Luulisi, että täällä omassa rauhassa - sen mitä taapero sallii - olisi paljon aikaa ajatella bloggausta ja järjestellä ajatuksia. Paradoksaalisesti kuitenkin sisällä jumittaminen saa ajatuksetkin solmuun. Samojen seinien tuijotus ihmeellisesti pistää kaikki huoletkin kiertämään kehää ja siksipä kumpikin kärsimme täällä unettomuudesta, koska joka ikinen juttu maan ja taivaan välillä tuppaa mietityttämään öisin. Jet lagin pitkittyminen ei asiaa auta.
Minulla on paljon sanottavaa, muttei järkevää järjestystä asioille. Eli seuraa dumppaus.
Kerran aiemmin olemme olleet omaehtoisesti erityksissä. Palattuamme epäonnisesti ajoitetulta Italian-lomalta helmi-maaliskuun taitteessa, vietimme 10 päivää veljeni tyhjässä asunnossa Espoossa. Emme tosin olleet täysin lukkojen takana. Silloisten THL:n ohjeiden mukaan kävimme ulkona lenkillä ja ruokakaupassakin, pitäen turvavälejä ja käyttäen käsidesiä. Nyt ihan järkyttää, että Suomessa ei tiukemmin rajoitettu matkustajien paluuta pahimpaan epidemiankiihtymisaikaan. Mekin otimme lähijunan lentokentältä Espooseen kuin mitkäkin tollot.
Omaehtoinen eristys lenkilläkäynti- ja ulkoleikkimahdollisuuksineen oli kuitenkin kevyttä kauraa nykyhetkeen verrattuna. Toisaalta, veljeni Kolumbiassa oli maan sääntöjen takia karanteenissa asuinkompleksissaan kolme kuukautta. Kukkuluuruu, en tajua miten kestää. Kestettävä, jos pakko on.
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, tuntuu jo nyt, että tämä keskiväli on vaikeampi kuin ensimmäiset viisi päivää. Koska emme pääse ulos ja sitä kautta rytmittämään päivää ja haalimaan auringonsäteitä - ikkunan läpi katselu nyt ei vaan ole sama asia - on ollut hankalaa saada pikkupoikamme tolalleen. Viisi ensimmäistä yötä menivät joko tykkänään valvoessa tai heräillen, valvoen. Onneksi meitä on sentään kaksi aikuista ja kaksi huonetta, joten voimme vuorotella ja ottaa taukoja. Kuka ikinä keksi, että pannaan perheet kahdeksi viikoksi samaan huoneeseen, ei ajatellut tätä hommaa läpi ollenkaan.
Muistutetaan tähän vielä, jos kaikki eivät ole lukeneet kaikkia viimeaikaisia postauksiani. Australiaan on tällä hetkellä todella vaikeaa päästä, koska maa sallii vain 50-70 matkustajaa per lentokone. Tämän rajoittamisen seurauksena lentojen kannattavuus on romahtanut ja niitä perutaan päivittäin. Alkaa olla normaalia, että kukin maahan saapuva matkustaja on odottanut paluuta kuukausia ja on kokenut 2-8 lentojen peruuntumista. Yli 34 000 aussia yrittää yhä palata. Australiaan saapuvat eivät ole enää kuukausiin olleet ns. lomailijoita, vaan ulkomailla töissä olleita tai muuten pakottavista syistä matkustaneita, esim. perheenjäsenen vakavan sairastumisen takia.
Nyt kun olen seuraillut tuhansien ihmisten epätoivoista lentojahtaus- ja karanteenikeskustelua somessa viimeiset neljä kuukautta, tuntuu, että olen nähnyt kaikki mahdolliset lähestymistavat ja asenteet tilanteen kestämiseen. Kas näin:
Positiivari. Kyllä kaikki menee parhain päin, kun vaan muistetaan hymyillä ja etsitään kultareunaa. Ei jumituta pieniin ongelmiin kuten kylmänä toimitettuun hotelliruokaan. Kaksi viikkoa lentää siivillä, kun tsemppaa, meditoi ja joogaa!
Kettuuntuja. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tänäänkin lampaankyljys oli kylmää eikä hotelli edes pullovettä anna saati Coca Colaa, pitää hanavettä juoda tai tilata ja maksaa juomat! Tämä lysti maksaa muutenkin jo tonneja, eikö siihen hintaan nyt yhtä Cokista saa, saati rommikolaa? Missä on hotellinjohtaja?
Oikeuteen haastaja. Tämä kaikki on laitonta tai ainakin väärin valmisteltua ja toteutettua. Kansalaisia ei saa sulkea oman maansa ulkopuolelle eikä lukita tahdonvastaisesti. Minä en anna suostumustani ja julistan sen kaikille kaikkialla, ennen lentoa, lennolla, lentokentällä, hotellin aulassa, hotellihuoneessa.
Ulkopuolinen. En ole itse kokenut näitä juttuja, mutta tehän kaikki liioittelette. Ei se ole noin vaikeaa eikä mikään sanomanne ole totta. Telkkarista kuulin että kaikki on hyvin, joten lopettakaa se turhasta urputus ja huomionhaku, ihme itsekästä sakkia.
Preppaaja. Mitä kaikkea pitää tuoda karanteeniin? Luin somesta, että ainakin pyykkinaru, leikkuulauta, lautassetti, hedelmäveitsi, ilmankostutin, tuhannen palan palapeli, mikro, pyykkilauta, kuntopyörä, jumppapallo, oma tyyny ja valikoima kylpytakkeja. Mitä muuta? Miten saan ostettua lisäkiloja matkatavaroilleni?
"Olisit kiitollinen" (yleensä Ulkopuolinen). Koittakaa nyt muistaa, että teillä on kuitenkin isossa mittakaavassa kaikki hyvin, ettehän ole esimerkiksi sodan jaloissa. On se kumma kun viiden tähden hotellissa jaksetaan nurista, vaikka siellä on katto pään päällä ja ruokaa kolmesti päivässä. Minä asuin lapsena pahvilaatikossa ja hiihdin kouluun ylämäkeen kumpaankin suuntaan pimeässä/minun isoisäni taisteli sodassa....
Selviytyjä. Kun minä olin karanteenissa x kertaa työreissuilla, niin keskityin tiukasti työntekoon 12h päivässä ja tein kuntosaliohjelmaa tunnin aamulla, tunnin illalla. Kyllä sen kestää, kaikki on vain henkisestä vahvuudesta kiinni, jota sinulla ei selvästi ole, luuseri. Ai mikä perhe, lapset? Hehän ovat kotona tietenkin puolison kanssa, en kai minä heitä työmatkoille mukaan ota?
Humoristi. Tänään menin naimisiin paperipussin kanssa ja tein häämatkan kylppärin kautta eteisen komeroon ja siitä makuuhuoneen ikkunalaudalle. Sitten leikimme piilosta lusikoiden kanssa, montako löydät tästä kuvasta? (Kaikki kerrottu valokuvatarinoin suoraan karanteenista).
Ennen karanteeniin saapumista päällimmäinen kokemukseni oli epäreiluuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunne ja siksi olin myös ihan valmis Oikeuteen Haastaja. Nyt karanteenissa ollessa minusta tuntuu epäreilulta se, että päätöksistään eivät koskaan joudu suoraan vastuuseen ne pamput, jotka ne tekevät - kuten maan tai osavaltion pääministeri - vaan etulinjan asiakaspalvelijat kuten hotellin respa tai covid-testaavat sairaanhoitajat. Yksikään poliitikko ei itse joudu karanteeniin, koska matkustusrajoitukset eivät - tadaa - koske virka-asioissa matkustavia poliitikkoja. Eli ne ihmiset, jotka muiden elämästä päättävät, eivät itse koe edes pientä maistiaista siitä, mitä muille tuottavat.
On vaan kertakaikkiaan väärin, että pettyneet, vihaiset ja katkerat palaajat syyttävät etulinjaa eli hotellityöntekijöitä ja sairaanhoitajia kaikesta maan ja taivaan välillä (miksi kotiinpääsy on niin vaikeaa, miksi hotellikaranteeni on niin kallis, miksi testit eivät riitä vaan pakotetaan eristykseen, miksi ruoka oli tänäänkin kylmää). Tämä aika on varmasti kummallista ja raskasta hotellityöntekijöille, jotka ovat muuttuneet asiakaspalvelijoista "vanginvartijoiksi". Ennen tehtävänä oli taata hauska loma tai onnistunut työmatka. Nyt tehtävänä on istua 24/7 käytävällä radiopuhelimen kanssa varmistamassa, että kukaan ei astu kynnyksen yli avatessaan oven ruokatoimituksille ja kovistella heille, jotka eivät enää kestä huoneessaan.
En sano, että karanteeni on väärin. Kyllä se tarvitaan. Mutta toistan taas kerran, että tämän voisi hoitaa sata kertaa inhimillisemmin. Esimerkiksi Uudessa Seelannissa karanteenaajat viedään hotellista päivittäin busseilla puistoon ulkoilemaan. Jos tämä olisi terveysriski, Uusi Seelanti painisi monen uuden aallon kanssa. Maa on kuitenkin ollut covid-vapaa jo lähes puoli vuotta. Nyt sentään Aussilassakin on alkanut pientä liikehdintää tapahtua siihen suuntaan, että karanteeni muuttuu joko 7pvää hotellissa, 7pvää kotona-malliksi, tai 14 pvää kotona valvontalaittein vahdittuna.
Epäloogisinta tässä karanteenihommassa on, että jos perusaussi sairastuu koronaan, tämän tulee eristäytyä kotiinsa. Mutta jokainen ulkomailta tuleva viedään hotelliin siksi, että "emme voi luottaa siihen, että kaikki tekevät oikein". Luotamme heihin, joilla jo on testatusti korona. Mutta emme heihin, joilla testatusti ei ole koronaa. Ei tässä pysy älli mukana.
Tässä tuli nyt paljon politiikan sivuamista ja faktaryöppyä. Miten meillä täällä menee? Aiemmin mainittua unettomuutta lukuunottamatta ihan ok. Saamme edelleen noin joka toinen päivä jonkinlaisia paketteja eri ystäviltä ja ne auttavat jaksamaan. On kiva saada yllätyksiä ja niistä on suuri ilo pikkupojallemme. Onneksi tämän päivän jälkeen edessä on vähemmän eristystunteja kuin niitä on jo takana. Elämä voittaa.
Tänään tilaamme huonepalvelusta kuohuviinipullon ja kilistämme puolimatkan krouvissa.
 |
| Ai mikä nukkuma-aika? Vastahan se on 02... |
 |
| Suomalaisessa metsässä reippailusta unelmoiden. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!