. Ainakin itselleni tuli heti innostus tutustua Kazakstaniin tarkemmin ja ehkä jopa joskus käydä siellä, vaikken tätä ennen ollut sitä pitänyt minään matkailun kärkimaana. E:n esivanhempien maisemiin teimmekin jo kierroksen tänä vuonna käymällä Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa sekä ajaen Ranskaa ristiin rastiin. 

Tämän testin perusteella minulla on kuuden sukupolven takaa esi-isä tältä seudulta.

98% suomalainen. Yllärii! Not.